Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 4
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 6
§ 5
Neljänneksi kohteeksi nimesimme kaikki muut luodut, kuolleet ja elävät, järjelliset ja järjettömät. Ilmestys on saattanut tietoomme sen totuuden, että on ihmisen lisäksi muita, tosin näkymättömiä järjellisiä luotuja olentoja, sekä hyviä että pahoja, Jumalan lähettiläitä ja hänen pilkkaajiaan, jotka palvelevat meitä tai ovat meille turmioksi. Emme siis voi olla täysin vailla velvollisuuksia niitä kohtaan. Puhun enkeleistä, joista osa on määrätty meidän palvelukseemme, toiset taas tuhoavat hyvinvointiamme. Siksi monet ovat koettaneet määrittää tarkemmin näitä meidän velvollisuuksiamme, jotka kuitenkin on nopeasti todettu, kun tiedämme, että hyvät enkelit ovat paljon Jumalan alapuolella. Ne ovat hänen sanansaattajiaan, jotka on määrätty palvelemaan myös uskovia, ja ne mielellään edistävät ihmissuvun hyvää. Niitä ei pidä palvoa, eivätkä ne voi ottaa vastaan meidän palveluksiamme, ja vielä vähemmän ne tarvitsisivat sellaisia. Siksi meille ei ole myöskään määrätty mitään velvollisuuksia niitä kohtaan. Meidän tulee kuitenkin rakastaa niitä,182 sekä Jumalan että niiden oman pyhyyden vuoksi, mutta myös niiden meille osoittaman rakkauden ja hyväntahtoisuuden vuoksi. Pahoja enkeleitä, Jumalan ja meidän sukumme vihollisia, meidän puolestaan ei tule vihata, koska ne ovat Jumalan kätten työtä ja koska lain täyttäminen perustuu rakkauteen. Niitä tulee kuitenkin välttää, mutta tämä ei tarkoita mitään erityistä velvollisuutta paholaisia kohtaan, vaan toisaalta Jumalaa kohtaan, kun me hänen kunniaansa puolustaaksemme sanomme Daavidin tavoin: Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi Ps. 139:21, ja toisaalta itseämme kohtaan. Meidän tulee urhoollisesti taistella paholaista vastaan, karttaa hänen juoniaan ja pelastaa sielumme tuon murhaajan kynsistä. Myös elottomia esineitä voidaan käyttää oikein tai väärin, mutta meillä ei silti ole minkäänlaisia velvollisuuksia niitä kohtaan. Niitä käytetään oikein silloin, kun niitä käytetään Luojan kunniaksi, hänen tahtonsa mukaisesti, oman itsemme ja lähimmäisemme autuuden hyväksi, mihin käyttöön ne kaikki on annettukin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä näyttäisi olevan jonkinlaisia velvollisuuksia hallussamme olevia eläviä eläimiä kohtaan. Huomaamme selvästi niissä olevan tunnetta ja elämää, myös jonkinlaista kuuliaisuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Me olemme juurruttaneet itseemme luonnollisen säälin tunteen ja tunnemme velvollisuudeksemme tehdä hyvää niille, sillä ne uhrautuvat meidän palveluksessamme.183 Ilmestys säätää tämän velvollisuuden sanomalla: Älkää sitoko puivan härän suuta 5. Moos. 25:4. Kuningas Salomo pitää jumalaapelkäävien yhtenä hyveenä sitä, että vanhurskas ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne1 Sananl. 12:10. Siksi yhtä hyvin viisaat pakanat kuin kristitytkin usein vaativat näiden velvollisuuksien harjoittamista *). Niiden tunnistaminen ei ole vaikeaa, kun annamme eläimille arvostuksissamme niiden oikean paikan Jumalan ja kaikkien järjellisten olentojen alapuolella, mutta elottomien esineiden yläpuolella, ja kun huomioimme itseemme kohdistuvan kalliin velvollisuutemme hallita mielenliikkeemme sekä vaimentaa viha ja julmuus, ja kunnioituksesta Korkeinta Olemusta kohtaan käytämme eläimiä oikealla tavalla siihen tarkoitukseen, jossa ne näyttävät meitä palvelevan. Kaiken tämän vuoksi ei näytä tarpeelliselta ryhtyä erityisesti tutkimaan tämäntyyppisiä velvollisuuksia, sillä ne seuraavat aina luonnostaan kolmen ensimmäisen vilpittömästä täyttämisestä. Mutta juuri siksi onkin vielä enemmän syytä esittää nämä laajemmin ja on184 aiheellista aloittaa suurimmasta, nimittäin velvollisuudestamme Jumalaa kohtaan. Kaikki muut seuraavat siitä luonnostaan. Siitä aloitti suuri Lainsäätäjä itse, siitä aloittavat perustellusti kaikki kristilliset moraalin opettajat. Mutta Herra antakoon meille armoaan ja siunaustaan tässä hankkeessamme. Kumarrumme maahan Kaikkivaltiaan edessä ja rukoilemme kunnioittavan hartaasti Isä meidän jne.
*) Kuulu kreikkalainen filosofi Plutarkhos puhuu paljon velvollisuuksista eläimiä kohtaan. Lainoppineista asiaa käsittelee mm. Schilter teoksessaan Manuductio philosophiae moralis ad veram non simulatam jurisprudentiam.2 Teologeista Justus Christoph Schomer teoksensa Specimen Theologiae Moralis3 luvussa 18 käsittelee tätä velvollisuutta eläimiä kohtaan.
§. 5.
Det fjerde föremålet sade vi vara alla de andra skapade tingen, döda och lefvande, förnuftiga och oförnuftiga. Uppenbarelsen har bragt den sanning till vår kunskap, at det gifves utom menniskan förnuftiga, fast för oss osynliga kreatur, både goda och onda, Guds sändningebud och Hans bespåttare, som tjena eller förderfva oss. Vi kunne derföre ej aldeles vara utan plikter emot dem. Jag talar om Änglarne, af hvilka en del äro förordnade till vår tjenst, andre äro förstörare af vårt väl. Derföre hafva äfven flera sökt, at serskildt utstaka dessa våra skyldigheter, som likväl äro snart fattade, då vi vete, at de gode äro långt under Gud, Hans budbärare, äfven till de trognas tjenst förordnade, som med glädje deltaga i menniskoslägtets väl, som hvarken få dyrkas, eller emottaga vår tjenst, än mindre behöfva den, hvarföre vi ej eller hafve några plikter emot dem föreskrifna; men kunna dock ej annat än älskas af182 oss, så väl för Guds skuld, som ock deras egen helighets, och äfven för deras kärlek och välvilja emot oss. Då däremot de onde, såsom Guds och vårt slägtes fiender, böra, om ej hatas, emedan de äro Guds händers värk, och lagens fullbordan består i kärlek, dock undflys, hvilket likväl icke blifver någon plikt emot djeflarna, utan dels emot Gud, at förfäckta hans ära, och säga med David: Jag hatar ju Herre them, som tig hata, och mig förtryter om them, at the sig emot tig sätta; Ps. 139:21. dels ock emot oss sjelfve, at manneligen strida emot djefvulen, fly hans snaror, och förvara vår själ ifrån denna mördarens klor. De liflösa tingen kunna äfven brukas rätt, och missbrukas; men vi äre dem dock inga plikter skyldige. De nyttjas då rätt, när de användas till Skaparens ära, och efter Hans vilja, till vår egen och nästans sällhet, till hvilkas nyttjande de alla äro uplåtna; men det är dock icke utan, at de lefvande djuren, som vi hafve under våra händer, synas utkräfva af oss mera några plikter emot sig. Vi blifve tydeligen varse hos dem känsla och lif, äfven en slags lydna, ömhet och kärlek. Vi hafve inplantadt hos oss et naturligit medlidande, och känne en förbindelse at göra godt emot dem, då de upoffra sig til vår tjenst.183 Uppenbarelsen stadgar denna plikt, då det heter: Tu skalt icke binda munnen til på oxen, som tröskar. 5 Mos. B. 25:4. Och det räknas af Konung Salomo för en dygd af de Gudfruktiga, at de förbarma sig öfver sin ök, då de ogudaktigas hjerta är obarmhertigt. Ordspr. B. 12:10. Derföre hafva ock så väl vise hedningar, som Christne ofta yrkat på dessa plikters utöfning *); men de blifva icke svåra att igenkännas, då djuren få sitt rätta rum i vår aktning, under Gud, och alla förnuftiga varelser, men öfver de liflösa tingen. Och då vi i akttage den dyra plikten emot oss sjelfva, at styra våra sinnes rörelser, dämpa vreden och grymheten, och af vördnad för det Högsta Väsendet använda dem rätteligen till de ändamål, hvartill de synas tjena oss. I anseende till alt detta synes ej eller nödigt, at om dessa slags plikter anställa någon serskild undersökning; ty de blifva altid otvungna följder af de tre förstas redeliga utöfning; men derföre äro just de så mycket angelägnare, at i sin vidd föreställas, och vi börje184 billigt vid den största af dem, nemligen vår plikt emot Gud, af hvilken alla de andra äro otvungna följder. Där begynte den store Lagstiftaren sjelf, där börja ock billigt alle Christne sedolärare. Men Herren gifve oss nåd och välsignelse till detta vårt företagande. Vi böje oss förut ned i stoftet för den Allsmägtige, och bedje med vördnadsfull andakt: Fader vår &c.
*) Den bekante Grækiske Philosophen Plutarchus talar mycket de Officiis erga bruta.4 Af Lagkloka handlar t. e. Schilterus in Manuduct. Philos. Mor. ad Jurisprud.5 Af Theologerna Just. Chr. Schomerus i sin Theolog. Mor. Cap. 186 om denna plikt emot djuren.
§ 5
Neljänneksi kohteeksi nimesimme kaikki muut luodut, kuolleet ja elävät, järjelliset ja järjettömät. Ilmestys on saattanut tietoomme sen totuuden, että on ihmisen lisäksi muita, tosin näkymättömiä järjellisiä luotuja olentoja, sekä hyviä että pahoja, Jumalan lähettiläitä ja hänen pilkkaajiaan, jotka palvelevat meitä tai ovat meille turmioksi. Emme siis voi olla täysin vailla velvollisuuksia niitä kohtaan. Puhun enkeleistä, joista osa on määrätty meidän palvelukseemme, toiset taas tuhoavat hyvinvointiamme. Siksi monet ovat koettaneet määrittää tarkemmin näitä meidän velvollisuuksiamme, jotka kuitenkin on nopeasti todettu, kun tiedämme, että hyvät enkelit ovat paljon Jumalan alapuolella. Ne ovat hänen sanansaattajiaan, jotka on määrätty palvelemaan myös uskovia, ja ne mielellään edistävät ihmissuvun hyvää. Niitä ei pidä palvoa, eivätkä ne voi ottaa vastaan meidän palveluksiamme, ja vielä vähemmän ne tarvitsisivat sellaisia. Siksi meille ei ole myöskään määrätty mitään velvollisuuksia niitä kohtaan. Meidän tulee kuitenkin rakastaa niitä,182 sekä Jumalan että niiden oman pyhyyden vuoksi, mutta myös niiden meille osoittaman rakkauden ja hyväntahtoisuuden vuoksi. Pahoja enkeleitä, Jumalan ja meidän sukumme vihollisia, meidän puolestaan ei tule vihata, koska ne ovat Jumalan kätten työtä ja koska lain täyttäminen perustuu rakkauteen. Niitä tulee kuitenkin välttää, mutta tämä ei tarkoita mitään erityistä velvollisuutta paholaisia kohtaan, vaan toisaalta Jumalaa kohtaan, kun me hänen kunniaansa puolustaaksemme sanomme Daavidin tavoin: Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi Ps. 139:21, ja toisaalta itseämme kohtaan. Meidän tulee urhoollisesti taistella paholaista vastaan, karttaa hänen juoniaan ja pelastaa sielumme tuon murhaajan kynsistä. Myös elottomia esineitä voidaan käyttää oikein tai väärin, mutta meillä ei silti ole minkäänlaisia velvollisuuksia niitä kohtaan. Niitä käytetään oikein silloin, kun niitä käytetään Luojan kunniaksi, hänen tahtonsa mukaisesti, oman itsemme ja lähimmäisemme autuuden hyväksi, mihin käyttöön ne kaikki on annettukin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä näyttäisi olevan jonkinlaisia velvollisuuksia hallussamme olevia eläviä eläimiä kohtaan. Huomaamme selvästi niissä olevan tunnetta ja elämää, myös jonkinlaista kuuliaisuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Me olemme juurruttaneet itseemme luonnollisen säälin tunteen ja tunnemme velvollisuudeksemme tehdä hyvää niille, sillä ne uhrautuvat meidän palveluksessamme.183 Ilmestys säätää tämän velvollisuuden sanomalla: Älkää sitoko puivan härän suuta 5. Moos. 25:4. Kuningas Salomo pitää jumalaapelkäävien yhtenä hyveenä sitä, että vanhurskas ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne7 Sananl. 12:10. Siksi yhtä hyvin viisaat pakanat kuin kristitytkin usein vaativat näiden velvollisuuksien harjoittamista *). Niiden tunnistaminen ei ole vaikeaa, kun annamme eläimille arvostuksissamme niiden oikean paikan Jumalan ja kaikkien järjellisten olentojen alapuolella, mutta elottomien esineiden yläpuolella, ja kun huomioimme itseemme kohdistuvan kalliin velvollisuutemme hallita mielenliikkeemme sekä vaimentaa viha ja julmuus, ja kunnioituksesta Korkeinta Olemusta kohtaan käytämme eläimiä oikealla tavalla siihen tarkoitukseen, jossa ne näyttävät meitä palvelevan. Kaiken tämän vuoksi ei näytä tarpeelliselta ryhtyä erityisesti tutkimaan tämäntyyppisiä velvollisuuksia, sillä ne seuraavat aina luonnostaan kolmen ensimmäisen vilpittömästä täyttämisestä. Mutta juuri siksi onkin vielä enemmän syytä esittää nämä laajemmin ja on184 aiheellista aloittaa suurimmasta, nimittäin velvollisuudestamme Jumalaa kohtaan. Kaikki muut seuraavat siitä luonnostaan. Siitä aloitti suuri Lainsäätäjä itse, siitä aloittavat perustellusti kaikki kristilliset moraalin opettajat. Mutta Herra antakoon meille armoaan ja siunaustaan tässä hankkeessamme. Kumarrumme maahan Kaikkivaltiaan edessä ja rukoilemme kunnioittavan hartaasti Isä meidän jne.
*) Kuulu kreikkalainen filosofi Plutarkhos puhuu paljon velvollisuuksista eläimiä kohtaan. Lainoppineista asiaa käsittelee mm. Schilter teoksessaan Manuductio philosophiae moralis ad veram non simulatam jurisprudentiam.8 Teologeista Justus Christoph Schomer teoksensa Specimen Theologiae Moralis9 luvussa 18 käsittelee tätä velvollisuutta eläimiä kohtaan.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 5.
Det fjerde föremålet sade vi vara alla de andra skapade tingen, döda och lefvande, förnuftiga och oförnuftiga. Uppenbarelsen har bragt den sanning till vår kunskap, at det gifves utom menniskan förnuftiga, fast för oss osynliga kreatur, både goda och onda, Guds sändningebud och Hans bespåttare, som tjena eller förderfva oss. Vi kunne derföre ej aldeles vara utan plikter emot dem. Jag talar om Änglarne, af hvilka en del äro förordnade till vår tjenst, andre äro förstörare af vårt väl. Derföre hafva äfven flera sökt, at serskildt utstaka dessa våra skyldigheter, som likväl äro snart fattade, då vi vete, at de gode äro långt under Gud, Hans budbärare, äfven till de trognas tjenst förordnade, som med glädje deltaga i menniskoslägtets väl, som hvarken få dyrkas, eller emottaga vår tjenst, än mindre behöfva den, hvarföre vi ej eller hafve några plikter emot dem föreskrifna; men kunna dock ej annat än älskas af182 oss, så väl för Guds skuld, som ock deras egen helighets, och äfven för deras kärlek och välvilja emot oss. Då däremot de onde, såsom Guds och vårt slägtes fiender, böra, om ej hatas, emedan de äro Guds händers värk, och lagens fullbordan består i kärlek, dock undflys, hvilket likväl icke blifver någon plikt emot djeflarna, utan dels emot Gud, at förfäckta hans ära, och säga med David: Jag hatar ju Herre them, som tig hata, och mig förtryter om them, at the sig emot tig sätta; Ps. 139:21. dels ock emot oss sjelfve, at manneligen strida emot djefvulen, fly hans snaror, och förvara vår själ ifrån denna mördarens klor. De liflösa tingen kunna äfven brukas rätt, och missbrukas; men vi äre dem dock inga plikter skyldige. De nyttjas då rätt, när de användas till Skaparens ära, och efter Hans vilja, till vår egen och nästans sällhet, till hvilkas nyttjande de alla äro uplåtna; men det är dock icke utan, at de lefvande djuren, som vi hafve under våra händer, synas utkräfva af oss mera några plikter emot sig. Vi blifve tydeligen varse hos dem känsla och lif, äfven en slags lydna, ömhet och kärlek. Vi hafve inplantadt hos oss et naturligit medlidande, och känne en förbindelse at göra godt emot dem, då de upoffra sig til vår tjenst.183 Uppenbarelsen stadgar denna plikt, då det heter: Tu skalt icke binda munnen til på oxen, som tröskar. 5 Mos. B. 25:4. Och det räknas af Konung Salomo för en dygd af de Gudfruktiga, at de förbarma sig öfver sin ök, då de ogudaktigas hjerta är obarmhertigt. Ordspr. B. 12:10. Derföre hafva ock så väl vise hedningar, som Christne ofta yrkat på dessa plikters utöfning *); men de blifva icke svåra att igenkännas, då djuren få sitt rätta rum i vår aktning, under Gud, och alla förnuftiga varelser, men öfver de liflösa tingen. Och då vi i akttage den dyra plikten emot oss sjelfva, at styra våra sinnes rörelser, dämpa vreden och grymheten, och af vördnad för det Högsta Väsendet använda dem rätteligen till de ändamål, hvartill de synas tjena oss. I anseende till alt detta synes ej eller nödigt, at om dessa slags plikter anställa någon serskild undersökning; ty de blifva altid otvungna följder af de tre förstas redeliga utöfning; men derföre äro just de så mycket angelägnare, at i sin vidd föreställas, och vi börje184 billigt vid den största af dem, nemligen vår plikt emot Gud, af hvilken alla de andra äro otvungna följder. Där begynte den store Lagstiftaren sjelf, där börja ock billigt alle Christne sedolärare. Men Herren gifve oss nåd och välsignelse till detta vårt företagande. Vi böje oss förut ned i stoftet för den Allsmägtige, och bedje med vördnadsfull andakt: Fader vår &c.
*) Den bekante Grækiske Philosophen Plutarchus talar mycket de Officiis erga bruta.10 Af Lagkloka handlar t. e. Schilterus in Manuduct. Philos. Mor. ad Jurisprud.11 Af Theologerna Just. Chr. Schomerus i sin Theolog. Mor. Cap. 1812 om denna plikt emot djuren.
§ 5
Neljänneksi kohteeksi nimesimme kaikki muut luodut, kuolleet ja elävät, järjelliset ja järjettömät. Ilmestys on saattanut tietoomme sen totuuden, että on ihmisen lisäksi muita, tosin näkymättömiä järjellisiä luotuja olentoja, sekä hyviä että pahoja, Jumalan lähettiläitä ja hänen pilkkaajiaan, jotka palvelevat meitä tai ovat meille turmioksi. Emme siis voi olla täysin vailla velvollisuuksia niitä kohtaan. Puhun enkeleistä, joista osa on määrätty meidän palvelukseemme, toiset taas tuhoavat hyvinvointiamme. Siksi monet ovat koettaneet määrittää tarkemmin näitä meidän velvollisuuksiamme, jotka kuitenkin on nopeasti todettu, kun tiedämme, että hyvät enkelit ovat paljon Jumalan alapuolella. Ne ovat hänen sanansaattajiaan, jotka on määrätty palvelemaan myös uskovia, ja ne mielellään edistävät ihmissuvun hyvää. Niitä ei pidä palvoa, eivätkä ne voi ottaa vastaan meidän palveluksiamme, ja vielä vähemmän ne tarvitsisivat sellaisia. Siksi meille ei ole myöskään määrätty mitään velvollisuuksia niitä kohtaan. Meidän tulee kuitenkin rakastaa niitä,182 sekä Jumalan että niiden oman pyhyyden vuoksi, mutta myös niiden meille osoittaman rakkauden ja hyväntahtoisuuden vuoksi. Pahoja enkeleitä, Jumalan ja meidän sukumme vihollisia, meidän puolestaan ei tule vihata, koska ne ovat Jumalan kätten työtä ja koska lain täyttäminen perustuu rakkauteen. Niitä tulee kuitenkin välttää, mutta tämä ei tarkoita mitään erityistä velvollisuutta paholaisia kohtaan, vaan toisaalta Jumalaa kohtaan, kun me hänen kunniaansa puolustaaksemme sanomme Daavidin tavoin: Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi Ps. 139:21, ja toisaalta itseämme kohtaan. Meidän tulee urhoollisesti taistella paholaista vastaan, karttaa hänen juoniaan ja pelastaa sielumme tuon murhaajan kynsistä. Myös elottomia esineitä voidaan käyttää oikein tai väärin, mutta meillä ei silti ole minkäänlaisia velvollisuuksia niitä kohtaan. Niitä käytetään oikein silloin, kun niitä käytetään Luojan kunniaksi, hänen tahtonsa mukaisesti, oman itsemme ja lähimmäisemme autuuden hyväksi, mihin käyttöön ne kaikki on annettukin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä näyttäisi olevan jonkinlaisia velvollisuuksia hallussamme olevia eläviä eläimiä kohtaan. Huomaamme selvästi niissä olevan tunnetta ja elämää, myös jonkinlaista kuuliaisuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Me olemme juurruttaneet itseemme luonnollisen säälin tunteen ja tunnemme velvollisuudeksemme tehdä hyvää niille, sillä ne uhrautuvat meidän palveluksessamme.183 Ilmestys säätää tämän velvollisuuden sanomalla: Älkää sitoko puivan härän suuta 5. Moos. 25:4. Kuningas Salomo pitää jumalaapelkäävien yhtenä hyveenä sitä, että vanhurskas ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne13 Sananl. 12:10. Siksi yhtä hyvin viisaat pakanat kuin kristitytkin usein vaativat näiden velvollisuuksien harjoittamista *). Niiden tunnistaminen ei ole vaikeaa, kun annamme eläimille arvostuksissamme niiden oikean paikan Jumalan ja kaikkien järjellisten olentojen alapuolella, mutta elottomien esineiden yläpuolella, ja kun huomioimme itseemme kohdistuvan kalliin velvollisuutemme hallita mielenliikkeemme sekä vaimentaa viha ja julmuus, ja kunnioituksesta Korkeinta Olemusta kohtaan käytämme eläimiä oikealla tavalla siihen tarkoitukseen, jossa ne näyttävät meitä palvelevan. Kaiken tämän vuoksi ei näytä tarpeelliselta ryhtyä erityisesti tutkimaan tämäntyyppisiä velvollisuuksia, sillä ne seuraavat aina luonnostaan kolmen ensimmäisen vilpittömästä täyttämisestä. Mutta juuri siksi onkin vielä enemmän syytä esittää nämä laajemmin ja on184 aiheellista aloittaa suurimmasta, nimittäin velvollisuudestamme Jumalaa kohtaan. Kaikki muut seuraavat siitä luonnostaan. Siitä aloitti suuri Lainsäätäjä itse, siitä aloittavat perustellusti kaikki kristilliset moraalin opettajat. Mutta Herra antakoon meille armoaan ja siunaustaan tässä hankkeessamme. Kumarrumme maahan Kaikkivaltiaan edessä ja rukoilemme kunnioittavan hartaasti Isä meidän jne.
*) Kuulu kreikkalainen filosofi Plutarkhos puhuu paljon velvollisuuksista eläimiä kohtaan. Lainoppineista asiaa käsittelee mm. Schilter teoksessaan Manuductio philosophiae moralis ad veram non simulatam jurisprudentiam.14 Teologeista Justus Christoph Schomer teoksensa Specimen Theologiae Moralis15 luvussa 18 käsittelee tätä velvollisuutta eläimiä kohtaan.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 4
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 6
paikat:
Henkilöt: Daavid Plutarkhos Salomo Schilter, Johann Schomer, Justus Christoph
Raamatunkohdat:
Aiheet: