Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 17
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 19
217
§ 18
Mutta meidän on vielä tarpeen tarkastella lähemmin tämän kalliin velvollisuutemme luonnetta ja laatua. Rakkaus yleisesti otettuna ei ole mitään muuta kuin halu ja sielun taipumus, joka syntyy meissä siitä, mikä on täydellistä, hyvää ja meidän onnellisuutemme kannalta välttämätöntä, silloin kun me sen tunnemme ja toivomme tai tiedämme, että voimme käyttää sitä tuon onnellisuuden edistämiseen. Siitä, mitä edellä sanoimme rakkauden synnystä, huomaamme helposti, että jos täydellinen, hyvä ja meidän onnellisuutemme kannalta välttämätön kohtaavat yhdessä paikassa, tai yhdessä ja samassa olemuksessa, rakkauden täytyy olla suurimmillaan. Samoin huomaamme, että meidän Jumalamme ja ikuinen Armahtajamme on ainoa maailmassa, jota voimme tällaisella nimellä kutsua. Tässä suhteessa Jumala myös oikeutetusti vaatii meiltä, että meidän tulee rakastaa häntä yli kaiken tai enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Tällaisena tämä kallis vaatimus esitetäänkin meille kaikkialla Pyhässä kirjassa. Kun tekstissämme sanotaan: sinulla ei saa olla muita jumalia, niin se ei tarkoita, että sinun ei tule rakastaa maailmassa mitään muuta kuin minua. Täydellisyyttä ja hyviä tekoja on myös muualla, vaikka kaikki ne kaikki ovatkin hänestä ja hänen218 kauttaan1 Room. 11:36. Hän tarkoittaa: Sinun ei tule rakastaa mitään yhtä paljon kuin minua, tai pitää sitä yhtä hyvänä ja samanveroisena minun kanssani. Voit kyllä rakastaa täydellistä, hyvää ja hyödyllistä; sydämessäsi saa hyvinkin olla tilaa kunnioitukselle ja rakkaudelle lähimmäisiäsi, ystäviäsi ja hyväntekijöitäsi kohtaan; mutta tiedä, että ensimmäinen sija kuuluu minulle yksin: älä siis koskaan rohkene asettaa mitään minun rinnalleni. Näin Jumala itse selitti tämän käskyn viimeistä edellisessä kohdassa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi, se menee yli kaiken 5. Moos. 6:5. Meidän kallein Vapahtajamme Jeesus viittaa keskustelussaan kirjanoppineen kanssa selvästikin samaan lain kohtaan, kun hän sanoo: Tärkein käsky on tämä: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi”. Tämä on tärkein käsky2 Mark. 12:29–30. Tämän jälkeen hän seuraavaksi vaatii lähimmäisenrakkautta ja asettaa sille mittapuun, nimittäin oikean itsemme rakastamisen. Mooseksen täytyi herättää nukkuva kansa, kun hän halusi asettaa tämän velvollisuuden heidän sydämiinsä ja siksi hän huutaa: Kuule Israel! Voi, kunpa Siionin vartijat yhä tänäkin päivänä haluaisivat yhtä uutterasti219 herättää sen asukkaita ottamaan vaarin tästä suurimmasta ja iloisimmasta velvollisuudestaan ja esittäisivät Jumalan kaikkein suurimman rakkauden arvoisena. Niin etteivät he jylisevin sanoin, vaan itse vakuuttuneina, sydämen herkällä kielellä ja Jumalan rakkauden sytyttämän Johanneksen tavoin usein puhuttelisivat kuulijoitaan: Rakkaat ystävät! Jumala on rakkaus. Rakastakaamme häntä, koska Jumala on ensin rakastanut meitä3 1. Joh. 4:7,8,19
217
§. 18.
Men det är ännu nödigt, at närmare betrakta denna vår dyra pligt i anseende till sin art och beskaffenhet. Kärleken i gemen är intet annat, än et begär, och en själens bevekelse, som upkommer hos oss af det fullkomliga, af det goda och för oss till vår lycksalighets befrämjande oumgängeliga, när vi känna det, och äro i hopp eller visshet om at kunna begagna oss af det samma. Af det, som nyligen sades om kärlekens uphof, finna vi lätteligen at om det fullkomliga, det goda och för vår lycksalighet oumgängeliga träffas på et ställe, eller i et och samma väsende, måste kärleken blifva som störst; och at vår Gud och eviga Förbarmare är den enda i verlden, som under et sådant namn af oss igenkännes. I anseende hvartill Gud äfven med rätta fordar af oss, at vi skola älska Honom öfver all ting, eller mera än något annat i hela verlden. Sådan föreställes oss ock denna dyra pligten i hela den heliga Skrift. När det heter i vår text: Tu skalt inga andra Gudar hafva jämte mig, är just icke meningen den: Du skalt icke älska något annat i verlden än mig; ty vi finna äfven fullkomligheter och välgerningar annorstädes; ehuru de allesamans äro af honom och ige218nom Honom, Rom: 11:36. Utan Han vill säga: tu skall intet älska någon ting så högt som mig, eller hålla det jämngodt och lika med mig. Du må väl älska det fullkomliga, det goda och nyttiga; din nästa, dina vänner och dina välgörare må väl få ett rum i acktning och kärlek i dit hjerta; men vet, at det främsta rummet där tillkomer mig allena; våga dig derföre aldrig, at sätta något ting i bredde med mig. Så förklarade Gud sjelf detta budet på näst förrut anförda ställe: Tu skalt älska Herren tin Gud af allo hjerta, af allo själ, af allo förmåga, det är öfver all ting. 5 M. B. 6:5. Och vår dyraste Frälsare Jesus åberopar sig tydeligen i samtalet med den skriftlärda samma lagens rum, då Han säger: Thet yppersta af all budorden är thetta: Hör Israel! Herren vår Gud är allena Herre. Och tu skalt älska tin Herra Gud af alt titt hjerta, och af allo tine själ, och af allo tin håg, och af allo tine magt. Thetta är thet yppersta budet; Marc: 12:29,30. Hvarpå Han i det följande fordrar nästans kärlek, och förutsätter måttståcken därtill, nemligen en ordentelig kärlek till oss sjelfva. Moses måste väcka upp det sofvande folket, då han ville intrycka denna pligten i deras hjerta, och ropar derföre Hör Israel. Ack! at Zions väcktare ville än i dag flitigt219 väcka dess inbyggare, at taga vara på denna sin största, sin gladaste pligt, och föreställa Gud såsom den aldra älskans värdaste, och det intet med dundrande ord, utan sjelf intagne däraf med hjertats ömma språk, och med den af Guds kärlek upeldade Johannes ofta tilltala sina åhörare: mine käreste! Gud är sjelf4 kärleken, Ack! älskom då Honom; ty Han hafver först älskat oss. 1. Joh. 4:7,8,19.
217
§ 18
Mutta meidän on vielä tarpeen tarkastella lähemmin tämän kalliin velvollisuutemme luonnetta ja laatua. Rakkaus yleisesti otettuna ei ole mitään muuta kuin halu ja sielun taipumus, joka syntyy meissä siitä, mikä on täydellistä, hyvää ja meidän onnellisuutemme kannalta välttämätöntä, silloin kun me sen tunnemme ja toivomme tai tiedämme, että voimme käyttää sitä tuon onnellisuuden edistämiseen. Siitä, mitä edellä sanoimme rakkauden synnystä, huomaamme helposti, että jos täydellinen, hyvä ja meidän onnellisuutemme kannalta välttämätön kohtaavat yhdessä paikassa, tai yhdessä ja samassa olemuksessa, rakkauden täytyy olla suurimmillaan. Samoin huomaamme, että meidän Jumalamme ja ikuinen Armahtajamme on ainoa maailmassa, jota voimme tällaisella nimellä kutsua. Tässä suhteessa Jumala myös oikeutetusti vaatii meiltä, että meidän tulee rakastaa häntä yli kaiken tai enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Tällaisena tämä kallis vaatimus esitetäänkin meille kaikkialla Pyhässä kirjassa. Kun tekstissämme sanotaan: sinulla ei saa olla muita jumalia, niin se ei tarkoita, että sinun ei tule rakastaa maailmassa mitään muuta kuin minua. Täydellisyyttä ja hyviä tekoja on myös muualla, vaikka kaikki ne kaikki ovatkin hänestä ja hänen218 kauttaan5 Room. 11:36. Hän tarkoittaa: Sinun ei tule rakastaa mitään yhtä paljon kuin minua, tai pitää sitä yhtä hyvänä ja samanveroisena minun kanssani. Voit kyllä rakastaa täydellistä, hyvää ja hyödyllistä; sydämessäsi saa hyvinkin olla tilaa kunnioitukselle ja rakkaudelle lähimmäisiäsi, ystäviäsi ja hyväntekijöitäsi kohtaan; mutta tiedä, että ensimmäinen sija kuuluu minulle yksin: älä siis koskaan rohkene asettaa mitään minun rinnalleni. Näin Jumala itse selitti tämän käskyn viimeistä edellisessä kohdassa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi, se menee yli kaiken 5. Moos. 6:5. Meidän kallein Vapahtajamme Jeesus viittaa keskustelussaan kirjanoppineen kanssa selvästikin samaan lain kohtaan, kun hän sanoo: Tärkein käsky on tämä: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi”. Tämä on tärkein käsky6 Mark. 12:29–30. Tämän jälkeen hän seuraavaksi vaatii lähimmäisenrakkautta ja asettaa sille mittapuun, nimittäin oikean itsemme rakastamisen. Mooseksen täytyi herättää nukkuva kansa, kun hän halusi asettaa tämän velvollisuuden heidän sydämiinsä ja siksi hän huutaa: Kuule Israel! Voi, kunpa Siionin vartijat yhä tänäkin päivänä haluaisivat yhtä uutterasti219 herättää sen asukkaita ottamaan vaarin tästä suurimmasta ja iloisimmasta velvollisuudestaan ja esittäisivät Jumalan kaikkein suurimman rakkauden arvoisena. Niin etteivät he jylisevin sanoin, vaan itse vakuuttuneina, sydämen herkällä kielellä ja Jumalan rakkauden sytyttämän Johanneksen tavoin usein puhuttelisivat kuulijoitaan: Rakkaat ystävät! Jumala on rakkaus. Rakastakaamme häntä, koska Jumala on ensin rakastanut meitä7 1. Joh. 4:7,8,19
Unfortunately this content isn't available in English
217
§. 18.
Men det är ännu nödigt, at närmare betrakta denna vår dyra pligt i anseende till sin art och beskaffenhet. Kärleken i gemen är intet annat, än et begär, och en själens bevekelse, som upkommer hos oss af det fullkomliga, af det goda och för oss till vår lycksalighets befrämjande oumgängeliga, när vi känna det, och äro i hopp eller visshet om at kunna begagna oss af det samma. Af det, som nyligen sades om kärlekens uphof, finna vi lätteligen at om det fullkomliga, det goda och för vår lycksalighet oumgängeliga träffas på et ställe, eller i et och samma väsende, måste kärleken blifva som störst; och at vår Gud och eviga Förbarmare är den enda i verlden, som under et sådant namn af oss igenkännes. I anseende hvartill Gud äfven med rätta fordar af oss, at vi skola älska Honom öfver all ting, eller mera än något annat i hela verlden. Sådan föreställes oss ock denna dyra pligten i hela den heliga Skrift. När det heter i vår text: Tu skalt inga andra Gudar hafva jämte mig, är just icke meningen den: Du skalt icke älska något annat i verlden än mig; ty vi finna äfven fullkomligheter och välgerningar annorstädes; ehuru de allesamans äro af honom och ige218nom Honom, Rom: 11:36. Utan Han vill säga: tu skall intet älska någon ting så högt som mig, eller hålla det jämngodt och lika med mig. Du må väl älska det fullkomliga, det goda och nyttiga; din nästa, dina vänner och dina välgörare må väl få ett rum i acktning och kärlek i dit hjerta; men vet, at det främsta rummet där tillkomer mig allena; våga dig derföre aldrig, at sätta något ting i bredde med mig. Så förklarade Gud sjelf detta budet på näst förrut anförda ställe: Tu skalt älska Herren tin Gud af allo hjerta, af allo själ, af allo förmåga, det är öfver all ting. 5 M. B. 6:5. Och vår dyraste Frälsare Jesus åberopar sig tydeligen i samtalet med den skriftlärda samma lagens rum, då Han säger: Thet yppersta af all budorden är thetta: Hör Israel! Herren vår Gud är allena Herre. Och tu skalt älska tin Herra Gud af alt titt hjerta, och af allo tine själ, och af allo tin håg, och af allo tine magt. Thetta är thet yppersta budet; Marc: 12:29,30. Hvarpå Han i det följande fordrar nästans kärlek, och förutsätter måttståcken därtill, nemligen en ordentelig kärlek till oss sjelfva. Moses måste väcka upp det sofvande folket, då han ville intrycka denna pligten i deras hjerta, och ropar derföre Hör Israel. Ack! at Zions väcktare ville än i dag flitigt219 väcka dess inbyggare, at taga vara på denna sin största, sin gladaste pligt, och föreställa Gud såsom den aldra älskans värdaste, och det intet med dundrande ord, utan sjelf intagne däraf med hjertats ömma språk, och med den af Guds kärlek upeldade Johannes ofta tilltala sina åhörare: mine käreste! Gud är sjelf8 kärleken, Ack! älskom då Honom; ty Han hafver först älskat oss. 1. Joh. 4:7,8,19.
217
§ 18
Mutta meidän on vielä tarpeen tarkastella lähemmin tämän kalliin velvollisuutemme luonnetta ja laatua. Rakkaus yleisesti otettuna ei ole mitään muuta kuin halu ja sielun taipumus, joka syntyy meissä siitä, mikä on täydellistä, hyvää ja meidän onnellisuutemme kannalta välttämätöntä, silloin kun me sen tunnemme ja toivomme tai tiedämme, että voimme käyttää sitä tuon onnellisuuden edistämiseen. Siitä, mitä edellä sanoimme rakkauden synnystä, huomaamme helposti, että jos täydellinen, hyvä ja meidän onnellisuutemme kannalta välttämätön kohtaavat yhdessä paikassa, tai yhdessä ja samassa olemuksessa, rakkauden täytyy olla suurimmillaan. Samoin huomaamme, että meidän Jumalamme ja ikuinen Armahtajamme on ainoa maailmassa, jota voimme tällaisella nimellä kutsua. Tässä suhteessa Jumala myös oikeutetusti vaatii meiltä, että meidän tulee rakastaa häntä yli kaiken tai enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Tällaisena tämä kallis vaatimus esitetäänkin meille kaikkialla Pyhässä kirjassa. Kun tekstissämme sanotaan: sinulla ei saa olla muita jumalia, niin se ei tarkoita, että sinun ei tule rakastaa maailmassa mitään muuta kuin minua. Täydellisyyttä ja hyviä tekoja on myös muualla, vaikka kaikki ne kaikki ovatkin hänestä ja hänen218 kauttaan9 Room. 11:36. Hän tarkoittaa: Sinun ei tule rakastaa mitään yhtä paljon kuin minua, tai pitää sitä yhtä hyvänä ja samanveroisena minun kanssani. Voit kyllä rakastaa täydellistä, hyvää ja hyödyllistä; sydämessäsi saa hyvinkin olla tilaa kunnioitukselle ja rakkaudelle lähimmäisiäsi, ystäviäsi ja hyväntekijöitäsi kohtaan; mutta tiedä, että ensimmäinen sija kuuluu minulle yksin: älä siis koskaan rohkene asettaa mitään minun rinnalleni. Näin Jumala itse selitti tämän käskyn viimeistä edellisessä kohdassa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi, se menee yli kaiken 5. Moos. 6:5. Meidän kallein Vapahtajamme Jeesus viittaa keskustelussaan kirjanoppineen kanssa selvästikin samaan lain kohtaan, kun hän sanoo: Tärkein käsky on tämä: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi”. Tämä on tärkein käsky10 Mark. 12:29–30. Tämän jälkeen hän seuraavaksi vaatii lähimmäisenrakkautta ja asettaa sille mittapuun, nimittäin oikean itsemme rakastamisen. Mooseksen täytyi herättää nukkuva kansa, kun hän halusi asettaa tämän velvollisuuden heidän sydämiinsä ja siksi hän huutaa: Kuule Israel! Voi, kunpa Siionin vartijat yhä tänäkin päivänä haluaisivat yhtä uutterasti219 herättää sen asukkaita ottamaan vaarin tästä suurimmasta ja iloisimmasta velvollisuudestaan ja esittäisivät Jumalan kaikkein suurimman rakkauden arvoisena. Niin etteivät he jylisevin sanoin, vaan itse vakuuttuneina, sydämen herkällä kielellä ja Jumalan rakkauden sytyttämän Johanneksen tavoin usein puhuttelisivat kuulijoitaan: Rakkaat ystävät! Jumala on rakkaus. Rakastakaamme häntä, koska Jumala on ensin rakastanut meitä11 1. Joh. 4:7,8,19
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 17
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 19
paikat:
Henkilöt: Johannes
Raamatunkohdat:
Aiheet: