Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
Seuraava jakso:
§ 20
Jumalan kiitos! Näin olemme jälleen hänen armostaan saattaneet päätökseen tämän uskonkappaleen tarkastelun, ja olemme tässä käsitelleet oppia Pyhästä Hengestä ja pohtineet, mitä meidän tulee tietää ja uskoa hänen persoonastaan sekä hänen todistetuista hyvistä teoistaan. Kaikki aiemmissa uskonkappaleissa käsitellyt asiat ovat sangen tärkeitä ja ne tulee tuntea perusteellisesti, mutta tässä selitetään, kuinka meidän Vapahtajamme todellakin toimii henkensä kautta ja johtaa ihmisiä siihen kaikille mitä välttämättömimpään muutokseen, jonka tulee tapahtua heidän omissa sydämissään, jotta heillä olisi jotain toivoa autuudesta. Ilman tätä tietoa olemme aivan varmasti hukassa niin ajassa kuin ikuisuudessakin ja saatammepa sen kanssakin olla hukassa, jollemme salli tämän suuren, kääntymykseksi tai uudestisyntymiseksi kutsuttavan muutoksen Jumalan Hengen voimasta vaikuttaa sydämessämme, niin että meistä tulee täysin ja kokonaan uudeksi luotuja Kristuksessa. Paavali sanoo selvästi, että Kristuksessa kaikki muu on samantekevää Gal. 6:15. Sallikaa siis, siunatut kuulijat, minun tämän tarkastelumme johdosta lopuksi asettaa muutamia vakavia koetuksia172 sydämellenne yhteiseksi rohkaisuksi ja kohotukseksi.
Meidän apostolisen uskontunnustuksemme kirjoittaja päättää sen aameneen, alkujaan heprealaiseen sanaan, joka tarkoittaa totuutta, ja se on uskon sana, jolla vakuutetaan, että asia on todella niin kuin sanotaan ja tunnustetaan, niin kuin apostoli Paavali sitä käyttää sanoessaan: Kaikki Jumalan lupaukset ovat hänessä ”kyllä” ja ”aamen”1 2. Kor. 1:20. Se on myös toivotussana, niin että aamen merkitsee: olkoon niin, tai: tapahtukoon niin, tai: voi! kunpa tämä tapahtuisi ja toteutuisi, jossa merkityksessä myös seitsemänkymmentä tulkitsijaa2 ovat ymmärtäneet sen kreikankielisessä raamatunkäännöksessään *). Myös meidän kallis Vapahtajamme käytti sitä Isä meidän -rukouksensa lopussa Matt. 6:13, minkä nojalla uskovat rukoilijat toivovat Jumalalta rukouksen täyttymystä ja ottavat sen vastaan, jotta he saisivat kaiken mitä he ovat häneltä pyytäneet. Lopuksi täytyykin aamenen olla myös lupaus- ja vakuutussana, niin että emme vain hyväksy ja pidä totuutena kaikkea, mitä Jumala sanassaan ja laissaan meille määrää, emmekä sydämessämme vain tunnusta todeksi sitä, mitä tunnustamme, vaan samalla lupaamme ja vakuutamme, että me uskollisesti pidämme sen ja noudatamme sitä. Tällä tavoin se esiintyy 5. Moos. 27:15 jne., ja siksi myös autuas Luther selittää sen näillä sanoilla: Tämä on varmasti totta. Tämä tarkoittaa:173 Minä olen sydämestäni ja sielustani vakuuttunut kaiken tämän jumalallisesta totuudesta. Lupaan antaa Jumalan Hengen vaikuttaa tätä kaikkea minussa ja samalla toivon ja rukoilen, että kaikki Pyhän Hengen armontyöt todella ja kaikessa voimassaan sovellettaisiin minuun ajassa ja ikuisuudessa. Tulkaa siis, rakkaat kuulijani, ja koetelkaa itseänne tänään vakavasti tämän opastuksen mukaisesti, voitteko te meidän ensimmäisen uskontunnustajamme ja autuaan Lutherin tavoin vakuuttaa ja sanoa tästä kaikesta, että se myös teille ja teidän sydämessänne on ja pysyy varmasti totena.
Koetelkaa ensin, miten korkea ja kunnioittava käsitys teillä on tästä jumaluuden kolmannesta persoonasta. Tunnustatteko hänet pyhäksi, kaikkitietäväksi ja kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, joka tarkistaa kaikki asiat, joka ei vähänkään siedä mitään syntistä ja epäpyhää, vaan kantaa nimeään erityisesti teidän pyhityksenne vuoksi, ja oletteko monta kertaa tarkoituksellisella pahuudellanne tehneet hänet murheelliseksi ja ajaneet hänet pois teidän luotanne? Ja miten lienee siinä tapauksessa uskontunnustuksenne laita, kun sanotte hänestä, että hän on tosi Jumala? Joko teidän täytyy kieltää se sydämessänne, tai jos tunnustatte, että se mitä te olette hänestä kuulleet, lukeneet ja tunnustaneet, on varmasti totta, niin teidän täytyy tuntea vakavaa kolkutusta omassatunnossanne siitä, ettette ole kunnioittaneet ja rukoilleet häntä totena ja pyhänä Jumalana tai antaneet hänen jumalallisille armonvaikutuksilleen tilaa sydämessänne, vaan olette jättäneet noudattamatta Jumalanne ääntä.174 Häntähän kutsutaan Hengeksi muun muassa siksi, että hän sytyttäisi meissä hengellisen elämän ja tekisi meidät hengellisiksi mieleltämme; miten hän on teissä saanut ansaita tätä nimeään? Omatuntonne vastatkoon tähän kysymykseen, ja varsin yleinen paatumus, vallitseva epäusko ja laiton omavaltaisuus kaikenlaisten paheiden harjoittamisessa todistavat liiankin hyvin siitä hengettömyydestä, joka meidän keskuudessamme vallitsee. Tämä maailman henki vallitsee valitettavasti useimmissa ja niinpä seurataankin lähinnä sitä henkeä, josta apostoli Paavali puhuu, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä Ef. 2:2. Voi, sanokaapa minulle, mitä uskoa se tällainen on, mitä varmuutta ja totuutta itsessään epäuskossa voi olla? Minkä hartaan toiveen eli aamenen te kaikki voitte sanoa kaikista Pyhän Hengen armonvaikutuksista teissä? Ette varmaankaan voi aivan täysin kieltää Jumalan Hengen voimakkaita liikutuksia sydämessänne. Olette ehkä useinkin tunteneet siinä kutsuvan armon pistoksen, mutta tarkatkaa silti miten olette sen kohdanneet, oletteko kuten Pietarin kuulijat helluntaipäivänä avanneet sydämenne huolekkaasti kysyen: Mitä meidän pitää tehdä? Ap. t. 2:37 ja hartaasti toivoneet, että Jumalan Henki teitä johtaisi teitä oikeaan, vai oletteko Stefanoksen kuulijoiden tavoin kovettaneet sydämenne ja kiristelleet hampaitanne Kristuksen sanansaattajien tähden Ap. t. 7:54. Oletteko sallineet Jumalan Hengen avata ymmärryksenne silmät näkemään syvälle omaan turmeltuneeseen sydämeenne ja tuntemaan Vapahtajanne ylitsevuotavan rakkauden teitä kohtaan? Onko tämä175 tieto saanut vaikuttaa tahtoonne niin, että vilpittömästi murehditte synninkurjuuttanne ja rangaistusta, jonka te synnissä olette päällenne vetäneet, ja kaikkein eniten sitä, että synneillänne olette aiheuttaneet ikuiselle Armahtajallenne niin sietämättömiä tuskia. Oletteko tässä surussanne kääntyneet syntisten vuoksi uhratun Karitsan puoleen ja sanoneet aamen, Herra Jeesus, se on varmasti totta, minä tunnen ja tunnustan sen, että suurten syntieni vuoksi olen ikuisesti kadotettu, ellet sinä minua auta, mutta aamen, minä uskon Herraan Jeesukseen, ja on varmasti totta, että sinä olet minun ja koko maailman Vapahtaja. Siksi kaipaan yksin sinun apuasi, omaksun sinut ja täydellisen sovitustyösi, sinä yksin olet paimeneni ja lääkärini, ja sinä yksin olet tämän kurjan syntisen varma turvapaikka. Aamen Herra Jeesus, minä en usko ainoastaan, että sinä olet Jeesus, maailman Vapahtaja, vaan minä uskon, minä tiedän ja minä tunnen, että sinä myös olet minun Jeesukseni ja minä sinun kurja vapahdettu lapsesi, ja Jumalan kiitos! minä uskon, että tämä on varmasti totta. Voi, kuinka hyvä onkaan teille jos olette kokeneet sielussanne nämä Jumalan Hengen todelliset vaikutukset todelliseen kääntymykseen. Mutta jatkakaa ja koetelkaa vielä itseänne, minkä aamen-lupauksen te näin armollisen pelastuksen jälkeen olette Lunastajallenne antaneet. Kuulimme äsken, että Jumala Ebalinvuorella antoi huutaa kirouksen lakinsa syntisille, ja silloin kaiken kansan tuli sanoa aamen 5. Moos. 27. Nyt vapauttaja Jeesus julistaa teille suloisen rakkauden lakinsa, että aina tästä lähtien Me rakastaisimme Häntä,176 koska Hän on ensin rakastanut meitä 1. Joh. 4:19, ja meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle 2. Kor. 7:1, sillä Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 1. Tess. 4:3. Kuinka halukkaita sitten olette siihen, että sanotte kukin kohdallanne koko Jeesuksen rakkauden laille aamen, tapahtukoon siis näin: minä en mitään kykene omasta itsestäni, mutta kun Jumala sallii minun elää, hänen Henkensä voimalla en halua synnin kietovan minua enää pauloihinsa, vaan haluan hillitä sen kaikin voimin. Vieläpä niin, ettei elämä eikä kuolema, eivät myötä- eivätkä vastoinkäymiset voi enää milloinkaan erottaa minua Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme Room. 8:38–39. Suokoon Jumala, että teidän keskuudessanne olisi monia (en voi puhua kaikista), jotka näin ovat jättäneet Pyhän Hengen armonvaikutuksille tilaa sydämessään elävälle uskolle ja elämän parannukseksi! Heille toivoisin, etteivät he tänäänkään ole turhaan ottaneet Jumalan armoa vastaan3 2. Kor. 6:1, ja kehotan heitä siksi Paavalin tavoin: Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä 1. Kor. 15:58. Mutta te, jotka yhä jatkatte armon halveksimista, sanokaa toki mitä ajattelette. Tiedän että suuri osa teistä rientää täysin ajattelematta läpi koko armon aikansa kohti muuttumatonta ikuisuutta, ja miten näin voi käydä? Te olette kyllä kaikessa muussa järkeviä ja toimitte kuten järjelliset ihmiset, teette työtä ja näette paljon vaivaa välttääksemme uhkaavan onnettomuuden, ette säästä vaivojanne177 ja harkintaanne saavuttaaksenne jotain, joka usein on vain vähäpätöistä aistillista hyvää. Mutta teidän ikuinen hyvänne, todellinen hyvänne, voi, sen te laiminlyötte täysin. Miten on mahdollista, että te näette kuoleman omin silmin mutta ette ajattele sitä. Te tunnustatte uskonne kuolleiden ylösnousemukseen, tuomioon ja vihdoin tämän elämän jälkeen koittavaan ikuiseen rangaistukseen tai palkkioon, ja sanotte kaikelle tälle aamen, se on varmasti totta, mutta te ette pelkää rangaistusta ettekä pyri palkintoon. Miten te voitte kaikessa tässä olla niin ajattelemattomia ja suruttomia? Aivan varmasti te olette pimeydessä. Te vaellatte pimeydessä ettekä tiedä, minne olette menossa, sillä pimeys on sokaissut teidän silmänne4 1. Joh. 2:11. Mikä on tällä tavalla onnistunut lumoamaan teidät? Aivan, tämän maailman jumala, itse pimeyden ruhtinas, hän on se, joka on heidät sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa 2. Kor. 4:4. Te onnettomat! Miksi te rakastatte pimeyttä! Onhan täysin mahdotonta vaeltaa pimeässä oikein tai päästä perille. Miksi ette murtaudu ulos sieltä, niin että kerran saatte avoimin silmin nähdä teidän autuutenne päivän? Vapahtaja antaa tähän kyllä erään selityksen, jonka pelkään pätevän myös teidän kohdallanne: Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi Joh. 3:20. Mutta mitä teidän auttaa piilotella onnetonta tilaanne ihmisiltä, kun sydämet tarkastava Jumala tulee teidät kuitenkin kerran koko maailman nähden tuomitsemaan178 ja teidät Jumalan kaikkivallan sitomina viedään äärimmäiseen pimeyteen, jossa vallitsee itku ja hammasten kiristys? Tulkaa järkiinne nyt te onnettomat! Ovi armoon on vieläkin auki teille tänään, ja sen ansiosta myös ovi ikuiseen elämään. Ettekö juuri tällä hetkellä huomaa kolkutusta omassatunnossanne? Hämmästys ja vavistushan valtaavat teidät. Voi! Se on Jeesuksen käsi, joka koputtaa kovaan rintaan. Pyydän teitä saman Jeesuksen nimen tähden, älkää kauempaa vastustako Jumalan Henkeä vaan heittäytykää herätetyn Paavalin tavoin heti alas Vapahtajanne jalkoihin ja kysykää syvästi kunnioittaen: Mitä sinä haluat minun tekevän?5 Ap. t. 9:6. Vapahtaja ei itse opettanut Paavalia välittömästi, vaan hän lähetti erään Ananiaan häntä opettamaan, ja teidän eksyneiden sielujenne luokse ylipappi Jeesus lähetti tänään minut, että jos mahdollista voisin hänen armonsa ja Henkensä avulla saattaa jonkun teistä oikealle tielle. Mutta minkä neuvon voisin sitten teille antaa, niin että se ei teitä eikä minua kaduttaisi ikuisuudessa? En kai muuta kuin sen, jonka Jumalan opettama Paavali antoi uskottomille juutalaisille: kun teidän sydämenne kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois6 2. Kor. 3:16, ja sallikoon Jumala, että saisin sanoa teistä niin kuin Paavali saattoi vakuuttaa itsestään kuningas Agripan edessä: en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä Ap. t. 26:19. Kunpa te saman apostolin tavoin tässä ja nyt heittäytyisitte alas Lunastajanne jalkoihin, tunnustaisitte vilpittömästi murheissanne hänelle179 syntinne ja hänen sovituksensa tähden hartaasti pyytäisitte armoa, niin silloin te varmasti saisitte tänä päivänä avun. Ja kaikkeen tähän sanon: aamen, se on varmasti totta.
Vielä yksi sana teille te ahdinkoon joutuneet Jumalan lapset, jotka täällä kärsitte monien vaivojen kanssa, sairauden, köyhyyden ja halveksunnan, tai kannatte oman pahan sydämenne painavinta taakkaa, joka usein saattaa teidän vaikeaan tilanteeseen, tai ehkä kaipaatte sitä suloisuutta ja makeutta, jota te ennen kanssakäymisessänne Jumalan kanssa totuitte maistamaan, mitä kautta Saatana on saanut tilaisuuden asettaa teidän asemanne Jumalan valittuina epäiltäväksi. Teitä pyydän ensinnäkin muistamaan, että tämä jumaluuden kolmas persoona, josta tänään olemme puhuneet, on Jeesuksemme sanojen mukaan lohduttaja, ja tiedättekö, mistä hän on saanut tämän nimen? Kyllä, teidän vuoksenne, teidän pelokkaan ja murheellisen sydämenne vuoksi. Hän kuuluu teille, mutta teidän tulee nöyrästi pyytää häntä taivaalliselta Isältä, niin te tulette varmasti hänet saamaan, eikä se osu harhaan, sillä Jeesus Kristus on kuolemallaan hankkinut meille oikeuden tähän kalliiseen taivaan lahjaan, ja meillä on häneltä järkkymätön lupaus, että hänet tullaan antamaan kaikille niille, jotka sitä Isältä pyytävät Luuk. 11:13, ja tämä on varmasti totta. Ajatelkaa siis rohkaisuksenne ja lohduksenne usein teidän edessänne olevaa täydellistä lunastusta. Se koittaa pian, päivä, tunti, pieni hetki kerrallaan, niin rientää tämä aika nopeasti kohti loppuaan ja luonnolle kauhistuttavasta180 kuoleman hetkestä tulee teidän ensimmäinen täydellisen lunastuksen päivä. Ja mikä autuus kohtaakaan sieluanne sinä päivänä taivaassa! Ajatelkaa kuinka tämä katoava tomu, tämä teidän tomumajanne tulee kerran viimeisenä päivänä nousemaan ylös täysin katoamattomana, ajatelkaa iloista tuomiopäivää, miten armollinen siitä tuleekaan teille ja miten autuaasti sinä päivänä astuttekaan taivaaseen. Vaeltakaa ajatuksissanne jo täällä kuolevaisuudessa usein näillä autuuden asuinsijoilla, niin unohdatte helposti sen, mikä on takanapäin, ja kurottakaa edessänne olevaan ja maistakaa jo täällä uskossa usein sen ilonvirran pisaroita, jotka ikuisuudessa tulevat teitä virvoittamaan; lausukaa usein näissä tarkasteluissanne lohduttava ja kaipaava aamen, älkääkä lannistuko. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin monien ajallisten vaivojen ja kuoleman kautta, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä, sillä näin sanoo Paavali: Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden7 2. Kor. 4:16–17.
Ja Jeesuksen olkoon ikuisuudessa kiitos tästä lohduttavasta totuudesta. Ei saatana, maailma eikä synti kykene sitä meiltä riistämään, sillä me uskomme ja tunnustamme kuolleiden ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Voi, kyllä! Sen me uskomme täysin ja lujasti, ja se on ja pysyy varmasti totena ajassa ja ikuisuudessa. Aamen.
*) Jossa he käänsivät sen γÎνοιτο.8
Suom. Eero Ojanen
§. 20.
Gud vare lof! Så hafve vi åter genom hans nåd bragt til ända vår betraktelse öfver denna Artikel, och där afhandlat Läran om den heliga Anda, hvarvid vi öfvervägat, hvad vi böre veta och tro om hans Person, samt om hans bevista välgärningar. Alla i de föregående Artiklar afhandlade ämnen, äro af ganska stor vigt och böra grundeligen kännas; men här förklaras huru vår Frälsare genom sin Anda verkeligen fattar och leder människan til den för alla högst nödvändiga förändring, som bör ske i deras egna hjertan, om de skola hafva någon lycksalighet at hoppas. Vi äre helt visst i tid och evighet förlorade utom denna kunskap; ja vi kunne äfven med den samma vara det, om vi ej låte denna stora förändring, som kallas omvändelse, eller ny födelse verkas af Guds anda i våra hjertan, så at vi blifve hele och hållne nya kreatur uti Christo; ty Paulus säger helt tydeligen, at i Christo intet annat gäller. Gal. 6:15. Tillåter mig då, välsignade Åhörare, at i anledning af denna vår afhandling lägga några alfvarliga prof til slut eder på172 hjertat, til en gemensam upmuntran och upbyggelse.
Vår Apostoliska Tros-författare sluta den samma med et Amen, et til sit ursprung Hebreiskt ord, som betyder sanning, och är et trones ord, hvarmed man försäkrar, at det så i sanning förhåller sig som man sagt och bekänt, såsom Apostelen Paulus brukar det, när han säger: All Guds tilsägelse äro Ja i honom, och Amen i honom. 2 Cor. 1:20. Det är ock et önsknings-ord; så at Amen betyder, vare så, eller ske altså, eller ack! at det så måtte ske och sannas; i hvilken mening de sjuttio uttolkare i sin Grekiska öfversättning af Bibelen9 hafva tagit det *), och vår dyre Frälsare äfven anfört det i slutet af bönen Fader vår, Mat. 6:13. hvarigenom trogne bedjare önska och tilegna sig en nådig bönhörelse af sin Gud, at undfå alt hvad de af honom bedit. Änteligen måste ock detta Amen vara et löftes- och försäkrings-ord, at ej allenast gilla och för sanning anse alt hvad Gud i sin lag och ord oss föreskrifver, och i vårt hjerta erkänna det för sant, hvad vi bekänne, utan ock med det samma lofva och försäkra, at troligen hålla och efterkomma det; såsom det förekommer i 5 Mos. B. 27:15. &c. hvarföre ock sal. Lutherus förklarar det med dessa ord: Det är visserliga sant. Det är:173 Jag är i hjerta och själ om Gudomeliga sanningen af alt detta öfvertygad: Jag lofvar at låta Guds Anda alt detta verka hos mig, och tillika önskar och beder, at alla den Helga Andas nåde-verk måtte i sanning och med all kraft lämpas på mig i tid och evighet. Kommer nu, mine Älskelige, och pröfver eder i dag alfvarligen efter denna anledning, om I ock med våra första tros-bekännare och sal. Lutherus kunnen betyga och säja om alt detta, at det äfven hos eder och edart hjerta är och blifver visserliga sant.
Pröfver först, hvad höga och vördnadsfulla begrep I gjordt eder om denna Tredje Personen i Gudomen. Om I ärkännen honom för en helig, allvetande och alsmägtig Gud, som utransakar all ting, som ingalunda tål något syndigt och oheligt väsende, utan för eder helgelses skull i synnerhet bär detta namnet, och om I icke många gångor genom eder upsåteliga ondska bedröfvat honom, och drifvit honom bort ifrån eder? Hurudan må väl i detta fallet eder tros-bekännelse vara om honom, at han är en sanner Gud? Antingen måsten I neka den i edart hjerta, eller om I bekännen, at det I hört, läst och bekänt om honom är visserliga sant, så måste edert samvete härvid känna en svår förebråelse, at I hvarken vördat och tilbedt honom såsom en sann och helig Gud, eller lämnat hans Gudomeliga nåde-verkningar rum i edert hjerta, utan varit eder Guds röst oly174dige. Han kallas ju Anda bland annat äfven derföre, at han skulle uptända i oss et andeligt lif, och göra oss andeligen sinnade; huru har han hos eder fått göra skäl för detta sit namn? Edart eget samvete må svara på denna fråga, och en nog allmän säkerhet,10 en rådande otro, och et laglöst sjelfsvåld i utöfvande af alla slags laster, vitna nogsamt om den oandelighet, som finnes ibland oss. Denna verldenes ande råder beklageligen hos de flästa, och man följer mästadels den Andan, om hvilken Paulus talar, som verkar i otrones barn. Eph. 2:2. Ack! säger mig då: hvad är det för en tro, hvad visshet och sanning uti sjelfva otron? Hvad innerlig önskan eller Amen, kunnen I säga til alla den helga Andas nådeverkningar hos eder? I lären väl icke aldeles kunna neka til Guds Andas kraftiga rörelser på edart hjerta, I måtten väl ofta känt styng deruti, af den kallande Nåden; men pröfver dock huru I bemött den, antingen I med Petri åhörare på Pingest-dagen öpnat det med en bekymmersam fråga: Hvad skole vi göra, Ap. G. 2:37. och innerlig önskan, at Guds Anda ville föra eder tilrätta, eller om I som Stephani åhörare gjorde, förhärdat edart hjerta och bitit samman tänderna öfver dem som varit Christi bådbärare. Cap. 7:54. Hafven I låtit Guds Anda öpna edra förstånds ögon til at se djupt in uti edart eget fördärfvade hjerta, och at känna eder Frälsares öfversvinneliga kärlek emot eder? Har denna175 kunskapen fått verka uti eder vilja en innerlig sorg öfver edart synda-elände och det straff, som I med synden ådragit eder, men aldramäst däröfver at I genom edra synder tilfogat eder eviga Förbarmare så olideliga smärtor? Hafven I uti denna sorgen vändt eder til det för syndare offrade Lambet, och sagt: Amen, Herre Jesu, det är visserliga sant, jag känner och bekänner det, at jag i mina stora synder är för evig tid förlorad, om Du icke hjelper mig; men Amen jag tror Herre Jesu och det är visserliga sant, at du är min och hela verldenes Frälsare, derföre längtar jag allena efter din hjelp, jag omfattar dig med hela din fullkomliga försoning, du allena är min herde, du min läkare, och du allena är denna arma syndarens säkra fristad. Amen Herre Jesu; jag tror icke allenast, at du är Jesus, verldenes Frälsare, utan jag tror, jag vet, och jag känner, at du äfven är min Jesus, och jag dit arma frälste barn, och Gud vare lof! at det är visserliga sant. Ack! väl eder om I ärfarit dessa Guds Andas sanfärdiga verkningar på eder själ til en sann omvändelse. Men fortfarer än vidare, at pröfva eder, hvad löftes-Amen I efter en så nådig frälsning gifvit eder Förlossare. Vi hörde nyligen, at när Gud på berget Ebal lät utropa sin förbannelses lag öfver syndare, hette det, at alt folket skulle säja Amen. 5 Mos. B. 27. Nu föreskrifver befriaren Jesus eder sin ljufva kärlekslag, at alt framgent älska honom,176 ty han hafver först älskat oss; 1 Joh. 4:19. och at göra eder rena ifrån all köttsens och andans besmittelse, och at fullborda helgelsen i Guds räddhoga, 2 Cor. 7:1. emedan det är Guds vilje, edor helgelse, at I fly boleri. 1 Thess. 4:3. Huru villige ären I då, at til hela Jesu kärleks lag säja hvar för sig Amen, det skal altså ske: Jag förmår väl ingen ting af mig sjelf, men medan Gud mig unnar lefva, vill jag med hans Andas kraft mig i synd ej mer invefva, utan dämpa den med allo magt: Ja så, at hvarken lif eller död, hvarken lust eller nöd skal någonsin mera skilja mig ifrån Guds kärlek, som är i Christo Jesu vårom Herra. Rom. 8:38,39. Gifve Gud at många ibland eder vore (jag må icke tala om alla) hvilka således lemnat den helga Andas nådeverkningar rum uti sit hjerta, til en lefvande tro, och lefvernets förbättring! dem ville jag hoppas, at de ej heller i dag undfådt Guds nåd fåfängt; 2 Cor. 6:1. och förmanar jag dem derföre med Paulo: Mine käre Bröder, varer faste, ovikelige, och rike uti Herrans verk altid. 1 Cor. 15:58. Men I som altid fortfaren at förakta nåden, säger dock hvad tänken I? Jag vet at större delen af eder löpa helt tanklöst igenom hela sin nåde-tid, den oföränderliga evigheten til mötes; och huru kommer det til? I ären dock i alt annat förnuftige, och handlen som förnuftige människor, i arbeten med mycken möda, at undgå en hotande olycka, och sparen ingalunda177 flit och eftertanka, at vinna något, ofta nog ringa sinligt godt; men edert eviga väl, det sanskyldiga goda, ack! det försummen I aldeles. Huru kommer det til, I sen döden för edra ögon; men tänken icke på den. I bekännen eder tro, de dödas upståndelse, domen och änteligen et evigt straff och belöning efter detta lifvet, och sägen til alt detta Amen, det är visserliga sant; men hvarken frukten I för straffet eller fiken I efter belöningen. Huru kunnen I i alt detta vara så tank- och sorglöse? ofelbart måtten I vara i mörkret, och vandra i mörkret, efter som I icke veten hvart I gån, ty mörkret hafver förblindat edra ögon. 1 Joh. 2:11. Men hvad har så kunnat bedåra eder? Jo! denna verldenes Gud, sjelfva mörksens förste, han är den, som så hafver förblindat the otrognas sinnen, at them icke skal lysa Evangelii ljus af Christi klarhet. 2 Cor. 4:4. I olyckelige! hvarföre älsken I mörkret? Det är ju platt omöjeligt, at i mörkret vandra rätt eller träffa målet. Hvarföre bryten I icke eder ut därifrån, at en gång med öpna ögon få skåda Eder salighets dag? Frälsaren upgifver väl härtil en orsak, som jag nog fruktar lärer nära träffa eder: Hvar och en som illa gör, säger han, hatar ljuset och kommer icke til ljuset, at hans gerningar skola icke varda straffade. Joh. 3:20. Men hvad hjelper det eder at gömma edert olyckeliga tilstånd för människor, då I likväl en gång skolen i hela verldenes åsyn dömmas af en hjertat ransakande Gud,178 och af Guds allmakt bundne föras i det yttersta mörkret, hvarest gråt och tandagnislan vara skal? Besinner eder I olycklige! dören til nåden står ännu öppen för eder i dag, och genom den äfven dören til sjelfva det eviga lifvet. Märker I icke just i detta ögnablick några slag på edert Samvete? en häpnad och rysning öfverfaller ju eder: Ack! det är Jesu hand, som klappar på det hårda bröstet. Jag beder eder för samma Jesu namns skul, står ej Guds Anda längre emot, utan kaster eder med den upväkta Paulo straxt ned för eder Frälsares fötter och frågen med en djup vördnad, Herre hvad vilt tu, at jag skal göra? Ap. G. 9:6. Frälsaren underviste intet sjelf Paulum omedelbarligen, utan han sände en Ananias, som skulle lära honom, och til eder I villfarande själar hafver öfver-herden Jesus sändt mig i dag, at om möjeligit vore genom hans nåd och Anda bringa någon af Eder til rätta. Men hvad råd vore väl det jag kunde gifva eder, at det icke ångrade mig eller eder i evighet? Hvad annat än den af Gud lärda Paulus gaf til de otrogna Judar: Omvänden Eder til Herren, så varder täckelset borttagit; 2 Cor. 3:16. och gifve Gud jag finge säga om eder som Paulus kunde betyga om sig sjelf för Konung Agrippa, at han ej var ohörig then himmelska synen. Ap. G. 26:19. At I dock med samma Apostel i denna stund kastade er neder för eder Förbarmares fötter, bekänden med uprigtig sorg för honom edra179 synder och för hans Försoning ifrigt tigde om nåd, så skulle eder vist i denna dag varda hulpet; och til alt detta säger jag Amen, det är visserliga sant.
Än et ord til Eder I betrykte Guds barn, som här dragens med många besvärligheter, sjukdom, fattigdom och förakt, eller bären den tyngsta bördan af edert eget onda hjerta, som ofta sätter eder i svår belägenhet, eller ock saknen med sorg den ljufhet och sötma som I tilförene ofta i umgänge med eder Gud blifvit vane at smaka, hvarigenom Satan fått tilfälle at sätta eder utkorelse i tvifvelsmål. Eder bör jag först ärhindra, at denna tredje Personen i Gudomen, om hvilken vi i dag talt, kallas af vår Jesu en hugsvalare; veten I hvarföre han fått det namnet? Jo! för eder skull i ängslige och bedröfvade hjertan: han hörer eder til, men I skolen i all ödmjukhet begära honom af den himmelska Fadren, så skolen I visst få honom, och det slår icke felt; ty Jesus Christus hafver genom sin död förvärfvat oss rättighet til denna dyra himla-gåfvan, och vi hafve af honom ett oryggeligit löfte, at han skal gifven varda åt alla dem, som bedja Fadren derom, Luc. 11:13. och detta är visserliga sant. Til eder upmuntran och hugsvalelse må I äfven ofta tänka på eder förestående fullkomliga förlossning. Den nalkas snart, en dag, en timma, en liten stund i sänder, så skrider denna tiden snart til ända, och sjelfva den för naturen faselige180 dödsstunden blifver eder första fullkomliga förlossnings dag; och hvad salighet möter icke eder själ på den dagen i himmelen! betänken huru detta förgängeliga stoft, eder krops-hydda, skal en gång på den yttersta dagen upstå aldeles oförgängeligt; tänker på den glada domedagen, hvad nådefull den skal blifva för eder, och hvad för at saligt intåg I på den skolen hålla i himmelen. Vandrer med edra tankar redan här i dödeligheten ofta uti dessa lycksalighets boningar, så förgäten I lätt, det som til rygga är, och sträcker eder til det som framman til är, och smaken redan här genom trona ofta några droppar af den glädje-ström, som i evighet skal vederqvecka eder; säger ofta et förtröstande och längtande Amen til dessa betraktelser, och förtröttens icke, ändock vår utvärtes människa förgås genom allehanda timmeliga plågor och döden, så varder dock then invärtes förnyad, dag från dag; ty så säger Paulus: at vår bedröfvelse den dock timmelig och lätt är, föder i oss en evig och öfver alla måtton vigtig härlighet.11
Och Jesus vare lof i evighet för denna tröstefulla sanning! Hvarken satan eller verlden, eller synden kunna beröfva oss den; ty vi tro och bekänne de dödas upståndelse och et evinnerligit lif. Ack, ja! det tro vi fullt och fast, och det är och blifver visserliga sant i tid och evighet. Amen.
*) Då de öfversatt det γένοιτο.12
§ 20
Jumalan kiitos! Näin olemme jälleen hänen armostaan saattaneet päätökseen tämän uskonkappaleen tarkastelun, ja olemme tässä käsitelleet oppia Pyhästä Hengestä ja pohtineet, mitä meidän tulee tietää ja uskoa hänen persoonastaan sekä hänen todistetuista hyvistä teoistaan. Kaikki aiemmissa uskonkappaleissa käsitellyt asiat ovat sangen tärkeitä ja ne tulee tuntea perusteellisesti, mutta tässä selitetään, kuinka meidän Vapahtajamme todellakin toimii henkensä kautta ja johtaa ihmisiä siihen kaikille mitä välttämättömimpään muutokseen, jonka tulee tapahtua heidän omissa sydämissään, jotta heillä olisi jotain toivoa autuudesta. Ilman tätä tietoa olemme aivan varmasti hukassa niin ajassa kuin ikuisuudessakin ja saatammepa sen kanssakin olla hukassa, jollemme salli tämän suuren, kääntymykseksi tai uudestisyntymiseksi kutsuttavan muutoksen Jumalan Hengen voimasta vaikuttaa sydämessämme, niin että meistä tulee täysin ja kokonaan uudeksi luotuja Kristuksessa. Paavali sanoo selvästi, että Kristuksessa kaikki muu on samantekevää Gal. 6:15. Sallikaa siis, siunatut kuulijat, minun tämän tarkastelumme johdosta lopuksi asettaa muutamia vakavia koetuksia172 sydämellenne yhteiseksi rohkaisuksi ja kohotukseksi.
Meidän apostolisen uskontunnustuksemme kirjoittaja päättää sen aameneen, alkujaan heprealaiseen sanaan, joka tarkoittaa totuutta, ja se on uskon sana, jolla vakuutetaan, että asia on todella niin kuin sanotaan ja tunnustetaan, niin kuin apostoli Paavali sitä käyttää sanoessaan: Kaikki Jumalan lupaukset ovat hänessä ”kyllä” ja ”aamen”13 2. Kor. 1:20. Se on myös toivotussana, niin että aamen merkitsee: olkoon niin, tai: tapahtukoon niin, tai: voi! kunpa tämä tapahtuisi ja toteutuisi, jossa merkityksessä myös seitsemänkymmentä tulkitsijaa14 ovat ymmärtäneet sen kreikankielisessä raamatunkäännöksessään *). Myös meidän kallis Vapahtajamme käytti sitä Isä meidän -rukouksensa lopussa Matt. 6:13, minkä nojalla uskovat rukoilijat toivovat Jumalalta rukouksen täyttymystä ja ottavat sen vastaan, jotta he saisivat kaiken mitä he ovat häneltä pyytäneet. Lopuksi täytyykin aamenen olla myös lupaus- ja vakuutussana, niin että emme vain hyväksy ja pidä totuutena kaikkea, mitä Jumala sanassaan ja laissaan meille määrää, emmekä sydämessämme vain tunnusta todeksi sitä, mitä tunnustamme, vaan samalla lupaamme ja vakuutamme, että me uskollisesti pidämme sen ja noudatamme sitä. Tällä tavoin se esiintyy 5. Moos. 27:15 jne., ja siksi myös autuas Luther selittää sen näillä sanoilla: Tämä on varmasti totta. Tämä tarkoittaa:173 Minä olen sydämestäni ja sielustani vakuuttunut kaiken tämän jumalallisesta totuudesta. Lupaan antaa Jumalan Hengen vaikuttaa tätä kaikkea minussa ja samalla toivon ja rukoilen, että kaikki Pyhän Hengen armontyöt todella ja kaikessa voimassaan sovellettaisiin minuun ajassa ja ikuisuudessa. Tulkaa siis, rakkaat kuulijani, ja koetelkaa itseänne tänään vakavasti tämän opastuksen mukaisesti, voitteko te meidän ensimmäisen uskontunnustajamme ja autuaan Lutherin tavoin vakuuttaa ja sanoa tästä kaikesta, että se myös teille ja teidän sydämessänne on ja pysyy varmasti totena.
Koetelkaa ensin, miten korkea ja kunnioittava käsitys teillä on tästä jumaluuden kolmannesta persoonasta. Tunnustatteko hänet pyhäksi, kaikkitietäväksi ja kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, joka tarkistaa kaikki asiat, joka ei vähänkään siedä mitään syntistä ja epäpyhää, vaan kantaa nimeään erityisesti teidän pyhityksenne vuoksi, ja oletteko monta kertaa tarkoituksellisella pahuudellanne tehneet hänet murheelliseksi ja ajaneet hänet pois teidän luotanne? Ja miten lienee siinä tapauksessa uskontunnustuksenne laita, kun sanotte hänestä, että hän on tosi Jumala? Joko teidän täytyy kieltää se sydämessänne, tai jos tunnustatte, että se mitä te olette hänestä kuulleet, lukeneet ja tunnustaneet, on varmasti totta, niin teidän täytyy tuntea vakavaa kolkutusta omassatunnossanne siitä, ettette ole kunnioittaneet ja rukoilleet häntä totena ja pyhänä Jumalana tai antaneet hänen jumalallisille armonvaikutuksilleen tilaa sydämessänne, vaan olette jättäneet noudattamatta Jumalanne ääntä.174 Häntähän kutsutaan Hengeksi muun muassa siksi, että hän sytyttäisi meissä hengellisen elämän ja tekisi meidät hengellisiksi mieleltämme; miten hän on teissä saanut ansaita tätä nimeään? Omatuntonne vastatkoon tähän kysymykseen, ja varsin yleinen paatumus, vallitseva epäusko ja laiton omavaltaisuus kaikenlaisten paheiden harjoittamisessa todistavat liiankin hyvin siitä hengettömyydestä, joka meidän keskuudessamme vallitsee. Tämä maailman henki vallitsee valitettavasti useimmissa ja niinpä seurataankin lähinnä sitä henkeä, josta apostoli Paavali puhuu, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä Ef. 2:2. Voi, sanokaapa minulle, mitä uskoa se tällainen on, mitä varmuutta ja totuutta itsessään epäuskossa voi olla? Minkä hartaan toiveen eli aamenen te kaikki voitte sanoa kaikista Pyhän Hengen armonvaikutuksista teissä? Ette varmaankaan voi aivan täysin kieltää Jumalan Hengen voimakkaita liikutuksia sydämessänne. Olette ehkä useinkin tunteneet siinä kutsuvan armon pistoksen, mutta tarkatkaa silti miten olette sen kohdanneet, oletteko kuten Pietarin kuulijat helluntaipäivänä avanneet sydämenne huolekkaasti kysyen: Mitä meidän pitää tehdä? Ap. t. 2:37 ja hartaasti toivoneet, että Jumalan Henki teitä johtaisi teitä oikeaan, vai oletteko Stefanoksen kuulijoiden tavoin kovettaneet sydämenne ja kiristelleet hampaitanne Kristuksen sanansaattajien tähden Ap. t. 7:54. Oletteko sallineet Jumalan Hengen avata ymmärryksenne silmät näkemään syvälle omaan turmeltuneeseen sydämeenne ja tuntemaan Vapahtajanne ylitsevuotavan rakkauden teitä kohtaan? Onko tämä175 tieto saanut vaikuttaa tahtoonne niin, että vilpittömästi murehditte synninkurjuuttanne ja rangaistusta, jonka te synnissä olette päällenne vetäneet, ja kaikkein eniten sitä, että synneillänne olette aiheuttaneet ikuiselle Armahtajallenne niin sietämättömiä tuskia. Oletteko tässä surussanne kääntyneet syntisten vuoksi uhratun Karitsan puoleen ja sanoneet aamen, Herra Jeesus, se on varmasti totta, minä tunnen ja tunnustan sen, että suurten syntieni vuoksi olen ikuisesti kadotettu, ellet sinä minua auta, mutta aamen, minä uskon Herraan Jeesukseen, ja on varmasti totta, että sinä olet minun ja koko maailman Vapahtaja. Siksi kaipaan yksin sinun apuasi, omaksun sinut ja täydellisen sovitustyösi, sinä yksin olet paimeneni ja lääkärini, ja sinä yksin olet tämän kurjan syntisen varma turvapaikka. Aamen Herra Jeesus, minä en usko ainoastaan, että sinä olet Jeesus, maailman Vapahtaja, vaan minä uskon, minä tiedän ja minä tunnen, että sinä myös olet minun Jeesukseni ja minä sinun kurja vapahdettu lapsesi, ja Jumalan kiitos! minä uskon, että tämä on varmasti totta. Voi, kuinka hyvä onkaan teille jos olette kokeneet sielussanne nämä Jumalan Hengen todelliset vaikutukset todelliseen kääntymykseen. Mutta jatkakaa ja koetelkaa vielä itseänne, minkä aamen-lupauksen te näin armollisen pelastuksen jälkeen olette Lunastajallenne antaneet. Kuulimme äsken, että Jumala Ebalinvuorella antoi huutaa kirouksen lakinsa syntisille, ja silloin kaiken kansan tuli sanoa aamen 5. Moos. 27. Nyt vapauttaja Jeesus julistaa teille suloisen rakkauden lakinsa, että aina tästä lähtien Me rakastaisimme Häntä,176 koska Hän on ensin rakastanut meitä 1. Joh. 4:19, ja meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle 2. Kor. 7:1, sillä Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 1. Tess. 4:3. Kuinka halukkaita sitten olette siihen, että sanotte kukin kohdallanne koko Jeesuksen rakkauden laille aamen, tapahtukoon siis näin: minä en mitään kykene omasta itsestäni, mutta kun Jumala sallii minun elää, hänen Henkensä voimalla en halua synnin kietovan minua enää pauloihinsa, vaan haluan hillitä sen kaikin voimin. Vieläpä niin, ettei elämä eikä kuolema, eivät myötä- eivätkä vastoinkäymiset voi enää milloinkaan erottaa minua Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme Room. 8:38–39. Suokoon Jumala, että teidän keskuudessanne olisi monia (en voi puhua kaikista), jotka näin ovat jättäneet Pyhän Hengen armonvaikutuksille tilaa sydämessään elävälle uskolle ja elämän parannukseksi! Heille toivoisin, etteivät he tänäänkään ole turhaan ottaneet Jumalan armoa vastaan15 2. Kor. 6:1, ja kehotan heitä siksi Paavalin tavoin: Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä 1. Kor. 15:58. Mutta te, jotka yhä jatkatte armon halveksimista, sanokaa toki mitä ajattelette. Tiedän että suuri osa teistä rientää täysin ajattelematta läpi koko armon aikansa kohti muuttumatonta ikuisuutta, ja miten näin voi käydä? Te olette kyllä kaikessa muussa järkeviä ja toimitte kuten järjelliset ihmiset, teette työtä ja näette paljon vaivaa välttääksemme uhkaavan onnettomuuden, ette säästä vaivojanne177 ja harkintaanne saavuttaaksenne jotain, joka usein on vain vähäpätöistä aistillista hyvää. Mutta teidän ikuinen hyvänne, todellinen hyvänne, voi, sen te laiminlyötte täysin. Miten on mahdollista, että te näette kuoleman omin silmin mutta ette ajattele sitä. Te tunnustatte uskonne kuolleiden ylösnousemukseen, tuomioon ja vihdoin tämän elämän jälkeen koittavaan ikuiseen rangaistukseen tai palkkioon, ja sanotte kaikelle tälle aamen, se on varmasti totta, mutta te ette pelkää rangaistusta ettekä pyri palkintoon. Miten te voitte kaikessa tässä olla niin ajattelemattomia ja suruttomia? Aivan varmasti te olette pimeydessä. Te vaellatte pimeydessä ettekä tiedä, minne olette menossa, sillä pimeys on sokaissut teidän silmänne16 1. Joh. 2:11. Mikä on tällä tavalla onnistunut lumoamaan teidät? Aivan, tämän maailman jumala, itse pimeyden ruhtinas, hän on se, joka on heidät sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa 2. Kor. 4:4. Te onnettomat! Miksi te rakastatte pimeyttä! Onhan täysin mahdotonta vaeltaa pimeässä oikein tai päästä perille. Miksi ette murtaudu ulos sieltä, niin että kerran saatte avoimin silmin nähdä teidän autuutenne päivän? Vapahtaja antaa tähän kyllä erään selityksen, jonka pelkään pätevän myös teidän kohdallanne: Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi Joh. 3:20. Mutta mitä teidän auttaa piilotella onnetonta tilaanne ihmisiltä, kun sydämet tarkastava Jumala tulee teidät kuitenkin kerran koko maailman nähden tuomitsemaan178 ja teidät Jumalan kaikkivallan sitomina viedään äärimmäiseen pimeyteen, jossa vallitsee itku ja hammasten kiristys? Tulkaa järkiinne nyt te onnettomat! Ovi armoon on vieläkin auki teille tänään, ja sen ansiosta myös ovi ikuiseen elämään. Ettekö juuri tällä hetkellä huomaa kolkutusta omassatunnossanne? Hämmästys ja vavistushan valtaavat teidät. Voi! Se on Jeesuksen käsi, joka koputtaa kovaan rintaan. Pyydän teitä saman Jeesuksen nimen tähden, älkää kauempaa vastustako Jumalan Henkeä vaan heittäytykää herätetyn Paavalin tavoin heti alas Vapahtajanne jalkoihin ja kysykää syvästi kunnioittaen: Mitä sinä haluat minun tekevän?17 Ap. t. 9:6. Vapahtaja ei itse opettanut Paavalia välittömästi, vaan hän lähetti erään Ananiaan häntä opettamaan, ja teidän eksyneiden sielujenne luokse ylipappi Jeesus lähetti tänään minut, että jos mahdollista voisin hänen armonsa ja Henkensä avulla saattaa jonkun teistä oikealle tielle. Mutta minkä neuvon voisin sitten teille antaa, niin että se ei teitä eikä minua kaduttaisi ikuisuudessa? En kai muuta kuin sen, jonka Jumalan opettama Paavali antoi uskottomille juutalaisille: kun teidän sydämenne kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois18 2. Kor. 3:16, ja sallikoon Jumala, että saisin sanoa teistä niin kuin Paavali saattoi vakuuttaa itsestään kuningas Agripan edessä: en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä Ap. t. 26:19. Kunpa te saman apostolin tavoin tässä ja nyt heittäytyisitte alas Lunastajanne jalkoihin, tunnustaisitte vilpittömästi murheissanne hänelle179 syntinne ja hänen sovituksensa tähden hartaasti pyytäisitte armoa, niin silloin te varmasti saisitte tänä päivänä avun. Ja kaikkeen tähän sanon: aamen, se on varmasti totta.
Vielä yksi sana teille te ahdinkoon joutuneet Jumalan lapset, jotka täällä kärsitte monien vaivojen kanssa, sairauden, köyhyyden ja halveksunnan, tai kannatte oman pahan sydämenne painavinta taakkaa, joka usein saattaa teidän vaikeaan tilanteeseen, tai ehkä kaipaatte sitä suloisuutta ja makeutta, jota te ennen kanssakäymisessänne Jumalan kanssa totuitte maistamaan, mitä kautta Saatana on saanut tilaisuuden asettaa teidän asemanne Jumalan valittuina epäiltäväksi. Teitä pyydän ensinnäkin muistamaan, että tämä jumaluuden kolmas persoona, josta tänään olemme puhuneet, on Jeesuksemme sanojen mukaan lohduttaja, ja tiedättekö, mistä hän on saanut tämän nimen? Kyllä, teidän vuoksenne, teidän pelokkaan ja murheellisen sydämenne vuoksi. Hän kuuluu teille, mutta teidän tulee nöyrästi pyytää häntä taivaalliselta Isältä, niin te tulette varmasti hänet saamaan, eikä se osu harhaan, sillä Jeesus Kristus on kuolemallaan hankkinut meille oikeuden tähän kalliiseen taivaan lahjaan, ja meillä on häneltä järkkymätön lupaus, että hänet tullaan antamaan kaikille niille, jotka sitä Isältä pyytävät Luuk. 11:13, ja tämä on varmasti totta. Ajatelkaa siis rohkaisuksenne ja lohduksenne usein teidän edessänne olevaa täydellistä lunastusta. Se koittaa pian, päivä, tunti, pieni hetki kerrallaan, niin rientää tämä aika nopeasti kohti loppuaan ja luonnolle kauhistuttavasta180 kuoleman hetkestä tulee teidän ensimmäinen täydellisen lunastuksen päivä. Ja mikä autuus kohtaakaan sieluanne sinä päivänä taivaassa! Ajatelkaa kuinka tämä katoava tomu, tämä teidän tomumajanne tulee kerran viimeisenä päivänä nousemaan ylös täysin katoamattomana, ajatelkaa iloista tuomiopäivää, miten armollinen siitä tuleekaan teille ja miten autuaasti sinä päivänä astuttekaan taivaaseen. Vaeltakaa ajatuksissanne jo täällä kuolevaisuudessa usein näillä autuuden asuinsijoilla, niin unohdatte helposti sen, mikä on takanapäin, ja kurottakaa edessänne olevaan ja maistakaa jo täällä uskossa usein sen ilonvirran pisaroita, jotka ikuisuudessa tulevat teitä virvoittamaan; lausukaa usein näissä tarkasteluissanne lohduttava ja kaipaava aamen, älkääkä lannistuko. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin monien ajallisten vaivojen ja kuoleman kautta, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä, sillä näin sanoo Paavali: Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden19 2. Kor. 4:16–17.
Ja Jeesuksen olkoon ikuisuudessa kiitos tästä lohduttavasta totuudesta. Ei saatana, maailma eikä synti kykene sitä meiltä riistämään, sillä me uskomme ja tunnustamme kuolleiden ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Voi, kyllä! Sen me uskomme täysin ja lujasti, ja se on ja pysyy varmasti totena ajassa ja ikuisuudessa. Aamen.
*) Jossa he käänsivät sen γÎνοιτο.20
Suom. Eero Ojanen
Unfortunately this content isn't available in English
§. 20.
Gud vare lof! Så hafve vi åter genom hans nåd bragt til ända vår betraktelse öfver denna Artikel, och där afhandlat Läran om den heliga Anda, hvarvid vi öfvervägat, hvad vi böre veta och tro om hans Person, samt om hans bevista välgärningar. Alla i de föregående Artiklar afhandlade ämnen, äro af ganska stor vigt och böra grundeligen kännas; men här förklaras huru vår Frälsare genom sin Anda verkeligen fattar och leder människan til den för alla högst nödvändiga förändring, som bör ske i deras egna hjertan, om de skola hafva någon lycksalighet at hoppas. Vi äre helt visst i tid och evighet förlorade utom denna kunskap; ja vi kunne äfven med den samma vara det, om vi ej låte denna stora förändring, som kallas omvändelse, eller ny födelse verkas af Guds anda i våra hjertan, så at vi blifve hele och hållne nya kreatur uti Christo; ty Paulus säger helt tydeligen, at i Christo intet annat gäller. Gal. 6:15. Tillåter mig då, välsignade Åhörare, at i anledning af denna vår afhandling lägga några alfvarliga prof til slut eder på172 hjertat, til en gemensam upmuntran och upbyggelse.
Vår Apostoliska Tros-författare sluta den samma med et Amen, et til sit ursprung Hebreiskt ord, som betyder sanning, och är et trones ord, hvarmed man försäkrar, at det så i sanning förhåller sig som man sagt och bekänt, såsom Apostelen Paulus brukar det, när han säger: All Guds tilsägelse äro Ja i honom, och Amen i honom. 2 Cor. 1:20. Det är ock et önsknings-ord; så at Amen betyder, vare så, eller ske altså, eller ack! at det så måtte ske och sannas; i hvilken mening de sjuttio uttolkare i sin Grekiska öfversättning af Bibelen21 hafva tagit det *), och vår dyre Frälsare äfven anfört det i slutet af bönen Fader vår, Mat. 6:13. hvarigenom trogne bedjare önska och tilegna sig en nådig bönhörelse af sin Gud, at undfå alt hvad de af honom bedit. Änteligen måste ock detta Amen vara et löftes- och försäkrings-ord, at ej allenast gilla och för sanning anse alt hvad Gud i sin lag och ord oss föreskrifver, och i vårt hjerta erkänna det för sant, hvad vi bekänne, utan ock med det samma lofva och försäkra, at troligen hålla och efterkomma det; såsom det förekommer i 5 Mos. B. 27:15. &c. hvarföre ock sal. Lutherus förklarar det med dessa ord: Det är visserliga sant. Det är:173 Jag är i hjerta och själ om Gudomeliga sanningen af alt detta öfvertygad: Jag lofvar at låta Guds Anda alt detta verka hos mig, och tillika önskar och beder, at alla den Helga Andas nåde-verk måtte i sanning och med all kraft lämpas på mig i tid och evighet. Kommer nu, mine Älskelige, och pröfver eder i dag alfvarligen efter denna anledning, om I ock med våra första tros-bekännare och sal. Lutherus kunnen betyga och säja om alt detta, at det äfven hos eder och edart hjerta är och blifver visserliga sant.
Pröfver först, hvad höga och vördnadsfulla begrep I gjordt eder om denna Tredje Personen i Gudomen. Om I ärkännen honom för en helig, allvetande och alsmägtig Gud, som utransakar all ting, som ingalunda tål något syndigt och oheligt väsende, utan för eder helgelses skull i synnerhet bär detta namnet, och om I icke många gångor genom eder upsåteliga ondska bedröfvat honom, och drifvit honom bort ifrån eder? Hurudan må väl i detta fallet eder tros-bekännelse vara om honom, at han är en sanner Gud? Antingen måsten I neka den i edart hjerta, eller om I bekännen, at det I hört, läst och bekänt om honom är visserliga sant, så måste edert samvete härvid känna en svår förebråelse, at I hvarken vördat och tilbedt honom såsom en sann och helig Gud, eller lämnat hans Gudomeliga nåde-verkningar rum i edert hjerta, utan varit eder Guds röst oly174dige. Han kallas ju Anda bland annat äfven derföre, at han skulle uptända i oss et andeligt lif, och göra oss andeligen sinnade; huru har han hos eder fått göra skäl för detta sit namn? Edart eget samvete må svara på denna fråga, och en nog allmän säkerhet,22 en rådande otro, och et laglöst sjelfsvåld i utöfvande af alla slags laster, vitna nogsamt om den oandelighet, som finnes ibland oss. Denna verldenes ande råder beklageligen hos de flästa, och man följer mästadels den Andan, om hvilken Paulus talar, som verkar i otrones barn. Eph. 2:2. Ack! säger mig då: hvad är det för en tro, hvad visshet och sanning uti sjelfva otron? Hvad innerlig önskan eller Amen, kunnen I säga til alla den helga Andas nådeverkningar hos eder? I lären väl icke aldeles kunna neka til Guds Andas kraftiga rörelser på edart hjerta, I måtten väl ofta känt styng deruti, af den kallande Nåden; men pröfver dock huru I bemött den, antingen I med Petri åhörare på Pingest-dagen öpnat det med en bekymmersam fråga: Hvad skole vi göra, Ap. G. 2:37. och innerlig önskan, at Guds Anda ville föra eder tilrätta, eller om I som Stephani åhörare gjorde, förhärdat edart hjerta och bitit samman tänderna öfver dem som varit Christi bådbärare. Cap. 7:54. Hafven I låtit Guds Anda öpna edra förstånds ögon til at se djupt in uti edart eget fördärfvade hjerta, och at känna eder Frälsares öfversvinneliga kärlek emot eder? Har denna175 kunskapen fått verka uti eder vilja en innerlig sorg öfver edart synda-elände och det straff, som I med synden ådragit eder, men aldramäst däröfver at I genom edra synder tilfogat eder eviga Förbarmare så olideliga smärtor? Hafven I uti denna sorgen vändt eder til det för syndare offrade Lambet, och sagt: Amen, Herre Jesu, det är visserliga sant, jag känner och bekänner det, at jag i mina stora synder är för evig tid förlorad, om Du icke hjelper mig; men Amen jag tror Herre Jesu och det är visserliga sant, at du är min och hela verldenes Frälsare, derföre längtar jag allena efter din hjelp, jag omfattar dig med hela din fullkomliga försoning, du allena är min herde, du min läkare, och du allena är denna arma syndarens säkra fristad. Amen Herre Jesu; jag tror icke allenast, at du är Jesus, verldenes Frälsare, utan jag tror, jag vet, och jag känner, at du äfven är min Jesus, och jag dit arma frälste barn, och Gud vare lof! at det är visserliga sant. Ack! väl eder om I ärfarit dessa Guds Andas sanfärdiga verkningar på eder själ til en sann omvändelse. Men fortfarer än vidare, at pröfva eder, hvad löftes-Amen I efter en så nådig frälsning gifvit eder Förlossare. Vi hörde nyligen, at när Gud på berget Ebal lät utropa sin förbannelses lag öfver syndare, hette det, at alt folket skulle säja Amen. 5 Mos. B. 27. Nu föreskrifver befriaren Jesus eder sin ljufva kärlekslag, at alt framgent älska honom,176 ty han hafver först älskat oss; 1 Joh. 4:19. och at göra eder rena ifrån all köttsens och andans besmittelse, och at fullborda helgelsen i Guds räddhoga, 2 Cor. 7:1. emedan det är Guds vilje, edor helgelse, at I fly boleri. 1 Thess. 4:3. Huru villige ären I då, at til hela Jesu kärleks lag säja hvar för sig Amen, det skal altså ske: Jag förmår väl ingen ting af mig sjelf, men medan Gud mig unnar lefva, vill jag med hans Andas kraft mig i synd ej mer invefva, utan dämpa den med allo magt: Ja så, at hvarken lif eller död, hvarken lust eller nöd skal någonsin mera skilja mig ifrån Guds kärlek, som är i Christo Jesu vårom Herra. Rom. 8:38,39. Gifve Gud at många ibland eder vore (jag må icke tala om alla) hvilka således lemnat den helga Andas nådeverkningar rum uti sit hjerta, til en lefvande tro, och lefvernets förbättring! dem ville jag hoppas, at de ej heller i dag undfådt Guds nåd fåfängt; 2 Cor. 6:1. och förmanar jag dem derföre med Paulo: Mine käre Bröder, varer faste, ovikelige, och rike uti Herrans verk altid. 1 Cor. 15:58. Men I som altid fortfaren at förakta nåden, säger dock hvad tänken I? Jag vet at större delen af eder löpa helt tanklöst igenom hela sin nåde-tid, den oföränderliga evigheten til mötes; och huru kommer det til? I ären dock i alt annat förnuftige, och handlen som förnuftige människor, i arbeten med mycken möda, at undgå en hotande olycka, och sparen ingalunda177 flit och eftertanka, at vinna något, ofta nog ringa sinligt godt; men edert eviga väl, det sanskyldiga goda, ack! det försummen I aldeles. Huru kommer det til, I sen döden för edra ögon; men tänken icke på den. I bekännen eder tro, de dödas upståndelse, domen och änteligen et evigt straff och belöning efter detta lifvet, och sägen til alt detta Amen, det är visserliga sant; men hvarken frukten I för straffet eller fiken I efter belöningen. Huru kunnen I i alt detta vara så tank- och sorglöse? ofelbart måtten I vara i mörkret, och vandra i mörkret, efter som I icke veten hvart I gån, ty mörkret hafver förblindat edra ögon. 1 Joh. 2:11. Men hvad har så kunnat bedåra eder? Jo! denna verldenes Gud, sjelfva mörksens förste, han är den, som så hafver förblindat the otrognas sinnen, at them icke skal lysa Evangelii ljus af Christi klarhet. 2 Cor. 4:4. I olyckelige! hvarföre älsken I mörkret? Det är ju platt omöjeligt, at i mörkret vandra rätt eller träffa målet. Hvarföre bryten I icke eder ut därifrån, at en gång med öpna ögon få skåda Eder salighets dag? Frälsaren upgifver väl härtil en orsak, som jag nog fruktar lärer nära träffa eder: Hvar och en som illa gör, säger han, hatar ljuset och kommer icke til ljuset, at hans gerningar skola icke varda straffade. Joh. 3:20. Men hvad hjelper det eder at gömma edert olyckeliga tilstånd för människor, då I likväl en gång skolen i hela verldenes åsyn dömmas af en hjertat ransakande Gud,178 och af Guds allmakt bundne föras i det yttersta mörkret, hvarest gråt och tandagnislan vara skal? Besinner eder I olycklige! dören til nåden står ännu öppen för eder i dag, och genom den äfven dören til sjelfva det eviga lifvet. Märker I icke just i detta ögnablick några slag på edert Samvete? en häpnad och rysning öfverfaller ju eder: Ack! det är Jesu hand, som klappar på det hårda bröstet. Jag beder eder för samma Jesu namns skul, står ej Guds Anda längre emot, utan kaster eder med den upväkta Paulo straxt ned för eder Frälsares fötter och frågen med en djup vördnad, Herre hvad vilt tu, at jag skal göra? Ap. G. 9:6. Frälsaren underviste intet sjelf Paulum omedelbarligen, utan han sände en Ananias, som skulle lära honom, och til eder I villfarande själar hafver öfver-herden Jesus sändt mig i dag, at om möjeligit vore genom hans nåd och Anda bringa någon af Eder til rätta. Men hvad råd vore väl det jag kunde gifva eder, at det icke ångrade mig eller eder i evighet? Hvad annat än den af Gud lärda Paulus gaf til de otrogna Judar: Omvänden Eder til Herren, så varder täckelset borttagit; 2 Cor. 3:16. och gifve Gud jag finge säga om eder som Paulus kunde betyga om sig sjelf för Konung Agrippa, at han ej var ohörig then himmelska synen. Ap. G. 26:19. At I dock med samma Apostel i denna stund kastade er neder för eder Förbarmares fötter, bekänden med uprigtig sorg för honom edra179 synder och för hans Försoning ifrigt tigde om nåd, så skulle eder vist i denna dag varda hulpet; och til alt detta säger jag Amen, det är visserliga sant.
Än et ord til Eder I betrykte Guds barn, som här dragens med många besvärligheter, sjukdom, fattigdom och förakt, eller bären den tyngsta bördan af edert eget onda hjerta, som ofta sätter eder i svår belägenhet, eller ock saknen med sorg den ljufhet och sötma som I tilförene ofta i umgänge med eder Gud blifvit vane at smaka, hvarigenom Satan fått tilfälle at sätta eder utkorelse i tvifvelsmål. Eder bör jag först ärhindra, at denna tredje Personen i Gudomen, om hvilken vi i dag talt, kallas af vår Jesu en hugsvalare; veten I hvarföre han fått det namnet? Jo! för eder skull i ängslige och bedröfvade hjertan: han hörer eder til, men I skolen i all ödmjukhet begära honom af den himmelska Fadren, så skolen I visst få honom, och det slår icke felt; ty Jesus Christus hafver genom sin död förvärfvat oss rättighet til denna dyra himla-gåfvan, och vi hafve af honom ett oryggeligit löfte, at han skal gifven varda åt alla dem, som bedja Fadren derom, Luc. 11:13. och detta är visserliga sant. Til eder upmuntran och hugsvalelse må I äfven ofta tänka på eder förestående fullkomliga förlossning. Den nalkas snart, en dag, en timma, en liten stund i sänder, så skrider denna tiden snart til ända, och sjelfva den för naturen faselige180 dödsstunden blifver eder första fullkomliga förlossnings dag; och hvad salighet möter icke eder själ på den dagen i himmelen! betänken huru detta förgängeliga stoft, eder krops-hydda, skal en gång på den yttersta dagen upstå aldeles oförgängeligt; tänker på den glada domedagen, hvad nådefull den skal blifva för eder, och hvad för at saligt intåg I på den skolen hålla i himmelen. Vandrer med edra tankar redan här i dödeligheten ofta uti dessa lycksalighets boningar, så förgäten I lätt, det som til rygga är, och sträcker eder til det som framman til är, och smaken redan här genom trona ofta några droppar af den glädje-ström, som i evighet skal vederqvecka eder; säger ofta et förtröstande och längtande Amen til dessa betraktelser, och förtröttens icke, ändock vår utvärtes människa förgås genom allehanda timmeliga plågor och döden, så varder dock then invärtes förnyad, dag från dag; ty så säger Paulus: at vår bedröfvelse den dock timmelig och lätt är, föder i oss en evig och öfver alla måtton vigtig härlighet.23
Och Jesus vare lof i evighet för denna tröstefulla sanning! Hvarken satan eller verlden, eller synden kunna beröfva oss den; ty vi tro och bekänne de dödas upståndelse och et evinnerligit lif. Ack, ja! det tro vi fullt och fast, och det är och blifver visserliga sant i tid och evighet. Amen.
*) Då de öfversatt det γένοιτο.24
§ 20
Jumalan kiitos! Näin olemme jälleen hänen armostaan saattaneet päätökseen tämän uskonkappaleen tarkastelun, ja olemme tässä käsitelleet oppia Pyhästä Hengestä ja pohtineet, mitä meidän tulee tietää ja uskoa hänen persoonastaan sekä hänen todistetuista hyvistä teoistaan. Kaikki aiemmissa uskonkappaleissa käsitellyt asiat ovat sangen tärkeitä ja ne tulee tuntea perusteellisesti, mutta tässä selitetään, kuinka meidän Vapahtajamme todellakin toimii henkensä kautta ja johtaa ihmisiä siihen kaikille mitä välttämättömimpään muutokseen, jonka tulee tapahtua heidän omissa sydämissään, jotta heillä olisi jotain toivoa autuudesta. Ilman tätä tietoa olemme aivan varmasti hukassa niin ajassa kuin ikuisuudessakin ja saatammepa sen kanssakin olla hukassa, jollemme salli tämän suuren, kääntymykseksi tai uudestisyntymiseksi kutsuttavan muutoksen Jumalan Hengen voimasta vaikuttaa sydämessämme, niin että meistä tulee täysin ja kokonaan uudeksi luotuja Kristuksessa. Paavali sanoo selvästi, että Kristuksessa kaikki muu on samantekevää Gal. 6:15. Sallikaa siis, siunatut kuulijat, minun tämän tarkastelumme johdosta lopuksi asettaa muutamia vakavia koetuksia172 sydämellenne yhteiseksi rohkaisuksi ja kohotukseksi.
Meidän apostolisen uskontunnustuksemme kirjoittaja päättää sen aameneen, alkujaan heprealaiseen sanaan, joka tarkoittaa totuutta, ja se on uskon sana, jolla vakuutetaan, että asia on todella niin kuin sanotaan ja tunnustetaan, niin kuin apostoli Paavali sitä käyttää sanoessaan: Kaikki Jumalan lupaukset ovat hänessä ”kyllä” ja ”aamen”25 2. Kor. 1:20. Se on myös toivotussana, niin että aamen merkitsee: olkoon niin, tai: tapahtukoon niin, tai: voi! kunpa tämä tapahtuisi ja toteutuisi, jossa merkityksessä myös seitsemänkymmentä tulkitsijaa26 ovat ymmärtäneet sen kreikankielisessä raamatunkäännöksessään *). Myös meidän kallis Vapahtajamme käytti sitä Isä meidän -rukouksensa lopussa Matt. 6:13, minkä nojalla uskovat rukoilijat toivovat Jumalalta rukouksen täyttymystä ja ottavat sen vastaan, jotta he saisivat kaiken mitä he ovat häneltä pyytäneet. Lopuksi täytyykin aamenen olla myös lupaus- ja vakuutussana, niin että emme vain hyväksy ja pidä totuutena kaikkea, mitä Jumala sanassaan ja laissaan meille määrää, emmekä sydämessämme vain tunnusta todeksi sitä, mitä tunnustamme, vaan samalla lupaamme ja vakuutamme, että me uskollisesti pidämme sen ja noudatamme sitä. Tällä tavoin se esiintyy 5. Moos. 27:15 jne., ja siksi myös autuas Luther selittää sen näillä sanoilla: Tämä on varmasti totta. Tämä tarkoittaa:173 Minä olen sydämestäni ja sielustani vakuuttunut kaiken tämän jumalallisesta totuudesta. Lupaan antaa Jumalan Hengen vaikuttaa tätä kaikkea minussa ja samalla toivon ja rukoilen, että kaikki Pyhän Hengen armontyöt todella ja kaikessa voimassaan sovellettaisiin minuun ajassa ja ikuisuudessa. Tulkaa siis, rakkaat kuulijani, ja koetelkaa itseänne tänään vakavasti tämän opastuksen mukaisesti, voitteko te meidän ensimmäisen uskontunnustajamme ja autuaan Lutherin tavoin vakuuttaa ja sanoa tästä kaikesta, että se myös teille ja teidän sydämessänne on ja pysyy varmasti totena.
Koetelkaa ensin, miten korkea ja kunnioittava käsitys teillä on tästä jumaluuden kolmannesta persoonasta. Tunnustatteko hänet pyhäksi, kaikkitietäväksi ja kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, joka tarkistaa kaikki asiat, joka ei vähänkään siedä mitään syntistä ja epäpyhää, vaan kantaa nimeään erityisesti teidän pyhityksenne vuoksi, ja oletteko monta kertaa tarkoituksellisella pahuudellanne tehneet hänet murheelliseksi ja ajaneet hänet pois teidän luotanne? Ja miten lienee siinä tapauksessa uskontunnustuksenne laita, kun sanotte hänestä, että hän on tosi Jumala? Joko teidän täytyy kieltää se sydämessänne, tai jos tunnustatte, että se mitä te olette hänestä kuulleet, lukeneet ja tunnustaneet, on varmasti totta, niin teidän täytyy tuntea vakavaa kolkutusta omassatunnossanne siitä, ettette ole kunnioittaneet ja rukoilleet häntä totena ja pyhänä Jumalana tai antaneet hänen jumalallisille armonvaikutuksilleen tilaa sydämessänne, vaan olette jättäneet noudattamatta Jumalanne ääntä.174 Häntähän kutsutaan Hengeksi muun muassa siksi, että hän sytyttäisi meissä hengellisen elämän ja tekisi meidät hengellisiksi mieleltämme; miten hän on teissä saanut ansaita tätä nimeään? Omatuntonne vastatkoon tähän kysymykseen, ja varsin yleinen paatumus, vallitseva epäusko ja laiton omavaltaisuus kaikenlaisten paheiden harjoittamisessa todistavat liiankin hyvin siitä hengettömyydestä, joka meidän keskuudessamme vallitsee. Tämä maailman henki vallitsee valitettavasti useimmissa ja niinpä seurataankin lähinnä sitä henkeä, josta apostoli Paavali puhuu, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä Ef. 2:2. Voi, sanokaapa minulle, mitä uskoa se tällainen on, mitä varmuutta ja totuutta itsessään epäuskossa voi olla? Minkä hartaan toiveen eli aamenen te kaikki voitte sanoa kaikista Pyhän Hengen armonvaikutuksista teissä? Ette varmaankaan voi aivan täysin kieltää Jumalan Hengen voimakkaita liikutuksia sydämessänne. Olette ehkä useinkin tunteneet siinä kutsuvan armon pistoksen, mutta tarkatkaa silti miten olette sen kohdanneet, oletteko kuten Pietarin kuulijat helluntaipäivänä avanneet sydämenne huolekkaasti kysyen: Mitä meidän pitää tehdä? Ap. t. 2:37 ja hartaasti toivoneet, että Jumalan Henki teitä johtaisi teitä oikeaan, vai oletteko Stefanoksen kuulijoiden tavoin kovettaneet sydämenne ja kiristelleet hampaitanne Kristuksen sanansaattajien tähden Ap. t. 7:54. Oletteko sallineet Jumalan Hengen avata ymmärryksenne silmät näkemään syvälle omaan turmeltuneeseen sydämeenne ja tuntemaan Vapahtajanne ylitsevuotavan rakkauden teitä kohtaan? Onko tämä175 tieto saanut vaikuttaa tahtoonne niin, että vilpittömästi murehditte synninkurjuuttanne ja rangaistusta, jonka te synnissä olette päällenne vetäneet, ja kaikkein eniten sitä, että synneillänne olette aiheuttaneet ikuiselle Armahtajallenne niin sietämättömiä tuskia. Oletteko tässä surussanne kääntyneet syntisten vuoksi uhratun Karitsan puoleen ja sanoneet aamen, Herra Jeesus, se on varmasti totta, minä tunnen ja tunnustan sen, että suurten syntieni vuoksi olen ikuisesti kadotettu, ellet sinä minua auta, mutta aamen, minä uskon Herraan Jeesukseen, ja on varmasti totta, että sinä olet minun ja koko maailman Vapahtaja. Siksi kaipaan yksin sinun apuasi, omaksun sinut ja täydellisen sovitustyösi, sinä yksin olet paimeneni ja lääkärini, ja sinä yksin olet tämän kurjan syntisen varma turvapaikka. Aamen Herra Jeesus, minä en usko ainoastaan, että sinä olet Jeesus, maailman Vapahtaja, vaan minä uskon, minä tiedän ja minä tunnen, että sinä myös olet minun Jeesukseni ja minä sinun kurja vapahdettu lapsesi, ja Jumalan kiitos! minä uskon, että tämä on varmasti totta. Voi, kuinka hyvä onkaan teille jos olette kokeneet sielussanne nämä Jumalan Hengen todelliset vaikutukset todelliseen kääntymykseen. Mutta jatkakaa ja koetelkaa vielä itseänne, minkä aamen-lupauksen te näin armollisen pelastuksen jälkeen olette Lunastajallenne antaneet. Kuulimme äsken, että Jumala Ebalinvuorella antoi huutaa kirouksen lakinsa syntisille, ja silloin kaiken kansan tuli sanoa aamen 5. Moos. 27. Nyt vapauttaja Jeesus julistaa teille suloisen rakkauden lakinsa, että aina tästä lähtien Me rakastaisimme Häntä,176 koska Hän on ensin rakastanut meitä 1. Joh. 4:19, ja meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle 2. Kor. 7:1, sillä Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 1. Tess. 4:3. Kuinka halukkaita sitten olette siihen, että sanotte kukin kohdallanne koko Jeesuksen rakkauden laille aamen, tapahtukoon siis näin: minä en mitään kykene omasta itsestäni, mutta kun Jumala sallii minun elää, hänen Henkensä voimalla en halua synnin kietovan minua enää pauloihinsa, vaan haluan hillitä sen kaikin voimin. Vieläpä niin, ettei elämä eikä kuolema, eivät myötä- eivätkä vastoinkäymiset voi enää milloinkaan erottaa minua Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme Room. 8:38–39. Suokoon Jumala, että teidän keskuudessanne olisi monia (en voi puhua kaikista), jotka näin ovat jättäneet Pyhän Hengen armonvaikutuksille tilaa sydämessään elävälle uskolle ja elämän parannukseksi! Heille toivoisin, etteivät he tänäänkään ole turhaan ottaneet Jumalan armoa vastaan27 2. Kor. 6:1, ja kehotan heitä siksi Paavalin tavoin: Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä 1. Kor. 15:58. Mutta te, jotka yhä jatkatte armon halveksimista, sanokaa toki mitä ajattelette. Tiedän että suuri osa teistä rientää täysin ajattelematta läpi koko armon aikansa kohti muuttumatonta ikuisuutta, ja miten näin voi käydä? Te olette kyllä kaikessa muussa järkeviä ja toimitte kuten järjelliset ihmiset, teette työtä ja näette paljon vaivaa välttääksemme uhkaavan onnettomuuden, ette säästä vaivojanne177 ja harkintaanne saavuttaaksenne jotain, joka usein on vain vähäpätöistä aistillista hyvää. Mutta teidän ikuinen hyvänne, todellinen hyvänne, voi, sen te laiminlyötte täysin. Miten on mahdollista, että te näette kuoleman omin silmin mutta ette ajattele sitä. Te tunnustatte uskonne kuolleiden ylösnousemukseen, tuomioon ja vihdoin tämän elämän jälkeen koittavaan ikuiseen rangaistukseen tai palkkioon, ja sanotte kaikelle tälle aamen, se on varmasti totta, mutta te ette pelkää rangaistusta ettekä pyri palkintoon. Miten te voitte kaikessa tässä olla niin ajattelemattomia ja suruttomia? Aivan varmasti te olette pimeydessä. Te vaellatte pimeydessä ettekä tiedä, minne olette menossa, sillä pimeys on sokaissut teidän silmänne28 1. Joh. 2:11. Mikä on tällä tavalla onnistunut lumoamaan teidät? Aivan, tämän maailman jumala, itse pimeyden ruhtinas, hän on se, joka on heidät sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa 2. Kor. 4:4. Te onnettomat! Miksi te rakastatte pimeyttä! Onhan täysin mahdotonta vaeltaa pimeässä oikein tai päästä perille. Miksi ette murtaudu ulos sieltä, niin että kerran saatte avoimin silmin nähdä teidän autuutenne päivän? Vapahtaja antaa tähän kyllä erään selityksen, jonka pelkään pätevän myös teidän kohdallanne: Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi Joh. 3:20. Mutta mitä teidän auttaa piilotella onnetonta tilaanne ihmisiltä, kun sydämet tarkastava Jumala tulee teidät kuitenkin kerran koko maailman nähden tuomitsemaan178 ja teidät Jumalan kaikkivallan sitomina viedään äärimmäiseen pimeyteen, jossa vallitsee itku ja hammasten kiristys? Tulkaa järkiinne nyt te onnettomat! Ovi armoon on vieläkin auki teille tänään, ja sen ansiosta myös ovi ikuiseen elämään. Ettekö juuri tällä hetkellä huomaa kolkutusta omassatunnossanne? Hämmästys ja vavistushan valtaavat teidät. Voi! Se on Jeesuksen käsi, joka koputtaa kovaan rintaan. Pyydän teitä saman Jeesuksen nimen tähden, älkää kauempaa vastustako Jumalan Henkeä vaan heittäytykää herätetyn Paavalin tavoin heti alas Vapahtajanne jalkoihin ja kysykää syvästi kunnioittaen: Mitä sinä haluat minun tekevän?29 Ap. t. 9:6. Vapahtaja ei itse opettanut Paavalia välittömästi, vaan hän lähetti erään Ananiaan häntä opettamaan, ja teidän eksyneiden sielujenne luokse ylipappi Jeesus lähetti tänään minut, että jos mahdollista voisin hänen armonsa ja Henkensä avulla saattaa jonkun teistä oikealle tielle. Mutta minkä neuvon voisin sitten teille antaa, niin että se ei teitä eikä minua kaduttaisi ikuisuudessa? En kai muuta kuin sen, jonka Jumalan opettama Paavali antoi uskottomille juutalaisille: kun teidän sydämenne kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois30 2. Kor. 3:16, ja sallikoon Jumala, että saisin sanoa teistä niin kuin Paavali saattoi vakuuttaa itsestään kuningas Agripan edessä: en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä Ap. t. 26:19. Kunpa te saman apostolin tavoin tässä ja nyt heittäytyisitte alas Lunastajanne jalkoihin, tunnustaisitte vilpittömästi murheissanne hänelle179 syntinne ja hänen sovituksensa tähden hartaasti pyytäisitte armoa, niin silloin te varmasti saisitte tänä päivänä avun. Ja kaikkeen tähän sanon: aamen, se on varmasti totta.
Vielä yksi sana teille te ahdinkoon joutuneet Jumalan lapset, jotka täällä kärsitte monien vaivojen kanssa, sairauden, köyhyyden ja halveksunnan, tai kannatte oman pahan sydämenne painavinta taakkaa, joka usein saattaa teidän vaikeaan tilanteeseen, tai ehkä kaipaatte sitä suloisuutta ja makeutta, jota te ennen kanssakäymisessänne Jumalan kanssa totuitte maistamaan, mitä kautta Saatana on saanut tilaisuuden asettaa teidän asemanne Jumalan valittuina epäiltäväksi. Teitä pyydän ensinnäkin muistamaan, että tämä jumaluuden kolmas persoona, josta tänään olemme puhuneet, on Jeesuksemme sanojen mukaan lohduttaja, ja tiedättekö, mistä hän on saanut tämän nimen? Kyllä, teidän vuoksenne, teidän pelokkaan ja murheellisen sydämenne vuoksi. Hän kuuluu teille, mutta teidän tulee nöyrästi pyytää häntä taivaalliselta Isältä, niin te tulette varmasti hänet saamaan, eikä se osu harhaan, sillä Jeesus Kristus on kuolemallaan hankkinut meille oikeuden tähän kalliiseen taivaan lahjaan, ja meillä on häneltä järkkymätön lupaus, että hänet tullaan antamaan kaikille niille, jotka sitä Isältä pyytävät Luuk. 11:13, ja tämä on varmasti totta. Ajatelkaa siis rohkaisuksenne ja lohduksenne usein teidän edessänne olevaa täydellistä lunastusta. Se koittaa pian, päivä, tunti, pieni hetki kerrallaan, niin rientää tämä aika nopeasti kohti loppuaan ja luonnolle kauhistuttavasta180 kuoleman hetkestä tulee teidän ensimmäinen täydellisen lunastuksen päivä. Ja mikä autuus kohtaakaan sieluanne sinä päivänä taivaassa! Ajatelkaa kuinka tämä katoava tomu, tämä teidän tomumajanne tulee kerran viimeisenä päivänä nousemaan ylös täysin katoamattomana, ajatelkaa iloista tuomiopäivää, miten armollinen siitä tuleekaan teille ja miten autuaasti sinä päivänä astuttekaan taivaaseen. Vaeltakaa ajatuksissanne jo täällä kuolevaisuudessa usein näillä autuuden asuinsijoilla, niin unohdatte helposti sen, mikä on takanapäin, ja kurottakaa edessänne olevaan ja maistakaa jo täällä uskossa usein sen ilonvirran pisaroita, jotka ikuisuudessa tulevat teitä virvoittamaan; lausukaa usein näissä tarkasteluissanne lohduttava ja kaipaava aamen, älkääkä lannistuko. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin monien ajallisten vaivojen ja kuoleman kautta, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä, sillä näin sanoo Paavali: Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden31 2. Kor. 4:16–17.
Ja Jeesuksen olkoon ikuisuudessa kiitos tästä lohduttavasta totuudesta. Ei saatana, maailma eikä synti kykene sitä meiltä riistämään, sillä me uskomme ja tunnustamme kuolleiden ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Voi, kyllä! Sen me uskomme täysin ja lujasti, ja se on ja pysyy varmasti totena ajassa ja ikuisuudessa. Aamen.
*) Jossa he käänsivät sen γÎνοιτο.32
Suom. Eero Ojanen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
Seuraava jakso:
paikat: Aleksandria Ebalinvuori
Henkilöt: Ananias (opetuslapsi) Julius Agrippa, Marcus (Agrippa II) Luther, Martti Paavali Stefanos
Raamatunkohdat:
Aiheet: