Kruunajaispuhe, § 14

§. 14.

Kom nu, du uplysta del af vårt Jord-klot, kom, säger jag, och visa fram dina Kungar, sätt nu de yppersta i jämförelse med vår Gustaf. Men lätt de låga själar bland Regenter gå bort och gömma sig; ty Gustafs klarhet förmörkar dem aldeles. Jag vill icke röra om Edert snille, I kloke män; åtnöjens med Eder Lott. Gustaver äro tunt sådde. Jag23 förebrår icke Eder hjertats fel, fast oäkta begär ofta utgöra drif-fjedrarna til Eder dygd; men Gustafs flit saknar jag mäst hos Eder. I styren Folk, och stiften Lagar, och kännen sjelfve ingendera; ty dertil fordras bekymmer och arbete, och det skyn I. Hvarföre vaken I icke öfver Edert Folk då de vaka för Eder? Hvem liten I uppå? Ministrar och Ämbetsmän, och de åter uppå Eder. Hvarföre klagen I, at det går bakvändt til uti Edert Rike, då I sjelfve icke viljen rätta det. Ämbetsmännerne, sägen I, äro försummeliga, då I, som innehafven det högsta Ämbetet, ären likadanne. De arbeta för lega, men I umgås med Eder egendom.

I viljen vara Herdar då Fåren skola klippas och dricka af hjordens mjölk, men at leda dem i bet tron I kommer andra til.

O Förstar! Öfverser icke således folket, de äro Edra bröder. Är det en ära at kallas Folkets Fader, så försaker icke heller den mödan at vara det. I torden räkna det för lågt at lära flit af Folket: Väl än så låter då Gustaf, vår outtrötteliga Gustaf, låter Honom lära Eder sådant, så skolen I ock en gång välsignas, såsom Gustaf nu af oss.

§ 14

Tule nyt esiin, maapallomme valistunut osa, tule, minä sanon, ja näytä kuninkaasi, vertaa heistä parhaita meidän Kustaaseemme. Mutta anna hallitsijoiden joukossa olevien alhaisten sielujen painua piiloon, sillä Kustaan kirkkaus jättää heidät täysin pimentoon. En halua järkyttää älyänne, viisaat miehet; tyytykää siihen, mikä osananne on. Kustaan veroisia ei monia löydy. En23 moiti teitä sydämenne vioista, vaikka vääränlaiset halut usein ovat teidän hyveellisyytenne pontimina; eniten kaipaan teistä Kustaan uutteruutta. Te hallitsette kansoja ja säädätte lakeja, ettekä tunne kumpaakaan asiaa omakohtaisesti, sillä siihen vaaditaan tunnollisuutta ja työtä, ja niitä te kaihdatte. Miksi te ette pidä huolta kansastanne, kun kansanne pitävät huolta teistä? Keneen te luotatte? Ministereihin ja virkamiehiin, ja he puolestaan luottavat teihin. Miksi te valitatte asioiden nurinkurista tilaa valtakunnissanne, kun ette itse halua sitä korjata? Te sanotte, että virkamiehet laiminlyövät tehtäviään, samalla kun te ylimmän viran haltijoina teette samoin. He tekevät työtä saadakseen siitä palkan, mutta te käsittelette omaa omaisuuttanne.

Te haluatte olla paimenia silloin, kun lampaat keritään ja karjan maitoa juodaan, mutta elikoiden viemistä laitumelle te pidätte muiden tehtävänä.

Ruhtinaat, kuulkaa! Älkää tuolla tavalla halveksiko kansaa, sen ihmiset ovat teidän veljiänne. Jos pidetään kunniana kansan isän nimeä, nähkää myös vaivaa ollaksenne sitä. Te pitänette liian vähäarvoisena ahkeruuden oppimista kansalta. Olkoon niin, mutta antakaa sitten Kustaan, meidän uupumattoman Kustaamme, opettaa teille sitä, niin että teitäkin joskus vielä siunataan niin kuin me nyt siunaamme Kustaata.

Unfortunately this content isn't available in English