Edellinen jakso: Maakauppa, Otsikkosivu ja Esipuhe
Seuraava jakso: Maakauppa, § 2
§ 1
Kunnianarvoisan seuran kutsusta tartun kynään, syvästi järkyttyneenä niistä kahleista, jotka ihmiskunta on itselleen asettanut, epätoivoisena, koska en kykene niitä irrottamaan, mutta kuitenkin velvollisena yrittämään.
Ollessani vailla kokemusta maailmasta uskoin, että ihmissuvun puolustajien päivänvaloon tuomat totuudet saisivat ajattelevan kansan vakuuttumaan ja häivyttäisivät näkyvistä pimeyden ja omakohtaisten etupyyteiden virvatulet. Monivuotinen kokemus on kuitenkin opettanut minulle, että kaikkein pahimmin ihmiskunnan etujen vastaiset ajatusrakennelmat säilyvät perustotuuksina vuosisatojen ajan ja että kokonaisia maanosia hallitaan vallitsevien12 harhakäsitysten ja ennakkoluulojen mukaisesti, mutta oman sukukuntamme pelastamista tavoittelevat totuudet sen sijaan joutuvat maanpakoon. Sille, joka onnettomuudekseen rakastaa ihmisiä, ei näin ollen näytä jäävän juuri muuta mahdollisuutta kuin huokailla näiden sukukunnalleen asetettujen kahleiden takia, ja tämäkin on kätkettävä omaan sisimpäänsä, jotta ei joutuisi harhaoppisena suljetuksi ulos koko yhteiskunnasta, jonka jäsen on.
Kun ihmiset ovat kuitenkin Euroopan mahtavimmissa valtakunnissa saaneet ruveta hengittämään ja kun Suuren Hallitsijamme terävä järki pystyy tunkeutumaan oman edun tavoittelun suojavallien läpi ja hänen ylin toiveensa on saada ihmiset tuntemaan olonsa onnelliseksi hänen hallitessaan, täydelliseen toivottomuuteen ei suinkaan ole aihetta. Rohkenen näin ollen astua tämän sangen arvovaltaisen seuran eteen hengittääkseni puhtaan vapauden ilmaa ja auttaakseni rasitettua sukukuntaamme.13
Tiede- ja kirjallisuusseura on antanut vastattavaksi kysymyksen Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen? ja kehottanut maanmiehiään vastaamaan siihen. Sinua, sorrettu maakauppa, vapauden elimistöön kuuluvaa pientä mutta välttämätöntä jäsentä, olen lähtenyt puolustamaan, en lahjottuna enkä sinun vaurastuttamanasi, vaan sen takia, että sinä vaurastutat ihmisiä ja tuot heidän saatavilleen sen, mitä he tarvitsevat tarpeidensa tyydyttämiseen ja itsensä ilahduttamiseen. Voi sinua, vainottu maakauppa, sinun sekä samalla oman sukukuntansa turmioksi ovat yhdistyneet voimat tehneet työtä useiden vuosisatojen ajan, sinä olet joutunut lukemattomia kertoja oikeuden eteen, sinut on tuomittu hävitettäväksi, sinua on kidutettu, sinut on vangittu ja tungettu ahtaalle, mutta silti yhä elät! Tällä kertaa tehtävänäni on kutsua sinut esiin vankilastasi ja murtaa kahleet, joita olet kantanut. Puhun puolestasi ilomielin, vaikka minut14 tuomitaan kerettiläiseksi, ja suostun kernaasti siihen, että oma aikamme polkee minut jalkoihinsa, kunhan vain voisin virvoittaa sinut tulevia sukupolvia varten.
[11]
§. 1.
Kallad af et värdigt Samfund, innerligen rörd öfver mensklighetens bojor af menniskor pålagda, förtviflad at kunna afskudda dem, dock skyldig at biuda til, tager jag pennan i handen.
Obevandrad i verlden, trodde jag at sanningar, som af mennisko-slägtets försvarare blifvit lagde i en öpen dag, skulle ibland et tänkande folk verka öfvertygelse, och fördunkla mörkrets och egennyttans irrbloss;1 men då en mångårig förfarenhet lärt mig, at de svåraste anlägningar emot menskligheten, stå i flera secler såsom grundsanningar, och at hela verldsdelar styras efter rå12dande vilfarelser och fördomar, men sanningar, som syfta på vårt eget slägtes räddning, måste deremot gå i landsflygtighet, synes ej stort för dem, som träffat den olyckan, at älska menniskor, annat återstå, än sucka öfver dessa sit slägtes bojor, och ändock dölja det inom sig sielf, för at ej blifva utmönstrad såsom irrlärig ifrån hela Samhället, hvaraf man är en ledamot.
Men då menniskor fått begynna at andas i de mägtigaste riken i Europa, då vår Store Regent eger nog skarpsinnighet, at tränga sig genom egennyttans utan-verk, och des högsta begär är, at göra menniskor lyckliga med sig, bör ingalunda alt hopp gifvas förloradt. Jag vågar derföre träda för et så hedrande Samfund, at andas idel frihet, at taga vårt tryckta slägte under armarna.13
Vetenskaps- och Vitterhets-Sälskapet har upgifvit en fråga: Huruvida Landthandel för et Rike i gemen är nyttig eller skadelig, och i hvad mon den bidrager til industriens uplifvande eller aftagande, och upmuntrat sina Landsmän at svara derpå. Dig, du tryckta Landthandel, en liten men oumbärlig lem i frihets-kroppen, har jag tänkt försvara, icke bestucken eller riktad2 af dig, utan för det du riktar menniskor, och räcker dem sina behof och nöjen. Ack! du förföljda Landthandel, på hvilkens, jemte sit eget slägtes undergång, förenade magter arbetat i flere hundrade år, som otaliga resor för rätta stäld,3 dömd at utrotas, plågad, fängslad och kringskuren, likväl ännu lefver, at kalla dig ur dit fängelse och krossa de bojor du burit, är mit göromål denna gången. Jag talar för dig med nöje, fast jag får14 namn af kättare, och tål gerna at trampas af vår tid, allenast jag kunde uplifva dig för efterkommanderna.
§ 1
Kunnianarvoisan seuran kutsusta tartun kynään, syvästi järkyttyneenä niistä kahleista, jotka ihmiskunta on itselleen asettanut, epätoivoisena, koska en kykene niitä irrottamaan, mutta kuitenkin velvollisena yrittämään.
Ollessani vailla kokemusta maailmasta uskoin, että ihmissuvun puolustajien päivänvaloon tuomat totuudet saisivat ajattelevan kansan vakuuttumaan ja häivyttäisivät näkyvistä pimeyden ja omakohtaisten etupyyteiden virvatulet. Monivuotinen kokemus on kuitenkin opettanut minulle, että kaikkein pahimmin ihmiskunnan etujen vastaiset ajatusrakennelmat säilyvät perustotuuksina vuosisatojen ajan ja että kokonaisia maanosia hallitaan vallitsevien12 harhakäsitysten ja ennakkoluulojen mukaisesti, mutta oman sukukuntamme pelastamista tavoittelevat totuudet sen sijaan joutuvat maanpakoon. Sille, joka onnettomuudekseen rakastaa ihmisiä, ei näin ollen näytä jäävän juuri muuta mahdollisuutta kuin huokailla näiden sukukunnalleen asetettujen kahleiden takia, ja tämäkin on kätkettävä omaan sisimpäänsä, jotta ei joutuisi harhaoppisena suljetuksi ulos koko yhteiskunnasta, jonka jäsen on.
Kun ihmiset ovat kuitenkin Euroopan mahtavimmissa valtakunnissa saaneet ruveta hengittämään ja kun Suuren Hallitsijamme terävä järki pystyy tunkeutumaan oman edun tavoittelun suojavallien läpi ja hänen ylin toiveensa on saada ihmiset tuntemaan olonsa onnelliseksi hänen hallitessaan, täydelliseen toivottomuuteen ei suinkaan ole aihetta. Rohkenen näin ollen astua tämän sangen arvovaltaisen seuran eteen hengittääkseni puhtaan vapauden ilmaa ja auttaakseni rasitettua sukukuntaamme.13
Tiede- ja kirjallisuusseura on antanut vastattavaksi kysymyksen Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen? ja kehottanut maanmiehiään vastaamaan siihen. Sinua, sorrettu maakauppa, vapauden elimistöön kuuluvaa pientä mutta välttämätöntä jäsentä, olen lähtenyt puolustamaan, en lahjottuna enkä sinun vaurastuttamanasi, vaan sen takia, että sinä vaurastutat ihmisiä ja tuot heidän saatavilleen sen, mitä he tarvitsevat tarpeidensa tyydyttämiseen ja itsensä ilahduttamiseen. Voi sinua, vainottu maakauppa, sinun sekä samalla oman sukukuntansa turmioksi ovat yhdistyneet voimat tehneet työtä useiden vuosisatojen ajan, sinä olet joutunut lukemattomia kertoja oikeuden eteen, sinut on tuomittu hävitettäväksi, sinua on kidutettu, sinut on vangittu ja tungettu ahtaalle, mutta silti yhä elät! Tällä kertaa tehtävänäni on kutsua sinut esiin vankilastasi ja murtaa kahleet, joita olet kantanut. Puhun puolestasi ilomielin, vaikka minut14 tuomitaan kerettiläiseksi, ja suostun kernaasti siihen, että oma aikamme polkee minut jalkoihinsa, kunhan vain voisin virvoittaa sinut tulevia sukupolvia varten.
[11]
§ 1
Invited by a worthy Society, deeply moved by the fetters laid by human beings on humankind, despairing of my ability to remove them, yet owing a duty to attempt it, I take up my pen.
Being unconversant with the world, I thought that truths revealed by the defenders of humanity would produce conviction among a thinking people and extinguish the will-o’-the-wisps of ignorance and self-interest, but as many years’ experience has taught me that arrangements that are most deleterious to humankind are for centuries upheld as fundamental truths and that whole continents are governed on the basis of prevailing12 delusions and prejudices, while truths designed for the salvation of our species are, on the contrary, banished, there seems to be little else left for those unfortunate enough to love humanity than to sigh over these fetters borne by their species and yet to conceal that within themselves in order not to be dismissed as heterodox by the entire society to which they belong.
But since people have begun to be able to breathe in the most powerful countries in Europe, when our Great Ruler has the acuity to penetrate the outer bastions of self-interest and his highest desire is to make people happy with his reign, all hope should certainly not be abandoned. I therefore venture to appear before such an honourable Society, to breathe pure freedom, to offer support for our oppressed species.13
The Society of Arts and Sciences has proposed a question, whether rural trade is generally useful or harmful to a country, and to what extent it contributes to the promotion or decline of industry, and has encouraged its fellow countrymen to submit answers to it. I intend to defend you, oppressed rural trade, a small but indispensable part of the body of freedom, not because I have been bribed or enriched by you, but because you enrich people and provide them with their necessities and pleasures. Oh! persecuted rural trade, on whose destruction, along with that of their own species, a combination of forces has laboured for several centuries, that, having innumerable times been put on trial, condemned to be eradicated, tormented, fettered and restricted, yet still survives, to call you forth from your prison and to break the fetters that you have borne is my task on this occasion. I speak on your behalf with pleasure, though I shall be called14 a heretic, and am willing to be trampled on by our present era, provided that I can promote you for posterity.
[11]
§. 1.
Kallad af et värdigt Samfund, innerligen rörd öfver mensklighetens bojor af menniskor pålagda, förtviflad at kunna afskudda dem, dock skyldig at biuda til, tager jag pennan i handen.
Obevandrad i verlden, trodde jag at sanningar, som af mennisko-slägtets försvarare blifvit lagde i en öpen dag, skulle ibland et tänkande folk verka öfvertygelse, och fördunkla mörkrets och egennyttans irrbloss;4 men då en mångårig förfarenhet lärt mig, at de svåraste anlägningar emot menskligheten, stå i flera secler såsom grundsanningar, och at hela verldsdelar styras efter rå12dande vilfarelser och fördomar, men sanningar, som syfta på vårt eget slägtes räddning, måste deremot gå i landsflygtighet, synes ej stort för dem, som träffat den olyckan, at älska menniskor, annat återstå, än sucka öfver dessa sit slägtes bojor, och ändock dölja det inom sig sielf, för at ej blifva utmönstrad såsom irrlärig ifrån hela Samhället, hvaraf man är en ledamot.
Men då menniskor fått begynna at andas i de mägtigaste riken i Europa, då vår Store Regent eger nog skarpsinnighet, at tränga sig genom egennyttans utan-verk, och des högsta begär är, at göra menniskor lyckliga med sig, bör ingalunda alt hopp gifvas förloradt. Jag vågar derföre träda för et så hedrande Samfund, at andas idel frihet, at taga vårt tryckta slägte under armarna.13
Vetenskaps- och Vitterhets-Sälskapet har upgifvit en fråga: Huruvida Landthandel för et Rike i gemen är nyttig eller skadelig, och i hvad mon den bidrager til industriens uplifvande eller aftagande, och upmuntrat sina Landsmän at svara derpå. Dig, du tryckta Landthandel, en liten men oumbärlig lem i frihets-kroppen, har jag tänkt försvara, icke bestucken eller riktad5 af dig, utan för det du riktar menniskor, och räcker dem sina behof och nöjen. Ack! du förföljda Landthandel, på hvilkens, jemte sit eget slägtes undergång, förenade magter arbetat i flere hundrade år, som otaliga resor för rätta stäld,6 dömd at utrotas, plågad, fängslad och kringskuren, likväl ännu lefver, at kalla dig ur dit fängelse och krossa de bojor du burit, är mit göromål denna gången. Jag talar för dig med nöje, fast jag får14 namn af kättare, och tål gerna at trampas af vår tid, allenast jag kunde uplifva dig för efterkommanderna.
§ 1
Kunnianarvoisan seuran kutsusta tartun kynään, syvästi järkyttyneenä niistä kahleista, jotka ihmiskunta on itselleen asettanut, epätoivoisena, koska en kykene niitä irrottamaan, mutta kuitenkin velvollisena yrittämään.
Ollessani vailla kokemusta maailmasta uskoin, että ihmissuvun puolustajien päivänvaloon tuomat totuudet saisivat ajattelevan kansan vakuuttumaan ja häivyttäisivät näkyvistä pimeyden ja omakohtaisten etupyyteiden virvatulet. Monivuotinen kokemus on kuitenkin opettanut minulle, että kaikkein pahimmin ihmiskunnan etujen vastaiset ajatusrakennelmat säilyvät perustotuuksina vuosisatojen ajan ja että kokonaisia maanosia hallitaan vallitsevien12 harhakäsitysten ja ennakkoluulojen mukaisesti, mutta oman sukukuntamme pelastamista tavoittelevat totuudet sen sijaan joutuvat maanpakoon. Sille, joka onnettomuudekseen rakastaa ihmisiä, ei näin ollen näytä jäävän juuri muuta mahdollisuutta kuin huokailla näiden sukukunnalleen asetettujen kahleiden takia, ja tämäkin on kätkettävä omaan sisimpäänsä, jotta ei joutuisi harhaoppisena suljetuksi ulos koko yhteiskunnasta, jonka jäsen on.
Kun ihmiset ovat kuitenkin Euroopan mahtavimmissa valtakunnissa saaneet ruveta hengittämään ja kun Suuren Hallitsijamme terävä järki pystyy tunkeutumaan oman edun tavoittelun suojavallien läpi ja hänen ylin toiveensa on saada ihmiset tuntemaan olonsa onnelliseksi hänen hallitessaan, täydelliseen toivottomuuteen ei suinkaan ole aihetta. Rohkenen näin ollen astua tämän sangen arvovaltaisen seuran eteen hengittääkseni puhtaan vapauden ilmaa ja auttaakseni rasitettua sukukuntaamme.13
Tiede- ja kirjallisuusseura on antanut vastattavaksi kysymyksen Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen? ja kehottanut maanmiehiään vastaamaan siihen. Sinua, sorrettu maakauppa, vapauden elimistöön kuuluvaa pientä mutta välttämätöntä jäsentä, olen lähtenyt puolustamaan, en lahjottuna enkä sinun vaurastuttamanasi, vaan sen takia, että sinä vaurastutat ihmisiä ja tuot heidän saatavilleen sen, mitä he tarvitsevat tarpeidensa tyydyttämiseen ja itsensä ilahduttamiseen. Voi sinua, vainottu maakauppa, sinun sekä samalla oman sukukuntansa turmioksi ovat yhdistyneet voimat tehneet työtä useiden vuosisatojen ajan, sinä olet joutunut lukemattomia kertoja oikeuden eteen, sinut on tuomittu hävitettäväksi, sinua on kidutettu, sinut on vangittu ja tungettu ahtaalle, mutta silti yhä elät! Tällä kertaa tehtävänäni on kutsua sinut esiin vankilastasi ja murtaa kahleet, joita olet kantanut. Puhun puolestasi ilomielin, vaikka minut14 tuomitaan kerettiläiseksi, ja suostun kernaasti siihen, että oma aikamme polkee minut jalkoihinsa, kunhan vain voisin virvoittaa sinut tulevia sukupolvia varten.
[11]
§ 1
Invited by a worthy Society, deeply moved by the fetters laid by human beings on humankind, despairing of my ability to remove them, yet owing a duty to attempt it, I take up my pen.
Being unconversant with the world, I thought that truths revealed by the defenders of humanity would produce conviction among a thinking people and extinguish the will-o’-the-wisps of ignorance and self-interest, but as many years’ experience has taught me that arrangements that are most deleterious to humankind are for centuries upheld as fundamental truths and that whole continents are governed on the basis of prevailing12 delusions and prejudices, while truths designed for the salvation of our species are, on the contrary, banished, there seems to be little else left for those unfortunate enough to love humanity than to sigh over these fetters borne by their species and yet to conceal that within themselves in order not to be dismissed as heterodox by the entire society to which they belong.
But since people have begun to be able to breathe in the most powerful countries in Europe, when our Great Ruler has the acuity to penetrate the outer bastions of self-interest and his highest desire is to make people happy with his reign, all hope should certainly not be abandoned. I therefore venture to appear before such an honourable Society, to breathe pure freedom, to offer support for our oppressed species.13
The Society of Arts and Sciences has proposed a question, whether rural trade is generally useful or harmful to a country, and to what extent it contributes to the promotion or decline of industry, and has encouraged its fellow countrymen to submit answers to it. I intend to defend you, oppressed rural trade, a small but indispensable part of the body of freedom, not because I have been bribed or enriched by you, but because you enrich people and provide them with their necessities and pleasures. Oh! persecuted rural trade, on whose destruction, along with that of their own species, a combination of forces has laboured for several centuries, that, having innumerable times been put on trial, condemned to be eradicated, tormented, fettered and restricted, yet still survives, to call you forth from your prison and to break the fetters that you have borne is my task on this occasion. I speak on your behalf with pleasure, though I shall be called14 a heretic, and am willing to be trampled on by our present era, provided that I can promote you for posterity.
Edellinen jakso: Maakauppa, Otsikkosivu ja Esipuhe
Seuraava jakso: Maakauppa, § 2
paikat: Eurooppa
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: