Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 3
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 5
§ 4
Kolmas velvollisuuksiemme kohde on lähimmäinen, ja tähän on kolminkertainen syy. Ensinnäkin Jumala on suonut lähimmäiselle loputtoman armon ja armahduksen. Kuinka me siis voisimme suurimmin kaikesta rakastaa tätä suurta Luojaamme, jollemme yhtälailla rakasta niitä, joita hänkin rakastaa. Toiseksi Kaikkivaltias Lainsäätäjä on nimenomaisesti asettanut meille tämän velvoituksen. Sen laiminlyöminen on siis sama kuin nousisi Luojaansa vastaan ja halveksisi hänen käskyjään. Kolmas peruste velvollisuuksillemme lähimmäistä kohtaan on se, että meidän oma autuuteemme on kytketty juuri näiden velvollisuuksien huomioon ottamiseen. Ihminen ei selviydy ilman toista ihmistä. Yhden vaivannäkö helpottaa toista, yhden ahkeruus lisää toisen mukavuutta ja nautintoja, ja luonnon järjestys on sellainen, että suurin, korkein ja rikkain voi joutua pyytämään köyhän, vähäisen ja halveksitun apua.181 Jos siis kieltäydymme rakastamasta lähimmäistämme, jäämme vaille sitä ystävyyttä, palvelusta ja iloa, jonka hän samalla tarjoaa meille. Viha, jonka kohdistamme toisiin, muuttuu usein näiden sodanjulistukseksi meitä itseämme vastaan ja kääntyy omaksi tuhoksemme.
§. 4.
Det tredje föremålet för våra plikter blifver vår nästa, och det af en tredubbel grund; ty först hafver nästan blifvit af Gud bevärdigad med oändelig nåd och förbarmande; hur kunde vi då med högsta möjeliga kärlek omfatta denne vår store Uphofsman, utan at tillika älska dem, som Han älskar. För det andra hafver denne Allsvåldige Lagstiftaren uttryckeligen anbefalt oss denna plikt: at ur akt låta detta är altså det samma, som at resa sig up emot sin Skapare, och förakta Hans befallningar. Den tredje grunden till våra plickter emot nästan är vår egen med dessa plickters i akttagande förknippade sällhet. Den ena menniskan kan ej ombära den andra. Den enas omgänge lättar den andras, den enas flit öker den andras beqvämligheter och nöjen, och naturens ordning är sådan, at den störste, den högste, den rikaste kan tränga til hjelp1 af den fattiga, ringa förakta181de. Vägre vi altså vår kärlek emot nästan, sakne vi därigenom den vänskap, tjenst och nöje han liksom erbjuder oss, och den vrede vi hyse emot våra likar blir ofta hos dem en krigsförklaring emot oss, till vår egen undergång.
§ 4
Kolmas velvollisuuksiemme kohde on lähimmäinen, ja tähän on kolminkertainen syy. Ensinnäkin Jumala on suonut lähimmäiselle loputtoman armon ja armahduksen. Kuinka me siis voisimme suurimmin kaikesta rakastaa tätä suurta Luojaamme, jollemme yhtälailla rakasta niitä, joita hänkin rakastaa. Toiseksi Kaikkivaltias Lainsäätäjä on nimenomaisesti asettanut meille tämän velvoituksen. Sen laiminlyöminen on siis sama kuin nousisi Luojaansa vastaan ja halveksisi hänen käskyjään. Kolmas peruste velvollisuuksillemme lähimmäistä kohtaan on se, että meidän oma autuuteemme on kytketty juuri näiden velvollisuuksien huomioon ottamiseen. Ihminen ei selviydy ilman toista ihmistä. Yhden vaivannäkö helpottaa toista, yhden ahkeruus lisää toisen mukavuutta ja nautintoja, ja luonnon järjestys on sellainen, että suurin, korkein ja rikkain voi joutua pyytämään köyhän, vähäisen ja halveksitun apua.181 Jos siis kieltäydymme rakastamasta lähimmäistämme, jäämme vaille sitä ystävyyttä, palvelusta ja iloa, jonka hän samalla tarjoaa meille. Viha, jonka kohdistamme toisiin, muuttuu usein näiden sodanjulistukseksi meitä itseämme vastaan ja kääntyy omaksi tuhoksemme.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 4.
Det tredje föremålet för våra plikter blifver vår nästa, och det af en tredubbel grund; ty först hafver nästan blifvit af Gud bevärdigad med oändelig nåd och förbarmande; hur kunde vi då med högsta möjeliga kärlek omfatta denne vår store Uphofsman, utan at tillika älska dem, som Han älskar. För det andra hafver denne Allsvåldige Lagstiftaren uttryckeligen anbefalt oss denna plikt: at ur akt låta detta är altså det samma, som at resa sig up emot sin Skapare, och förakta Hans befallningar. Den tredje grunden till våra plickter emot nästan är vår egen med dessa plickters i akttagande förknippade sällhet. Den ena menniskan kan ej ombära den andra. Den enas omgänge lättar den andras, den enas flit öker den andras beqvämligheter och nöjen, och naturens ordning är sådan, at den störste, den högste, den rikaste kan tränga til hjelp2 af den fattiga, ringa förakta181de. Vägre vi altså vår kärlek emot nästan, sakne vi därigenom den vänskap, tjenst och nöje han liksom erbjuder oss, och den vrede vi hyse emot våra likar blir ofta hos dem en krigsförklaring emot oss, till vår egen undergång.
§ 4
Kolmas velvollisuuksiemme kohde on lähimmäinen, ja tähän on kolminkertainen syy. Ensinnäkin Jumala on suonut lähimmäiselle loputtoman armon ja armahduksen. Kuinka me siis voisimme suurimmin kaikesta rakastaa tätä suurta Luojaamme, jollemme yhtälailla rakasta niitä, joita hänkin rakastaa. Toiseksi Kaikkivaltias Lainsäätäjä on nimenomaisesti asettanut meille tämän velvoituksen. Sen laiminlyöminen on siis sama kuin nousisi Luojaansa vastaan ja halveksisi hänen käskyjään. Kolmas peruste velvollisuuksillemme lähimmäistä kohtaan on se, että meidän oma autuuteemme on kytketty juuri näiden velvollisuuksien huomioon ottamiseen. Ihminen ei selviydy ilman toista ihmistä. Yhden vaivannäkö helpottaa toista, yhden ahkeruus lisää toisen mukavuutta ja nautintoja, ja luonnon järjestys on sellainen, että suurin, korkein ja rikkain voi joutua pyytämään köyhän, vähäisen ja halveksitun apua.181 Jos siis kieltäydymme rakastamasta lähimmäistämme, jäämme vaille sitä ystävyyttä, palvelusta ja iloa, jonka hän samalla tarjoaa meille. Viha, jonka kohdistamme toisiin, muuttuu usein näiden sodanjulistukseksi meitä itseämme vastaan ja kääntyy omaksi tuhoksemme.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 3
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 5
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: