Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 4
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 6
§ 5
Näillä viitoituksilla, meidän Kustaamme nousee pian ylemmäksi kuin ne vähäpätöiset kuninkaat, joilta puuttuu tämä hyveellisyyden leima, vaikka he hallitsevat miljoonia ihmisiä, ja jotka sammuvat7 pian kuin virvatulet ja jäävät häpeällisesti unohduksen peittoon.
Jos minun pitäisi vain Kustaamme korkeiden edeltäjien perusteella osoittaa, mitä svealaiset voivat toivoa hänen hengenlahjojensa tuottavan, minun pitäisi puhua Vaasoista, Kustaista ja Adolfeista, jotka ovat sangen arvostelukykyisesti ja melkein ylittämättömiä esteitä vastaan kamppaillen luoneet perustan Ruotsin kansan menestykselle. Sitten voisin myös hänen korkeiden vanhempiensa, lempeän ja jalomielisen Adolf Fredrikin ja meidän teräväjärkisen ja tulisieluisen Lovisa Ulrikamme jalojen ominaisuuksien yhdistelmästä ikään kuin löytää sen suurisieluisuuden, joka elähdyttäisi meidän Kustaatamme ja tekisi svealaiset onnelliseksi.
Jos haluaisin perustella näkemystäni monien tuhansien svealaisten esirukousten saattelemalla toivolla ja odotuksella, että Kustaa osoittautuisi suureksi, en lainkaan erehtyisi.
Ohitan kuitenkin tahallani nämä seikat. Riittäköön toteamus: Kustaamme sai syntyessään niin suuret sielunkyvyt, että ne joka suhteessa vetävät vertoja hänen korkeiden edeltäjiensä kyvyille elleivät ylitäkin niitä; tämä sielu oli luotu ottamaan vastaan ja säilyttämään kaiken tietämyksen, jota Ruotsin kuningas tarvitsee isänmaansa onnellistuttamiseen.
Kuule, Svean valtakunta! Kiitä Jumalaasi, joka on jo Kustaamme syntyessä avannut sinulle tien onneen, ja kunnioita Kaikkivaltiaan kättä, joka on valmistanut Pohjolallemme tämä loistavan keskiyön auringon.
Mutta mitäpä on äly vailla harjoitusta? Maahan kätketty aarre, joka vasta sitten rikastuttaa ihmisiä, jos se kaivetaan esiin ja otetaan hyödylliseen käyttöön; rikas kultajuonne, josta ei ole hyötyä ilman louhintaa8 ja sulatusta. Niinpä Kustaan leiviskä1 on otettava käyttöön, älyä on kasvatettava, jotta se olisi hyödyksi svealaisille. Kasvatus annettiinkin parhaiden mestareiden ja mitä erinomaisimpien miesten huoleksi.
Tällöin alkoi jo ilmaantua jotakin suurta. Hän eteni helposti tieteiden lävitse. Hänen terävä älynsä näki usein ikään kuin kaukoputkella pitemmälle asioiden ytimeen kuin osattiin odottaa.
Totuus, Jumalan luomus, joka on usein hautautuneena pimeyteen ja ennakkoluulojen soran alle, ei voinut jäädä häneltä salaan. Kaikki sujui vireästi ja nopeasti, Kustaa osoitti puhuessaan hyvää makua ja ajatteli syvällisesti. Hän kokosi itselleen tietoja, oli läsnä valtaneuvoston ja ylempien tuomioistuinten istunnoissa eikä ainoastaan näön vuoksi; hän nimittäin antoi näissä neuvonpidoissa perusteisiin menevillä kysymyksillään ja tiedoillaan vanhoille alan mestareille aihetta paneutua asiaan syvemmin kuin he olivat pitäneet tarpeellisena.
§. 5.
Efter denna utstakning skall vår Gustaf snart tränga sig fram för de små Konungar, som, fast rådande öfver flera Millioner, icke äga den ägta dygdens stämpel, utan slockna7 snart som irrblåss, och gömmas i en neslig tysta.
Skulle jag af vår Gustafs Höga Förfäder endast nödgas visa, hvad hopp Svear kunde göra sig om Hans snilles-gåfvor, då borde jag tala om Vasar,2 Gustaver, och Adolpher,3 som med så mycken urskillning, och emot nästan oöfvervinneliga hinder, lagt grunden til Svenska folkets välgång. Då kunde jag af Dess Höga Föräldrars, den Milde och Ädelmodige Adolph Friedrics och vår Skarpsinniga och Eldiga Lovisa Uldricas Höga egenskaper sammanparade, likasåsom upfinna den Stora Själ, som skulle uplifva vår Gustaf och göra Svea Folk sält.4
Ville jag bygga min satts uppå så många tusende Svears med förböner beledsagade önskan och hopp, at Gustaf skulle blifva stor, irrade jag mig ingalunda.
Men jag går med flit dem förbi. Nog af: vår Gustaf födes med så stora själs förmoner, som til alla delar liknade om ej öfverträffade Hans Höga Ätte-fäders; den var danad, at emottaga och behålla alla de insigter, som en Svensk Konung behöfde at göra sitt Fosterland sält.
Du Svea! tacka din Gud, som redan i vår Gustafs födelse banat dig vägen til Lycksalighet, och vörda den Allmagts hand, som tilredt vår Nord denna lysande Midnatts-Solen.
Men hvad är snille utan öfning? en i jorden gömd skatt, som då först riktar5 menniskor om den uptages och til nytto användes; et rikt gull-strek,6 som ej annors, än genom brytning 8 och smältning, kommer til nytto. Gustafs pund7 måste derföre uptagas, snillet upodlas, om Svear skulle gagna sig deraf. Det anförtroddes ock i bästa Mästares och ypperligaste Mäns händer.
Här begynte redan något stort at visa sig. Han trängde Sig med lätthet igenom Vetenskaperne. Hans skarpsynta snille såg likasom med syne-glas8 ofta längre in uti sakerna, än man förmodade.
Sanningen, det Guda Foster, som oftast ligger nedgrafvet under mörker och föredomars grus, kunde icke undfalla Honom. Alt var lefvande och qvickt, hvad Gustaf talte var med smak, hvad Han tänkte var djupsinnigt. Han samlade Sig insigter, bivistade Rådkammarens och de högre Domstolars öfverläggningar, och det icke för syns skull; ty Han gaf vid förefallande rådplägningar, genom Sina grundeliga frågor och uplysningar gamle Mästare i konsten anledning, at tänka längre i saken än de trodt sig behöfva.
§ 5
Näillä viitoituksilla, meidän Kustaamme nousee pian ylemmäksi kuin ne vähäpätöiset kuninkaat, joilta puuttuu tämä hyveellisyyden leima, vaikka he hallitsevat miljoonia ihmisiä, ja jotka sammuvat7 pian kuin virvatulet ja jäävät häpeällisesti unohduksen peittoon.
Jos minun pitäisi vain Kustaamme korkeiden edeltäjien perusteella osoittaa, mitä svealaiset voivat toivoa hänen hengenlahjojensa tuottavan, minun pitäisi puhua Vaasoista, Kustaista ja Adolfeista, jotka ovat sangen arvostelukykyisesti ja melkein ylittämättömiä esteitä vastaan kamppaillen luoneet perustan Ruotsin kansan menestykselle. Sitten voisin myös hänen korkeiden vanhempiensa, lempeän ja jalomielisen Adolf Fredrikin ja meidän teräväjärkisen ja tulisieluisen Lovisa Ulrikamme jalojen ominaisuuksien yhdistelmästä ikään kuin löytää sen suurisieluisuuden, joka elähdyttäisi meidän Kustaatamme ja tekisi svealaiset onnelliseksi.
Jos haluaisin perustella näkemystäni monien tuhansien svealaisten esirukousten saattelemalla toivolla ja odotuksella, että Kustaa osoittautuisi suureksi, en lainkaan erehtyisi.
Ohitan kuitenkin tahallani nämä seikat. Riittäköön toteamus: Kustaamme sai syntyessään niin suuret sielunkyvyt, että ne joka suhteessa vetävät vertoja hänen korkeiden edeltäjiensä kyvyille elleivät ylitäkin niitä; tämä sielu oli luotu ottamaan vastaan ja säilyttämään kaiken tietämyksen, jota Ruotsin kuningas tarvitsee isänmaansa onnellistuttamiseen.
Kuule, Svean valtakunta! Kiitä Jumalaasi, joka on jo Kustaamme syntyessä avannut sinulle tien onneen, ja kunnioita Kaikkivaltiaan kättä, joka on valmistanut Pohjolallemme tämä loistavan keskiyön auringon.
Mutta mitäpä on äly vailla harjoitusta? Maahan kätketty aarre, joka vasta sitten rikastuttaa ihmisiä, jos se kaivetaan esiin ja otetaan hyödylliseen käyttöön; rikas kultajuonne, josta ei ole hyötyä ilman louhintaa8 ja sulatusta. Niinpä Kustaan leiviskä9 on otettava käyttöön, älyä on kasvatettava, jotta se olisi hyödyksi svealaisille. Kasvatus annettiinkin parhaiden mestareiden ja mitä erinomaisimpien miesten huoleksi.
Tällöin alkoi jo ilmaantua jotakin suurta. Hän eteni helposti tieteiden lävitse. Hänen terävä älynsä näki usein ikään kuin kaukoputkella pitemmälle asioiden ytimeen kuin osattiin odottaa.
Totuus, Jumalan luomus, joka on usein hautautuneena pimeyteen ja ennakkoluulojen soran alle, ei voinut jäädä häneltä salaan. Kaikki sujui vireästi ja nopeasti, Kustaa osoitti puhuessaan hyvää makua ja ajatteli syvällisesti. Hän kokosi itselleen tietoja, oli läsnä valtaneuvoston ja ylempien tuomioistuinten istunnoissa eikä ainoastaan näön vuoksi; hän nimittäin antoi näissä neuvonpidoissa perusteisiin menevillä kysymyksillään ja tiedoillaan vanhoille alan mestareille aihetta paneutua asiaan syvemmin kuin he olivat pitäneet tarpeellisena.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 4
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 6
Henkilöt: Adolf Fredrik Kustaa III Lovisa Ulrika
Raamatunkohdat:
Aiheet: