Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 46
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 48
§ 47
Voidaan tietysti laskea miten paljon tahansa sen varaan, että puutavaralla voidaan helpottaa rautarahtejamme. Jos ei kuitenkaan löydy muita tavaroita, joita voisi viedä puun sijasta samassa tarkoituksessa,1 ja kaviaarille. Silloin kaupankäynnissä avautuisi kaikilla suunnilla uusia näkymiä. Silloin hymyilisimme ajatukselle, että hollantilaiset muka veisivät meiltä Euroopan satamissa nauttimamme edut, millä meitä nyt pelotellaan. Mutta niin kauan kuin meidän nykyinen vaaralle altis tilanteemme jatkuu, ei pidä uskoa, että mitkään vaarat olisivat riittävän kaukana meistä.
on varmaa, että puolessa vuosisadassa sen jälkeen kun Norrbottenin tuhlatuissa metsissä on tehty isojako ja omistajat ovat luultavasti panneet ne hyvin tarpeelliseen lepoon, saavutetaan vihdoin se tavoite, jota suureen ääneen julistettiin rautakonttoria perustettaessa: Jääköön rauta omien tapulikaupunkiemme vaakoihin. Eikö metallejamme voi sitten jalostaa niin pitkälle, että sillä maksettaisiin edes niiden omat rahtikulut? Eivätkö rautamanufaktuurituotteet, vedetyt langat, messinki- ja kuparitaokset, hienot terästeokset sekä kaikenlaiset jalostetut puutavarat voi auttaa karkean raudan rahtikuluissa? Jos pakko saataisiin joskus karkotetuksi kaupankäynnistä ja elinkeinoista, niin että ruokaa samoin kuin raaka-aineita olisi saatavilla kohtuulliseen hintaan ja rahakantakin vakautettaisiin, millä tarmolla ja vakavuudella Ruotsin miehet tekisivätkään aidossa vapauden suomassa rauhassa työtä oikeutetun vaurautensa ja hyvinvointinsa hyväksi. Vasta silloin saatavillemme tulisi uusia tilaa vieviä tavaroita, jotka vetäisivät kalleudessa vertoja venäläisten juhtipäällisnahalle
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 46
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 48
paikat: Eurooppa Norrbotten Ruotsi Venäjä
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: