Maakauppa, § 13

§. 13.

Men det är ej allenast denna på vist sätt tilstadda1tillåtna Landthandelen, som motar de olyckeliga följder, som med Lagens efterlefnad äro förknippade. Den öfvas til all lycka för Riket och undersåtare, mycket i miugg allestädes, men mäst der den är oumbärligast, neml. i de ifrån städerne aflägsne landsbygder. De kunna omöjeligen utom den ega bestånd, eller få det de nödigast tarfva; utan måste antingen fly ifrån sit fädernesland, eller dö af brist på sina nödvändigaste behofver, såsom i en ödemark. På så aflägsna ställen,49 säger man, böra inrättas städer och köpingar, då förfaller landthandelen. Hvem ville väl neka eller hindra dem, om ej de förre städers handlande, som då icke lika lätt kunde öfver varu-prisen utöfva sit envälde och med det samma hindra en annars möjelig tilväxt på varor? Men aldrig kunna privilegierade städer ställas i hvar by, då likväl en landthandlare, om icke två, äro der oumbärlige. Emedlertid verkar detta, och flere dylike oundgängelige lagbrott, et i långliga tider oboteligt förakt för lagarna, som förstör laglydnaden i de angelägnaste delar. Och om ock execution vore af sådana lagar den aldrasträngaste, kan den lydande ej annat än knota, då naturens första rättigheter honom afskäras. Olyckeligt det folk, som bindes af många sådana band! Och olyc50kelig den Regering, som måste styra et på alla sidor fängsladt folk, utan at våga släppa det på fältet!

1. tillåtna

§ 13

Tämä erikseen sallittu maakauppa ei kuitenkaan ole yksin torjumassa lain noudattamisen epäedullisia seurauksia. Valtakunnan ja alamaisten onneksi tätä kauppaa harjoitetaan paljon salaisesti kaikkialla, mutta eniten siellä, missä se on välttämättömintä, nimittäin kauimpana kaupungeista sijaitsevilla maaseutupaikkakunnilla. Niiden asutus ei voisi ilman sitä mitenkään säilyä eikä saada välttämättömimpiäkään tarpeitaan tyydytetyksi, vaan asukkaiden olisi joko paettava isiensä maasta tai kuoltava välttämättömimpienkin tavaroidensa puutteeseen aivan kuin erämaassa. Sanottaneen, että noin syrjäisille seuduille49 on perustettava kaupunkeja ja kauppaloita, silloin maakauppa tyrehtyy. Kukapa muu haluaisikaan kieltää tai estää tätä kuin olemassa olevien kaupunkien kauppiaat, jotka eivät silloin voisi yhtä helposti määrätä tavaroiden hinnoista yksinvaltaisesti eivätkä samalla estää muuten mahdollista tavaramäärän lisääntymistä? Erivapauksin varustettuja kaupunkeja ei kuitenkaan voida koskaan perustaa joka kylään, mutta maakauppias tai parikin on siellä välttämättä oltava. Tämä ja monet muut samantapaiset välttämättömät lainrikkomukset johtavat kuitenkin pitkiksi ajoiksi auttamattomaan lakien halveksuntaan, joka hävittää lainkuuliaisuuden tärkeimmissäkin asioissa. Ja vaikka tuollaisten lakien noudattamista valvottaisiin ankarimmillakin keinoilla, lakia noudattava väistämättä napisee, kun luonnon suomat ensisijaiset oikeudet häneltä riistetään. Onneton on monien tuollaisten kahleiden sitoma kansa! Ja onneton50 se hallitus, joka joutuu hallitsemaan joka puolelta saarrettua kansaa uskaltamatta päästää sitä avoimille laitumille!

§ 13

But it is not only this, so to speak, condoned rural trade that mitigates the unfortunate consequences that are associated with observance of the law. Fortunately enough for the realm and its subjects, it is everywhere conducted covertly on a considerable scale, but above all where it is most indispensable, namely in the country districts that are remote from the towns. Their inhabitants cannot possibly survive without it or obtain their most essential requirements but would then either have to abandon their fatherland or die for want of their most basic necessities, as if in a wilderness. In such remote places,49 it is said, one ought to establish towns or small market communities, when the rural trade would cease. Who would oppose or obstruct that, if not the traders in the already existing towns, who would not then so easily be able to exercise their absolute control of commodity prices and at the same time impede an otherwise possible growth of commodities? But privileged towns can never be established in every village, whereas a rural trader or even two are indispensable there. However, this and other such inescapable breaches of the law create a contempt for the law that cannot be remedied for a very long time and destroys law­abidingness in its most essential aspects. And even if the enforcement of such laws were extremely strict, he who is subject to them will inevitably grumble when he is denied the most fundamental rights of nature. Unhappy is the nation that is bound with many such fetters! And unhappy50 the government that has to rule a people hemmed in on every side, without daring to liberate it!