Jacob Tengström sai 2.1.1790 kuninkaalta valtakirjan teologian kolmannen professorin virkaan. Palkkakysymys ratkaistiin lopullisesti paljon myöhemmin. Sen selviämiseen saakka Tengström sai pitää Piikkiön palkkapitäjänään ja sen lisäksi Turun suomenkielisen tuomiokirkkoseurakunnan. Kuultuaan nimityksestä Chydenius lähetti Tengströmille onnittelukirjeen, joka on päivätty 7.4.1790.
Virkavelvollisuuksiin ei Chydeniuksen mukaan kuulunut pelkästään uskontoa ja siinä ilmeneviä totuuksia koskevan tiedon välittäminen valtakunnan nuorisolle, vaan myös huolenpito siitä, että nuoret ottivat nämä opetukset vastaan. Heihin oli viritettävä liekehtivä halu ja innostus lähteä levittämään Vapahtajamme Jeesuksen ja hänen edustamansa moraaliopin tuntemusta kuulijoiden keskuuteen. Kun Tengström näin toimisi, hänen työnsä hedelmät leviäisivät jo muutamassa vuodessa eri tahoille isänmaassa ja vaikuttaisivat joka taholla kuulijoiden hengelliseen elämään. Pietistisesti sävyttyneessä pappisihanteessa, jonka välittäjäksi Chydenius tässä asettuu, on piirteitä oikean papin hahmosta, jonka tanskalainen piispa Erik Pontoppidan piirtää tunnetussa 1757 ilmestyneessä teoksessaan Collegium Pastorale Practicum. Oikeat tiedot eivät riittäneet, ne oli myös omaksuttava ja niitä oli palavalla halulla levitettävä kuulijoiden keskuuteen. Tengströmin pitäisi kyetä vastaamaan Vapahtajansa kysymykseen: ”Rakastatko minua?” yhtä hellästi ja rehdisti kuin Pietari aikanaan. Chydenius luottaa kuitenkin siihen, että Tengström pystyy täyttämään tehtävän. Hän luottaa Tengströmin ajattelutapaan, viisauteen ja ”Jumalan oppiin” eli teologiaan kohdistuvaan kunnioitukseen. Chydenius piti tärkeänä myös sen korostamista, että Tengströmin oli luennoitava uskonintoisesti ja sydämen lämpöä levittäen voidakseen tässä hengessä voittaa opetukselleen varmoja kannattajia opiskelijoiden keskuudesta. Lisäksi hän oli vastuussa myös kahdesta lammaslaumastaan eli Piikkiön ja Turun seurakunnista. Eno oli saanut tietoja Tengströmin uutterasta työstä Piikkiössä, etenkin rippikouluopetuksessa, ja ne herättivät luottamusta. Ennen kaikkea Chydenius kuitenkin toivoi sisarenpojastaan ”suomalaista Siioniamme” eli Suomen kirkkoa valvovan paimenen, joka paneutuisi todella vakavasti pystyttämään uudelleen sen sortuneita muureja. Tässäkin Chydenius käyttää pietismin piirissä yleistä kuvastoa.
Kirjeen jatkuessa Chydenius tarttuu kysymykseen, joka on kaikesta päätellen tuntuvasti ärsyttänyt häntä. Käydessään Turussa maaliskuussa 1790 hän oli käynyt mm. Turun Soitannollisen Seuran konsertissa. Jacob Tengström kuului seuran alkuunpanijoihin, toimi sen sihteerinä ja soitti itse orkesterissa huilua. Matkan yhteydessä Chydenius luovutti seuralle osan nuottikokoelmastaan 20 riikintaalerin hinnalla. Kaikesta päätellen neuvoteltiin myös siitä, että seura saisi ostaa loputkin Chydeniuksen Kokkolaan keräämästä hienosta nuottikokoelmasta, jolle hänellä ei kaikesta päätellen ollut enää käyttöä. Kotiin palattuaan Chydenius lähetti nuotit Turkuun. Tengström otti seuran puolesta häneen yhteyttä ja tinki alennusta Chydeniuksen pyytämään hintaan. Kaikesta päätellen hän vetosi siihen, että filosofian oppituolin apulaisen Anders Röringin perilliset olivat myyneet tämän nuotit 10 prosentilla niiden ostohinnasta, kun Chydenius taas oli pyytänyt nuoteistaan 50 prosenttia ostohinnasta. Selvästikin ärtynyt Chydenius vastasi, ettei hän ollut valmis tinkimään, hänellä ei ollut mitään tarvetta nuottiensa myymiseen. Ellei seura halunnut maksaa niistä hänen pyytämäänsä hintaa, hänen oli kaiketi tyydyttävä siihen summaan, jonka seura halusi maksaa. Nuotteja hän ei kuitenkaan halunnut takaisin. Ne voitaisiin vaikka polttaa. Ilmeisesti sopimukseen kuitenkin päästiin, koska seura päätti toukokuussa 1790 ostaa nuotit 16 riikintaalerilla; summa vastasi noin 25 ruistynnyrin hintaa. Professori Otto Anderssonin mukaan Chydeniuksen nuottikokoelma osoittaa hänen seuranneen Euroopan mannermaan musiikin kehitystä. Hän oli koonnut sangen edustavan valikoiman kamarimusiikkia. Chydeniuksen kärkevyyden taustalla oli luultavasti myös hänen murheensa siitä, ettei hänen Kokkolassa käynnistämänsä ja hyvin menestynyt musiikkitoiminta enää jatkunut ja että sen loistokaudessa itse mukana elänyt Tengström ei tuntunut antavan sille suurtakaan arvoa. Kirje päättyy lämpimiin terveisiin ”Rouva Sisarelle” ja ”Anna Heddalle”. He ovat ilmeisesti Tengströmin sisaret Catharina Magdalena ja Anna Hedvig, joista veli oli ryhtynyt pitämään huolta Maria-äidin kuoltua 1782.
GB
Suom. HE
Kirjallisuus
Andersson, Otto, Musikaliska sällskapet i Åbo 1790–1808, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 1940.
Björkstrand, Gustav, Jacob Tengström. Universitetsman, kyrkoledare och nationsbyggare, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 772, Helsingfors 2012.
Hannikainen, Päivi-Liisa, Pohjanmaan musiikkikulttuuria menneiltä ajoilta: musiikin taitajia ja tukijoita eteläisen Pohjanmaan kirkkomusiikkielämässä 1700-luvun jälkipuoliskolla, Helsinki: Sibelius-Akatemia 2008.
Krook, Tor, Anders Chydenius. Samhällsreformator och församlingsherde, Helsingfors: Förbundets för svenskt församlingsarbete i Finland bokförlag 1952.
Nikander, Gabriel, Jacob Tengström som akademisk lärare och biskop intill 1808, Helsingfors 1913.
Pontoppidan, Erich, Collegium pastorale practicum, indeholdende en fornøden Underviisning … for dennem som enten berede sig til … Præste-Embede, eller og leve allerede deri …, Kjøbenhavn 1757.