Tämän kirjeen muodollisena tarkoituksena oli välittää Pehr Wilhelm Wargentinille kiitos tämän lähettämästä kirjeestä ja erityisesti kirjeen mukana seuranneista Kruunajaispuheen (ks. s. 408–426) kappaleista. Kirjeen pohjalta voidaan pohtia tämän kirjoituksen syntyhistoriaa, jonka tekee kiinnostavaksi se, että puhe pidettiin toukokuussa 1772, mutta ilmestyi painettuna vasta Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen, marras- tai joulukuussa 1772. Kruunajaispuheessa kuningas esitetään keskeisenä poliittisena vaikuttajana, mihin vapaudenajan hallitusmuoto ei antanut edellytyksiä.
Kirjeen mukaan Chydenius oli lähettänyt käsikirjoituksen ystävälleen valtakunnanhistorioitsija Anders Schönbergille, joka puolestaan oli toimittanut sen Wargentinille, ja tämä oli sitten suorittanut puheen ”kypsän tarkastamisen”, toisin sanoen muokannut sitä. Tiedon käsikirjoituksen päätymisestä Wargentinille Chydenius oli jo aikaisemmin saanut suoraan Schönbergiltä. Chydenius kertoo myös, että hän oli lähettänyt Schönbergille ”ensimmäisen luonnoksen” ja ettei hänellä ole riviäkään käsikirjoituksesta kotona.
Kirjeen perusteella ei voida saada selvää vastausta siihen, oliko Wargentin muokannut Kruunajaispuheen vallankaappauksen jälkeiseen tilanteeseen sopivaksi (mihin ”kypsä tarkastus” viittaisi) vai oliko Chydenius itse tehnyt muokkauksen kuultuaan kaappauksesta (jolloin ”kypsä tarkastus” tarkoittaisi vain kielellistä ja tyylillistä viimeistelyä) vai oliko itse asiassa kaappauksen synnyttämä uusi tilanne se, joka ylipäänsä sai hänet julkaisemaan kirjoituksen ja tällä tavalla ilmoittautumaan uuden vallanpitäjän kannattajaksi. Käsikirjoitus ei nimittäin välttämättä viittaa alkuperäiseen puheeseen, vaan se voi tarkoittaa nimenomaan julkaisemista varten kirjoitettua versiota.
Wargentin oli ilmeisesti lähettämässään kirjeessä pyytänyt Chydeniusta kirjoittamaan jostakin maatalouteen liittyvästä teemasta tiedeakatemian julkaisuun, koska Chydenius kiireisiinsä vedoten esittää, ettei pysty nykytilanteessa saamaan aikaan mitään kunnolliseen tutkimukseen perustuvaa ja että hänen kemiallinen laboratorionsa on pelkästään käytännön sairaanhoidon palveluksessa.
Kirjeen loppuosa on omistettu Chydeniuksen tulkinnalle Kustaa III:n vallankaappauksesta ja sen merkityksestä. Koska Wargentinin kirje ei ole säilynyt, emme tiedä, onko Chydeniuksen teksti reaktiota johonkin vai täysin oma-aloitteinen lausunto.
Chydenius esittää, että vapaudenajan hallitusmuodon kanssa oli ajauduttu umpikujaan, ja että Kustaa III oli ainoa, joka tämän tilanteen pystyi ratkaisemaan. Chydenius viittaa valtiopäivillä 1771–1772 käytyyn kiistaan hallitsijanvakuutuksesta, ja katsoo, että oli säätyjen tyhmyyttä yrittää väkisin pakottaa Kustaan kaltainen nero samaan passiivisuuteen, joka oli ollut hänen edeltäjilleen luonteenomaista. Toisaalta Kruunajaispuheen tavoin Chydenius kytkee tässäkin Kustaan ylistykseen taitavasti ankaran varoituksen: valta turmelee kaikkia, myös Kustaata, vaikka hän onkin tässä suhteessa paras valinta.
MJ ja PH