Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 13
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 15
136
§ 14
Nämä kolme äsken selitettyä Pyhän Hengen armontyötä, nimittäin uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen ja pyhitys ilmaisevat apostolisen uskontunnustuksen yhdellä sanalla, syntien anteeksiantamisella, niin että siihen sisältyy ensiksikin usko, joka on sielun elämää uudestisyntymässä ja jota ilman millekään anteeksiannolle ei ole sijaa Mark. 16:16, sitten vanhurskauttaminen, jossa syntinen julistetaan vapaaksi kaikista rikkomuksistaan ja siten osalliseksi kaikesta Jeesuksen hankkimasta armosta, ja lopuksi itse pyhitys, jossa uskovat päivittäin uudistumisensa työssä, joka kuitenkin on vajavaista, nauttivat kaikkien heikkoudensyntiensä anteeksisaamisesta, tai kuten autuas tohtori Luther selittää asiaan Isossa katekismuksessa, että uskovilla on jokapäiväinen ja jokahetkinen syntien anteeksiantamus siinä, että Jumala antaa meille anteeksi ja me annamme toisillemme anteeksi, ja tämä perustuu siihen, miten Jeesus itse selittää Isä meidän -rukouksen viidennen pyynnön Matt. 6:14–15. Mutta Vähässä katekismuksessaan Luther selittää nämä armonvaikutukset puolestaan seuraavasti: minä uskon että Pyhä Henki on pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.1 Hän kutsuu niitä pyhitykseksi lähinnä suhteessa kolmannen persoonan nimeen, sitä kutsutaan Pyhäksi, koska sen vaikutukset yleisesti näin saavat pyhityksen nimen. – Mutta Isossa katekismuksessaan hän selittää, mitä hän tällä tarkoittaa, kun hän sanoo: pyhittäminen ei ole muuta137 kuin että syntinen johdatetaan Herran Kristuksen luo vastaanottamaan ja nauttimaan sitä suurta hyvää, jota me itsestämme emme kykene saavuttamaan. Tässä te kuulijani huomaatte helposti, kuinka nämä armonvaikutukset koko laajuudessaan sisältyvät näihin sanoihin: sillä johdattaa syntiset Kristuksen luo on sama kuin herättää heidän sydämissään elävä usko häneen, sytyttää heissä uusi elämä tai uudestisynnyttää heidät. Mutta heidän saattamisensa osalliseksi siitä paljosta hyvästä, jonka Jeesus on hankkinut, on sitä, että heidät Jumalan tuomioistuimen edessä julistetaan vapaiksi syntivelastaan ja rangaistuksestaan samoin kuin oikeutetuiksi armoon ja autuuteen. Tähän sanaan sisältyy siten uudestisyntymä ja vanhurskautus, mutta sen, mitä varsinaisesti kutsumme pyhitykseksi, hän ilmaisee niin, että Pyhä Henki pitää meidät oikeassa uskossa eli tekee meidät päivittäin eläviksi ja toimiviksi uskossa, hyvien tekojen kautta.
Ennen kuin nyt, rakkaat kuulijat, riennämme eteenpäin jäljelläoleviin Pyhän Hengen vaikutuksiin, minun tulee vain parilla sanalla muistuttaa teitä siitä, että myös Pyhä kirja selittää kaikki tässä esitetyt vaikutukset erityisinä Pyhän Hengen virkoina. Pyhälle Hengelle katsotaan siinä kuuluvaksi ensinnäkin rankaisemisen virka, jonka nojalla hän herättää paatuneen syntisen synninunestaan, vakuuttaa tämän inhottavasta synninturmeluksestaan ja osoittaa ne rangaistukset ja piinat, jotka tämä on sillä ansainnut.138 Vapahtaja itse sanoo tästä: Kun Lohduttaja tulee, hän rankaisee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden2 Joh. 16:8. Suurinta osaa syntisiä tämä ei kuitenkaan juuri paranna, koska Jumala yhä saa valittaa, kuten muinaisina aikoina: Ihmiset eivät anna minun henkeni rankaista itseään, sillä he ovat lihaa3 1. Moos. 6:3. Toiseksi Pyhälle Hengelle katsotaan kuuluvan opetusvirka, jonka avulla hän valaisee niitä, jotka ovat antaneet kutsun tai hänen rangaistusvirkansa herättää itsensä. Tässä suhteessa Vapahtaja kutsuu häntä Totuuden Hengeksi, joka johtaa meidät tuntemaan koko totuuden,4 joka ei puhu omissa nimissään vaan noudattaa Pyhän Kolminaisuuden neuvoa ja julistaa meille sitä, mikä voi valaista meitä autuuden tiellä Joh. 16:13, ja joka opettaa meille kaikki asiat ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesuksemme on meille sanonut Joh. 14:26. Kolmatta virkaa kutsutaan kurittamisen viraksi, mikä tarkoittaa Pyhän Hengen voimakasta pyrkimystä estää uskovia sieluja lankeamasta ja vahvistaa heissä hyvää. Meidän autuutemme mestari kutsuu tätä totuuteen johtamiseksi5 Joh. 16:13, ja Daavid sanoo: Opettaa täyttämään Jumalan tahto ja että Jumalan henki johdattaa tasaista tietä6 Ps. 143:10. Siihen kuuluu kaksi asiaa, nimittäin voimakas rohkaisu ja kannustaminen hyvään sekä se, että pahasta varoitetaan ja tehdyistä virheistä rankaistaan ja kuritetaan, niin kuin Jumalan Henki teki139 Efesossa seurakunnan enkelille, jota hän puhutteli ja sanoi: Sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensimmäisestä rakkaudestasi. Muista siis mistä olet langennut ja tee parannus7 Ilm. 2:4–5. Neljäs virka on Pyhän Hengen lohduttajan virka, josta syystä Vapahtaja kutsuu häntä myös Lohduttajaksi Joh. 16:7, 15:26, eikä vain ruumiillisen vaan ensi sijassa hengellisen hädän vuoksi, kun uskovien sielu tuntee rauhattomuutta ja pelkoa Jumalan vihasta ja lain kirouksesta, epäilystä oman armontilansa suhteen tai surua omasta velttoudestaan. Kaikissa näissä asioissa, millä nimellä heidän ristiään sitten kutsutaankin, hän on heidän lohduttajansa, puolustajansa ja autuutensa sinetti sekä heidän perintönsä pantti, joka ylläpitää, vahvistaa, tukee ja lujittaa heitä armossa, ja he saavat usein jo täällä maistaa hiukan sitä mannaa, joka heille on varattu taivaassa.
136
§. 14.
Dessa trenne sidst förklarade den Helga Andas Nådeverk, nemligen Nya Födelsen, Rättfärdiggörelsen och Helgelsen uttrycker den Apostoliska Tron med det enda ordet syndernas förlåtelse, så at deruti innefattas först tron, som är själens lif i Nya Födelsen, utom hvilken ingen förlåtelse kan hafva rum, Marc. 16:16. sedan rättfärdiggörelsen, hvarest syndaren blifver fri förklarad från alla sina förbrytelser och delaktig förklarad af all genom Jesum förvärfvad nåd, och änteligen sjelfva helgelsen, hvarest de trogna njuta dageligen under sit förnyelses arbete, som dock är ofullkomligit, tilgift och förlåtelse för alla sina svaghets-synder, eller såsom sal. Doctor Luther förklarar det i sin större Cateches, at ibland de trogna är et dageligit och stundeligit synda-förlåtande i det at Gud förlåter oss och vi förlåte hvarandra, och det i grund af Jesu egen förklaring öfver femte bönen i Fader vår. Mat. 6:14,15. Men Lutherus i sin lilla Cateches förklarar åter dessa nåde-verkningar sålunda: Jag tror at den Helga Anda hafver helgat och behållit mig uti en rätt tro.8 Han kallar dem et helgande förnämligast i afseende på den tredje Personens namn, som kallas helig, emedan dess verkningar i gemen få deraf namn af helgelse. – Men han förklarar i sin större Cateches hvad han menar dermed, då han säger: helga är icke137 annat, än at ledsaga en syndare til Herran Christum, at emottaga och njuta det myckna goda, som vi af oss sjelfva ej kunne ärhålla. Häraf finna mina Åhörare lätteligen huru dessa nåde-verkningar til hela sin vidd innefattas i dessa orden; ty at ledsaga syndare til Christum är ju det samma, som at uptända i deras hjertan en lefvande tro på honom, uptända i dem et nytt lif eller å nyo föda dem. Men at sätta dem i delaktighet af det myckna goda Jesus förvärfvat, är at för Guds domstol förklara dem frie ifrån sina synda-skulder och deras straff samt berättigade til nåd och salighet. Således innefattas i detta ordet Nya Födelsen och Rättfärdiggörelsen, men den egenteligen af oss kallade Helgelsen uttrycker han genom det, at den Helga Anda behåller oss i en rätt tro, det är, gör oss dageligen lefvande och verkande i trona, genom goda gärningar.
Innan vi nu, älskade Åhörare, skride längre fram til de återstående den Helga Andas verkningar, bör jag allenast med några ord erinra eder, at alla de nu anförda äfven i den helga Skrift förklaras under särskildta den Helga Andas Ämbeten. Honom tilerkännes där först et straff-ämbete, hvarigenom han upväcker en säker syndare ifrån sin synda-sömn, öfvertygar honom om sit vederstyggeliga synda-fördärf, och visar de straff och plågor, han dermed förtjent; hvarom138 Frälsaren sjelf säger: När Hugsvalaren kommer, skal han straffa verldena för synd och för rättfärdighet och för dom. Joh. 16:8. Hvarmed dock hos större delen syndare föga uträttas, emedan Gud än får klaga, såsom i de fordna dagar, at människorna vilja icke mer låta min Anda straffa sig, ty de äro kött. 1 Mos. B. 6:3. För det andra tilräknas Honom et Läro-ämbete hvarmed han uplyser dem, som låtit kallelsen eller hans straff-ämbete upväcka sig, i anseende hvartil han af Frälsaren åter kallas Sanningenes Ande, som skall leda oss uti all sanning, som icke skal tala af sig sjelf, utan taga af det helga Treenighetens råd och förkunna oss det, som kan tjena oss til uplysning på salighetens väg, Joh. 16:13. som skal lära oss all ting och påminna oss alt hvad vår Jesus oss sagt hafver. Cap. 14:26. Det tredje Hans ämbete kan kallas et Tukt-ämbete, som består uti den Helga Andas kraftiga verkan at förvara de genom trona frälsta själar ifrån affall, och at styrka dem uti det goda, hvilket kallas af vår salighets Mästare et ledande uti sanning, Cap. 16:13. och af David et lärande at göra efter Guds behag, och at af Guds Anda föras på en jämn väg, Ps. 143:10. och består uti tvänne stycken, nämligen uti en kraftig upmuntran och drift til det goda, och uti en varning för det onda jemte en bestraffning och tuktan för begångna fel, såsom Guds Ande gjorde det til139 församlingens Ängel i Epheso, då han tiltalar honom och säger: Jag hafver något emot tig; at tu then första tin kärlek öfvergifvit hafver: betänk therföre hvaraf tu fallen äst och bättra tig. Upp. B. 2:4,5. Det fjerde Ämbetet är den Helga Andas Tröste-ämbete, hvarföre han af Frälsaren äfven kallas Hugsvalare, Joh. 16:7. Cap. 15:26. och det icke allenast i lekamlig bedröfvelse, utan ock förnämligast i andelig, när de trognas själ känner en ofrid och fruktan för Guds vrede och lagsens förbannelse, något tvifvelsmål om sit nådestånd eller sorg öfver sin egen tröghet, i hvilka alla fall och hvad namn deras kors hälst må hafva, han blifver deras tröstare, försvarare och salighets insegel,9 och deras arfs pant, hvarigenom de uppehållas, styrkas, stödjas och stadfästas uti nåden, och redan ofta här smaka något af det manna, som dem förvaradt är i himmelen.
136
§ 14
Nämä kolme äsken selitettyä Pyhän Hengen armontyötä, nimittäin uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen ja pyhitys ilmaisevat apostolisen uskontunnustuksen yhdellä sanalla, syntien anteeksiantamisella, niin että siihen sisältyy ensiksikin usko, joka on sielun elämää uudestisyntymässä ja jota ilman millekään anteeksiannolle ei ole sijaa Mark. 16:16, sitten vanhurskauttaminen, jossa syntinen julistetaan vapaaksi kaikista rikkomuksistaan ja siten osalliseksi kaikesta Jeesuksen hankkimasta armosta, ja lopuksi itse pyhitys, jossa uskovat päivittäin uudistumisensa työssä, joka kuitenkin on vajavaista, nauttivat kaikkien heikkoudensyntiensä anteeksisaamisesta, tai kuten autuas tohtori Luther selittää asiaan Isossa katekismuksessa, että uskovilla on jokapäiväinen ja jokahetkinen syntien anteeksiantamus siinä, että Jumala antaa meille anteeksi ja me annamme toisillemme anteeksi, ja tämä perustuu siihen, miten Jeesus itse selittää Isä meidän -rukouksen viidennen pyynnön Matt. 6:14–15. Mutta Vähässä katekismuksessaan Luther selittää nämä armonvaikutukset puolestaan seuraavasti: minä uskon että Pyhä Henki on pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.10 Hän kutsuu niitä pyhitykseksi lähinnä suhteessa kolmannen persoonan nimeen, sitä kutsutaan Pyhäksi, koska sen vaikutukset yleisesti näin saavat pyhityksen nimen. – Mutta Isossa katekismuksessaan hän selittää, mitä hän tällä tarkoittaa, kun hän sanoo: pyhittäminen ei ole muuta137 kuin että syntinen johdatetaan Herran Kristuksen luo vastaanottamaan ja nauttimaan sitä suurta hyvää, jota me itsestämme emme kykene saavuttamaan. Tässä te kuulijani huomaatte helposti, kuinka nämä armonvaikutukset koko laajuudessaan sisältyvät näihin sanoihin: sillä johdattaa syntiset Kristuksen luo on sama kuin herättää heidän sydämissään elävä usko häneen, sytyttää heissä uusi elämä tai uudestisynnyttää heidät. Mutta heidän saattamisensa osalliseksi siitä paljosta hyvästä, jonka Jeesus on hankkinut, on sitä, että heidät Jumalan tuomioistuimen edessä julistetaan vapaiksi syntivelastaan ja rangaistuksestaan samoin kuin oikeutetuiksi armoon ja autuuteen. Tähän sanaan sisältyy siten uudestisyntymä ja vanhurskautus, mutta sen, mitä varsinaisesti kutsumme pyhitykseksi, hän ilmaisee niin, että Pyhä Henki pitää meidät oikeassa uskossa eli tekee meidät päivittäin eläviksi ja toimiviksi uskossa, hyvien tekojen kautta.
Ennen kuin nyt, rakkaat kuulijat, riennämme eteenpäin jäljelläoleviin Pyhän Hengen vaikutuksiin, minun tulee vain parilla sanalla muistuttaa teitä siitä, että myös Pyhä kirja selittää kaikki tässä esitetyt vaikutukset erityisinä Pyhän Hengen virkoina. Pyhälle Hengelle katsotaan siinä kuuluvaksi ensinnäkin rankaisemisen virka, jonka nojalla hän herättää paatuneen syntisen synninunestaan, vakuuttaa tämän inhottavasta synninturmeluksestaan ja osoittaa ne rangaistukset ja piinat, jotka tämä on sillä ansainnut.138 Vapahtaja itse sanoo tästä: Kun Lohduttaja tulee, hän rankaisee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden11 Joh. 16:8. Suurinta osaa syntisiä tämä ei kuitenkaan juuri paranna, koska Jumala yhä saa valittaa, kuten muinaisina aikoina: Ihmiset eivät anna minun henkeni rankaista itseään, sillä he ovat lihaa12 1. Moos. 6:3. Toiseksi Pyhälle Hengelle katsotaan kuuluvan opetusvirka, jonka avulla hän valaisee niitä, jotka ovat antaneet kutsun tai hänen rangaistusvirkansa herättää itsensä. Tässä suhteessa Vapahtaja kutsuu häntä Totuuden Hengeksi, joka johtaa meidät tuntemaan koko totuuden,13 joka ei puhu omissa nimissään vaan noudattaa Pyhän Kolminaisuuden neuvoa ja julistaa meille sitä, mikä voi valaista meitä autuuden tiellä Joh. 16:13, ja joka opettaa meille kaikki asiat ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesuksemme on meille sanonut Joh. 14:26. Kolmatta virkaa kutsutaan kurittamisen viraksi, mikä tarkoittaa Pyhän Hengen voimakasta pyrkimystä estää uskovia sieluja lankeamasta ja vahvistaa heissä hyvää. Meidän autuutemme mestari kutsuu tätä totuuteen johtamiseksi14 Joh. 16:13, ja Daavid sanoo: Opettaa täyttämään Jumalan tahto ja että Jumalan henki johdattaa tasaista tietä15 Ps. 143:10. Siihen kuuluu kaksi asiaa, nimittäin voimakas rohkaisu ja kannustaminen hyvään sekä se, että pahasta varoitetaan ja tehdyistä virheistä rankaistaan ja kuritetaan, niin kuin Jumalan Henki teki139 Efesossa seurakunnan enkelille, jota hän puhutteli ja sanoi: Sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensimmäisestä rakkaudestasi. Muista siis mistä olet langennut ja tee parannus16 Ilm. 2:4–5. Neljäs virka on Pyhän Hengen lohduttajan virka, josta syystä Vapahtaja kutsuu häntä myös Lohduttajaksi Joh. 16:7, 15:26, eikä vain ruumiillisen vaan ensi sijassa hengellisen hädän vuoksi, kun uskovien sielu tuntee rauhattomuutta ja pelkoa Jumalan vihasta ja lain kirouksesta, epäilystä oman armontilansa suhteen tai surua omasta velttoudestaan. Kaikissa näissä asioissa, millä nimellä heidän ristiään sitten kutsutaankin, hän on heidän lohduttajansa, puolustajansa ja autuutensa sinetti sekä heidän perintönsä pantti, joka ylläpitää, vahvistaa, tukee ja lujittaa heitä armossa, ja he saavat usein jo täällä maistaa hiukan sitä mannaa, joka heille on varattu taivaassa.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 13
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 15
paikat: Efesos
Henkilöt: Daavid Luther, Martti
Raamatunkohdat:
Aiheet: