Edellinen jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 12
§ 11
Mutta tässä taistelussa emme mitenkään voi omin voimin voittaa sisällämme asuvaa pahaa, joka nousee synnynnäisestä synninturmeluksesta ja saa tukea saatanalta ja maailmalta, sillä mikään taistelu ei ole vaikeampi kuin se, mikä meidän on käytävä itsemme kanssa. Siksi meidän on välttämättä käytettävä siinä sellaisia keinoja, jotka voivat antavat siinä vahvaa tukea ja joiden siksi täytyy myös olla meille määrättyjä. Näitä pääkeinoja on neljä. Ensimmäinen niistä on rukous. Heti kun hengen valo on saanut valaista pimeää sielua ja Jumalan voima herättää synnissä kuolleen sydämen, niin että se liikuttuu ja alkaa huokailla, silloin alkaa turmeluksen syvyydestä kohota Jumalan luokse valitushuuto, jossa hengellinen elämä ilmenee ikään kuin ensimmäisinä hengenvetoina. Tuhansien1 1. Tim. 2:8, hän voittaa kaikki vihollisensa. Siksi Daavid kehottaakin: Kohottakaa kätenne pyhää paikkaa kohti Ps. 134:2, ja apostoli Paavali kehottaa efesolaisiaan käyttämään hengellisiä aseitaan, jotka hän sotapäällikön tavoin on antanut taistelijoidensa käteen, rukoillen ja anoen, rukoillen joka hetki Hengessä2 Ef. 6:18. Tessalonikalaisiaan hän kehottaa sanomalla: Rukoilkaa lakkaamatta 1. Tess. 5:17. Mutta kukaan ei ole uskollisemmin kehottanut rukoilemaan kuin kallis Vapahtajamme itse, sillä hän käski, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta Luuk. 18:1. Hän itse oli siinä väsymätön ja liitti toisille osoittamiinsa kehotuksiin ihanimmat lupaukset rukouksen kuulemisesta Luuk. 11:9, Joh. 16:23. Toinen pahojen halujen kukistamiseen tepsivä keino on valvominen, joka tässä suhteessa tarkoittaa lähinnä sitä, että herännyt sielu joka päivä tutkailee itseään ollakseen varuillaan omasta pahasta sydämestään, sieltä nousevista ajatuksista, aikomuksista ja himoista, ja että vakavasti pyritään kukistamaan paha. Valvokaa hellittämättä,3 apostoli sanoo efesolaisilleen Ef. 6:18, ja korinttilaisille hän kirjoittaa erittäin painokkaasti: Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja 1. Kor. 16:13. Myös Pietari sanoo: Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa 1. Piet. 5:8, ja Johannes kirjoittaa kalliin Vapahtajansa nimessä: Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan Ilm. 16:15, eli toisin sanoen pitää sillä tavoin vaarin sydämestään, että se ei syntisten halujen tahtoon taipumalla tahraa tai kadota Jeesuksen kautta hankittua ja uskon päälle pukemaa vanhurskauden viittaa Jes. 61:10. Mutta kukaan ei korosta valppautta yhtä painokkaasti ja usein kuin Vapahtaja itse maanpäällisen vaelluksensa päivinä. Hän tiesi parhaiten, miten paljon vaivaa sielujen puolelleen voittaminen vaati ja näki, miten ne ilman valppautta voitaisiin menettää. Siksi hän vetoaakin niihin, jotka uskossa ovat tulleet hänen luokseen ja saaneet elämän, sillä kuolluthan ei voi valvoa, että he eivät millään muotoa tuudittautuisi aiempaan turvallisuuteensa. Kun hän julistaa opetuslapsilleen Jerusalemin hirvittävää hävitystä ja maailman loppua, hän rohkaisee heitä varsin usein ja sanoo: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee Matt. 24:42. Monen vertauskuvan avulla hän selkeästi vakuuttaa heitä valvomisen välttämättömyydestä ja lopettaa aina kehottamalla valvomaan Matt. 25:13. Tätä kehotusta erityisesti korostamalla hän ulottaa sen koskemaan kaikkia ja erityisesti jokaista erikseen, kun hän ensin sanoo oppilailleen: Valvokaa, ja heti sen jälkeen: Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa! Mark. 13:35,37. Kun hän kulki kuolinkamppailuunsa Getsemaneen, hän sanoi pienelle seurueelleen: Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani Matt. 26:38. Ja kun he olivat nukahtaneet hänen rukoillessaan tuskan vallassa yrttitarhassa, hän meni heidän luokseen, herätti heidät ja rohkaisi heitä uudestaan sanoen: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen, ettei Saatana teitä viekoittelisi ja teidän omat pahat himonne teitä yllättäisi, sillä henki tosin on altis eli hengellinen tarkoitus pysyä uskossa on hyvä, mutta jos ette uskollisesti valvo ja taistele niin liha on heikko4 vastustamaan teidän sydämestänne jatkuvasti nousevia pahoja haluja Matt. 26:40–41. Kolmas väline pahojen halujen estämiseen on Jumalan pyhä ja ilmoitettu sana, jota apostoli Paavali kutsuu Hengen miekaksi Ef. 6:17 ja kuvailee sen vaikutusta Hepr. 4:12 sanomalla, että se on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet ja (huom.) se on sisimpien aikeidemme ja ajatustemme tuomari.5 Se valaa ymmärrykseen valoa, niin että ajatus oppii erottamaan pahan hyvästä, ja siksi Pietari kutsuukin sitä järjen maidoksi6 1. Piet. 2:2, joka taivuttaa voimakkaasti pahaa sydäntä, ja siksi sitä verrataan tuleen, joka sulattaa kaiken tai moukariin, joka murskaa kallion Jer. 23:29, tai hedelmälliseen sateeseen, joka kastelee maan ja tekee sen hedelmälliseksi7 Jes. 55:10–11. Apostoli Paavali kehottaa käyttämään tätä keinoa ahkerasti: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja Kol. 3:16. Tätä sanaa tulee siten ahkerasti ja hartaasti kuunnella, lukea ja tarkastella sekä uskollisesti totella ja noudattaa. Sillä miten nuorukainen, tai yhtä hyvin vanhempikin, pysyy oikealla tiellä, kysyy Daavid ja vastaa itse: Siten, että noudattaa Jumalan sanaa8 Ps. 119:9. Siksi myös Vapahtaja ylistää kaikkia niitä autuaiksi, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen sydämeensä Luuk. 11:28. Sellaiset eivät vain kuuntele sanaa vaan toteuttavat sitä tekoina9 Jaak. 1:22, niin kuin Daavid, joka sanoo: Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan Ps. 119:11. Lopuksi ja neljänneksi pahojen himojen torjumisessa auttaa merkittävästi se, että tarmokkaasti välttää tilaisuuksia ja houkutuksia syntiin. Kun maailma on täysin pahan vallassa ja me itse olemme luonnostamme siihen taipuvaisia, niin riippuu tietysti paljon siitä, minkälaisen seuran ja kumppanit me itsellemme valitsemme. Sirak sanookin painokkaasti: Hakeudu sinne, missä vanhimmat ovat koolla, he jotka viettävät vakaata ja nuhteetonta elämää, ja tarraudu heidän viisautensa Sir. 6:34,10 ja Olkoon pöytäseuranasi hurskasta väkeä, ja ole iloinen, mutta kuitenkin Jumalan pelossa11 Sir. 9:16.12 Niin teki kuningas Daavid, kun hän sanoo: Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä13 Ps. 101:6. Sillä hyveellinen seura kohottaa ihmistä, kun taas huono seura kiihottaa, viekoittelee ja pahoittaa viattoman sydämen sytyttäen siinä liekkejä, jotka turmelevat sen ja haavoittavat omaatuntoa. Tätä tarkoittaa Sirak sanoessaan: Jos kosket pikeen, tahraat itsesi, jos veljeilet röyhkeän kanssa, muutut hänen kaltaisekseen Sir. 13:1. Siksi Jumala kielsi kansaansa seurustelemasta pakanoiden kanssa, jotteivat he oppisi näiltä epäjumalanpalvontaa 2. Moos. 23:32–33. Kuningas Salomo kehottaakin poikaansa selkeästi näin: Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset. Portto on kuin syvä hauta – – – rosvon lailla hän on väijyksissä ja kerää varomattomia luokseen14 Sananl. 23:26–28. Sirak yhtyy monessa kohdassa samaan varoitukseen, kuten Sir. 9:3: Älä käy kevytkenkäisen naisen luona, ettet takertuisi hänen pauloihinsa, sillä porttojen luona käyvät joutuvat eksyksiin15 Sir. 19:2.16 Juopon kanssa oppii ryyppäämään, noitujan kanssa oppii kiroilemaan, kielikellojen joukossa tulee itsekin panettelijaksi, ahneiden joukossa kieroksi ja niin edelleen. Kuinka tärkeä velvollisuus onkaan siis pysyä kaikin tavoin poissa tällaisesta vahingollisesta seurasta ja kehotankin teitä, rakkaani, apostoli Paavalin tavoin: Karta sellaisia! 2. Tim. 3:5.
huokaavien rukousten aikana usko nousee sydämeen, ja rukouksen aikana tulee lohduttava vastaus taivaasta: sinun syntisi on annettu anteeksi. Rukouksessa tapahtuva päivittäinen keskustelu Jumalan kanssa ylläpitää uudestisyntymässä syntynyttä luottamusta Jumalan ja meidän välillämme, ja koska juuri tämä luottamus luo pohjan sankaruudellemme taistelussa vihollisiamme vastaan ja antaa meille varmuuden voitosta, niin tästä näemme kuinka välttämätöntä rukoilemisen täytyykään olla. Niin kauan kuin Mooses piti käsiään kohotettuna taivasta kohti, Israel oli voitolla Amalekista 2. Moos. 17:11, ja niin kauan kuin hengellinen taistelija Paavalin neuvon mukaisesti kohottaa pyhät kätensä
Edellinen jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 12
Henkilöt: Daavid Jeesus Sirak Johannes Mooses Paavali Pietari Salomo
Raamatunkohdat:
Aiheet: