Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 5
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 7
Jälkimmäinen osa
§ 6
Tällaisen Pyhän Hengen persoonasta antamamme tarpeellisen selvityksen jälkeen pääsemme lähemmin pääaiheeseemme, hänen hyvien tekojensa tarkastelemiseen. Jotta voisimme oikealla tavalla edetä tällä lavealla kentällä ja saisimme jotenkin selvän käsityksen asiasta, meidän on ensinnäkin lueteltava ja selitettävä armonvaikutukset niiden luonnollisessa järjestyksessä ja sitten esitettävä, mitä me tunnustamme seurakunnasta, jossa hän tekee meidät osallisiksi tästä armostaan. Aihe on hyvin laaja ja tärkeä,90 mutta mitä lupaan pyrkiä lyhyyteen, ilman että kuitenkaan sivuuttaisin mitään olennaista. Toisaalta en edellytä teiltä vain kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta, vaan mieluimmin myös sydämen avaamista Jumalan Hengen vaikutuksille koko käsittelyn ajaksi. Kysymys on nimittäin jostakin sellaisesta, jonka jokainen meistä on joko tuntenut tai ainakin pitäisi tuntea sielussaan, ja ilman tätä tunnetta meille ei ole mitään hyötyä kaikesta siitä, mitä kallis Vapahtajamme on ylivuotavalla rakkaudellaan meille hankkinut.
Autuas tohtori Luther esittää Pyhän Hengen armovaikutusten välttämättömyyden meille selityksessään näin: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen.1 Rakkaat Herrassa! Niin surkea on meidän luonnollinen tilanteemme, että vaikka Jeesus on omalta puoleltaan tehnyt kaiken meidän parhaaksemme, kärsinyt täydellisen sovituskuoleman kaikkien meidän syntiemme tähden ja täydellisellä kuuliaisuudellaan hankkinut meille oikeuden taivaalliseen iloon, niin silti kukaan meistä ei kykene omin voimin pääsemään osalliseksi tästä autuudesta, minkä Vapahtaja Jeesus itse tekee selväksi sanoessaan: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä Joh. 6:44. Syyn tähän löydämme taas helposti omasta syvästä synninturmeluksestamme, joka on täysin sokaissut ymmärryksemme, niin että emme edes tunne autuuden91 tietä emmekä voi käsittää oikeaa ja elävää totuutta, vaan vaellamme pimeässä kuin sokeat, mistä apostoli Paavali painokkaasti puhuu sanoessaan: Ihminen ei kerta kaikkiaan luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla 1. Kor. 2:14. Tahtomme ei ole sen vähempää turmeltunut, sydämessä on synnin siemen, se on täynnä pahoja haluja, huomaamme sen olevan veltto ja taipumaton kaikkeen hyvään, mutta sitä vastoin valmis ja ikään kuin noiduttu tekemään pahaa, niin että voimme hyvin valittaa tätä niin kuin Herra profeetta Jeremian kautta: Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Jer. 17:9. Ja parhaiten voi meidän tahtomme turmeluksen syvyyden päätellä siitä, että apostoli Paavalin, vaikka on niin vahva uskon sankari, täytyy valittaa omaa pahaa sydäntään ja sanoa: Siinä mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Hän on aivan neuvoton ja vaikertaa: Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:23–24. Minä sanon, että kun Paavalilla oli tällainen syy valittaa, niin mitä meidän toisten pitäisi tehdä? Sen tunsi autuas Luther varmasti itsessään, kun hän valittaa, että hän ei itse omin voimin kykene uskomaan eikä pääsemään Vapahtajamme yhteyteen. Hän ei itse osaa tietä eikä löydä itsestään tahtoa tai92 kykyä vaeltaa sitä pitkin. Miten on, hyvät kuulijani! Jos ette tunne itsessänne tätä voimattomuutta, niin teidän täytyy olla niin vaikeassa hengellisessä sekaannuksessa, että ajattelette Laodikean seurakunnan sokean enkelin tavoin: Olen rikas, entistäkin varakkaampi, enkä tarvitse enää mitään, vaikka tosiasiassa juuri te olette surkeita ja säälittäviä, köyhiä, sokeita ja alastomia.2 Ilm. 3:17. Älkäämme pettäkö itseämme. Autuutemme mestarin Jeesuksen sanat ovat tässä asiassa päivänselvät: Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan Joh. 3:5. Tätä Vapahtajalta kysynyt mies oli arvostettu ja lukenut, mutta hän ei saanut muuta vastausta kuin tämän. Meidän ei myöskään pidä odottaa mitään muuta. On välttämätöntä, että synnymme uudestaan, muuten meidän on täysin mahdotonta saada mitään hyötyä Jeesuksen kuolemasta. Yhtä vähän kuin lapsi voi vaikuttaa luonnolliseen syntymäänsä, yhtä vähän voi kurja syntinen edistää hengellistä uudestisyntymistään. Siksi kuningas Daavid parannuksensa rukouksessa kutsuukin tätä luomiseksi ja antamiseksi, kun hän sanoo: Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki – – – älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi Ps. 51:12–13. Tässä hän pyytää Jumalaa antaman hänelle uuden vahvan hengen, Pyhän Hengen ja pyytää, ettei sitä enää otettaisi häneltä pois. Älkäämme antako saatanan, maailman tai oman pahan lihamme uskotella meille, että koskaan93 voisimme kristittyinä tulla toimeen ilman tätä taivaallista ovenvartijaa ja johdattajaa, vaan huoatkaamme mieluummin taivaalliselle oppimestarillemme: Johda minua kaikessa totuudessa. Avaa armollisesti ymmärrykseni, jotta oppisin sinun tahtosi. Voi, tee minut puhtaaksi kaikista synneistä, niin että voin seurata yksin sinua. Poista kaikki paha minusta.3
Sednare Delen.
§. 6.
Efter en sådan ärhållen nödig underrättelse, om den Helga Andas Person, komme vi närmare til vårt hufvudämne, at betrakta hans välgärningar. At på detta vidsträkta fält kunna leda eder rätt fram och gifva något redigt begrep om saken, tilkommer oss först at upräkna och förklara Nåde-verkningarna i sin naturliga ordning, och sedermera föreställa hvad vi bekänne om Församlingen, där han gör oss delaktiga af denna sin nåd. Ämnet är af mycken vidd och vigt,90 men jag utfäster at vinlägga mig om korthet, dock utan at förbigå något hufvudsakeligit. Däremot förbehåller mig ej allenast edert tålamod och upmärksamhet, utan förnämligast ock et under hela afhandlingen för Guds Andas verkningar öpnadt hjerta; ty den angår något sådant, som en och hvar af oss antingen känt, eller åtminstone bör känna i sin själ, och utom hvilken känsla vi ingen nytta kunne hämta, af alt hvad vår dyra Frälsare genom sin öfverflödande kärlek förvärfvat oss.
Nödvändigheten för oss af den Helga Andas nåde-verkningar föreställer sal. Doctor Luther i sin förklaring sålunda: Jag tror at jag icke af mit eget förnuft eller kraft tro kan, eller komma til min Herra Jesum Christum.4 Älskade i Herranom! så ömkansvärd är vår naturliga belägenhet, at ehuru Jesus alt gjordt på sin sida til vårt bästa, lidit en fullkomlig försonings död för alla våra synder, och förvärfvat oss genom sin fullkomliga lydnad rättighet til den himmelska glädjen, så är ändock ingen af oss i stånd, at genom sina egna krafter komma til delaktighet af denna salighet, hvilket Frälsaren Jesus sjelf tydeligen gifver tilkänna, då han säger: Ingen kan komma til mig, utan Fadren som mig sänt hafver, drager honom. Joh. 6:44. Orsaken härtil finne vi lätt igen i vårt eget djupa synda-förderf, hvarest vårt förstånd blef aldeles förblindat, så at vi icke ens känne salighe91tens väg, och kunne fatta den rätta och lefvande sanningen, utan famle i mörkret såsom de blinda, såsom Apostelen Paulus märkeligen talar därom, då han säger: Then naturliga menniskan förnimmer intet, ja slätt intet, af thet som Guds Anda tilhörer, ty thet är honom en galenskap och kan icke begripat; ty thet måste andeliga dömmas. 1 Cor. 2:14. Vår vilja blef icke mindre förderfvad; där ligger syndens frö i hjertat, det är fullt med onda begärelser, vi finne det vara trögt och oböjeligit til alt godt, men däremot färdigt och likasom förgjordt5 til det onda, så at vi väl må klaga däröfver såsom Herren genom Propheten Jeremiam Cap. 17:9. Et argt och illfundigt ting öfver all ting är hjertat; ho kan utransakat. Och man kan bäst sluta om djupet af detta viljans förderf af det, at Apostelen Paulus, en så stark trones hjelte måste klaga öfver sit onda hjerta och säga: Jag ser en annor lag i mina lemmar, som strider emot then lag, som i min hog är, och griper mig fången under syndenes lag. Han blifver aldeles rådlös och jämrar sig: jag arma menniska, ho skall skilja mig ifrån thenna dödsens kropp? Rom. 7:23,24. Jag säger: när Paulus hade sådan orsak at klaga, hvad skole då vi andra göra? Det kände visst Sal. Lutherus hos sig, då han klagar, at han sjelf med egna krafter hvarken kunde tro eller komma i förening med sin Frälsare, hvarken visste han sjelf vägen eller fant han hos sig vilja eller92 förmåga at vandra på den samma. Huru är det mina Åhörare? kännen I icke hos eder denna vanmakten, så måsten I visst vara i en svår andelig yrsla, då I med den blinda Församlingens ängel i Laodicea tänken: Jag är rik och hafver nog och behöfver intet, ehuru I värkeligen ären elände och jämmerlige, fattige, blinde och nakota,6 det I likväl icke seen. Upp. B. 3:17. Bedragom icke oss sjelfva. Jesu vår salighets Mästares ord äro i denna delen solklara: utan en varder född af vatn och andanom, kan han icke ingå i Guds Rike. Joh. 3:5. Det var en ansedd och beläsen man, som rådfrågade sig i detta ärende hos Frälsaren, men han fick ej annat svar än detta. Vi må ej heller vänta något annat. Det är nödvändigt, at vi måste födas på nytt, annars blir det aldeles omöjeligit för oss at hämta någon nytta af Jesu död. Så litet et barn kan bidraga til sin naturliga, så litet kan ock en arm syndare, befordra sin andeliga nya födelse. Derföre kallar ock Konungen David, i sin bätrings bön, detta et skapande och gifvande, då han säger: Skapa i mig Gud et rent hjerta och gif mig en ny viss anda - - och tag icke tin Helga Anda ifrån mig. Ps. 51:12.7 Här beder han at Gud ville gifva honom en ny viss anda, den Helga Anda, och at han sedan icke mera ville taga honom bort. Låtom då aldrig hvarken satan, verlden eller vårt eget onda kött inbilla oss, at vi nå93gonsin kunde som Christne, umbära denna himmelska döravården8 och ledaren, utan suckom häldre til denna himmelska Läromästaren: Uti all sanning led tu mig; förståndet öpna nådelig, jag lära må tin vilja. Ack! gör mig från all synder ren, at jag må följa tig allen;9 Alt ondt ifrån mig skilja.10
Jälkimmäinen osa
§ 6
Tällaisen Pyhän Hengen persoonasta antamamme tarpeellisen selvityksen jälkeen pääsemme lähemmin pääaiheeseemme, hänen hyvien tekojensa tarkastelemiseen. Jotta voisimme oikealla tavalla edetä tällä lavealla kentällä ja saisimme jotenkin selvän käsityksen asiasta, meidän on ensinnäkin lueteltava ja selitettävä armonvaikutukset niiden luonnollisessa järjestyksessä ja sitten esitettävä, mitä me tunnustamme seurakunnasta, jossa hän tekee meidät osallisiksi tästä armostaan. Aihe on hyvin laaja ja tärkeä,90 mutta mitä lupaan pyrkiä lyhyyteen, ilman että kuitenkaan sivuuttaisin mitään olennaista. Toisaalta en edellytä teiltä vain kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta, vaan mieluimmin myös sydämen avaamista Jumalan Hengen vaikutuksille koko käsittelyn ajaksi. Kysymys on nimittäin jostakin sellaisesta, jonka jokainen meistä on joko tuntenut tai ainakin pitäisi tuntea sielussaan, ja ilman tätä tunnetta meille ei ole mitään hyötyä kaikesta siitä, mitä kallis Vapahtajamme on ylivuotavalla rakkaudellaan meille hankkinut.
Autuas tohtori Luther esittää Pyhän Hengen armovaikutusten välttämättömyyden meille selityksessään näin: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen.11 Rakkaat Herrassa! Niin surkea on meidän luonnollinen tilanteemme, että vaikka Jeesus on omalta puoleltaan tehnyt kaiken meidän parhaaksemme, kärsinyt täydellisen sovituskuoleman kaikkien meidän syntiemme tähden ja täydellisellä kuuliaisuudellaan hankkinut meille oikeuden taivaalliseen iloon, niin silti kukaan meistä ei kykene omin voimin pääsemään osalliseksi tästä autuudesta, minkä Vapahtaja Jeesus itse tekee selväksi sanoessaan: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä Joh. 6:44. Syyn tähän löydämme taas helposti omasta syvästä synninturmeluksestamme, joka on täysin sokaissut ymmärryksemme, niin että emme edes tunne autuuden91 tietä emmekä voi käsittää oikeaa ja elävää totuutta, vaan vaellamme pimeässä kuin sokeat, mistä apostoli Paavali painokkaasti puhuu sanoessaan: Ihminen ei kerta kaikkiaan luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla 1. Kor. 2:14. Tahtomme ei ole sen vähempää turmeltunut, sydämessä on synnin siemen, se on täynnä pahoja haluja, huomaamme sen olevan veltto ja taipumaton kaikkeen hyvään, mutta sitä vastoin valmis ja ikään kuin noiduttu tekemään pahaa, niin että voimme hyvin valittaa tätä niin kuin Herra profeetta Jeremian kautta: Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Jer. 17:9. Ja parhaiten voi meidän tahtomme turmeluksen syvyyden päätellä siitä, että apostoli Paavalin, vaikka on niin vahva uskon sankari, täytyy valittaa omaa pahaa sydäntään ja sanoa: Siinä mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Hän on aivan neuvoton ja vaikertaa: Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:23–24. Minä sanon, että kun Paavalilla oli tällainen syy valittaa, niin mitä meidän toisten pitäisi tehdä? Sen tunsi autuas Luther varmasti itsessään, kun hän valittaa, että hän ei itse omin voimin kykene uskomaan eikä pääsemään Vapahtajamme yhteyteen. Hän ei itse osaa tietä eikä löydä itsestään tahtoa tai92 kykyä vaeltaa sitä pitkin. Miten on, hyvät kuulijani! Jos ette tunne itsessänne tätä voimattomuutta, niin teidän täytyy olla niin vaikeassa hengellisessä sekaannuksessa, että ajattelette Laodikean seurakunnan sokean enkelin tavoin: Olen rikas, entistäkin varakkaampi, enkä tarvitse enää mitään, vaikka tosiasiassa juuri te olette surkeita ja säälittäviä, köyhiä, sokeita ja alastomia.12 Ilm. 3:17. Älkäämme pettäkö itseämme. Autuutemme mestarin Jeesuksen sanat ovat tässä asiassa päivänselvät: Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan Joh. 3:5. Tätä Vapahtajalta kysynyt mies oli arvostettu ja lukenut, mutta hän ei saanut muuta vastausta kuin tämän. Meidän ei myöskään pidä odottaa mitään muuta. On välttämätöntä, että synnymme uudestaan, muuten meidän on täysin mahdotonta saada mitään hyötyä Jeesuksen kuolemasta. Yhtä vähän kuin lapsi voi vaikuttaa luonnolliseen syntymäänsä, yhtä vähän voi kurja syntinen edistää hengellistä uudestisyntymistään. Siksi kuningas Daavid parannuksensa rukouksessa kutsuukin tätä luomiseksi ja antamiseksi, kun hän sanoo: Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki – – – älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi Ps. 51:12–13. Tässä hän pyytää Jumalaa antaman hänelle uuden vahvan hengen, Pyhän Hengen ja pyytää, ettei sitä enää otettaisi häneltä pois. Älkäämme antako saatanan, maailman tai oman pahan lihamme uskotella meille, että koskaan93 voisimme kristittyinä tulla toimeen ilman tätä taivaallista ovenvartijaa ja johdattajaa, vaan huoatkaamme mieluummin taivaalliselle oppimestarillemme: Johda minua kaikessa totuudessa. Avaa armollisesti ymmärrykseni, jotta oppisin sinun tahtosi. Voi, tee minut puhtaaksi kaikista synneistä, niin että voin seurata yksin sinua. Poista kaikki paha minusta.13
Unfortunately this content isn't available in English
Sednare Delen.
§. 6.
Efter en sådan ärhållen nödig underrättelse, om den Helga Andas Person, komme vi närmare til vårt hufvudämne, at betrakta hans välgärningar. At på detta vidsträkta fält kunna leda eder rätt fram och gifva något redigt begrep om saken, tilkommer oss först at upräkna och förklara Nåde-verkningarna i sin naturliga ordning, och sedermera föreställa hvad vi bekänne om Församlingen, där han gör oss delaktiga af denna sin nåd. Ämnet är af mycken vidd och vigt,90 men jag utfäster at vinlägga mig om korthet, dock utan at förbigå något hufvudsakeligit. Däremot förbehåller mig ej allenast edert tålamod och upmärksamhet, utan förnämligast ock et under hela afhandlingen för Guds Andas verkningar öpnadt hjerta; ty den angår något sådant, som en och hvar af oss antingen känt, eller åtminstone bör känna i sin själ, och utom hvilken känsla vi ingen nytta kunne hämta, af alt hvad vår dyra Frälsare genom sin öfverflödande kärlek förvärfvat oss.
Nödvändigheten för oss af den Helga Andas nåde-verkningar föreställer sal. Doctor Luther i sin förklaring sålunda: Jag tror at jag icke af mit eget förnuft eller kraft tro kan, eller komma til min Herra Jesum Christum.14 Älskade i Herranom! så ömkansvärd är vår naturliga belägenhet, at ehuru Jesus alt gjordt på sin sida til vårt bästa, lidit en fullkomlig försonings död för alla våra synder, och förvärfvat oss genom sin fullkomliga lydnad rättighet til den himmelska glädjen, så är ändock ingen af oss i stånd, at genom sina egna krafter komma til delaktighet af denna salighet, hvilket Frälsaren Jesus sjelf tydeligen gifver tilkänna, då han säger: Ingen kan komma til mig, utan Fadren som mig sänt hafver, drager honom. Joh. 6:44. Orsaken härtil finne vi lätt igen i vårt eget djupa synda-förderf, hvarest vårt förstånd blef aldeles förblindat, så at vi icke ens känne salighe91tens väg, och kunne fatta den rätta och lefvande sanningen, utan famle i mörkret såsom de blinda, såsom Apostelen Paulus märkeligen talar därom, då han säger: Then naturliga menniskan förnimmer intet, ja slätt intet, af thet som Guds Anda tilhörer, ty thet är honom en galenskap och kan icke begripat; ty thet måste andeliga dömmas. 1 Cor. 2:14. Vår vilja blef icke mindre förderfvad; där ligger syndens frö i hjertat, det är fullt med onda begärelser, vi finne det vara trögt och oböjeligit til alt godt, men däremot färdigt och likasom förgjordt15 til det onda, så at vi väl må klaga däröfver såsom Herren genom Propheten Jeremiam Cap. 17:9. Et argt och illfundigt ting öfver all ting är hjertat; ho kan utransakat. Och man kan bäst sluta om djupet af detta viljans förderf af det, at Apostelen Paulus, en så stark trones hjelte måste klaga öfver sit onda hjerta och säga: Jag ser en annor lag i mina lemmar, som strider emot then lag, som i min hog är, och griper mig fången under syndenes lag. Han blifver aldeles rådlös och jämrar sig: jag arma menniska, ho skall skilja mig ifrån thenna dödsens kropp? Rom. 7:23,24. Jag säger: när Paulus hade sådan orsak at klaga, hvad skole då vi andra göra? Det kände visst Sal. Lutherus hos sig, då han klagar, at han sjelf med egna krafter hvarken kunde tro eller komma i förening med sin Frälsare, hvarken visste han sjelf vägen eller fant han hos sig vilja eller92 förmåga at vandra på den samma. Huru är det mina Åhörare? kännen I icke hos eder denna vanmakten, så måsten I visst vara i en svår andelig yrsla, då I med den blinda Församlingens ängel i Laodicea tänken: Jag är rik och hafver nog och behöfver intet, ehuru I värkeligen ären elände och jämmerlige, fattige, blinde och nakota,16 det I likväl icke seen. Upp. B. 3:17. Bedragom icke oss sjelfva. Jesu vår salighets Mästares ord äro i denna delen solklara: utan en varder född af vatn och andanom, kan han icke ingå i Guds Rike. Joh. 3:5. Det var en ansedd och beläsen man, som rådfrågade sig i detta ärende hos Frälsaren, men han fick ej annat svar än detta. Vi må ej heller vänta något annat. Det är nödvändigt, at vi måste födas på nytt, annars blir det aldeles omöjeligit för oss at hämta någon nytta af Jesu död. Så litet et barn kan bidraga til sin naturliga, så litet kan ock en arm syndare, befordra sin andeliga nya födelse. Derföre kallar ock Konungen David, i sin bätrings bön, detta et skapande och gifvande, då han säger: Skapa i mig Gud et rent hjerta och gif mig en ny viss anda - - och tag icke tin Helga Anda ifrån mig. Ps. 51:12.17 Här beder han at Gud ville gifva honom en ny viss anda, den Helga Anda, och at han sedan icke mera ville taga honom bort. Låtom då aldrig hvarken satan, verlden eller vårt eget onda kött inbilla oss, at vi nå93gonsin kunde som Christne, umbära denna himmelska döravården18 och ledaren, utan suckom häldre til denna himmelska Läromästaren: Uti all sanning led tu mig; förståndet öpna nådelig, jag lära må tin vilja. Ack! gör mig från all synder ren, at jag må följa tig allen;19 Alt ondt ifrån mig skilja.20
Jälkimmäinen osa
§ 6
Tällaisen Pyhän Hengen persoonasta antamamme tarpeellisen selvityksen jälkeen pääsemme lähemmin pääaiheeseemme, hänen hyvien tekojensa tarkastelemiseen. Jotta voisimme oikealla tavalla edetä tällä lavealla kentällä ja saisimme jotenkin selvän käsityksen asiasta, meidän on ensinnäkin lueteltava ja selitettävä armonvaikutukset niiden luonnollisessa järjestyksessä ja sitten esitettävä, mitä me tunnustamme seurakunnasta, jossa hän tekee meidät osallisiksi tästä armostaan. Aihe on hyvin laaja ja tärkeä,90 mutta mitä lupaan pyrkiä lyhyyteen, ilman että kuitenkaan sivuuttaisin mitään olennaista. Toisaalta en edellytä teiltä vain kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta, vaan mieluimmin myös sydämen avaamista Jumalan Hengen vaikutuksille koko käsittelyn ajaksi. Kysymys on nimittäin jostakin sellaisesta, jonka jokainen meistä on joko tuntenut tai ainakin pitäisi tuntea sielussaan, ja ilman tätä tunnetta meille ei ole mitään hyötyä kaikesta siitä, mitä kallis Vapahtajamme on ylivuotavalla rakkaudellaan meille hankkinut.
Autuas tohtori Luther esittää Pyhän Hengen armovaikutusten välttämättömyyden meille selityksessään näin: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen.21 Rakkaat Herrassa! Niin surkea on meidän luonnollinen tilanteemme, että vaikka Jeesus on omalta puoleltaan tehnyt kaiken meidän parhaaksemme, kärsinyt täydellisen sovituskuoleman kaikkien meidän syntiemme tähden ja täydellisellä kuuliaisuudellaan hankkinut meille oikeuden taivaalliseen iloon, niin silti kukaan meistä ei kykene omin voimin pääsemään osalliseksi tästä autuudesta, minkä Vapahtaja Jeesus itse tekee selväksi sanoessaan: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä Joh. 6:44. Syyn tähän löydämme taas helposti omasta syvästä synninturmeluksestamme, joka on täysin sokaissut ymmärryksemme, niin että emme edes tunne autuuden91 tietä emmekä voi käsittää oikeaa ja elävää totuutta, vaan vaellamme pimeässä kuin sokeat, mistä apostoli Paavali painokkaasti puhuu sanoessaan: Ihminen ei kerta kaikkiaan luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla 1. Kor. 2:14. Tahtomme ei ole sen vähempää turmeltunut, sydämessä on synnin siemen, se on täynnä pahoja haluja, huomaamme sen olevan veltto ja taipumaton kaikkeen hyvään, mutta sitä vastoin valmis ja ikään kuin noiduttu tekemään pahaa, niin että voimme hyvin valittaa tätä niin kuin Herra profeetta Jeremian kautta: Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Jer. 17:9. Ja parhaiten voi meidän tahtomme turmeluksen syvyyden päätellä siitä, että apostoli Paavalin, vaikka on niin vahva uskon sankari, täytyy valittaa omaa pahaa sydäntään ja sanoa: Siinä mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Hän on aivan neuvoton ja vaikertaa: Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:23–24. Minä sanon, että kun Paavalilla oli tällainen syy valittaa, niin mitä meidän toisten pitäisi tehdä? Sen tunsi autuas Luther varmasti itsessään, kun hän valittaa, että hän ei itse omin voimin kykene uskomaan eikä pääsemään Vapahtajamme yhteyteen. Hän ei itse osaa tietä eikä löydä itsestään tahtoa tai92 kykyä vaeltaa sitä pitkin. Miten on, hyvät kuulijani! Jos ette tunne itsessänne tätä voimattomuutta, niin teidän täytyy olla niin vaikeassa hengellisessä sekaannuksessa, että ajattelette Laodikean seurakunnan sokean enkelin tavoin: Olen rikas, entistäkin varakkaampi, enkä tarvitse enää mitään, vaikka tosiasiassa juuri te olette surkeita ja säälittäviä, köyhiä, sokeita ja alastomia.22 Ilm. 3:17. Älkäämme pettäkö itseämme. Autuutemme mestarin Jeesuksen sanat ovat tässä asiassa päivänselvät: Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan Joh. 3:5. Tätä Vapahtajalta kysynyt mies oli arvostettu ja lukenut, mutta hän ei saanut muuta vastausta kuin tämän. Meidän ei myöskään pidä odottaa mitään muuta. On välttämätöntä, että synnymme uudestaan, muuten meidän on täysin mahdotonta saada mitään hyötyä Jeesuksen kuolemasta. Yhtä vähän kuin lapsi voi vaikuttaa luonnolliseen syntymäänsä, yhtä vähän voi kurja syntinen edistää hengellistä uudestisyntymistään. Siksi kuningas Daavid parannuksensa rukouksessa kutsuukin tätä luomiseksi ja antamiseksi, kun hän sanoo: Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki – – – älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi Ps. 51:12–13. Tässä hän pyytää Jumalaa antaman hänelle uuden vahvan hengen, Pyhän Hengen ja pyytää, ettei sitä enää otettaisi häneltä pois. Älkäämme antako saatanan, maailman tai oman pahan lihamme uskotella meille, että koskaan93 voisimme kristittyinä tulla toimeen ilman tätä taivaallista ovenvartijaa ja johdattajaa, vaan huoatkaamme mieluummin taivaalliselle oppimestarillemme: Johda minua kaikessa totuudessa. Avaa armollisesti ymmärrykseni, jotta oppisin sinun tahtosi. Voi, tee minut puhtaaksi kaikista synneistä, niin että voin seurata yksin sinua. Poista kaikki paha minusta.23
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 5
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 7
paikat: Laodikea
Henkilöt: Daavid Jeremia Luther, Martti Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: