Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 10
§ 9
Mutta tietomme Jumalasta ei suinkaan saa jäädä tähän. Meidän täytyy tuntea lähemmin hänen korkea olemuksensa ja muuttumattomat ominaisuutensa, sillä juuri niiden kautta meihin asetetaan oikea perustus meidän muille velvollisuuksillemme häntä kohtaan. Terve järki sanoo hänestä, että maailman suuren Luojan täytyy olla kaikkein korkein ja täydellisin Olemus. Juuri sellaisena hän meille näyttäytyykin ilmoituksessa, mutta meidän rajallinen käsityskykymme ei tavoita paljoakaan tästä äärettömän täydellisyyden merestä. Edelleen tästä jumalallisesta Olemuksesta kerrotaan Pyhässä kirjassa, jonka mukaan siinä on kolme persoonaa, ei kolmea eri olemusta vaan kolme persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ero näiden välillä on siinä, että Isä on ikuisuudesta synnyttänyt Pojan, Poika on syntyisin Isästä, ja Pyhä Henki tulee meidän Isästämme ja Pojastamme. Ilman tätä eroa emme voisi ymmärtää sovituksen järjestystä, sillä Isä on se, joka on rakastanut maailmaa niin, että hän antoi ainoan Poikansa Joh. 3:16. Poika on ottanut inhimillisen olemuksen ja uhrannut elämänsä ristillä ihmiskunnan vuoksi Joh. 1:14, 15:13. Pyhä Henki on Marian kohdussa valmistanut hänen ihmiseksi tuloaan Luuk. 1:35 ja näin voidellut hänet tärkeisiin virkoihinsa Ap.t. 10:38, Hepr. 1:9. Pyhä Henki on myös helluntaina runsain mitoin vuodatettu kaikkien Jeesuksen todistajien ylle Ap.t. 2, ja se juuri luo meihin elävän uskon Vapahtajaan 1. Kor. 12:3, mikä valaa Jumalan rakkauden sydämeemme Room. 5:5, vahvistaa armon Jeesuksessa Kristuksessa ja on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen Ef. 1:13–14. Mutta kaikista kolmesta persoonasta sanotaan selvästi, että ne ovat yksi 1. Joh. 5:7. Siksi kutsummekin Jumalaa perustellusti kolminaisuudeksi. Tämän Jumalan äärettömän olemuksen, joka on kaikkien asioiden olemassaolon ainoa ja ensimmäinen syy ja jolla ei voi olla alkuperää kenessäkään muussa, täytyy siis itse olla vailla alkusyytä eikä se voi koskaan hävitä, sen täytyy toisin sanoen olla ikuinen. Siksi Herra itse sanookin profeetta Jesajan kautta: Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama Jes. 41:4. Tätä ikuisuutta vasten ei meidän koko elämämme eikä edes koko maailman kulku ole muuta kuin silmänräpäys, eikä sille ole mitään vertailukohtaa. Kuvitelkaamme mikä suunnaton tieto, viisaus ja ymmärrys vaadittiin koko tämän maailmanrakennuksen luomiseen mitä täydellisimmässä järjestyksessä yhdellä kertaa lukemattomien mahdollisuuksien joukosta. Meidän täytyy hämmästyä hänen kaikkitietävyyttään, pohjatonta viisauttaan ja huudahtaa Paavalin tavoin: Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Room. 11:33.Voi! Tässä on myös koko sisimpämme avoinna tällä sydänten tutkijalle Jer. 17:10. Kristitty, kun näet jonkun voimakkaalla kädellä musertavan kaltaisiasi, sinä varmasti pelkäät joutumista tämän vahvempasi käsiin, mutta sitä vastoin tunnet olosi hyvin turvalliseksi niin kauan kun hän on vierelläsi ja puolustaa sinua. Anna siis, oi ihminen, koko luonnon saarnata sinulle suuren Luojasi kaikkivallasta ja panna sydämeesi pelko siitä, ettet koskaan tarkoituksellisesti suututtaisi häntä, joka huutaa sinulle kuten muinoin Abrahamille: Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole täydellinen1 1. Moos. 17:1. Kuinka turvallista onkaan Jumalan lapsilla kaikissa vaaroissa seistä tämän Kaikkivaltiaan suojakilven alla, kun hän rohkaisee heitä niin kuin ympäri Babyloniaa siroteltuja vankeja, joille näytti mahdottomalta päästä koskaan palaamaan kotimaahansa. Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä kaikki onkin mahdotonta heille – – – tarvitseeko sen olla mahdotonta minun silmissäni?2 Sak. 8:6. Koko luonto on kohtuullisuuden kuvastin, ja siinä kaikki jaetaan niin tarkasti luonnonjärjestyksen ja sallimuksen mukaisesti, ja siinä hänen ilmoitettu tahtonsa sekä vaatimuksensa ilmaisevat täydellistä pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hyvä saa aina palkkionsa ja pahaa aina rangaistaan, armon palkkio on moninkertainen ja suuri, ja kosto hirvittävä. Älkää siksi koskaan unohtako, että jumalaton Belial tullaan hävittämään kokonaan kuin orjantappurat, niin ettei siitä jää mitään jäljelle3 2. Sam. 23:6. Mutta jumalaapelkäävät, hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla Ps. 92:13–14. Lopuksi meidän tulee hänen korkeiden ominaisuuksiensa joukossa huomata hänen muuttumaton totuudellisuutensa. Ihmisille käy usein niin, että he lupaavat sellaista mitä eivät kuitenkaan voi pitää. Joskus he taas pystyvät pitämään sanansa, mutta eivät arvosta sitä. Meidän Jumalamme ei koskaan ole tällainen. Hänen ikuinen viisautensa on nähnyt kaikki mahdolliset tapahtumat jo kauan ennen kuin hän sanoo mitään, ja hänen kaikkivaltiutensa tekee kaikki asiat mahdollisiksi. Siksi ei koko maailman petollisuuskaan tee Jumalan ikuista luotettavuutta tyhjäksi Room. 3:3–4, vaan meitäkin koskee yhä se, mitä Mooses muinoin sanoi Israelille: Tietäkää siis, että vain Herra, teidän Jumalanne on Jumala. Häneen voi luottaa, hän pitää voimassa liittonsa. Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä, mutta niille, jotka häntä uhmaavat ja vihaavat, hän kostaa tuhoamalla heidät 5. Moos. 7:9–10. Huomaa: hän ei vain uhkaa vaan todella myös rankaisee ajassa ja ikuisuudessa, hän kostaa viipymättä sille, joka häntä vihaa.
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 10
Henkilöt: Jesaja Maria Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: