Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Toinen saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Toinen saarna käskyistä, § 6

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Teksti: 2. Moos. 20:2–3 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Pyhitä meidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.1

 

§ 6

Se lyhyt yhteenveto laista, jonka Herra niin majesteettisesti antoi Siinainvuorella, esittää lähinnä velvollisuudet Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tässä suhteessa se perustellusti jakautuukin kahteen tauluun, joista ensimmäinen sisältää ne kolme ensimmäistä käskyä, jotka koskevat suhdettamme Jumalaan. Toinen sisältää loput seitsemän, jotka määräävät suhteemme lähimmäiseen. Tämän jaon kallis Vapahtajamme Jeesus itse vahvistaa Matt. 22:37–40 sanoessaan niitä kahdeksi käskyksi, joihin sisältyy185 koko laki ja profeetat. Ensimmäistä kutsutaan suureksi käskyksi ja se jaetaan kolmeen erilliseen määräykseen. Niistä ensimmäinen sisältää kaikki yleiset velvollisuutemme, joita meillä on Jumalaa, meidän ja kaikkien asioiden ensimmäistä alkulähdettä kohtaan. Toinen taas osoittaa lähemmin, miten näitä velvollisuuksia hänen nimeään pyhittämällä tulee harjoittaa. Kolmas osoittaa meille ihmisille tätä varten välttämättömän ajankohdan. On siis yhtä lailla myös asian oman luonnon mukaista, kun me nyt otamme ensiksi tarkasteltaviksi:

 

Kalliit velvollisuutemme Jumalaa kohtaan yleisesti.

Niiden olennainen sisältö on siinä, että me

1) tunnemme hänet oikein,

2) pelkäämme häntä,

3) rakastamme häntä ja

4) luotamme häneen.

 

Oi Pyhä Henki, sinä pyhä valo, armon portti,

valaise meitä kaikkia elämän sanalla:

Opeta meitä oikein tuntemaan Jumala,

ja kutsumaan häntä Isäksi, sydämestämme ja sielustamme.2

 

Oi Herra, auta! Oi Herra, anna käydä hyvin, sinun suuren nimesi kunniaksi, meidän köyhien sielujemme kohotukseksi ja ikuiseksi autuudeksi. Aamen.186

Kaikki käsitykset, joita haluaisimme luoda muista velvollisuuksistamme Jumalaa kohtaan, jäävät turhiksi ja hyödyttömiksi niin kauan kuin meiltä puuttuu tarpeellinen tieto siitä olennosta, jota kohtaan niitä tulee harjoittaa. Apostoli Paavali osoittaa tämän, kun hän painokkaasti kysyy: Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Room. 10:14. Itse ikuinen sana ja totuus todistavat tästä, kun hän korottaa toden Jumalan oikean tuntemisen niin korkealle ja sanoo: Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen Joh. 17:3. Kun samalla näemme selvästi kokemuksesta, että me ihmiset järjellisinä olentoina voimme ottaa vastaan tätä ikuista olemusta ja sen ominaisuuksia koskevat välttämättömimmät käsitteet, niin meidän tulee välttämättä pyrkiä hankkimaan tätä tietoa niin paljon kuin mahdollista. Kuinka paljon meidän tuleekaan ahkeroida ja nähdä vaivaa saadaksemme tämän siunatun ja ikään kuin elävän avaimen meidän muihin velvollisuuksiimme häntä kohtaan! Vapisen ja hartiani tärisevät, kun ajattelen Siionin vartijoiden velvollisuutta koettaa niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina saattaa tämä tärkeä tieto kaikille heidän huomaansa uskotuille sieluille, ja sitä ankaraa vastuuta,187 johon he pienimmästäkin laiminlyönnistään tässä asiassa voivat joutua. Voi Herra! Älä tuomitse palvelijaasi.


  1. Pyhitä meidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus: Joh. 17:17 (1992/muokattu)
  2. Oi Pyhä Henki ... sydämestämme ja sielustamme.: Alkutekstissä vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virsi 181, toinen säkeistö. Vastaava virsi suomenkielisissä virsikirjoissa: 1702: 175, 1938: 95 ja 1986: 114.
Alkukieli

Text: 2 Mos. B. 20:2,3. Jag är Herren tin Gud, then tig utfört hafver af Egypti lande. Tu skalt inga andra Gudar hafva för mig.

Helga oss Herre i din sanning; ty ditt tal är sanning!3

 

§. 6.

I det korta sammandrag af Lagen, som Herren med så stort Majestät utgaf på Sinai berg, förekomma förnämligast pligterna emot Gud och nästan; i anseende hvartil det äfven rätteligen fördelas i tvänne taflor, af hvilka den förra innefattar de tre första buden, som visa våra förbindelser emot Gud, och den sednare de öfriga sju, som föreskrifva oss vårt förhållande emot nästan; hvilken fördelning vår dyre Frälsare Jesus sjelf Matth. 22:37- - 40 stadgar, då Han kallar dem tu bud, som innefatta185 hela Lagen och Propheterna, af hvilka det förra kallas det stora budet, och afhandlas uti trenne serskildta befallningar. Det första af dem innefattar alla våra plikter emot Gud i gemen, dem vi Honom såsom vårt och alla tingens varelses första uphof äre skyldige, då det andra gifver närmare anledning at betrakta, huru de, genom Hans Namns helgande, rätt skola utöfvas, och det tredje utstakar den för oss menniskor därtil oomgängeliga tiden. Det instämmer således icke mindre med sjelfva sakens natur, at vi nu först betrakte:

Våra dyra pligter emot Gud i gemen,

Som bestå förnämligast däruti, at vi

1. Känne Honom rätt,

2. Frukte Honom,

3. Älske Honom, och

4. Förtröste på Honom.

 

O! Helige Ande, Tu helga ljus, nådenes port,

Uplys oss alla med lifsens ord:

Lär oss, at rätteligen känna Gud,

Och kalla Honom Fader af hjerta och hug.4

 

O! Herre hjelp! O! Herre lät väl gå, till ditt stora Namns ära, och våra fattiga själars upbyggelse och eviga salighet. Amen.186

Alla begrep vi vilje gjöra oss om våra öfriga plikter emot Gud, blifva fåfänga och onyttiga, så länge vi sakne den nödiga kännedomen af det väsende, emot hvilken de skola utöfvas, såsom Apostelen Paulus visar det, då han märkeligen5 frågar: Huru skola de åkalla den de icke tro uppå? och huru skola de tro honom, som de intet hafva hört af? Rom. 10:14. och sjelf det eviga Ordet och Sanningen intygar, då Han så högt uphöjer denna sanna Gudens rätta kännedom, och säger: Thetta är evinnerligit lif, at the känna Tig allena sannan Gud, och then Tu sändt hafver Jesum Christum. Joh. 17:3. När vi därjämte finne tydeligen af erfarenheten, at vi menniskor kunne emottaga de nödvändigaste begrep, såsom förnuftiga varelser, om detta oändeliga väsendet och dess egenskaper, blifver det äfven aldeles oomgängeligit, at vi, så mycket hos oss står, böre söka at förvärfva oss en sådan kännedom. Hvad flit, hvad möda borde icke användas, at få denna välsignade och liksom lefvande nyckelen til våra öfriga pligter emot Honom? Jag bäfvar, och mina skuldror darra, när jag tänker på Zions väcktares6 skyldighet, at i tid och otid söka bibringa alla de dem anförtrodda själar denna högst vigtiga kännedomen, och det hårda an187svar de äfventyra, genom den minsta efterlåtenhet härutinnan. Ack! Herre gack7 icke til doms med din tjenare.


  1. Helga oss Herre ... tal är sanning!: hänvisar till Joh 17:17 i Karl XII:s bibel (1703) som lyder ”Helga them i tine sanning: titt taal är sanning.”
  2. O! Helige Ande ... hjerta och hug.: psalm 181, vers 2, i 1695 års psalmbok
  3. värt att märka
  4. Zions väcktares: deras som vaktar över församlingarna, d.v.s. prästernas

Suomi

Teksti: 2. Moos. 20:2–3 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Pyhitä meidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.8

 

§ 6

Se lyhyt yhteenveto laista, jonka Herra niin majesteettisesti antoi Siinainvuorella, esittää lähinnä velvollisuudet Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tässä suhteessa se perustellusti jakautuukin kahteen tauluun, joista ensimmäinen sisältää ne kolme ensimmäistä käskyä, jotka koskevat suhdettamme Jumalaan. Toinen sisältää loput seitsemän, jotka määräävät suhteemme lähimmäiseen. Tämän jaon kallis Vapahtajamme Jeesus itse vahvistaa Matt. 22:37–40 sanoessaan niitä kahdeksi käskyksi, joihin sisältyy185 koko laki ja profeetat. Ensimmäistä kutsutaan suureksi käskyksi ja se jaetaan kolmeen erilliseen määräykseen. Niistä ensimmäinen sisältää kaikki yleiset velvollisuutemme, joita meillä on Jumalaa, meidän ja kaikkien asioiden ensimmäistä alkulähdettä kohtaan. Toinen taas osoittaa lähemmin, miten näitä velvollisuuksia hänen nimeään pyhittämällä tulee harjoittaa. Kolmas osoittaa meille ihmisille tätä varten välttämättömän ajankohdan. On siis yhtä lailla myös asian oman luonnon mukaista, kun me nyt otamme ensiksi tarkasteltaviksi:

 

Kalliit velvollisuutemme Jumalaa kohtaan yleisesti.

Niiden olennainen sisältö on siinä, että me

1) tunnemme hänet oikein,

2) pelkäämme häntä,

3) rakastamme häntä ja

4) luotamme häneen.

 

Oi Pyhä Henki, sinä pyhä valo, armon portti,

valaise meitä kaikkia elämän sanalla:

Opeta meitä oikein tuntemaan Jumala,

ja kutsumaan häntä Isäksi, sydämestämme ja sielustamme.9

 

Oi Herra, auta! Oi Herra, anna käydä hyvin, sinun suuren nimesi kunniaksi, meidän köyhien sielujemme kohotukseksi ja ikuiseksi autuudeksi. Aamen.186

Kaikki käsitykset, joita haluaisimme luoda muista velvollisuuksistamme Jumalaa kohtaan, jäävät turhiksi ja hyödyttömiksi niin kauan kuin meiltä puuttuu tarpeellinen tieto siitä olennosta, jota kohtaan niitä tulee harjoittaa. Apostoli Paavali osoittaa tämän, kun hän painokkaasti kysyy: Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Room. 10:14. Itse ikuinen sana ja totuus todistavat tästä, kun hän korottaa toden Jumalan oikean tuntemisen niin korkealle ja sanoo: Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen Joh. 17:3. Kun samalla näemme selvästi kokemuksesta, että me ihmiset järjellisinä olentoina voimme ottaa vastaan tätä ikuista olemusta ja sen ominaisuuksia koskevat välttämättömimmät käsitteet, niin meidän tulee välttämättä pyrkiä hankkimaan tätä tietoa niin paljon kuin mahdollista. Kuinka paljon meidän tuleekaan ahkeroida ja nähdä vaivaa saadaksemme tämän siunatun ja ikään kuin elävän avaimen meidän muihin velvollisuuksiimme häntä kohtaan! Vapisen ja hartiani tärisevät, kun ajattelen Siionin vartijoiden velvollisuutta koettaa niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina saattaa tämä tärkeä tieto kaikille heidän huomaansa uskotuille sieluille, ja sitä ankaraa vastuuta,187 johon he pienimmästäkin laiminlyönnistään tässä asiassa voivat joutua. Voi Herra! Älä tuomitse palvelijaasi.


  1. Pyhitä meidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus: Joh. 17:17 (1992/muokattu)
  2. Oi Pyhä Henki ... sydämestämme ja sielustamme.: Alkutekstissä vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virsi 181, toinen säkeistö. Vastaava virsi suomenkielisissä virsikirjoissa: 1702: 175, 1938: 95 ja 1986: 114.

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: