Maakauppa, § 19

§. 19.

Vidare påstår man ock, at landthandelen bör derföre vara förbuden, at då förmögne landthandlare upköpa varor af allmogen för godt köp,1för godt köp: till ett förmånligt pris kunna de göra uplag af dem, til en67 tid, och dermed upstegra prisen. Hvarvid jag åter bör nämna, at någon upstegring ej kan ega rum, då en och hvar får köpa fritt, och sälja fritt. Annars äro sådane uplag af de varor, då de säljas för lågt, intet så skadelige, som egennyttan i första fallet dömer det. De äro, i en fri handel, förrådshus, som mota hungersnöd: och såsom de något uphöja varan ifrån vanpris, så mota de ock i svåra tider et samvetslöst stegrande, och afvärja således båda dessa ytterligheter.

Sist förebär man ock orsaken til detta förbud vara, at mota de monopolier, hvilka stadsboer föröfva, när de fara omkring landet och upköpa varor til salu i städerna. Huru är nu detta rimeligt? Om en eller två blefve privilegierade, at uphandla alla landtmanna varor, i68 vissa soknar, så låter saken hälst trolig; men när alle ega lika frihet, at upköpa hvad och hvarest dem behagar, blifver det platt omöjeligt, at få sig härvid något begrep om monopolier.

Så svage äro de skäl, och så flygtige de dunster,2förvillande eller förledande bilder man ställer Förstar och Lagstiftare för ögonen, när man genom författningar vil inskränka et folks i naturen grundade friheter.

1. för godt köp: till ett förmånligt pris
2. förvillande eller förledande bilder

§ 19

Lisäksi väitetään myös, että maakaupan pitää olla kiellettyä, koska varakkaat maakauppiaat voivat ostaa tavaroita rahvaalta huokealla, varastoida niitä joksikin67 aikaa ja sillä tavalla nostaa niiden hintaa. Tähän minun on taas sanottava, että hintojen vedätystä ei voi tapahtua silloin, kun jokainen saa ostaa vapaasti ja myydä vapaasti. Tuollaiset tavaravarastot, joita kartutetaan, kun hinta on liian alhainen, eivät muuten ole niin vahingollisia kuin itsekkyyden vallassa ensi hätään arvioidaan. Ne ovat vapaakaupan oloissa varastoja, joilla torjutaan nälänhätää, ja vaikka ne jonkin verran nostavat hintoja polkuhintojen tasolta, ne toisaalta hillitsevät vaikeina aikoina tunnottomia hinnankorotuksia ja suojaavat siis näiltä molemmilta ääritilanteilta.

Lopuksi esitetään tämän kiellon näennäiseksi syyksi myös halu muka torjua kaupunkilaisten monopoliasema, jonka he saisivat kiertäessään maaseutua ostamassa tavaroita myytäväksi kaupungeissa. Mitä järkeä tässä nyt oikein on? Jos yksi tai kaksi saisi etuoikeuden ostaa kaikki maalaisten tuotteet68 tietyistä pitäjistä, väite kuulostaa edes vähän uskottavalta, mutta kun kaikilla on sama vapaus ostaa mitä ja mistä haluavat, on kerrassaan mahdotonta kuvitella tässä olevan minkäänlaisia monopoliasemia.

Näin heiveröisiä ovat ne syyt ja näin haihtuvia ne sumut, joita on levitetty hallitsijoiden ja lainsäätäjien silmien eteen silloin, kun säädöksillä halutaan rajoittaa luonnon antamiin oikeuksiin perustuvia kansan vapauksia.

§ 19

It is further maintained that rural trade ought to be prohibited because, when wealthy rural traders buy commodities from the country people at a good price, they can store them for67 a time and thereby raise the prices. In response to which I again ought to say that no price rise can occur when everyone can buy freely and sell freely. In any case, such stores of commodities, when they are selling at too low a price, are not as harmful as self­interest in the first place makes them out to be. Under conditions of free trade they are storehouses that prevent famine; and while they do raise the cost of the commodity slightly a price that would mean selling at a loss, they also prevent an unconscionable price inflation in hard times and thus ward off both of these extremes.

Lastly, it is also alleged that the reason for this prohibition is to prevent the monopolies that townsmen exercise when they travel round the country buying commodities to sell them in the towns. How can that be plausible? If one or two were licensed to purchase all the rural commodities in68 certain parishes, that would sound convincing, but when all possess the same freedom to purchase whatever and wherever they wish, it becomes quite impossible for any kind of monopolies to arise.

So feeble are the reasons and so volatile the vapours displayed before princes and legislators when one wishes to restrict by legislation the rights of a people that are founded in nature.