Edellinen jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 12
§ 11
Mutta tässä taistelussa emme mitenkään voi omin voimin voittaa sisällämme asuvaa pahaa, joka nousee synnynnäisestä synninturmeluksesta ja saa tukea saatanalta ja maailmalta, sillä mikään taistelu ei ole vaikeampi kuin se, mikä meidän on käytävä itsemme kanssa. Siksi meidän on välttämättä käytettävä siinä sellaisia keinoja, jotka voivat antavat siinä vahvaa tukea ja joiden siksi täytyy myös olla meille määrättyjä. Näitä pääkeinoja on neljä. Ensimmäinen niistä on rukous. Heti kun hengen valo on saanut valaista pimeää sielua ja Jumalan voima herättää synnissä kuolleen sydämen, niin että se liikuttuu ja alkaa huokailla, silloin alkaa turmeluksen syvyydestä kohota Jumalan luokse valitushuuto, jossa hengellinen elämä ilmenee ikään kuin ensimmäisinä hengenvetoina. Tuhansien271 huokaavien rukousten aikana usko nousee sydämeen, ja rukouksen aikana tulee lohduttava vastaus taivaasta: sinun syntisi on annettu anteeksi. Rukouksessa tapahtuva päivittäinen keskustelu Jumalan kanssa ylläpitää uudestisyntymässä syntynyttä luottamusta Jumalan ja meidän välillämme, ja koska juuri tämä luottamus luo pohjan sankaruudellemme taistelussa vihollisiamme vastaan ja antaa meille varmuuden voitosta, niin tästä näemme kuinka välttämätöntä rukoilemisen täytyykään olla. Niin kauan kuin Mooses piti käsiään kohotettuna taivasta kohti, Israel oli voitolla Amalekista 2. Moos. 17:11, ja niin kauan kuin hengellinen taistelija Paavalin neuvon mukaisesti kohottaa pyhät kätensä1 1. Tim. 2:8, hän voittaa kaikki vihollisensa. Siksi Daavid kehottaakin: Kohottakaa kätenne pyhää paikkaa kohti Ps. 134:2, ja apostoli Paavali kehottaa efesolaisiaan käyttämään hengellisiä aseitaan, jotka hän sotapäällikön tavoin on antanut taistelijoidensa käteen, rukoillen ja anoen, rukoillen joka hetki Hengessä2 Ef. 6:18. Tessalonikalaisiaan hän kehottaa sanomalla: Rukoilkaa lakkaamatta 1. Tess. 5:17. Mutta kukaan ei ole uskollisemmin kehottanut rukoilemaan kuin kallis Vapahtajamme itse, sillä hän käski, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta Luuk. 18:1. Hän itse oli siinä väsymätön ja liitti toisille osoittamiinsa kehotuksiin272 ihanimmat lupaukset rukouksen kuulemisesta Luuk. 11:9, Joh. 16:23. Toinen pahojen halujen kukistamiseen tepsivä keino on valvominen, joka tässä suhteessa tarkoittaa lähinnä sitä, että herännyt sielu joka päivä tutkailee itseään ollakseen varuillaan omasta pahasta sydämestään, sieltä nousevista ajatuksista, aikomuksista ja himoista, ja että vakavasti pyritään kukistamaan paha. Valvokaa hellittämättä,3 apostoli sanoo efesolaisilleen Ef. 6:18, ja korinttilaisille hän kirjoittaa erittäin painokkaasti: Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja 1. Kor. 16:13. Myös Pietari sanoo: Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa 1. Piet. 5:8, ja Johannes kirjoittaa kalliin Vapahtajansa nimessä: Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan Ilm. 16:15, eli toisin sanoen pitää sillä tavoin vaarin sydämestään, että se ei syntisten halujen tahtoon taipumalla tahraa tai kadota Jeesuksen kautta hankittua ja uskon päälle pukemaa vanhurskauden viittaa Jes. 61:10. Mutta kukaan ei korosta valppautta yhtä painokkaasti ja usein kuin Vapahtaja itse maanpäällisen vaelluksensa päivinä. Hän tiesi parhaiten, miten paljon vaivaa sielujen puolelleen voittaminen vaati ja näki, miten ne ilman valppautta voitaisiin menettää. Siksi hän vetoaakin niihin, jotka uskossa ovat tulleet hänen luokseen ja273 saaneet elämän, sillä kuolluthan ei voi valvoa, että he eivät millään muotoa tuudittautuisi aiempaan turvallisuuteensa. Kun hän julistaa opetuslapsilleen Jerusalemin hirvittävää hävitystä ja maailman loppua, hän rohkaisee heitä varsin usein ja sanoo: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee Matt. 24:42. Monen vertauskuvan avulla hän selkeästi vakuuttaa heitä valvomisen välttämättömyydestä ja lopettaa aina kehottamalla valvomaan Matt. 25:13. Tätä kehotusta erityisesti korostamalla hän ulottaa sen koskemaan kaikkia ja erityisesti jokaista erikseen, kun hän ensin sanoo oppilailleen: Valvokaa, ja heti sen jälkeen: Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa! Mark. 13:35,37. Kun hän kulki kuolinkamppailuunsa Getsemaneen, hän sanoi pienelle seurueelleen: Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani Matt. 26:38. Ja kun he olivat nukahtaneet hänen rukoillessaan tuskan vallassa yrttitarhassa, hän meni heidän luokseen, herätti heidät ja rohkaisi heitä uudestaan sanoen: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen, ettei Saatana teitä viekoittelisi ja teidän omat pahat himonne teitä yllättäisi, sillä henki tosin on altis eli hengellinen tarkoitus pysyä uskossa on hyvä, mutta jos ette uskollisesti valvo ja taistele niin liha on heikko4 vastustamaan274 teidän sydämestänne jatkuvasti nousevia pahoja haluja Matt. 26:40–41. Kolmas väline pahojen halujen estämiseen on Jumalan pyhä ja ilmoitettu sana, jota apostoli Paavali kutsuu Hengen miekaksi Ef. 6:17 ja kuvailee sen vaikutusta Hepr. 4:12 sanomalla, että se on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet ja (huom.) se on sisimpien aikeidemme ja ajatustemme tuomari.5 Se valaa ymmärrykseen valoa, niin että ajatus oppii erottamaan pahan hyvästä, ja siksi Pietari kutsuukin sitä järjen maidoksi6 1. Piet. 2:2, joka taivuttaa voimakkaasti pahaa sydäntä, ja siksi sitä verrataan tuleen, joka sulattaa kaiken tai moukariin, joka murskaa kallion Jer. 23:29, tai hedelmälliseen sateeseen, joka kastelee maan ja tekee sen hedelmälliseksi7 Jes. 55:10–11. Apostoli Paavali kehottaa käyttämään tätä keinoa ahkerasti: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja Kol. 3:16. Tätä sanaa tulee siten ahkerasti ja hartaasti kuunnella, lukea ja tarkastella sekä uskollisesti totella ja noudattaa. Sillä miten nuorukainen, tai yhtä hyvin vanhempikin, pysyy oikealla tiellä, kysyy Daavid ja vastaa itse: Siten, että noudattaa275 Jumalan sanaa8 Ps. 119:9. Siksi myös Vapahtaja ylistää kaikkia niitä autuaiksi, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen sydämeensä Luuk. 11:28. Sellaiset eivät vain kuuntele sanaa vaan toteuttavat sitä tekoina9 Jaak. 1:22, niin kuin Daavid, joka sanoo: Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan Ps. 119:11. Lopuksi ja neljänneksi pahojen himojen torjumisessa auttaa merkittävästi se, että tarmokkaasti välttää tilaisuuksia ja houkutuksia syntiin. Kun maailma on täysin pahan vallassa ja me itse olemme luonnostamme siihen taipuvaisia, niin riippuu tietysti paljon siitä, minkälaisen seuran ja kumppanit me itsellemme valitsemme. Sirak sanookin painokkaasti: Hakeudu sinne, missä vanhimmat ovat koolla, he jotka viettävät vakaata ja nuhteetonta elämää, ja tarraudu heidän viisautensa Sir. 6:34,10 ja Olkoon pöytäseuranasi hurskasta väkeä, ja ole iloinen, mutta kuitenkin Jumalan pelossa11 Sir. 9:16.12 Niin teki kuningas Daavid, kun hän sanoo: Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä13 Ps. 101:6. Sillä hyveellinen seura kohottaa ihmistä, kun taas huono seura kiihottaa, viekoittelee ja pahoittaa viattoman sydämen sytyttäen siinä liekkejä, jotka turmelevat sen ja haavoittavat omaatuntoa. Tätä tarkoittaa Sirak sanoessaan: Jos kosket pikeen, tahraat itsesi,276 jos veljeilet röyhkeän kanssa, muutut hänen kaltaisekseen Sir. 13:1. Siksi Jumala kielsi kansaansa seurustelemasta pakanoiden kanssa, jotteivat he oppisi näiltä epäjumalanpalvontaa 2. Moos. 23:32–33. Kuningas Salomo kehottaakin poikaansa selkeästi näin: Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset. Portto on kuin syvä hauta – – – rosvon lailla hän on väijyksissä ja kerää varomattomia luokseen14 Sananl. 23:26–28. Sirak yhtyy monessa kohdassa samaan varoitukseen, kuten Sir. 9:3: Älä käy kevytkenkäisen naisen luona, ettet takertuisi hänen pauloihinsa, sillä porttojen luona käyvät joutuvat eksyksiin15 Sir. 19:2.16 Juopon kanssa oppii ryyppäämään, noitujan kanssa oppii kiroilemaan, kielikellojen joukossa tulee itsekin panettelijaksi, ahneiden joukossa kieroksi ja niin edelleen. Kuinka tärkeä velvollisuus onkaan siis pysyä kaikin tavoin poissa tällaisesta vahingollisesta seurasta ja kehotankin teitä, rakkaani, apostoli Paavalin tavoin: Karta sellaisia! 2. Tim. 3:5.
§. 11.
Men emedan vi uti denna striden ingalunda kunna segra öfver et innom oss sjelfva boende ondt, som upkommer af et medfödt syndaförderf, och understödjes af satan och verlden, genom våra egna krafter, ty ingen strid är svårare, än den som vi måste hafva med oss sjelfva; blifver det för oss äfven oumgängeligen nödigt, at dertil nyttja sådana medel, som kraftigt kunna bidraga dertil, hvilka derföre äfven måste vara anbefalta. De äro hufvudsakeligen fyra: Det första af dem är bönen. Så snart det andeliga ljuset fått bestråla den mörka själen och Guds kraft upväcker det i synden döda hjertat, at det börjar röras och sucka, så börjas et klagerop til Gud utur förderfvets djup, hvarmed det andeliga lifvet likasom genom de första andedrag begynner at röja sig; under tu271sende bönesuckar upgår tron i hjertat; under bönen kommer det hugsvalande svaret ifrån himmelen tilbaka: tina synder förlåtas tig, och igenom dageliga samtal med Gud uti bönen, underhålles det i nya födelsen upkomna förtroendet emellan Gud och oss; och emedan just detta förtroende är grunden til vårt hjeltemod i striden emot våra fiender, som försäkrar oss om segren, så se vi deraf huru högst oumgängelig bönen måste vara. Så länge Moses hölt sina händer up til himmelen, segrade Israël öfver Amalek, 2 Mos. B. 17:11. och så länge en andelig stridsman efter Pauli råd 1 Tim. 2. i bönen uplyfter heliga händer,17 segrar han öfver alla sina fiender. Derföre förmanar David och säger: lyfter edra händer up i helgedomen. Ps. 134:2. och Apostelen Paulus förmanar sina Epheser at de skulle bruka sina andeliga vapen, dem han lika som en härhöfvitsman18 satt sina stridsmän uti händerna i all bön och åkallan, altid bedjande i andanom. Eph. 6:18. och sina Thessalonicer förmanar han och säger: Bedjen utan återvändo. 1 Ep. 5:17. Men ingen har troligare påyrkat bönen än vår dyre Frälsare sjelf; ty han befalte at man skulle bedja och icke förtröttas. Luc. 18:1. Han var sjelf outtröttelig deruti, och beledsagade sina upmuntringar til andra272 med de härligaste löften om bönhörelse. Luc. 11:9. Joh. 16:23. Det andra medlet, som tjenar til de onda lustars dämpande är vaksamheten, som i detta afseende består hufvudsakeligen deruti, at den upväkta själen dageligen tilvänjer sig at taga vara på sitt eget onda hjerta, hvad tankar, hvad upsåt, och hvad begär där upstiga, jämte et alfvarligit bemödande at kufva det onda. Vaker, säger Apostelen til sina Epheser, med all idkelighet,19 Cap. 6:18. och til de Corinter skrifver han med stort eftertryck: Vaker, står i trone, bruker eder manliga, varer starka. 1 Ep. 16:13. Petrus säger ock: Varer nyktre och vaker. 1 Ep. 5:8. Och Johannes skrifver i sin dyre Frälsares namn: Salig är then, som vakar och förvarar sin kläder, Uppenb. B. 16:15. det är, tager så vara på sitt hjerta, at det icke genom samtycke til sina syndiga lustar nedsölar eller förlorar sin igenom Jesum förvärfvade, och genom tron iklädda rättfärdighetsmantel. Es. 61:10. Men ingen drifver så alfvarligen och så ofta på vaksamheten, som Frälsaren sjelf under sina vandringsdagar på jorden. Han kände bäst hvad möda det kostade honom at förvärfva själar, han såg huru de utom vaksamheten skulle förloras; derföre förmanar han ock dem, som genom trona kommit til honom och273 fått lif, ty den döda kan omöjeligen vaka, at de ingalunda på nytt skulle insomna i sin förra säkerhet. När han förkunnade för sina lärjungar om Jerusalems jämmerliga förstöring och om verldenes ände, upmuntrar han dem esomoftast20 och säger: Vaker förthenskul: ty i veten icke hvad stund eder Herre varder kommandes. Matth. 24:42. Han öfvertygar dem märkeligen genom många liknelser om högsta nödvändigheten häraf, och sluter altid med förmaning til vaksamhet. Cap. 25:13. Han utvidgar med et besynnerligit eftertryck denna förmaning til alla i gemen och hvar och en i synnerhet, då han först säger til sina lärjungar: vaker, och straxt derpå: men hvad jag säger eder, det säger jag allom: vaker. Marc. 13:35,37. När han gick til sin dödskamp i Getsemane sade han til sitt lilla medfölje: Blifver här och vaker med mig. Matth. 26:38. Och när de under hans bön och ångest i örtagården insomnade, går han til dem, väcker och upmuntrar dem å nyo och säger: Vaker och beder, at i icke fallen uti frestelse, at sållas21 af satan, och at öfverraskas af edra egna onda begärelser; ty anden är viljog,22 det andeliga upsåtet at blifva trofast, är ganska godt, men om I icke troligen vaken och striden, så är köttet för svagt at emotstå de onda274 lustar, som stundeligen upstiga i edert hjerta. v. 40, 41. Det tredje medlet, hvarmed onda lustar skola hämmas, är Guds heliga och uppenbarade ord, hvilket Apostelen Paulus kallar Andans svärd, Eph. 6:17. och beskrifver det til sin värkan, Ebr. 4:12. då han säger, at det är lefvande och kraftigt, och skarpare än något tveäggat svärd, och går igenom til thes thet åtskiljer själ och anda, märg och ben, och NB. är en domare öfver tankar och hjertans upsåt. Det ingjuter et ljus i förståndet, at tankan lärer åtskilja det onda ifrån det goda, och derföre af Apostelen Petro kallas förnuftens mjölk, 1 Ep. 2:2. det böjer ock kraftigt det onda hjertat, och liknas derföre vid en eld, som smälter alt, och vid en hammare, then berg sönderslår, Jer. 23:29. och vid et fruktsamt regn, som fuktar jorden och gör den bärande. Es. 55:10,11. Om detta medlets flitiga nyttjande förmanar Paulus: Låter Christi ord bo rikeliga uti eder med all visdom: Lärer och förmaner eder inbördes med psalmer och låfsånger och andeliga visor i nådene Coll. 3:16. Hvilket ord derföre bör flitigt och med andakt höras, läsas och betraktas, samt troligen lydas och efterkommas. Ty huru skal en yngling, eller ock en ålderstigen, sin väg ostraffeliga gå? frågar David, och svarar straxt sjelf: när han håller sig efter275 Guds ord. Ps. 119:9. Derföre beprisar ock Frälsaren dem för saliga, som höra Guds ord, och gömma thet, Luc. 11:28. det är sådana som icke allenast äro ordets hörare utan ock görare. Jac. 1:22. Såsom David, då han säger: Jag behåller tin ord i mitt hjerta, på thet jag icke skall synda emot tig. Ps. 119:11. Änteligen och för det fjerde tjenar det icke litet til förekommande af onda lustar, at man med flit undflyr tilfällen och retelser til synd. Då verlden är aldeles stadd uti det onda, och vi sjelfva äfven af naturen benägna dertil, kommer det vist alt för mycket derpå an, hvad umgänge och sälskap vi välja oss; derföre säger Syrac märkeligan: Var gärna när the gamla, som föra en stadig och alfvarsam vandel, och hvar en vis man är, til honom håll tig. Cap. 6:35. Var i sällskap med fromma människor, och var glad, dock med Gudsfruktan. Cap. 9:23. Så gjorde Konung David, emedan han säger: Mine ögon se efter the trogna i landena, at the måga när mig bo. Ps. 101:6. Ty utaf dygdiga sälskaper blifver man upbygd, men förargeliga umgängen upreta, förleda och förarga det oskyldigaste hjerta, och uptända där lågor, som förderfva det och såra samvetet. Sådant syftar Syrac uppå, då han säger: Then som kommer vid tjäro han besmittar sig276 theraf, och then som gifver sig i sällskap med then högfärdiga, han lärer högfärd. Cap. 13:1. Derföre förböd Gud äfven sitt folk at umgås med hedningar, at de ej af dem måtte lära afgudadyrkan. 2 Mos. B. 23:32,33. Och Konung Salomo förmanar märkeligen sin son sålunda: Gif mig, min son, titt hjerta, och lät tinom ögom mina vägar behaga; ty en skökia23 är en djup grop - - och vaktar hon såsom en röfvare, och the oaktsamma ibland människorna samlar hon til sig. Ordsp. B. 23:26,27,28. Och Syrac instämmer på flera ställen aldeles i samma åtvarning: såsom Cap. 9:3. Fly ena skökio, at tu icke kommer i hennes snaro, emedan the som umgås med skökior, the varda vilde. Cap. 19:3. Med drinkare lärer man sig fylleri, med edebukar24 blifver man en svärjare, bland belackare25 blifver man sjelf en förtalare, bland giriga blifver man sjelf snål, och så vidare. Huru angelägen plikt är då icke at afhålla sig från sådana i högsta måtto skadeliga umgängen, och jag förmanar Eder, mine Älskelige, med Apostelen Paulo: Flyr sådana. 2 Tim. 3:5.
§ 11
Mutta tässä taistelussa emme mitenkään voi omin voimin voittaa sisällämme asuvaa pahaa, joka nousee synnynnäisestä synninturmeluksesta ja saa tukea saatanalta ja maailmalta, sillä mikään taistelu ei ole vaikeampi kuin se, mikä meidän on käytävä itsemme kanssa. Siksi meidän on välttämättä käytettävä siinä sellaisia keinoja, jotka voivat antavat siinä vahvaa tukea ja joiden siksi täytyy myös olla meille määrättyjä. Näitä pääkeinoja on neljä. Ensimmäinen niistä on rukous. Heti kun hengen valo on saanut valaista pimeää sielua ja Jumalan voima herättää synnissä kuolleen sydämen, niin että se liikuttuu ja alkaa huokailla, silloin alkaa turmeluksen syvyydestä kohota Jumalan luokse valitushuuto, jossa hengellinen elämä ilmenee ikään kuin ensimmäisinä hengenvetoina. Tuhansien271 huokaavien rukousten aikana usko nousee sydämeen, ja rukouksen aikana tulee lohduttava vastaus taivaasta: sinun syntisi on annettu anteeksi. Rukouksessa tapahtuva päivittäinen keskustelu Jumalan kanssa ylläpitää uudestisyntymässä syntynyttä luottamusta Jumalan ja meidän välillämme, ja koska juuri tämä luottamus luo pohjan sankaruudellemme taistelussa vihollisiamme vastaan ja antaa meille varmuuden voitosta, niin tästä näemme kuinka välttämätöntä rukoilemisen täytyykään olla. Niin kauan kuin Mooses piti käsiään kohotettuna taivasta kohti, Israel oli voitolla Amalekista 2. Moos. 17:11, ja niin kauan kuin hengellinen taistelija Paavalin neuvon mukaisesti kohottaa pyhät kätensä26 1. Tim. 2:8, hän voittaa kaikki vihollisensa. Siksi Daavid kehottaakin: Kohottakaa kätenne pyhää paikkaa kohti Ps. 134:2, ja apostoli Paavali kehottaa efesolaisiaan käyttämään hengellisiä aseitaan, jotka hän sotapäällikön tavoin on antanut taistelijoidensa käteen, rukoillen ja anoen, rukoillen joka hetki Hengessä27 Ef. 6:18. Tessalonikalaisiaan hän kehottaa sanomalla: Rukoilkaa lakkaamatta 1. Tess. 5:17. Mutta kukaan ei ole uskollisemmin kehottanut rukoilemaan kuin kallis Vapahtajamme itse, sillä hän käski, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta Luuk. 18:1. Hän itse oli siinä väsymätön ja liitti toisille osoittamiinsa kehotuksiin272 ihanimmat lupaukset rukouksen kuulemisesta Luuk. 11:9, Joh. 16:23. Toinen pahojen halujen kukistamiseen tepsivä keino on valvominen, joka tässä suhteessa tarkoittaa lähinnä sitä, että herännyt sielu joka päivä tutkailee itseään ollakseen varuillaan omasta pahasta sydämestään, sieltä nousevista ajatuksista, aikomuksista ja himoista, ja että vakavasti pyritään kukistamaan paha. Valvokaa hellittämättä,28 apostoli sanoo efesolaisilleen Ef. 6:18, ja korinttilaisille hän kirjoittaa erittäin painokkaasti: Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja 1. Kor. 16:13. Myös Pietari sanoo: Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa 1. Piet. 5:8, ja Johannes kirjoittaa kalliin Vapahtajansa nimessä: Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan Ilm. 16:15, eli toisin sanoen pitää sillä tavoin vaarin sydämestään, että se ei syntisten halujen tahtoon taipumalla tahraa tai kadota Jeesuksen kautta hankittua ja uskon päälle pukemaa vanhurskauden viittaa Jes. 61:10. Mutta kukaan ei korosta valppautta yhtä painokkaasti ja usein kuin Vapahtaja itse maanpäällisen vaelluksensa päivinä. Hän tiesi parhaiten, miten paljon vaivaa sielujen puolelleen voittaminen vaati ja näki, miten ne ilman valppautta voitaisiin menettää. Siksi hän vetoaakin niihin, jotka uskossa ovat tulleet hänen luokseen ja273 saaneet elämän, sillä kuolluthan ei voi valvoa, että he eivät millään muotoa tuudittautuisi aiempaan turvallisuuteensa. Kun hän julistaa opetuslapsilleen Jerusalemin hirvittävää hävitystä ja maailman loppua, hän rohkaisee heitä varsin usein ja sanoo: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee Matt. 24:42. Monen vertauskuvan avulla hän selkeästi vakuuttaa heitä valvomisen välttämättömyydestä ja lopettaa aina kehottamalla valvomaan Matt. 25:13. Tätä kehotusta erityisesti korostamalla hän ulottaa sen koskemaan kaikkia ja erityisesti jokaista erikseen, kun hän ensin sanoo oppilailleen: Valvokaa, ja heti sen jälkeen: Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa! Mark. 13:35,37. Kun hän kulki kuolinkamppailuunsa Getsemaneen, hän sanoi pienelle seurueelleen: Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani Matt. 26:38. Ja kun he olivat nukahtaneet hänen rukoillessaan tuskan vallassa yrttitarhassa, hän meni heidän luokseen, herätti heidät ja rohkaisi heitä uudestaan sanoen: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen, ettei Saatana teitä viekoittelisi ja teidän omat pahat himonne teitä yllättäisi, sillä henki tosin on altis eli hengellinen tarkoitus pysyä uskossa on hyvä, mutta jos ette uskollisesti valvo ja taistele niin liha on heikko29 vastustamaan274 teidän sydämestänne jatkuvasti nousevia pahoja haluja Matt. 26:40–41. Kolmas väline pahojen halujen estämiseen on Jumalan pyhä ja ilmoitettu sana, jota apostoli Paavali kutsuu Hengen miekaksi Ef. 6:17 ja kuvailee sen vaikutusta Hepr. 4:12 sanomalla, että se on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet ja (huom.) se on sisimpien aikeidemme ja ajatustemme tuomari.30 Se valaa ymmärrykseen valoa, niin että ajatus oppii erottamaan pahan hyvästä, ja siksi Pietari kutsuukin sitä järjen maidoksi31 1. Piet. 2:2, joka taivuttaa voimakkaasti pahaa sydäntä, ja siksi sitä verrataan tuleen, joka sulattaa kaiken tai moukariin, joka murskaa kallion Jer. 23:29, tai hedelmälliseen sateeseen, joka kastelee maan ja tekee sen hedelmälliseksi32 Jes. 55:10–11. Apostoli Paavali kehottaa käyttämään tätä keinoa ahkerasti: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja Kol. 3:16. Tätä sanaa tulee siten ahkerasti ja hartaasti kuunnella, lukea ja tarkastella sekä uskollisesti totella ja noudattaa. Sillä miten nuorukainen, tai yhtä hyvin vanhempikin, pysyy oikealla tiellä, kysyy Daavid ja vastaa itse: Siten, että noudattaa275 Jumalan sanaa33 Ps. 119:9. Siksi myös Vapahtaja ylistää kaikkia niitä autuaiksi, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen sydämeensä Luuk. 11:28. Sellaiset eivät vain kuuntele sanaa vaan toteuttavat sitä tekoina34 Jaak. 1:22, niin kuin Daavid, joka sanoo: Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan Ps. 119:11. Lopuksi ja neljänneksi pahojen himojen torjumisessa auttaa merkittävästi se, että tarmokkaasti välttää tilaisuuksia ja houkutuksia syntiin. Kun maailma on täysin pahan vallassa ja me itse olemme luonnostamme siihen taipuvaisia, niin riippuu tietysti paljon siitä, minkälaisen seuran ja kumppanit me itsellemme valitsemme. Sirak sanookin painokkaasti: Hakeudu sinne, missä vanhimmat ovat koolla, he jotka viettävät vakaata ja nuhteetonta elämää, ja tarraudu heidän viisautensa Sir. 6:34,35 ja Olkoon pöytäseuranasi hurskasta väkeä, ja ole iloinen, mutta kuitenkin Jumalan pelossa36 Sir. 9:16.37 Niin teki kuningas Daavid, kun hän sanoo: Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä38 Ps. 101:6. Sillä hyveellinen seura kohottaa ihmistä, kun taas huono seura kiihottaa, viekoittelee ja pahoittaa viattoman sydämen sytyttäen siinä liekkejä, jotka turmelevat sen ja haavoittavat omaatuntoa. Tätä tarkoittaa Sirak sanoessaan: Jos kosket pikeen, tahraat itsesi,276 jos veljeilet röyhkeän kanssa, muutut hänen kaltaisekseen Sir. 13:1. Siksi Jumala kielsi kansaansa seurustelemasta pakanoiden kanssa, jotteivat he oppisi näiltä epäjumalanpalvontaa 2. Moos. 23:32–33. Kuningas Salomo kehottaakin poikaansa selkeästi näin: Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset. Portto on kuin syvä hauta – – – rosvon lailla hän on väijyksissä ja kerää varomattomia luokseen39 Sananl. 23:26–28. Sirak yhtyy monessa kohdassa samaan varoitukseen, kuten Sir. 9:3: Älä käy kevytkenkäisen naisen luona, ettet takertuisi hänen pauloihinsa, sillä porttojen luona käyvät joutuvat eksyksiin40 Sir. 19:2.41 Juopon kanssa oppii ryyppäämään, noitujan kanssa oppii kiroilemaan, kielikellojen joukossa tulee itsekin panettelijaksi, ahneiden joukossa kieroksi ja niin edelleen. Kuinka tärkeä velvollisuus onkaan siis pysyä kaikin tavoin poissa tällaisesta vahingollisesta seurasta ja kehotankin teitä, rakkaani, apostoli Paavalin tavoin: Karta sellaisia! 2. Tim. 3:5.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 11.
Men emedan vi uti denna striden ingalunda kunna segra öfver et innom oss sjelfva boende ondt, som upkommer af et medfödt syndaförderf, och understödjes af satan och verlden, genom våra egna krafter, ty ingen strid är svårare, än den som vi måste hafva med oss sjelfva; blifver det för oss äfven oumgängeligen nödigt, at dertil nyttja sådana medel, som kraftigt kunna bidraga dertil, hvilka derföre äfven måste vara anbefalta. De äro hufvudsakeligen fyra: Det första af dem är bönen. Så snart det andeliga ljuset fått bestråla den mörka själen och Guds kraft upväcker det i synden döda hjertat, at det börjar röras och sucka, så börjas et klagerop til Gud utur förderfvets djup, hvarmed det andeliga lifvet likasom genom de första andedrag begynner at röja sig; under tu271sende bönesuckar upgår tron i hjertat; under bönen kommer det hugsvalande svaret ifrån himmelen tilbaka: tina synder förlåtas tig, och igenom dageliga samtal med Gud uti bönen, underhålles det i nya födelsen upkomna förtroendet emellan Gud och oss; och emedan just detta förtroende är grunden til vårt hjeltemod i striden emot våra fiender, som försäkrar oss om segren, så se vi deraf huru högst oumgängelig bönen måste vara. Så länge Moses hölt sina händer up til himmelen, segrade Israël öfver Amalek, 2 Mos. B. 17:11. och så länge en andelig stridsman efter Pauli råd 1 Tim. 2. i bönen uplyfter heliga händer,42 segrar han öfver alla sina fiender. Derföre förmanar David och säger: lyfter edra händer up i helgedomen. Ps. 134:2. och Apostelen Paulus förmanar sina Epheser at de skulle bruka sina andeliga vapen, dem han lika som en härhöfvitsman43 satt sina stridsmän uti händerna i all bön och åkallan, altid bedjande i andanom. Eph. 6:18. och sina Thessalonicer förmanar han och säger: Bedjen utan återvändo. 1 Ep. 5:17. Men ingen har troligare påyrkat bönen än vår dyre Frälsare sjelf; ty han befalte at man skulle bedja och icke förtröttas. Luc. 18:1. Han var sjelf outtröttelig deruti, och beledsagade sina upmuntringar til andra272 med de härligaste löften om bönhörelse. Luc. 11:9. Joh. 16:23. Det andra medlet, som tjenar til de onda lustars dämpande är vaksamheten, som i detta afseende består hufvudsakeligen deruti, at den upväkta själen dageligen tilvänjer sig at taga vara på sitt eget onda hjerta, hvad tankar, hvad upsåt, och hvad begär där upstiga, jämte et alfvarligit bemödande at kufva det onda. Vaker, säger Apostelen til sina Epheser, med all idkelighet,44 Cap. 6:18. och til de Corinter skrifver han med stort eftertryck: Vaker, står i trone, bruker eder manliga, varer starka. 1 Ep. 16:13. Petrus säger ock: Varer nyktre och vaker. 1 Ep. 5:8. Och Johannes skrifver i sin dyre Frälsares namn: Salig är then, som vakar och förvarar sin kläder, Uppenb. B. 16:15. det är, tager så vara på sitt hjerta, at det icke genom samtycke til sina syndiga lustar nedsölar eller förlorar sin igenom Jesum förvärfvade, och genom tron iklädda rättfärdighetsmantel. Es. 61:10. Men ingen drifver så alfvarligen och så ofta på vaksamheten, som Frälsaren sjelf under sina vandringsdagar på jorden. Han kände bäst hvad möda det kostade honom at förvärfva själar, han såg huru de utom vaksamheten skulle förloras; derföre förmanar han ock dem, som genom trona kommit til honom och273 fått lif, ty den döda kan omöjeligen vaka, at de ingalunda på nytt skulle insomna i sin förra säkerhet. När han förkunnade för sina lärjungar om Jerusalems jämmerliga förstöring och om verldenes ände, upmuntrar han dem esomoftast45 och säger: Vaker förthenskul: ty i veten icke hvad stund eder Herre varder kommandes. Matth. 24:42. Han öfvertygar dem märkeligen genom många liknelser om högsta nödvändigheten häraf, och sluter altid med förmaning til vaksamhet. Cap. 25:13. Han utvidgar med et besynnerligit eftertryck denna förmaning til alla i gemen och hvar och en i synnerhet, då han först säger til sina lärjungar: vaker, och straxt derpå: men hvad jag säger eder, det säger jag allom: vaker. Marc. 13:35,37. När han gick til sin dödskamp i Getsemane sade han til sitt lilla medfölje: Blifver här och vaker med mig. Matth. 26:38. Och när de under hans bön och ångest i örtagården insomnade, går han til dem, väcker och upmuntrar dem å nyo och säger: Vaker och beder, at i icke fallen uti frestelse, at sållas46 af satan, och at öfverraskas af edra egna onda begärelser; ty anden är viljog,47 det andeliga upsåtet at blifva trofast, är ganska godt, men om I icke troligen vaken och striden, så är köttet för svagt at emotstå de onda274 lustar, som stundeligen upstiga i edert hjerta. v. 40, 41. Det tredje medlet, hvarmed onda lustar skola hämmas, är Guds heliga och uppenbarade ord, hvilket Apostelen Paulus kallar Andans svärd, Eph. 6:17. och beskrifver det til sin värkan, Ebr. 4:12. då han säger, at det är lefvande och kraftigt, och skarpare än något tveäggat svärd, och går igenom til thes thet åtskiljer själ och anda, märg och ben, och NB. är en domare öfver tankar och hjertans upsåt. Det ingjuter et ljus i förståndet, at tankan lärer åtskilja det onda ifrån det goda, och derföre af Apostelen Petro kallas förnuftens mjölk, 1 Ep. 2:2. det böjer ock kraftigt det onda hjertat, och liknas derföre vid en eld, som smälter alt, och vid en hammare, then berg sönderslår, Jer. 23:29. och vid et fruktsamt regn, som fuktar jorden och gör den bärande. Es. 55:10,11. Om detta medlets flitiga nyttjande förmanar Paulus: Låter Christi ord bo rikeliga uti eder med all visdom: Lärer och förmaner eder inbördes med psalmer och låfsånger och andeliga visor i nådene Coll. 3:16. Hvilket ord derföre bör flitigt och med andakt höras, läsas och betraktas, samt troligen lydas och efterkommas. Ty huru skal en yngling, eller ock en ålderstigen, sin väg ostraffeliga gå? frågar David, och svarar straxt sjelf: när han håller sig efter275 Guds ord. Ps. 119:9. Derföre beprisar ock Frälsaren dem för saliga, som höra Guds ord, och gömma thet, Luc. 11:28. det är sådana som icke allenast äro ordets hörare utan ock görare. Jac. 1:22. Såsom David, då han säger: Jag behåller tin ord i mitt hjerta, på thet jag icke skall synda emot tig. Ps. 119:11. Änteligen och för det fjerde tjenar det icke litet til förekommande af onda lustar, at man med flit undflyr tilfällen och retelser til synd. Då verlden är aldeles stadd uti det onda, och vi sjelfva äfven af naturen benägna dertil, kommer det vist alt för mycket derpå an, hvad umgänge och sälskap vi välja oss; derföre säger Syrac märkeligan: Var gärna när the gamla, som föra en stadig och alfvarsam vandel, och hvar en vis man är, til honom håll tig. Cap. 6:35. Var i sällskap med fromma människor, och var glad, dock med Gudsfruktan. Cap. 9:23. Så gjorde Konung David, emedan han säger: Mine ögon se efter the trogna i landena, at the måga när mig bo. Ps. 101:6. Ty utaf dygdiga sälskaper blifver man upbygd, men förargeliga umgängen upreta, förleda och förarga det oskyldigaste hjerta, och uptända där lågor, som förderfva det och såra samvetet. Sådant syftar Syrac uppå, då han säger: Then som kommer vid tjäro han besmittar sig276 theraf, och then som gifver sig i sällskap med then högfärdiga, han lärer högfärd. Cap. 13:1. Derföre förböd Gud äfven sitt folk at umgås med hedningar, at de ej af dem måtte lära afgudadyrkan. 2 Mos. B. 23:32,33. Och Konung Salomo förmanar märkeligen sin son sålunda: Gif mig, min son, titt hjerta, och lät tinom ögom mina vägar behaga; ty en skökia48 är en djup grop - - och vaktar hon såsom en röfvare, och the oaktsamma ibland människorna samlar hon til sig. Ordsp. B. 23:26,27,28. Och Syrac instämmer på flera ställen aldeles i samma åtvarning: såsom Cap. 9:3. Fly ena skökio, at tu icke kommer i hennes snaro, emedan the som umgås med skökior, the varda vilde. Cap. 19:3. Med drinkare lärer man sig fylleri, med edebukar49 blifver man en svärjare, bland belackare50 blifver man sjelf en förtalare, bland giriga blifver man sjelf snål, och så vidare. Huru angelägen plikt är då icke at afhålla sig från sådana i högsta måtto skadeliga umgängen, och jag förmanar Eder, mine Älskelige, med Apostelen Paulo: Flyr sådana. 2 Tim. 3:5.
§ 11
Mutta tässä taistelussa emme mitenkään voi omin voimin voittaa sisällämme asuvaa pahaa, joka nousee synnynnäisestä synninturmeluksesta ja saa tukea saatanalta ja maailmalta, sillä mikään taistelu ei ole vaikeampi kuin se, mikä meidän on käytävä itsemme kanssa. Siksi meidän on välttämättä käytettävä siinä sellaisia keinoja, jotka voivat antavat siinä vahvaa tukea ja joiden siksi täytyy myös olla meille määrättyjä. Näitä pääkeinoja on neljä. Ensimmäinen niistä on rukous. Heti kun hengen valo on saanut valaista pimeää sielua ja Jumalan voima herättää synnissä kuolleen sydämen, niin että se liikuttuu ja alkaa huokailla, silloin alkaa turmeluksen syvyydestä kohota Jumalan luokse valitushuuto, jossa hengellinen elämä ilmenee ikään kuin ensimmäisinä hengenvetoina. Tuhansien271 huokaavien rukousten aikana usko nousee sydämeen, ja rukouksen aikana tulee lohduttava vastaus taivaasta: sinun syntisi on annettu anteeksi. Rukouksessa tapahtuva päivittäinen keskustelu Jumalan kanssa ylläpitää uudestisyntymässä syntynyttä luottamusta Jumalan ja meidän välillämme, ja koska juuri tämä luottamus luo pohjan sankaruudellemme taistelussa vihollisiamme vastaan ja antaa meille varmuuden voitosta, niin tästä näemme kuinka välttämätöntä rukoilemisen täytyykään olla. Niin kauan kuin Mooses piti käsiään kohotettuna taivasta kohti, Israel oli voitolla Amalekista 2. Moos. 17:11, ja niin kauan kuin hengellinen taistelija Paavalin neuvon mukaisesti kohottaa pyhät kätensä51 1. Tim. 2:8, hän voittaa kaikki vihollisensa. Siksi Daavid kehottaakin: Kohottakaa kätenne pyhää paikkaa kohti Ps. 134:2, ja apostoli Paavali kehottaa efesolaisiaan käyttämään hengellisiä aseitaan, jotka hän sotapäällikön tavoin on antanut taistelijoidensa käteen, rukoillen ja anoen, rukoillen joka hetki Hengessä52 Ef. 6:18. Tessalonikalaisiaan hän kehottaa sanomalla: Rukoilkaa lakkaamatta 1. Tess. 5:17. Mutta kukaan ei ole uskollisemmin kehottanut rukoilemaan kuin kallis Vapahtajamme itse, sillä hän käski, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta Luuk. 18:1. Hän itse oli siinä väsymätön ja liitti toisille osoittamiinsa kehotuksiin272 ihanimmat lupaukset rukouksen kuulemisesta Luuk. 11:9, Joh. 16:23. Toinen pahojen halujen kukistamiseen tepsivä keino on valvominen, joka tässä suhteessa tarkoittaa lähinnä sitä, että herännyt sielu joka päivä tutkailee itseään ollakseen varuillaan omasta pahasta sydämestään, sieltä nousevista ajatuksista, aikomuksista ja himoista, ja että vakavasti pyritään kukistamaan paha. Valvokaa hellittämättä,53 apostoli sanoo efesolaisilleen Ef. 6:18, ja korinttilaisille hän kirjoittaa erittäin painokkaasti: Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja 1. Kor. 16:13. Myös Pietari sanoo: Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa 1. Piet. 5:8, ja Johannes kirjoittaa kalliin Vapahtajansa nimessä: Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan Ilm. 16:15, eli toisin sanoen pitää sillä tavoin vaarin sydämestään, että se ei syntisten halujen tahtoon taipumalla tahraa tai kadota Jeesuksen kautta hankittua ja uskon päälle pukemaa vanhurskauden viittaa Jes. 61:10. Mutta kukaan ei korosta valppautta yhtä painokkaasti ja usein kuin Vapahtaja itse maanpäällisen vaelluksensa päivinä. Hän tiesi parhaiten, miten paljon vaivaa sielujen puolelleen voittaminen vaati ja näki, miten ne ilman valppautta voitaisiin menettää. Siksi hän vetoaakin niihin, jotka uskossa ovat tulleet hänen luokseen ja273 saaneet elämän, sillä kuolluthan ei voi valvoa, että he eivät millään muotoa tuudittautuisi aiempaan turvallisuuteensa. Kun hän julistaa opetuslapsilleen Jerusalemin hirvittävää hävitystä ja maailman loppua, hän rohkaisee heitä varsin usein ja sanoo: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee Matt. 24:42. Monen vertauskuvan avulla hän selkeästi vakuuttaa heitä valvomisen välttämättömyydestä ja lopettaa aina kehottamalla valvomaan Matt. 25:13. Tätä kehotusta erityisesti korostamalla hän ulottaa sen koskemaan kaikkia ja erityisesti jokaista erikseen, kun hän ensin sanoo oppilailleen: Valvokaa, ja heti sen jälkeen: Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa! Mark. 13:35,37. Kun hän kulki kuolinkamppailuunsa Getsemaneen, hän sanoi pienelle seurueelleen: Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani Matt. 26:38. Ja kun he olivat nukahtaneet hänen rukoillessaan tuskan vallassa yrttitarhassa, hän meni heidän luokseen, herätti heidät ja rohkaisi heitä uudestaan sanoen: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen, ettei Saatana teitä viekoittelisi ja teidän omat pahat himonne teitä yllättäisi, sillä henki tosin on altis eli hengellinen tarkoitus pysyä uskossa on hyvä, mutta jos ette uskollisesti valvo ja taistele niin liha on heikko54 vastustamaan274 teidän sydämestänne jatkuvasti nousevia pahoja haluja Matt. 26:40–41. Kolmas väline pahojen halujen estämiseen on Jumalan pyhä ja ilmoitettu sana, jota apostoli Paavali kutsuu Hengen miekaksi Ef. 6:17 ja kuvailee sen vaikutusta Hepr. 4:12 sanomalla, että se on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet ja (huom.) se on sisimpien aikeidemme ja ajatustemme tuomari.55 Se valaa ymmärrykseen valoa, niin että ajatus oppii erottamaan pahan hyvästä, ja siksi Pietari kutsuukin sitä järjen maidoksi56 1. Piet. 2:2, joka taivuttaa voimakkaasti pahaa sydäntä, ja siksi sitä verrataan tuleen, joka sulattaa kaiken tai moukariin, joka murskaa kallion Jer. 23:29, tai hedelmälliseen sateeseen, joka kastelee maan ja tekee sen hedelmälliseksi57 Jes. 55:10–11. Apostoli Paavali kehottaa käyttämään tätä keinoa ahkerasti: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja Kol. 3:16. Tätä sanaa tulee siten ahkerasti ja hartaasti kuunnella, lukea ja tarkastella sekä uskollisesti totella ja noudattaa. Sillä miten nuorukainen, tai yhtä hyvin vanhempikin, pysyy oikealla tiellä, kysyy Daavid ja vastaa itse: Siten, että noudattaa275 Jumalan sanaa58 Ps. 119:9. Siksi myös Vapahtaja ylistää kaikkia niitä autuaiksi, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen sydämeensä Luuk. 11:28. Sellaiset eivät vain kuuntele sanaa vaan toteuttavat sitä tekoina59 Jaak. 1:22, niin kuin Daavid, joka sanoo: Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan Ps. 119:11. Lopuksi ja neljänneksi pahojen himojen torjumisessa auttaa merkittävästi se, että tarmokkaasti välttää tilaisuuksia ja houkutuksia syntiin. Kun maailma on täysin pahan vallassa ja me itse olemme luonnostamme siihen taipuvaisia, niin riippuu tietysti paljon siitä, minkälaisen seuran ja kumppanit me itsellemme valitsemme. Sirak sanookin painokkaasti: Hakeudu sinne, missä vanhimmat ovat koolla, he jotka viettävät vakaata ja nuhteetonta elämää, ja tarraudu heidän viisautensa Sir. 6:34,60 ja Olkoon pöytäseuranasi hurskasta väkeä, ja ole iloinen, mutta kuitenkin Jumalan pelossa61 Sir. 9:16.62 Niin teki kuningas Daavid, kun hän sanoo: Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä63 Ps. 101:6. Sillä hyveellinen seura kohottaa ihmistä, kun taas huono seura kiihottaa, viekoittelee ja pahoittaa viattoman sydämen sytyttäen siinä liekkejä, jotka turmelevat sen ja haavoittavat omaatuntoa. Tätä tarkoittaa Sirak sanoessaan: Jos kosket pikeen, tahraat itsesi,276 jos veljeilet röyhkeän kanssa, muutut hänen kaltaisekseen Sir. 13:1. Siksi Jumala kielsi kansaansa seurustelemasta pakanoiden kanssa, jotteivat he oppisi näiltä epäjumalanpalvontaa 2. Moos. 23:32–33. Kuningas Salomo kehottaakin poikaansa selkeästi näin: Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset. Portto on kuin syvä hauta – – – rosvon lailla hän on väijyksissä ja kerää varomattomia luokseen64 Sananl. 23:26–28. Sirak yhtyy monessa kohdassa samaan varoitukseen, kuten Sir. 9:3: Älä käy kevytkenkäisen naisen luona, ettet takertuisi hänen pauloihinsa, sillä porttojen luona käyvät joutuvat eksyksiin65 Sir. 19:2.66 Juopon kanssa oppii ryyppäämään, noitujan kanssa oppii kiroilemaan, kielikellojen joukossa tulee itsekin panettelijaksi, ahneiden joukossa kieroksi ja niin edelleen. Kuinka tärkeä velvollisuus onkaan siis pysyä kaikin tavoin poissa tällaisesta vahingollisesta seurasta ja kehotankin teitä, rakkaani, apostoli Paavalin tavoin: Karta sellaisia! 2. Tim. 3:5.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 12
Henkilöt: Daavid Jeesus Sirak Johannes Mooses Paavali Pietari Salomo
Raamatunkohdat:
Aiheet: