Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 17
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
§ 18
Tässä meidän on myöskin käsiteltävä hieman sitä, millä keinoin Vapahtajamme toimii ja ohjaa tätä valtakuntaansa. Kuulimme äsken, että hän ei suinkaan ole uskonut itse hallintaa ja herruutta seurakunnassa jollekin ihmiselle, vaan että hän itse eikä kukaan muu on sen pää. Mutta näemme myös, että hän on uskonut siitä huolehtimisen Pyhälle Hengelle, sillä luemme, että kun Vapahtajamme päätettyään vaelluksensa maan päällä jätti valtakuntansa alamaiset vaille näkyvää läsnäoloaan, hän antoi heille lupauksen lähettää Pyhän Hengen, joka armonvaikutuksillaan kutsuisi ja suurilla armonlahjoillaan kruunaisi hänen seurakuntansa jäseniä täällä murheenlaaksossa. Tämän lupauksen hän helluntaina, taivaaseen astumisensa jälkeen, niin ihanalla tavalla täytti ja vuodatti tämän taivaallisen lahjan runsain mitoin uskovien päälle, kuten voidaan lukea Ap. t. 2. Jeesuksen seurakunta ei milloinkaan ole kasvanut niin paljon kuin tuona päivänä, sillä Luukas kertoo, että se kasvoi korkeintaan muutamasta sadasta kolmeen tuhanteen henkeen. Näemme, että Vapahtaja on aina siitä lähtien vahvistanut ja ylläpitänyt seurakuntaansa tämän Henkensä kautta. Paavali sanoo Pyhän Hengen asettaneen piispat Ap. t. 20:28. Saman apostolin mukaan hän jakoi uskovilleen kaikki lahjansa yhteiseksi hyödyksi1 ja lueteltuaan niistä sangen monia hän sanoo selvästi: Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo 1. Kor. 12:7,11. Sellaiset lahjat Pyhä Henki jakoi Uuden testamentin ensimmäiselle seurakunnalle välittömästi, kuten helluntaina tapahtui. Ne olivat monilta osin yliluonnollisia ja ihmeitä tekeviä, sillä ne olivat välttämättömiä Jeesuksen opin levittämiseksi ja hänen armonvaltakuntansa laajentamiseksi. Mutta siitä lähtien ja maailman loppuun saakka ne jaetaan välillisesti. Hänen tähän käyttämänsä asiaankuuluvat keinot ovat ilmoitettu sana ja pyhät sakramentti: luja ja profeetallinen sana, jonka Jumalan pyhät miehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina ja kuin pimeässä loistava lamppu,2 minkä apostoli Pietari pyysi kuulijoitaan tarkoin huomaamaan 2. Piet. 1:19,21, ja josta Paavali sanoo: se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille Room. 1:16. Ilman sen lukemista ja kuulemista on yhtä mahdotonta tulla seurakunnan eläväksi jäseneksi kuin pysyä siinä. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? kysyy sama apostoli Room. 10:14 ja vetää johtopäätöksen: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana Room. 10:17. Mutta tämän sanan lisäksi hän on, ottaen huomioon seurakuntansa heikkouden ja taipumuksen aistillisiin mielikuviin, määrännyt ja pyhittänyt kaksi näkyvää toimitusta, joita, ottaen huomioon niiden pyhän alkuunpanijan, ne pyhät ja taivaalliset asiat, joita niissä jaetaan näkyvien asioiden kautta, sekä sen kunnioituksen ja hartauden, jolla meidän tulee ne ottaa vastaan ja toimittaa, kutsutaan sakramenteiksi, jotta ne tällä tavoin erotettaisiin kaikista maallisista toimista. Näitä sakramentteja on Uudessa testamentissa kaksi, nimittäin kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.
Ensimmäisessä meidät vedellä ja Pyhän Kolminaisuuden nimessä pestään puhtaaksi kaikista synneistämme ja meille suodaan Vapahtajamme Jeesuksen vanhurskaus, mitä vastaan me annamme Jumalallemme uskollisuudenlupauksen, että me kaikkina elinpäivinämme pysymme hänen seurakuntansa elävinä jäseninä Tit. 3:5, 1. Piet. 3:21. Jälkimmäisessä me tulemme viinin ja leivän kautta osallisiksi kalliin Vapahtajamme pyhästä ruumiista ja verestä, jotta me näin saamme uusia voimia alkaneeseen hengelliseen elämään ja hänen kärsimystään ajattelemalla sytytämme sydämemme palavaan rakkauteen häntä kohtaan sekä pyhään kaipuuseen päästä lähempään yhteyteen tämän meidän päämme kanssa taivaassa Matt. 26:26–28, 1. Kor. 10:15–17 sekä 1. Kor. 11:26. Näiden kalliiden autuuden välineiden jakamiseksi hän on määrännyt palvelukseensa ihmisiä, jotka hän eläessään maan päällä itse suoranaisesti ja sen jälkeen välillisesti, seurakunnan kutsun kautta, asettanut tähän virkaan, jota heidän tulee mitä uutterimmin ja väsymättömän hartaasti hoitaa. Siksi sanotaan, että heidän huostaansa on uskottu Jumalan salaisuudet 1. Kor. 4:1. Heidän tehtävänään on julistaa sanaa, astua esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhdella, moittia ja kehottaa, aina kärsivällisesti opettaen 2. Tim. 4:2 sekä kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19, ojentaa siunauksen kalkki, jonka he siunaavat, kaikille janoisille, antaa leipä, jonka he murtavat kaikille nälkäisille sieluille sekä Herransa ja Vapahtajansa nimissä vakuuttaa heidät siitä, että he ovat osalliset hänen ruumiiseensa ja vereensä3 1. Kor. 10:16. Näiden kalliiden armonvälineiden, ilmoitetun sanan ja pyhien sakramenttien kautta Jumalan Henki vaikuttaa syntisten sydämiin näkyvässä seurakunnassa sangen voimakkaasti: se kutsuu, valaisee, uudestisynnyttää ja pyhittää heidät, osin johtaakseen heitä Kristuksen näkymättömään seurakuntaan, osaksi pitääkseen ja säilyttääkseen heidät oikeassa uskossa, sekä suo heille myös voimia ottaa vastaan tarjottu armo. Tämä ei kuitenkaan tapahdu niin rajoittamatonta kaikkivaltiutta käyttäen, etteivätkö he kykenisi sitä vastustamaan, eikä loukkaamalla heidän vapaata tahtoaan. Siksi käykin valitettavan usein niin, että vaikka Vapahtaja uskollisesti koettaa koota heidät armonsa siipien alle, he eivät halua, kuten hän valittaa Jerusalemin asukkaista Matt. 23:37.
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 17
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
paikat:
Henkilöt: Luukas Paavali Pietari
Raamatunkohdat:
Aiheet: