Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 3
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 5
§ 4
Tästä Jumalan Hengestä tunnustamme, että me uskomme häneen samalla tavalla kuin Isään ja Poikaan.83 Nyt sanomme Isästä nimenomaisesti, että hän on Jumala. Toista persoonaa kutsutaan meidän Herraksemme, jota meidän siksi tulee palvella Jumalana. Samoin kolmas uskonkappale tarkoittaa, että me uskomme yhteen Jumalaan Pyhään Henkeen, jossa merkityksessä myös-sana1 yhdistää molemmat jälkimmäiset uskonkappaleet ensimmäiseen, niin että se kuuluu: uskomme Jumalaan Pyhään Henkeen. Yhtälailla oli jo vanhoina aikoina niitä, jotka halusivat kieltää kolmannen persoonan jumaluuden, niin että oikeinuskovat eräässä Konstantinopolin yleisessä kokouksessa joutuivat tarkemmin selittämään tätä kohtaa, jossa he tunnustavat: Me uskomme myös Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, – – – jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.2 Tässä häntä samalla tavoin kuin Kristusta toisessa uskonkappaleessa kutsutaan Herraksi, millä vahvistetaan hänen jumaluutensa, mitä myöhemmin tarkennetaan meidän velvollisuudellamme palvella häntä Jumalana. Tässä suhteessa me myös siinä tunnustuksessa, joka on saanut nimen athanasiolainen, nimenomaan tunnustamme hänet Jumalaksi, kun sanomme: Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala,3 jotka kaikki uskontunnustukset meidät evankelis-luterilainen kirkkomme tunnustaa ja on Augsburgin tunnustuksessa omikseen hyväksynyt. Mutta kun meidän oikean uskomme perusta on Jumalan Hengen kautta ilmoitetussa sanassa, jonka pyhät Jumalan miehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet, saman Hengen koskettamina,84 niin meidän pitää uskomme varmistamiseksi apostoli Pietarin neuvon mukaisesti ennen muuta säilyttää sitä niin kuin pimeässä loistavaa lamppua4 2. Piet. 1:19. Tämän lähteen pohjalta Pyhän Hengen jumaluus voidaan varmimmin osoittaa, ja niin täysin varmasti, että heti kun olemme omaksuneet ja tunnustaneet Pyhän kirjan totuuden ja jumalallisen ilmoituksen, niin samalla meidän täytyy myös tunnustaa Pyhä Henki tosi Jumalaksi. Sillä ensinnäkin huomaamme, että hänellä monessa paikassa sanotaan olevan täysin jumalallisia vaikutuksia, joita ei voi olla millään luodulla olennolla, kuten tämän maailman luominen, josta Daavid sanoo, että Jumala on tehnyt tähtien joukot suunsa henkäyksellä,5 mikä tarkoittaa Pyhää Henkeä Ps. 33:6. Eräs Jobin ystävistä, Elihu, todistaa ja sanoo: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän Job 33:4. Mikä kaikista luoduista, enkeleistä tai ihmisistä, hallitsijoista tai maailman viisaimmista taiteilijoista, on ollut kykenevä antamaan ihmiselle olemuksen tai tekemään kuolleen ruumiin eläväksi? Ei, sellainen kuuluu vain Jumalalle. Hänen työkseen luetaan myös kallisarvoinen uudesti syntymisen työ, joka on yhtä suuri jumalallinen työ kuin maailman luominen konsanaan, kuten silloin, kun Vapahtaja sanoo Nikodemokselle, että hän syntyisi uudestaan Pyhästä Hengestä Joh. 3:5. Samoin hänen töikseen luetaan pyhitys ja uudistuminen, kuten silloin, kun apostoli Paavali puhuu Tit. 3:5 uudestisyntymisen pesusta ja Pyhän Hengen uudistuksesta,685 ja Hengellisten lahjojen antaminen, silloin kun hän sanoo 1. Kor. 12:13: sillä meidät kaikki on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja se on moninaisilla lahjoilla koristeltu. Ja lopulta hän asettaa piispoja ja pappeja Kristuksen seurakuntaan, jonka hän on verellään lunastanut7 Ap. t. 20:28. Mutta ei riitä, että hänellä katsotaan olevan tällaisia vaikutuksia; hänellä tunnustetaan olevan myös täysin jumalallisia ominaisuuksia. Kuningas Daavid kuvaa hänet kaikkitietäväksi ja kaikkialla läsnä olevaksi kysyessään erityisen painokkaasti: Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Hän tarkoittaa, että turha minun on koettaa piiloutua mihinkään, jossa sinun Henkesi ei näkisi ja tuntisi minua, sillä hän on kaikkialla läsnä, ja vielä edelleen: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut Ps. 139:7,16. Apostoli Paavali käyttää tätä kaikkitietävyyttä perustotuutena, jolle hän rakentaa monia muita, kun hän sanoo, että Jumala on Henkensä kautta ilmoittanut uskovilleen heidän osakseen tulevan sanoinkuvaamattoman ihanuuden, sillä Henki, hän sanoo, tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet 1. Kor. 2:10. Hän on myös totuudellinen tai Totuuden Henki, Vapahtajan omien sanojen mukaan, joka johtaa teidät tuntemaan koko totuuden Joh. 16:13. Edelleen vakuutumme hänen jumaluudestaan vertailemalla tarkoin Vanhan ja86 Uuden testamentin ilmauksia Jumalasta, jolloin huomaamme, että sen, minkä edellisessä sanotaan olevan Jumalan itsensä, sanotaankin jälkimmäisessä olevan Pyhän Hengen tekemää, ja koska nämä uusi ja vanha liitto eivät voi olla ristiriidassa keskenään, niin tästä seuraa, että Pyhän Hengen täytyy myös olla todellinen Jumala. Se nähdään selvästi asiayhteydestä, jossa Jumala itse johtaessaan Israelin lapsia pois Egyptistä puhui Daavidin kautta ja sanoi: Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo: – – – Älkää paaduttako sydäntänne Ps. 95:7–8. Ja apostoli Paavali puolestaan vakuuttaa, että Pyhä Henki sanoi sen8 Hepr. 3:7. Pyhä Herra Sebaot käski profeetta Jesajan saarnaamaan Juudean kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö Jes. 6:9. Mutta Paavali saarnasi Roomassa ja sanoi, että nämä sanat lausui Pyhä Henki Ap. t. 28:25. Vielä selvemmin varmistumme tämän totuuden varmuudesta, kun näemme, että Pyhää Henkeä ei ainoastaan verrata muihin jumaluuden persooniin vaan hänen sanotaan myös olevan täysin yhtä niiden kanssa. Luotu olento voi olla miten jalo tahansa, mutta sitä ei voida koskaan verrata ikuiseen Jumalaan. Mutta Vapahtaja käski opetuslapsiaan kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19, mistä siten seuraa, että Pyhän Hengen täytyy olla yhtä ja samaa jumalallista olemusta muiden persoonien kanssa. Ja apostoli Johannes ei vain luettele87 samat jumaluuden persoonat, vaan sanoo myös selkeästi, että ne kolme ovat yksi, siis yksi ja sama jumalallinen olemus, ja yksi Jumala 1. Joh. 5:7.9 Mutta meidän ei kauempaa tarvitse koota ylimääräisiä todisteita asiasta, jonka Pyhä kirja ratkaisee selvin sanoin. Kuningas Daavid, suuri Herran profeetta ja Israelin ihana runoilija, sanoo viimeisessä merkittävässä puheessaan, että Herran Henki on puhunut hänen kauttaan, minkä hän heti selittää toisin sanoin ja sanoo, että hänelle oli puhunut itse Israelin Jumala10 2. Sam. 23:2–3. Ja apostoli Pietari todistaa petolliselle Ananiaalle, että antaessaan vääriä tietoja omaisuudestaan tämä oli valehdellut Pyhälle Hengelle. Ja heti sen jälkeen, kun hän halusi näyttää kuinka suuri tämän rikkomus oli, hän sanoo, että Ananias ei valehdellut vain ihmisille vaan Jumalalle Ap. t. 5:3–4. Tällä hän selvästi tuo esille, että Pyhä Henki oli tosi Jumala, yhtä korkea ja pyhä kuin muutkin persoonat. Mutta myöskään apostoli Paavali ei ole jättänyt ilmoittamatta meille tätä kallisarvoista totuutta, sillä hän kirjoittaa tästä korinttilaisilleen näin: Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä 1. Kor. 3:16. Hän sanoo ensin, että uskovat olivat Jumalan oma temppeli; miksi näin? Aivan, hän vastaa, siksi että Jumalan Henki asui heissä. Tästä kaikesta ymmärrämme selvästi, että meidän kristillinen kirkkomme perustellusti tunnustaa, että hän on Herra ja eläväksi tekijä,88 jota siksi pitää yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvoa ja rukoilla ja yhtä lailla kunnioittaa. Kunpa kukaan meistä ei rohkenisi valehdella Jumalan Pyhälle Hengelle, tehdä häntä murheelliseksi tahallisilla synneillä tai asettua vastustamaan hänen armonvaikutuksiaan niin kovettuneina kuin Stefanoksen kuulijat tekivät!11
§. 4.
Om denna Guds Anda bekänne vi, at vi tro på honom, såsom på Fadren och So83nen. Nu säge vi om Fadren uttryckeligen, at han är Gud. Den Andra Personen kalle vi vår Herre, som derföre bör få af oss en Gudomelig dyrkan. Likaledes är meningen i den tredje Artikelen, at vi tro på en Gud den Helga Anda, i hvilken mening det ordet ock, förenar de båda sednare Artiklarna med den första, så at det heter: Vi tro på Gud den Helga Anda. Icke desto mindre upkommo de redan i äldre tider, som ville förneka den tredje Personens Guddom, så at de rättrogne vid et allmänt möte i Constantinopel, nödsakades tydeligare förklara sig i denna Artikel, då de bekänna: Vi tro ock på den Helga Anda; Herran och lifgifvaren - - Then med Fadrenom och Sonenom sammandyrkad och tilbeden och lika ärad varder.12 Hvarest han på lika sätt, som Christus i den andra Artikelen kallas Herre, at därmed bekräfta hans Guddom, hvilket sedan vidare inskärpes med vår skyldighet, at gifva honom en Guddomelig dyrkan. I anseende hvartil vi äfven i den tros bekännelse, som fått namn af Athanasio13 uttryckeligen ärkänne honom för Gud, då vi säge: Så är Fadren Gud, Sonen Gud, den Helge Ande Gud, hvilka alla Trosbekännelser vår Evangeliska Lutherska Kyrka ärkänt, och såsom sina antagit uti sin Augsburgiska bekännelse.14 Men då vår rätta tros grund ligger i det genom Guds Anda uppenbarade ordet, som Helige Guds män talat och skrifvit, rörde af samma Anda, må84 vi til vår tros visshet, efter Apostelens Petri råd, taga förnämligast vara därpå, såsom uppå et ljus som skiner uti et mörkt rum, 2 Ep. 1:19. Det är ifrån denna källan, som den Helga Andas Guddom kan tryggast bevisas, och det med så stor visshet, at så snart vi antagit och ärkänt den Heliga Skrifts sanning och Guddomeliga uppenbarelse, så måste vi ock med det samma ärkänna den Helga Anda för en san Gud; ty först finne vi, at honom på många ställen tilskrifvas aldeles Guddomeliga verkningar, hvilka ingalunda tilkomma något Creatur; såsom denna verldenes skapelse, om hvilken David säger at hela Himmelens här är gjord genom Guds muns anda, det är den Helga Anda. Ps. 33:6. En af Jobs vänner Elihu betygar och säger: Guds Ande hafver gjordt mig, och thens Alsmägtigas ande hafver gifvit mig lif. Job. 33:4. Hvilken af alla Creatur, änglar eller menniskor, Regenter eller klokaste konstnärer i verlden, hafva varit i stånd at gifva en menniska sin varelse, eller göra en död kropp lefvande? Nej, sådant hörer en Gud allena til. Honom tilräknas äfven det dyra nya födelsens arbete, et så stort Guddomeligit verk som någonsin verldenes skapelse, då Frälsaren säger til Nicodemum, at han skulle födas på nytt af den Helga Anda. Joh. 3:5. Äfven Helgelsen och Förnyelsen, då Apostelen Paulus talar Tit. 3:5. om nya Födelsens bad och then Helga Andas Förnyelse: An85deliga gåfvors utdelande, såsom han säger 1 Cor. 12:13. at vi äre uti enom anda alle döpte til Andelig lekamen, som är beprydd med margfalliga gåfvor. Och ändteligen at han sätter Biskopar och Lärare15 i Christi Församling, den han förvärfvat med sit blod. Ap. G. 20:28. Men det är ej nog at honom tilräknas sådana verkningar; honom tilärkännas ock aldeles Guddomeliga egenskaper. Han beskrifves af Konung David såsom allvetande och allestädes närvarande, då han med synnerligit eftertryck frågar: hvart skall jag gå för tinom Anda och hvart skall jag fly för titt ansikte? Det är fåfängt vill han säga för mig at någorstädes kunna gömma mig, så at din Anda icke ser och känner mig; ty han är allestädes närvarande, och än vidare: Tin ögon sågo mig, tå jag ännu oberedd var: och alla dagar voro uti tin bok skrefne, the ännu varda skulle och ingen af them kommen var. Ps. 139. v. 7,16. Och Apostelen Paulus nytjar denna allvetenhet, såsom en grundsanning, hvarpå han bygger flera andra, då han säger, at Gud hafver uppenbarat för sina trogna deras tilkommande obeskrifveliga härlighet, genom sin anda, ty Anden, säger han, utransakar alt ting ja ock Guds djuphet. 1 Cor. 2:10. Han heter äfven sanfärdig eller sanningenes Anda, af Frälsarens egen mun, som skulle leda oss i all sanning. Joh. 16:13. Vidare öfvertygas vi om hans Guddom af en upmärksam jemförelse emellan gamla och86 nya Testamentets utsagor om Gud, i det vi blifve varse at det som i det förra säges vara gjordt af Gud sjelf, intygas i det senare vara förrättat af den Heliga Anda, och emedan dessa båda förbunden16 ej kunna vara stridande emot hvar andra, följer däraf at den Helga Anda äfven måste vara en san Gud. Det ses tydeligen af sammanhanget, at Gud sjelf, som förde Israels barn utur Egypten, talade genom David och sade: I dag, om I hans röst hören, så förstocker icke edor hjerta. Ps. 95:8. Och Apostelen Paulus åter intygar at then Helga Anda sagt det. Ebr. 3:7. Den Helige Herren Zebaoth befalte Propheten Esaias predika til Juda folket: hörer och förstår thet icke, ser och märker thet intet. Cap. 6:9. Men Paulus predikade i Rom, och sade at det var den Helga Anda, som talade dessa orden. Ap. G. 28:25. Än mera bestyrkes vi i öfvertygelsen om denna sanning, när vi se at den Helga Anda, icke allenast ställes i jämförelse med de Andra Guddoms Personerna, utan han säges ock vara aldeles et med dem. Et Creatur må vara så ädelt det vil, kan det dock aldrig komma i jämförelse med en evig Gud. Men Frälsaren befalte sina Lärjungar döpa i namn Faders och Sons och den Helga Andas, Math. 28:19. hvaraf således följer, at den Helga Anda måste vara af et och samma Gudomeliga väsende med de andra Personerna. Och Apostelen Johannes upräknar icke87 allenast samma Gudoms Personer, utan säger ock uttryckeligen at the tre äro et, det är et och samma Gudomeliga väsende, och en Gud. 1 Ep. 5:7. Men lät oss icke längre samla öfverflödiga bevis på en sak, som den Helga Skrift afgör med uttryckeliga ord. Konung David, den stora Herrans Prophete och Israels lustiga diktare,17 säger uti sitt sista märkvärdiga tal, at Herrans Anda hafver talat genom honom, och förklarar det straxt med andra ord och säger, at det var sjelfva Israels Gud, som hade talat til honom. 2 Sam. 23:2,3. Och Apostelen Petrus betygar til den bedrägeliga Ananias, at han med sin falska upgift af sin egendom, hade ljugit för den Helga Anda, och straxt derpå, då han vill visa huru stor hans förbrytelse var, säger han, at Ananias icke allenast lugit18 för menniskor, utan för Gud. Ap. G. 5:3,4. Hvarmed han tydeligen förklarar at den Helga Anda var en san Gud, lika hög och helig, som de andra Personerna. Men Apostelen Paulus har ej heller förgätit, at för oss upgifva denna dyra sanning, då han til sina Corinther skrifver därom sålunda: veter I icke at I ären Guds tempel och at Guds Ande bor i eder. 1 Cor. 3:16. Han säger först at de trogna voro Guds eget tempel, hvarföre då? Jo, han svarar: derföre at Guds ande bodde uti dem. Af hvilket alt vi tydeligen inse at vår Christeliga Kyrka rätteligen bekänner honom för Herren och Lifgifvaren, och88 at han derföre äfven bör med Fadrenom och Sonenom sammandyrkad och tilbeden och lika ärad varda. Måtte då ingen af oss våga sig, at ljuga för denna Guds Heliga Anda, ingen bedröfva honom genom upsåteliga synder, eller stå emot hans nåde-verkningar med förhärdelse, som Stephani Åhörare gjorde!19
§ 4
Tästä Jumalan Hengestä tunnustamme, että me uskomme häneen samalla tavalla kuin Isään ja Poikaan.83 Nyt sanomme Isästä nimenomaisesti, että hän on Jumala. Toista persoonaa kutsutaan meidän Herraksemme, jota meidän siksi tulee palvella Jumalana. Samoin kolmas uskonkappale tarkoittaa, että me uskomme yhteen Jumalaan Pyhään Henkeen, jossa merkityksessä myös-sana20 yhdistää molemmat jälkimmäiset uskonkappaleet ensimmäiseen, niin että se kuuluu: uskomme Jumalaan Pyhään Henkeen. Yhtälailla oli jo vanhoina aikoina niitä, jotka halusivat kieltää kolmannen persoonan jumaluuden, niin että oikeinuskovat eräässä Konstantinopolin yleisessä kokouksessa joutuivat tarkemmin selittämään tätä kohtaa, jossa he tunnustavat: Me uskomme myös Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, – – – jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.21 Tässä häntä samalla tavoin kuin Kristusta toisessa uskonkappaleessa kutsutaan Herraksi, millä vahvistetaan hänen jumaluutensa, mitä myöhemmin tarkennetaan meidän velvollisuudellamme palvella häntä Jumalana. Tässä suhteessa me myös siinä tunnustuksessa, joka on saanut nimen athanasiolainen, nimenomaan tunnustamme hänet Jumalaksi, kun sanomme: Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala,22 jotka kaikki uskontunnustukset meidät evankelis-luterilainen kirkkomme tunnustaa ja on Augsburgin tunnustuksessa omikseen hyväksynyt. Mutta kun meidän oikean uskomme perusta on Jumalan Hengen kautta ilmoitetussa sanassa, jonka pyhät Jumalan miehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet, saman Hengen koskettamina,84 niin meidän pitää uskomme varmistamiseksi apostoli Pietarin neuvon mukaisesti ennen muuta säilyttää sitä niin kuin pimeässä loistavaa lamppua23 2. Piet. 1:19. Tämän lähteen pohjalta Pyhän Hengen jumaluus voidaan varmimmin osoittaa, ja niin täysin varmasti, että heti kun olemme omaksuneet ja tunnustaneet Pyhän kirjan totuuden ja jumalallisen ilmoituksen, niin samalla meidän täytyy myös tunnustaa Pyhä Henki tosi Jumalaksi. Sillä ensinnäkin huomaamme, että hänellä monessa paikassa sanotaan olevan täysin jumalallisia vaikutuksia, joita ei voi olla millään luodulla olennolla, kuten tämän maailman luominen, josta Daavid sanoo, että Jumala on tehnyt tähtien joukot suunsa henkäyksellä,24 mikä tarkoittaa Pyhää Henkeä Ps. 33:6. Eräs Jobin ystävistä, Elihu, todistaa ja sanoo: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän Job 33:4. Mikä kaikista luoduista, enkeleistä tai ihmisistä, hallitsijoista tai maailman viisaimmista taiteilijoista, on ollut kykenevä antamaan ihmiselle olemuksen tai tekemään kuolleen ruumiin eläväksi? Ei, sellainen kuuluu vain Jumalalle. Hänen työkseen luetaan myös kallisarvoinen uudesti syntymisen työ, joka on yhtä suuri jumalallinen työ kuin maailman luominen konsanaan, kuten silloin, kun Vapahtaja sanoo Nikodemokselle, että hän syntyisi uudestaan Pyhästä Hengestä Joh. 3:5. Samoin hänen töikseen luetaan pyhitys ja uudistuminen, kuten silloin, kun apostoli Paavali puhuu Tit. 3:5 uudestisyntymisen pesusta ja Pyhän Hengen uudistuksesta,2585 ja Hengellisten lahjojen antaminen, silloin kun hän sanoo 1. Kor. 12:13: sillä meidät kaikki on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja se on moninaisilla lahjoilla koristeltu. Ja lopulta hän asettaa piispoja ja pappeja Kristuksen seurakuntaan, jonka hän on verellään lunastanut26 Ap. t. 20:28. Mutta ei riitä, että hänellä katsotaan olevan tällaisia vaikutuksia; hänellä tunnustetaan olevan myös täysin jumalallisia ominaisuuksia. Kuningas Daavid kuvaa hänet kaikkitietäväksi ja kaikkialla läsnä olevaksi kysyessään erityisen painokkaasti: Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Hän tarkoittaa, että turha minun on koettaa piiloutua mihinkään, jossa sinun Henkesi ei näkisi ja tuntisi minua, sillä hän on kaikkialla läsnä, ja vielä edelleen: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut Ps. 139:7,16. Apostoli Paavali käyttää tätä kaikkitietävyyttä perustotuutena, jolle hän rakentaa monia muita, kun hän sanoo, että Jumala on Henkensä kautta ilmoittanut uskovilleen heidän osakseen tulevan sanoinkuvaamattoman ihanuuden, sillä Henki, hän sanoo, tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet 1. Kor. 2:10. Hän on myös totuudellinen tai Totuuden Henki, Vapahtajan omien sanojen mukaan, joka johtaa teidät tuntemaan koko totuuden Joh. 16:13. Edelleen vakuutumme hänen jumaluudestaan vertailemalla tarkoin Vanhan ja86 Uuden testamentin ilmauksia Jumalasta, jolloin huomaamme, että sen, minkä edellisessä sanotaan olevan Jumalan itsensä, sanotaankin jälkimmäisessä olevan Pyhän Hengen tekemää, ja koska nämä uusi ja vanha liitto eivät voi olla ristiriidassa keskenään, niin tästä seuraa, että Pyhän Hengen täytyy myös olla todellinen Jumala. Se nähdään selvästi asiayhteydestä, jossa Jumala itse johtaessaan Israelin lapsia pois Egyptistä puhui Daavidin kautta ja sanoi: Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo: – – – Älkää paaduttako sydäntänne Ps. 95:7–8. Ja apostoli Paavali puolestaan vakuuttaa, että Pyhä Henki sanoi sen27 Hepr. 3:7. Pyhä Herra Sebaot käski profeetta Jesajan saarnaamaan Juudean kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö Jes. 6:9. Mutta Paavali saarnasi Roomassa ja sanoi, että nämä sanat lausui Pyhä Henki Ap. t. 28:25. Vielä selvemmin varmistumme tämän totuuden varmuudesta, kun näemme, että Pyhää Henkeä ei ainoastaan verrata muihin jumaluuden persooniin vaan hänen sanotaan myös olevan täysin yhtä niiden kanssa. Luotu olento voi olla miten jalo tahansa, mutta sitä ei voida koskaan verrata ikuiseen Jumalaan. Mutta Vapahtaja käski opetuslapsiaan kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19, mistä siten seuraa, että Pyhän Hengen täytyy olla yhtä ja samaa jumalallista olemusta muiden persoonien kanssa. Ja apostoli Johannes ei vain luettele87 samat jumaluuden persoonat, vaan sanoo myös selkeästi, että ne kolme ovat yksi, siis yksi ja sama jumalallinen olemus, ja yksi Jumala 1. Joh. 5:7.28 Mutta meidän ei kauempaa tarvitse koota ylimääräisiä todisteita asiasta, jonka Pyhä kirja ratkaisee selvin sanoin. Kuningas Daavid, suuri Herran profeetta ja Israelin ihana runoilija, sanoo viimeisessä merkittävässä puheessaan, että Herran Henki on puhunut hänen kauttaan, minkä hän heti selittää toisin sanoin ja sanoo, että hänelle oli puhunut itse Israelin Jumala29 2. Sam. 23:2–3. Ja apostoli Pietari todistaa petolliselle Ananiaalle, että antaessaan vääriä tietoja omaisuudestaan tämä oli valehdellut Pyhälle Hengelle. Ja heti sen jälkeen, kun hän halusi näyttää kuinka suuri tämän rikkomus oli, hän sanoo, että Ananias ei valehdellut vain ihmisille vaan Jumalalle Ap. t. 5:3–4. Tällä hän selvästi tuo esille, että Pyhä Henki oli tosi Jumala, yhtä korkea ja pyhä kuin muutkin persoonat. Mutta myöskään apostoli Paavali ei ole jättänyt ilmoittamatta meille tätä kallisarvoista totuutta, sillä hän kirjoittaa tästä korinttilaisilleen näin: Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä 1. Kor. 3:16. Hän sanoo ensin, että uskovat olivat Jumalan oma temppeli; miksi näin? Aivan, hän vastaa, siksi että Jumalan Henki asui heissä. Tästä kaikesta ymmärrämme selvästi, että meidän kristillinen kirkkomme perustellusti tunnustaa, että hän on Herra ja eläväksi tekijä,88 jota siksi pitää yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvoa ja rukoilla ja yhtä lailla kunnioittaa. Kunpa kukaan meistä ei rohkenisi valehdella Jumalan Pyhälle Hengelle, tehdä häntä murheelliseksi tahallisilla synneillä tai asettua vastustamaan hänen armonvaikutuksiaan niin kovettuneina kuin Stefanoksen kuulijat tekivät!30
Unfortunately this content isn't available in English
§. 4.
Om denna Guds Anda bekänne vi, at vi tro på honom, såsom på Fadren och So83nen. Nu säge vi om Fadren uttryckeligen, at han är Gud. Den Andra Personen kalle vi vår Herre, som derföre bör få af oss en Gudomelig dyrkan. Likaledes är meningen i den tredje Artikelen, at vi tro på en Gud den Helga Anda, i hvilken mening det ordet ock, förenar de båda sednare Artiklarna med den första, så at det heter: Vi tro på Gud den Helga Anda. Icke desto mindre upkommo de redan i äldre tider, som ville förneka den tredje Personens Guddom, så at de rättrogne vid et allmänt möte i Constantinopel, nödsakades tydeligare förklara sig i denna Artikel, då de bekänna: Vi tro ock på den Helga Anda; Herran och lifgifvaren - - Then med Fadrenom och Sonenom sammandyrkad och tilbeden och lika ärad varder.31 Hvarest han på lika sätt, som Christus i den andra Artikelen kallas Herre, at därmed bekräfta hans Guddom, hvilket sedan vidare inskärpes med vår skyldighet, at gifva honom en Guddomelig dyrkan. I anseende hvartil vi äfven i den tros bekännelse, som fått namn af Athanasio32 uttryckeligen ärkänne honom för Gud, då vi säge: Så är Fadren Gud, Sonen Gud, den Helge Ande Gud, hvilka alla Trosbekännelser vår Evangeliska Lutherska Kyrka ärkänt, och såsom sina antagit uti sin Augsburgiska bekännelse.33 Men då vår rätta tros grund ligger i det genom Guds Anda uppenbarade ordet, som Helige Guds män talat och skrifvit, rörde af samma Anda, må84 vi til vår tros visshet, efter Apostelens Petri råd, taga förnämligast vara därpå, såsom uppå et ljus som skiner uti et mörkt rum, 2 Ep. 1:19. Det är ifrån denna källan, som den Helga Andas Guddom kan tryggast bevisas, och det med så stor visshet, at så snart vi antagit och ärkänt den Heliga Skrifts sanning och Guddomeliga uppenbarelse, så måste vi ock med det samma ärkänna den Helga Anda för en san Gud; ty först finne vi, at honom på många ställen tilskrifvas aldeles Guddomeliga verkningar, hvilka ingalunda tilkomma något Creatur; såsom denna verldenes skapelse, om hvilken David säger at hela Himmelens här är gjord genom Guds muns anda, det är den Helga Anda. Ps. 33:6. En af Jobs vänner Elihu betygar och säger: Guds Ande hafver gjordt mig, och thens Alsmägtigas ande hafver gifvit mig lif. Job. 33:4. Hvilken af alla Creatur, änglar eller menniskor, Regenter eller klokaste konstnärer i verlden, hafva varit i stånd at gifva en menniska sin varelse, eller göra en död kropp lefvande? Nej, sådant hörer en Gud allena til. Honom tilräknas äfven det dyra nya födelsens arbete, et så stort Guddomeligit verk som någonsin verldenes skapelse, då Frälsaren säger til Nicodemum, at han skulle födas på nytt af den Helga Anda. Joh. 3:5. Äfven Helgelsen och Förnyelsen, då Apostelen Paulus talar Tit. 3:5. om nya Födelsens bad och then Helga Andas Förnyelse: An85deliga gåfvors utdelande, såsom han säger 1 Cor. 12:13. at vi äre uti enom anda alle döpte til Andelig lekamen, som är beprydd med margfalliga gåfvor. Och ändteligen at han sätter Biskopar och Lärare34 i Christi Församling, den han förvärfvat med sit blod. Ap. G. 20:28. Men det är ej nog at honom tilräknas sådana verkningar; honom tilärkännas ock aldeles Guddomeliga egenskaper. Han beskrifves af Konung David såsom allvetande och allestädes närvarande, då han med synnerligit eftertryck frågar: hvart skall jag gå för tinom Anda och hvart skall jag fly för titt ansikte? Det är fåfängt vill han säga för mig at någorstädes kunna gömma mig, så at din Anda icke ser och känner mig; ty han är allestädes närvarande, och än vidare: Tin ögon sågo mig, tå jag ännu oberedd var: och alla dagar voro uti tin bok skrefne, the ännu varda skulle och ingen af them kommen var. Ps. 139. v. 7,16. Och Apostelen Paulus nytjar denna allvetenhet, såsom en grundsanning, hvarpå han bygger flera andra, då han säger, at Gud hafver uppenbarat för sina trogna deras tilkommande obeskrifveliga härlighet, genom sin anda, ty Anden, säger han, utransakar alt ting ja ock Guds djuphet. 1 Cor. 2:10. Han heter äfven sanfärdig eller sanningenes Anda, af Frälsarens egen mun, som skulle leda oss i all sanning. Joh. 16:13. Vidare öfvertygas vi om hans Guddom af en upmärksam jemförelse emellan gamla och86 nya Testamentets utsagor om Gud, i det vi blifve varse at det som i det förra säges vara gjordt af Gud sjelf, intygas i det senare vara förrättat af den Heliga Anda, och emedan dessa båda förbunden35 ej kunna vara stridande emot hvar andra, följer däraf at den Helga Anda äfven måste vara en san Gud. Det ses tydeligen af sammanhanget, at Gud sjelf, som förde Israels barn utur Egypten, talade genom David och sade: I dag, om I hans röst hören, så förstocker icke edor hjerta. Ps. 95:8. Och Apostelen Paulus åter intygar at then Helga Anda sagt det. Ebr. 3:7. Den Helige Herren Zebaoth befalte Propheten Esaias predika til Juda folket: hörer och förstår thet icke, ser och märker thet intet. Cap. 6:9. Men Paulus predikade i Rom, och sade at det var den Helga Anda, som talade dessa orden. Ap. G. 28:25. Än mera bestyrkes vi i öfvertygelsen om denna sanning, när vi se at den Helga Anda, icke allenast ställes i jämförelse med de Andra Guddoms Personerna, utan han säges ock vara aldeles et med dem. Et Creatur må vara så ädelt det vil, kan det dock aldrig komma i jämförelse med en evig Gud. Men Frälsaren befalte sina Lärjungar döpa i namn Faders och Sons och den Helga Andas, Math. 28:19. hvaraf således följer, at den Helga Anda måste vara af et och samma Gudomeliga väsende med de andra Personerna. Och Apostelen Johannes upräknar icke87 allenast samma Gudoms Personer, utan säger ock uttryckeligen at the tre äro et, det är et och samma Gudomeliga väsende, och en Gud. 1 Ep. 5:7. Men lät oss icke längre samla öfverflödiga bevis på en sak, som den Helga Skrift afgör med uttryckeliga ord. Konung David, den stora Herrans Prophete och Israels lustiga diktare,36 säger uti sitt sista märkvärdiga tal, at Herrans Anda hafver talat genom honom, och förklarar det straxt med andra ord och säger, at det var sjelfva Israels Gud, som hade talat til honom. 2 Sam. 23:2,3. Och Apostelen Petrus betygar til den bedrägeliga Ananias, at han med sin falska upgift af sin egendom, hade ljugit för den Helga Anda, och straxt derpå, då han vill visa huru stor hans förbrytelse var, säger han, at Ananias icke allenast lugit37 för menniskor, utan för Gud. Ap. G. 5:3,4. Hvarmed han tydeligen förklarar at den Helga Anda var en san Gud, lika hög och helig, som de andra Personerna. Men Apostelen Paulus har ej heller förgätit, at för oss upgifva denna dyra sanning, då han til sina Corinther skrifver därom sålunda: veter I icke at I ären Guds tempel och at Guds Ande bor i eder. 1 Cor. 3:16. Han säger först at de trogna voro Guds eget tempel, hvarföre då? Jo, han svarar: derföre at Guds ande bodde uti dem. Af hvilket alt vi tydeligen inse at vår Christeliga Kyrka rätteligen bekänner honom för Herren och Lifgifvaren, och88 at han derföre äfven bör med Fadrenom och Sonenom sammandyrkad och tilbeden och lika ärad varda. Måtte då ingen af oss våga sig, at ljuga för denna Guds Heliga Anda, ingen bedröfva honom genom upsåteliga synder, eller stå emot hans nåde-verkningar med förhärdelse, som Stephani Åhörare gjorde!38
§ 4
Tästä Jumalan Hengestä tunnustamme, että me uskomme häneen samalla tavalla kuin Isään ja Poikaan.83 Nyt sanomme Isästä nimenomaisesti, että hän on Jumala. Toista persoonaa kutsutaan meidän Herraksemme, jota meidän siksi tulee palvella Jumalana. Samoin kolmas uskonkappale tarkoittaa, että me uskomme yhteen Jumalaan Pyhään Henkeen, jossa merkityksessä myös-sana39 yhdistää molemmat jälkimmäiset uskonkappaleet ensimmäiseen, niin että se kuuluu: uskomme Jumalaan Pyhään Henkeen. Yhtälailla oli jo vanhoina aikoina niitä, jotka halusivat kieltää kolmannen persoonan jumaluuden, niin että oikeinuskovat eräässä Konstantinopolin yleisessä kokouksessa joutuivat tarkemmin selittämään tätä kohtaa, jossa he tunnustavat: Me uskomme myös Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, – – – jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.40 Tässä häntä samalla tavoin kuin Kristusta toisessa uskonkappaleessa kutsutaan Herraksi, millä vahvistetaan hänen jumaluutensa, mitä myöhemmin tarkennetaan meidän velvollisuudellamme palvella häntä Jumalana. Tässä suhteessa me myös siinä tunnustuksessa, joka on saanut nimen athanasiolainen, nimenomaan tunnustamme hänet Jumalaksi, kun sanomme: Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala,41 jotka kaikki uskontunnustukset meidät evankelis-luterilainen kirkkomme tunnustaa ja on Augsburgin tunnustuksessa omikseen hyväksynyt. Mutta kun meidän oikean uskomme perusta on Jumalan Hengen kautta ilmoitetussa sanassa, jonka pyhät Jumalan miehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet, saman Hengen koskettamina,84 niin meidän pitää uskomme varmistamiseksi apostoli Pietarin neuvon mukaisesti ennen muuta säilyttää sitä niin kuin pimeässä loistavaa lamppua42 2. Piet. 1:19. Tämän lähteen pohjalta Pyhän Hengen jumaluus voidaan varmimmin osoittaa, ja niin täysin varmasti, että heti kun olemme omaksuneet ja tunnustaneet Pyhän kirjan totuuden ja jumalallisen ilmoituksen, niin samalla meidän täytyy myös tunnustaa Pyhä Henki tosi Jumalaksi. Sillä ensinnäkin huomaamme, että hänellä monessa paikassa sanotaan olevan täysin jumalallisia vaikutuksia, joita ei voi olla millään luodulla olennolla, kuten tämän maailman luominen, josta Daavid sanoo, että Jumala on tehnyt tähtien joukot suunsa henkäyksellä,43 mikä tarkoittaa Pyhää Henkeä Ps. 33:6. Eräs Jobin ystävistä, Elihu, todistaa ja sanoo: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän Job 33:4. Mikä kaikista luoduista, enkeleistä tai ihmisistä, hallitsijoista tai maailman viisaimmista taiteilijoista, on ollut kykenevä antamaan ihmiselle olemuksen tai tekemään kuolleen ruumiin eläväksi? Ei, sellainen kuuluu vain Jumalalle. Hänen työkseen luetaan myös kallisarvoinen uudesti syntymisen työ, joka on yhtä suuri jumalallinen työ kuin maailman luominen konsanaan, kuten silloin, kun Vapahtaja sanoo Nikodemokselle, että hän syntyisi uudestaan Pyhästä Hengestä Joh. 3:5. Samoin hänen töikseen luetaan pyhitys ja uudistuminen, kuten silloin, kun apostoli Paavali puhuu Tit. 3:5 uudestisyntymisen pesusta ja Pyhän Hengen uudistuksesta,4485 ja Hengellisten lahjojen antaminen, silloin kun hän sanoo 1. Kor. 12:13: sillä meidät kaikki on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja se on moninaisilla lahjoilla koristeltu. Ja lopulta hän asettaa piispoja ja pappeja Kristuksen seurakuntaan, jonka hän on verellään lunastanut45 Ap. t. 20:28. Mutta ei riitä, että hänellä katsotaan olevan tällaisia vaikutuksia; hänellä tunnustetaan olevan myös täysin jumalallisia ominaisuuksia. Kuningas Daavid kuvaa hänet kaikkitietäväksi ja kaikkialla läsnä olevaksi kysyessään erityisen painokkaasti: Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Hän tarkoittaa, että turha minun on koettaa piiloutua mihinkään, jossa sinun Henkesi ei näkisi ja tuntisi minua, sillä hän on kaikkialla läsnä, ja vielä edelleen: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut Ps. 139:7,16. Apostoli Paavali käyttää tätä kaikkitietävyyttä perustotuutena, jolle hän rakentaa monia muita, kun hän sanoo, että Jumala on Henkensä kautta ilmoittanut uskovilleen heidän osakseen tulevan sanoinkuvaamattoman ihanuuden, sillä Henki, hän sanoo, tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet 1. Kor. 2:10. Hän on myös totuudellinen tai Totuuden Henki, Vapahtajan omien sanojen mukaan, joka johtaa teidät tuntemaan koko totuuden Joh. 16:13. Edelleen vakuutumme hänen jumaluudestaan vertailemalla tarkoin Vanhan ja86 Uuden testamentin ilmauksia Jumalasta, jolloin huomaamme, että sen, minkä edellisessä sanotaan olevan Jumalan itsensä, sanotaankin jälkimmäisessä olevan Pyhän Hengen tekemää, ja koska nämä uusi ja vanha liitto eivät voi olla ristiriidassa keskenään, niin tästä seuraa, että Pyhän Hengen täytyy myös olla todellinen Jumala. Se nähdään selvästi asiayhteydestä, jossa Jumala itse johtaessaan Israelin lapsia pois Egyptistä puhui Daavidin kautta ja sanoi: Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo: – – – Älkää paaduttako sydäntänne Ps. 95:7–8. Ja apostoli Paavali puolestaan vakuuttaa, että Pyhä Henki sanoi sen46 Hepr. 3:7. Pyhä Herra Sebaot käski profeetta Jesajan saarnaamaan Juudean kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö Jes. 6:9. Mutta Paavali saarnasi Roomassa ja sanoi, että nämä sanat lausui Pyhä Henki Ap. t. 28:25. Vielä selvemmin varmistumme tämän totuuden varmuudesta, kun näemme, että Pyhää Henkeä ei ainoastaan verrata muihin jumaluuden persooniin vaan hänen sanotaan myös olevan täysin yhtä niiden kanssa. Luotu olento voi olla miten jalo tahansa, mutta sitä ei voida koskaan verrata ikuiseen Jumalaan. Mutta Vapahtaja käski opetuslapsiaan kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19, mistä siten seuraa, että Pyhän Hengen täytyy olla yhtä ja samaa jumalallista olemusta muiden persoonien kanssa. Ja apostoli Johannes ei vain luettele87 samat jumaluuden persoonat, vaan sanoo myös selkeästi, että ne kolme ovat yksi, siis yksi ja sama jumalallinen olemus, ja yksi Jumala 1. Joh. 5:7.47 Mutta meidän ei kauempaa tarvitse koota ylimääräisiä todisteita asiasta, jonka Pyhä kirja ratkaisee selvin sanoin. Kuningas Daavid, suuri Herran profeetta ja Israelin ihana runoilija, sanoo viimeisessä merkittävässä puheessaan, että Herran Henki on puhunut hänen kauttaan, minkä hän heti selittää toisin sanoin ja sanoo, että hänelle oli puhunut itse Israelin Jumala48 2. Sam. 23:2–3. Ja apostoli Pietari todistaa petolliselle Ananiaalle, että antaessaan vääriä tietoja omaisuudestaan tämä oli valehdellut Pyhälle Hengelle. Ja heti sen jälkeen, kun hän halusi näyttää kuinka suuri tämän rikkomus oli, hän sanoo, että Ananias ei valehdellut vain ihmisille vaan Jumalalle Ap. t. 5:3–4. Tällä hän selvästi tuo esille, että Pyhä Henki oli tosi Jumala, yhtä korkea ja pyhä kuin muutkin persoonat. Mutta myöskään apostoli Paavali ei ole jättänyt ilmoittamatta meille tätä kallisarvoista totuutta, sillä hän kirjoittaa tästä korinttilaisilleen näin: Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä 1. Kor. 3:16. Hän sanoo ensin, että uskovat olivat Jumalan oma temppeli; miksi näin? Aivan, hän vastaa, siksi että Jumalan Henki asui heissä. Tästä kaikesta ymmärrämme selvästi, että meidän kristillinen kirkkomme perustellusti tunnustaa, että hän on Herra ja eläväksi tekijä,88 jota siksi pitää yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvoa ja rukoilla ja yhtä lailla kunnioittaa. Kunpa kukaan meistä ei rohkenisi valehdella Jumalan Pyhälle Hengelle, tehdä häntä murheelliseksi tahallisilla synneillä tai asettua vastustamaan hänen armonvaikutuksiaan niin kovettuneina kuin Stefanoksen kuulijat tekivät!49
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 3
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 5
paikat: Augsburg Egypti Juudea Konstantinopoli Rooma
Henkilöt: Ananias Daavid Elihu Job Johannes Nikodemos Paavali Pietari
Raamatunkohdat:
Aiheet: