Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 8
§ 71
Ensimmäinen kysymys, joka meitä tähän tietoon johdattaa, täytyy ilman muuta olla: Onko mitään Jumalaa olemassa? Onko mitään sellaista itsenäistä olemusta, joka ei ole syntynyt tai peräisin mistään toisesta, ja josta kaikki muut olennot ovat saaneet alkunsa ja olemassaolonsa? Tähän tärkeään kysymykseen on helppo vastata, turvaudumme sitten järkeen tai ilmoitukseen. Koko luonto opettaa meille, ettei mitään satunnaisia tai vaihtelevia olioita ole olemassa ilman syytä. Kun näemme monimutkaisen kellon tai katselemme taidokasta rakennusta, kysymme: kuka on tehnyt tämän kellon, kuka on pystyttänyt tämän rakennelman? Kuvitellaanpa, että joku vastaisi: ei sitä kukaan ole tehnyt, ei niin kukaan. Voisimmeko pitää tällä tavoin vastaavaa järjellisenä ihmisenä? Ei, hänen vastauksensa jää paljon sen alapuolelle, mitä me pidämme järkevänä ja järjellisenä ajatteluna. Jos sitten katsomme koko maailmanrakennukseen, niin pitkälle kuin olemme sitä päässeet tuntemaan, tai pienimpiin siinä esiintyviin kohteisiin, niin tarkastelumme voi saada meissä aikaan vain syvän ihmetyksen kaikkien lukemattomien olioiden olemassaoloa, niiden monimutkaista
kokonaisuutta ja niiden täydellistä järjestystä kohtaan. Vähäisinkin matonen, pieninkin kukka ja yksinkertaisinkin lehti paljastavat sellaista taidokkuutta ja järjestystä, että niitä tarkastellessa aivan ihastuu ja jää hämmennyksen valtaan. Kuka olisi niin älytön, että kieltäisi niillä olevan jonkin alkuperän tai tekijän? Tai saattaapa joku väittää, että syyn olioiden olemassaoloon täytyy olla niissä itsessään ja että kukapa niiden luonnon tuntee? Minä esitän vastakysymyksen: kuka niille on antanut tämän luonnon? Kuinka pitkälle kieltäjä sitten kaikkine kokoamineen tietoineen pääsekään, niin kerran hänen täytyy pysähtyä ensimmäiseen syyhyn, joka lopulta on se sama, jota me kutsumme Jumalaksi. Mutta meidän ei tarvitse ottaa montaa askelta etsiessämme olioiden alkuperää ja muovautumista niiden omasta luonnosta, ennen kuin huomaamme sen järjettömyyden. Katsotaanpa vain itseämme. Vanhemmat! Oletteko te itse se tekijä, joka vaikuttaa lastenne olemukseen? Onko se isä vai äiti, joka kohdussa antaa heille ruumiinmuodon, elämän ja syntymän? Etteköhän te ole vain välineitä suuren Mestarin kädessä, autatte luonnon järjestyksen toteutumista, mutta ette ole siihen sen enempää vaikuttamassa. Jokaisen, joka vähänkään ajattelee, täytyy itsessään kokea, että tällainen menee täysin hänen käsityskykynsä yläpuolelle. Eikö luonto itse kohota meitä kunnioittamaan jotain korkeampaa syytä oman ja muiden olioiden olemassaolon perustana, sillä jos sitä ei ole meissä, jotka kuitenkin olemme järjellisiä olentoja, niin miten se voisi löytyä elottomista ja vain kasvavista olioista? Sehän olisi järjetöntä. Siksi maailmassa ei olekaan yhtään kansaa, joka ei jollain tavalla tutkittuaan olioiden alkuperää myöntäisi niillä olevan jokin korkeampi alkusyy kuin se, mikä on niissä itsessään. Se täydellinen järjestys ja yhteenkuuluvuus, joka on taivaankappaleiden ja maan välillä sekä kuolleiden, kasvavien ja elävien olioiden välillä maan päällä, sekä niiden kaikkien yhteys kokonaisuuteen vakuuttaa luontoa tarkasti havainnoivalle sen, että tuon järjestyksen täytyy olla asetettu ja että järjestyksen on koko maailmaan asettanut yksi ainoa Jumala ja suuri Mestari. Tällainen lukemattomien ja toisistaan riippuvien asioiden ihmeellinen järjestys ei olisi koskaan voinut syntyä useasta lähteestä ja usean eri jumalolennon toimesta. Muussa tapauksessa joutuisimme menemään muinaisuuden älyttömimpiin epäjumalatarinoihin, jotka kertovat monista toisiaan vastaan taistelevista jumalista. Ne voivat varmasti huvittaa runoilijoita ja antaa heille aiheita uusiin luomuksiin, mutta uskottaviksi ne eivät edes pakanoilla milloinkaan kehittyneet, vaikka he kaipasivatkin oikeaa totuuden valoa, joka osoittaisi heille ainoan ja muuttumattoman jumalallisen olennon.
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 8
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: