Edellinen jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 11
Seuraava jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 13
§ 12
Tämän takia ei ollut merkillistä, että pankin maksusitoumusten arvo alkoi kaikista käskyistä ja säädöksistä huolimatta horjua: ne saivat sen arvon, minkä tavaroita tai vekseleitä myyvät henkilöt niille halusivat antaa. Tähän vaikutti paljon myös valtakunnan sisällä liikkeeseen tuolla tavalla saatettu uskomaton setelien määrä, josta voinen käyttää edesmenneen kauppaneuvos Polhemin oivaltavaa huomiota: siellä missä17 helmiä kerätään lapiokaupalla, ne eivät voi missään tapauksessa olla yhtä arvokkaita kuin sijoitettuina koruihin ja kaulanauhoihin.
Taalerin huonontumiseen eli riikintaaleria vastaavan markkamäärän kasvuun on siis kaikkiaan kolme syytä, nimittäin 1) omat rahasäädöksemme, 2) kolmen säädyn omat toimet pankin asioissa salaisen valiokuntansa, pankkideputaatioidensa ja valtuutettujensa välityksellä sekä 3) kauppiaiden spekulointi. Edellä mainitut ovat joko laatineet tuollaisia säädöksiä tai ainakin käyttäneet niitä edukseen; ja jos kymmenen onkin välttänyt tätä, yhdestoista on varmasti käyttänyt tilaisuutta, ja jos näistä syistä kaksi ensimmäistä poistetaan, kolmas katoaa itsestään. Kun tämä otetaan huomioon, ei kaikkea syytä oikeastaan saa sysätä vientikauppiaiden ja vekselinasettajien harteille.
Asiat oli järjestetty sillä tavalla, että lopputuloksesta oli tuleva sellainen kuin meillä nyt on käsissämme.
Kaikki tämä sai aikaan sen, että seteliin merkityllä taalerimäärällä ei ollut vakaata arvoa reaaliseen metallirahaan verrattuna, ja tämä epävarmuus puolestaan johti siihen, ettei reaalinen metalliraha voinut liiketoimissa viihtyä setelirahojen seassa, mikä lisäsi viimeksi mainittujen arvon heilahtelua.
Setelitaaleri eli seteleihin merkitty taalerimäärä on tällä tavalla pudonnut 1/9 riikintaalerista sen 1/27:aan, mikä voidaan ilmaista myös näin: kun joku on tarvinnut käypää maksua tavarastaan tai ostaja käypää rahaa tilatakseen tavaroita ennakolta, hän on joutunut maksamaan riikintaalerista 36–108 markkaa seteleinä tai 9–27 setelitaaleria, ja koska riikintaaleri on nykyisin täysin sama kuin se oli 30–40 vuotta sitten, on selvää, että setelitaaleri ja -markka ovat menettäneet arvostaan 2/3, ja tänä aikana tavaroiden hinnat kuparitaalereina ovat nousseet samassa suhteessa. Ja vaikka riikintaalerista tarvitsee setelistön supistamisen sekä useiden muiden syiden takia maksaa enää 70 markkaa tai hieman enemmän, tavaroiden hinnat eivät ole kuitenkaan ehtineet mukautua tilanteeseen, vaan aiheuttavat edelleen valitusta ja ahdinkoa kaikkien elinkeinojen ja liiketoimien piirissä.
§. 12.
I anledning häraf war icke underligt, at Bankens förskrifningar, oaktadt alla Påbud och Förordningar, fingo et waklande wärde, det är sådant, som de, hwilka hade waror eller wäxlar at sälja, wille sätta uppå dem; därtil bidrog äfwen alt för mycket den otroliga mängden af Sedlar, som dymedelst kom uti wår Inrikes rörelse; om hwilken jag wäl må bruka Afl. Commerce-Rådet Polhems infälle: hwa17rest man samlar pärlor med skoflar, kunna de omöjeligen wara i lika wärde, som då de sitta i smycke och halsband.
Trenne äro altså i gemen orsaker til Dalerns försämrande eller marktalets förökning på Riksdalern, nämligen 1:o wåra egna Mynt-författningar. 2:o 3:ne Respective Ståndens egna anstalter med Banken, genom sina Secreta Utskott, Banco-Deputationer och Fullmägtiga, och 3:o Köpmäns speculationer, i det de antingen utwerkat sådana författningar, eller åtminstone nyttjadt dem til sin förmon; hwilket, om Tio tagit sig wara före,1 den 11:te dock ofelbart nyttjat, och om af dessa orsaker de 2:ne första häfwas, förfaller den 3:dje af sig sjelf. I anseende hwartil man ej egenteligen får skjuta all skulden på Exporteurer och Trassenter.
Sakerne woro så stälde, at utgången skulle blifwa sådan, som wi nu hafwe den uti händerna.
Alt detta werkade, at Daler-talet, som stod på Sedelen, hade intet wisst wärde emot det reela Myntet, och denna owissheten werkade åter tilbaka, at det reela omöjeligen kunde trifwas i rörelsen ibland Sedel-myntet, hwarigenom det senares wärde blef så mycket obeständigare.
Sedel-dalern eller det på Sedlarne utsatta Daler-talet, har således fallit från 1/9 til 1/27 dels Riksdaler, eller som är det samma: När någon behöft en redbar betalning för sin Wara, eller köparen redbara penningar, at införskrifwa waror före, har han warit nödsakad, af Sedelmarker betala för en Riksdaler från 36 til 108, eller daler från 9 til 27, och emedan Riksd. nu är aldeles den samma, som han warit för 30 och 40 år tilbaka, så är klart, at Sedel-dalern och marken blifwit til 2/3 delar försämrade, under hwilken tid äfwen waru-prisen i Daler K:mt upstigit i samma mon. Och ehuru förmedelst Sedel-stockens indragning, jämte flere orsaker Riksdalren nu åter fallit til 70 mark eller något därutöfwer, hafwa dock waru-prisen ännu ej hunnit rätta sig därefter, utan werka imedlertid klagan och trångs-mål i alla näringar och rörelser.
§ 12
Tämän takia ei ollut merkillistä, että pankin maksusitoumusten arvo alkoi kaikista käskyistä ja säädöksistä huolimatta horjua: ne saivat sen arvon, minkä tavaroita tai vekseleitä myyvät henkilöt niille halusivat antaa. Tähän vaikutti paljon myös valtakunnan sisällä liikkeeseen tuolla tavalla saatettu uskomaton setelien määrä, josta voinen käyttää edesmenneen kauppaneuvos Polhemin oivaltavaa huomiota: siellä missä17 helmiä kerätään lapiokaupalla, ne eivät voi missään tapauksessa olla yhtä arvokkaita kuin sijoitettuina koruihin ja kaulanauhoihin.
Taalerin huonontumiseen eli riikintaaleria vastaavan markkamäärän kasvuun on siis kaikkiaan kolme syytä, nimittäin 1) omat rahasäädöksemme, 2) kolmen säädyn omat toimet pankin asioissa salaisen valiokuntansa, pankkideputaatioidensa ja valtuutettujensa välityksellä sekä 3) kauppiaiden spekulointi. Edellä mainitut ovat joko laatineet tuollaisia säädöksiä tai ainakin käyttäneet niitä edukseen; ja jos kymmenen onkin välttänyt tätä, yhdestoista on varmasti käyttänyt tilaisuutta, ja jos näistä syistä kaksi ensimmäistä poistetaan, kolmas katoaa itsestään. Kun tämä otetaan huomioon, ei kaikkea syytä oikeastaan saa sysätä vientikauppiaiden ja vekselinasettajien harteille.
Asiat oli järjestetty sillä tavalla, että lopputuloksesta oli tuleva sellainen kuin meillä nyt on käsissämme.
Kaikki tämä sai aikaan sen, että seteliin merkityllä taalerimäärällä ei ollut vakaata arvoa reaaliseen metallirahaan verrattuna, ja tämä epävarmuus puolestaan johti siihen, ettei reaalinen metalliraha voinut liiketoimissa viihtyä setelirahojen seassa, mikä lisäsi viimeksi mainittujen arvon heilahtelua.
Setelitaaleri eli seteleihin merkitty taalerimäärä on tällä tavalla pudonnut 1/9 riikintaalerista sen 1/27:aan, mikä voidaan ilmaista myös näin: kun joku on tarvinnut käypää maksua tavarastaan tai ostaja käypää rahaa tilatakseen tavaroita ennakolta, hän on joutunut maksamaan riikintaalerista 36–108 markkaa seteleinä tai 9–27 setelitaaleria, ja koska riikintaaleri on nykyisin täysin sama kuin se oli 30–40 vuotta sitten, on selvää, että setelitaaleri ja -markka ovat menettäneet arvostaan 2/3, ja tänä aikana tavaroiden hinnat kuparitaalereina ovat nousseet samassa suhteessa. Ja vaikka riikintaalerista tarvitsee setelistön supistamisen sekä useiden muiden syiden takia maksaa enää 70 markkaa tai hieman enemmän, tavaroiden hinnat eivät ole kuitenkaan ehtineet mukautua tilanteeseen, vaan aiheuttavat edelleen valitusta ja ahdinkoa kaikkien elinkeinojen ja liiketoimien piirissä.
§ 12
In view of this, it was not surprising that the Bank’s promissory notes, despite all decrees and ordinances, came to have a fluctuating value, namely that which those who had commodities or bills of exchange to sell were prepared to set on them, to which the incredible number of banknotes that came into circulation within our country in that way also contributed all too much, for which I may well cite the remark of the late Board of Trade Counsellor Polhem: “Where17 pearls are gathered by the shovelful, they cannot possibly be of the same value as when they are set in jewelry and necklaces.”
There are thus generally three causes of the debasement of the daler or the rise in the relative value of the mark against the riksdaler: first, our own monetary regulations; second, the measures adopted by the three respective Estates with regard to the Bank through their Secret Committee, banking committees and directors; and third, the speculation of merchants, in that they have either secured such regulations or at least made use of them to their own advantage, which, even if ten have avoided doing, the eleventh has nonetheless infallibly done, and if the first two of these causes are done away with, the third will lapse of itself. With regard to which, one should really not apportion all blame to exporters and issuers of bills of exchange.
Matters were arranged in such a way that the outcome would be that which we are now experiencing.
All this caused the daler denomination printed on the banknote not to have any defined value against the current coin, and this uncertainty in turn caused the current coin not to coexist easily in circulation with the paper currency, which made the value of the latter all the more unstable.
The paper daler, or the daler denomination shown on the banknotes, has thus fallen from 1/9 to 1/27 of a riksdaler, or, which amounts to the same: when someone has required cash payment for his commodity or a buyer ready money with which to order some commodities, he has been obliged to pay from 36 to 108 paper mark for a riksdaler, or from 9 to 27 daler, and as the riksdaler is now worth exactly the same as it has been for the past 30 or 40 years, it is clear that the paper daler and mark have been devalued by two-thirds, during which time commodity prices in daler kmt have risen to the same extent. And although the riksdaler has now fallen again to 70 mark or slightly above that, owing to the withdrawal of the circulating notes and other reasons, the commodity prices have not yet had time to adjust themselves to that but in the meantime cause complaints and distress in all economic pursuits and enterprises.
§. 12.
I anledning häraf war icke underligt, at Bankens förskrifningar, oaktadt alla Påbud och Förordningar, fingo et waklande wärde, det är sådant, som de, hwilka hade waror eller wäxlar at sälja, wille sätta uppå dem; därtil bidrog äfwen alt för mycket den otroliga mängden af Sedlar, som dymedelst kom uti wår Inrikes rörelse; om hwilken jag wäl må bruka Afl. Commerce-Rådet Polhems infälle: hwa17rest man samlar pärlor med skoflar, kunna de omöjeligen wara i lika wärde, som då de sitta i smycke och halsband.
Trenne äro altså i gemen orsaker til Dalerns försämrande eller marktalets förökning på Riksdalern, nämligen 1:o wåra egna Mynt-författningar. 2:o 3:ne Respective Ståndens egna anstalter med Banken, genom sina Secreta Utskott, Banco-Deputationer och Fullmägtiga, och 3:o Köpmäns speculationer, i det de antingen utwerkat sådana författningar, eller åtminstone nyttjadt dem til sin förmon; hwilket, om Tio tagit sig wara före,2 den 11:te dock ofelbart nyttjat, och om af dessa orsaker de 2:ne första häfwas, förfaller den 3:dje af sig sjelf. I anseende hwartil man ej egenteligen får skjuta all skulden på Exporteurer och Trassenter.
Sakerne woro så stälde, at utgången skulle blifwa sådan, som wi nu hafwe den uti händerna.
Alt detta werkade, at Daler-talet, som stod på Sedelen, hade intet wisst wärde emot det reela Myntet, och denna owissheten werkade åter tilbaka, at det reela omöjeligen kunde trifwas i rörelsen ibland Sedel-myntet, hwarigenom det senares wärde blef så mycket obeständigare.
Sedel-dalern eller det på Sedlarne utsatta Daler-talet, har således fallit från 1/9 til 1/27 dels Riksdaler, eller som är det samma: När någon behöft en redbar betalning för sin Wara, eller köparen redbara penningar, at införskrifwa waror före, har han warit nödsakad, af Sedelmarker betala för en Riksdaler från 36 til 108, eller daler från 9 til 27, och emedan Riksd. nu är aldeles den samma, som han warit för 30 och 40 år tilbaka, så är klart, at Sedel-dalern och marken blifwit til 2/3 delar försämrade, under hwilken tid äfwen waru-prisen i Daler K:mt upstigit i samma mon. Och ehuru förmedelst Sedel-stockens indragning, jämte flere orsaker Riksdalren nu åter fallit til 70 mark eller något därutöfwer, hafwa dock waru-prisen ännu ej hunnit rätta sig därefter, utan werka imedlertid klagan och trångs-mål i alla näringar och rörelser.
§ 12
Tämän takia ei ollut merkillistä, että pankin maksusitoumusten arvo alkoi kaikista käskyistä ja säädöksistä huolimatta horjua: ne saivat sen arvon, minkä tavaroita tai vekseleitä myyvät henkilöt niille halusivat antaa. Tähän vaikutti paljon myös valtakunnan sisällä liikkeeseen tuolla tavalla saatettu uskomaton setelien määrä, josta voinen käyttää edesmenneen kauppaneuvos Polhemin oivaltavaa huomiota: siellä missä17 helmiä kerätään lapiokaupalla, ne eivät voi missään tapauksessa olla yhtä arvokkaita kuin sijoitettuina koruihin ja kaulanauhoihin.
Taalerin huonontumiseen eli riikintaaleria vastaavan markkamäärän kasvuun on siis kaikkiaan kolme syytä, nimittäin 1) omat rahasäädöksemme, 2) kolmen säädyn omat toimet pankin asioissa salaisen valiokuntansa, pankkideputaatioidensa ja valtuutettujensa välityksellä sekä 3) kauppiaiden spekulointi. Edellä mainitut ovat joko laatineet tuollaisia säädöksiä tai ainakin käyttäneet niitä edukseen; ja jos kymmenen onkin välttänyt tätä, yhdestoista on varmasti käyttänyt tilaisuutta, ja jos näistä syistä kaksi ensimmäistä poistetaan, kolmas katoaa itsestään. Kun tämä otetaan huomioon, ei kaikkea syytä oikeastaan saa sysätä vientikauppiaiden ja vekselinasettajien harteille.
Asiat oli järjestetty sillä tavalla, että lopputuloksesta oli tuleva sellainen kuin meillä nyt on käsissämme.
Kaikki tämä sai aikaan sen, että seteliin merkityllä taalerimäärällä ei ollut vakaata arvoa reaaliseen metallirahaan verrattuna, ja tämä epävarmuus puolestaan johti siihen, ettei reaalinen metalliraha voinut liiketoimissa viihtyä setelirahojen seassa, mikä lisäsi viimeksi mainittujen arvon heilahtelua.
Setelitaaleri eli seteleihin merkitty taalerimäärä on tällä tavalla pudonnut 1/9 riikintaalerista sen 1/27:aan, mikä voidaan ilmaista myös näin: kun joku on tarvinnut käypää maksua tavarastaan tai ostaja käypää rahaa tilatakseen tavaroita ennakolta, hän on joutunut maksamaan riikintaalerista 36–108 markkaa seteleinä tai 9–27 setelitaaleria, ja koska riikintaaleri on nykyisin täysin sama kuin se oli 30–40 vuotta sitten, on selvää, että setelitaaleri ja -markka ovat menettäneet arvostaan 2/3, ja tänä aikana tavaroiden hinnat kuparitaalereina ovat nousseet samassa suhteessa. Ja vaikka riikintaalerista tarvitsee setelistön supistamisen sekä useiden muiden syiden takia maksaa enää 70 markkaa tai hieman enemmän, tavaroiden hinnat eivät ole kuitenkaan ehtineet mukautua tilanteeseen, vaan aiheuttavat edelleen valitusta ja ahdinkoa kaikkien elinkeinojen ja liiketoimien piirissä.
§ 12
In view of this, it was not surprising that the Bank’s promissory notes, despite all decrees and ordinances, came to have a fluctuating value, namely that which those who had commodities or bills of exchange to sell were prepared to set on them, to which the incredible number of banknotes that came into circulation within our country in that way also contributed all too much, for which I may well cite the remark of the late Board of Trade Counsellor Polhem: “Where17 pearls are gathered by the shovelful, they cannot possibly be of the same value as when they are set in jewelry and necklaces.”
There are thus generally three causes of the debasement of the daler or the rise in the relative value of the mark against the riksdaler: first, our own monetary regulations; second, the measures adopted by the three respective Estates with regard to the Bank through their Secret Committee, banking committees and directors; and third, the speculation of merchants, in that they have either secured such regulations or at least made use of them to their own advantage, which, even if ten have avoided doing, the eleventh has nonetheless infallibly done, and if the first two of these causes are done away with, the third will lapse of itself. With regard to which, one should really not apportion all blame to exporters and issuers of bills of exchange.
Matters were arranged in such a way that the outcome would be that which we are now experiencing.
All this caused the daler denomination printed on the banknote not to have any defined value against the current coin, and this uncertainty in turn caused the current coin not to coexist easily in circulation with the paper currency, which made the value of the latter all the more unstable.
The paper daler, or the daler denomination shown on the banknotes, has thus fallen from 1/9 to 1/27 of a riksdaler, or, which amounts to the same: when someone has required cash payment for his commodity or a buyer ready money with which to order some commodities, he has been obliged to pay from 36 to 108 paper mark for a riksdaler, or from 9 to 27 daler, and as the riksdaler is now worth exactly the same as it has been for the past 30 or 40 years, it is clear that the paper daler and mark have been devalued by two-thirds, during which time commodity prices in daler kmt have risen to the same extent. And although the riksdaler has now fallen again to 70 mark or slightly above that, owing to the withdrawal of the circulating notes and other reasons, the commodity prices have not yet had time to adjust themselves to that but in the meantime cause complaints and distress in all economic pursuits and enterprises.
Edellinen jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 11
Seuraava jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 13
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: