[A]1
[1]
Nöyrä muistio
Kaupankäynnin vaaranalaisesta tilasta yleisesti
Ihminen on luonnostaan sellainen, että hän tarvitsee toisten apua ja joutuu siksi liittymään suuremmiksi tai pienemmiksi yhteisöiksi. Mutta heti kun niin on tapahtunut, viholliset hyökkäävät viipymättä yhteisön kimppuun, osaksi ulkoa, osaksi sisältä. Historia todistaa niin ikään, että ulkoiset viholliset eivät ole luhistaneet läheskään yhtä monta yhteiskuntaa kuin oman maan kansalaisiksi naamioituneet viholliset. Useimmat valtiot tarkkailevat kyllä ulkopuolisia vihollisia, mutta niin merkillistä kuin se onkin, antavat monesti sisäisten vihollisten pitää paljastettua miekkaa kädessään. Tulisihan toki tietää, että ihminen on sama kaikkialla ja että hänen on aina helpompi tuottaa vahinkoa isänmaanystävän valekaavussa ja valheelliseen luottamukseen verhoutuneena kuin vihollisen hahmossa, täyteen sotisopaan sonnustautuneena.
Vapaat kansakunnat ovat kyllä lopulta huomanneet tämän, mutta harvat niistä ovat olleet kyllin valppaita, ennen kuin ovat tunteneet nuolen rinnassaan, valahtaneet kalmankalpeiksi, sydän on saanut kuolettavan haavan ja vapaus on alkanut vaipua orjuuden hautaa kohti.
- - - - - - - - - -
[B]2
174
En voi kuvailla sitä järkytystä, jonka tämä minulle aiheuttaa. Kun samalla palautan mieleeni, että kotona olevat kanssaveljet ovat asettaneet raskaimmaksi taakaksi omalletunnolleni sen, että omalta pieneltä osaltani yrittäisin parantaa isänmaamme kivuliaita haavoja, niin mieleeni juolahtaa usein: joko sinun on tehtävä asialle jotain tai lakattava rakastamasta onnetonta kotiseutuasi, mutta minun on nähdäkseni mahdoton voida tehdä kumpaakaan. Käännyn siksi tässä murheessani valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen puoleen, joiden jäsen minulla on kunnia olla, ja tuon avoimesti niiden nähtäväksi tämän minun velvoitteeni, jota en enää ole voinut kätkeä. Ja sydämeni kevenee, kun saan jättää sen painon niin huolehtiviin ja vaikutusvaltaisiin käsiin.
Tarkoitukseni ei ole nyt kerralla ilmaista ajatuksiani kaikesta tässä edellä käsitellystä, mutta koska se asia, jonka aion mainita, on erottamattomassa yhteydessä kaikkeen muuhun eikä sitä saada autettua, jos kaikki muu jätetään koskematta, olen halunnut osoittaa koko epäonnemme ketjun sellaisena kuin se minusta on näyttänyt. Jos olen tässä yhteydessä löytänyt totuuden, se hyväksyttäneen, mutta jos olen hyvässä tarkoituksessani erehtynyt, pyydän että se todistetaan minulle. Sillä enää ei käy päinsä, että yritämme korjata valtakunnan vauriot milloin kenenkin käsityksen mukaan, jos rakennuksesta milloinkaan aiotaan saada pomminkestävä.
Tällä kertaa pyydän erityisesti saada tutkia erästä kauppajärjestelmämme keskeistä lenkkiä ja miten se yksinomaan on ollut osasyynä onnettomuuksiimme.
Suom. Veli-Matti Pussinen
[A]3
[1]
Ödmiukt Memorial
Ha[ndeln]s wådeli[ga4 bel]ägenhet i gemen
Menniskian är af naturen så fatt at hon behöfwer andras hielp och måste [?] derföre samla sig uti större eller mindre samfund, men så snart det är skedt blifwer det oförtöfwat5 ansatt af fienden dels utom dels innom sig. Historien witnar ock at de utwärtes ei på långt när störtat så många samhällen öfwer ända som de hwilcka dolt sig i medborgares drägt, Men det är underligit hwarföre de flästa Stater hafwa sina ögon upmärcksamma på dem som finnas utom Samfundet, men lemna swerdet bart i deras händer som äro innom det samma, då wi likwäl borde weta at menniskian är lijk sig sielf hwarest hon är och altid tilfälle at lättare skada under en Patriotisk kappa än i en fiendes skapnad6 under ett falskt förtroende än i fult harnesk.
Fria Nationer hafwa wäl på slutet märkt detta men sällan förr med tilbörlig upmärksamhet än de kändt pilen i sitt bröst bleknat bort hiertat fått dödande sår och friheten lutat åt träldomens graf.
[B]7
174
Jag kan ei beskrifva den bestörtning jag häröfver faller uti. När jag tillika ärhindrar mig at mina hemmavarande medbröder lagt det såsom den tyngsta börda uppå mitt samvete at för min lilla del söka bota fosterlandets smärtande sår, faller mig ofta in: antingen bör du hjelpa det eller afstå at älska en olyckelig fosterbygd, men jag ser mig omöjeligen kunna göra någondera. Jag vänder mig derföre i detta mitt bekymmer til Riksens Högl. Ständer, ibland hvilcka jag har den heder at vara en ledamot, och utan förbehål yppar dem mit åliggande, det jag intet längre kunnat dölja. Och mit hiertta lättas när jag får lemna tyngden deraf i så ömma och macht ägande8 händer.
At nu på en gång yttra mina tanckar i alt det som här åfvanföre blifvit omrört är intet min mening, men emedan den sak jag täncker nämna om sitter med alt det öfriga uti et oskiljachtigt sammanhang och hielpes intet, om det andra lemnas orört, har jag velat upvisa hela vår olykskedia, sådan som hon mig förekommit. Har jag härutinnan träffat sanningen, lärer hon antagas, men har jag i min välmening misstagit mig, beder jag om öfvertygelse9. Ty det går intet mer an at vij bygga Rikets refvor efter hvar sit begrep10, om bygnaden någonsin skal blifva bomfrij.11
En hufvudlänk i vår handels System är den jag för denna gång i synnerhet utbeder mig få undersöka hvad hon allena bijdragit til våra olyckor.
[A]12
[1]
Nöyrä muistio
Kaupankäynnin vaaranalaisesta tilasta yleisesti
Ihminen on luonnostaan sellainen, että hän tarvitsee toisten apua ja joutuu siksi liittymään suuremmiksi tai pienemmiksi yhteisöiksi. Mutta heti kun niin on tapahtunut, viholliset hyökkäävät viipymättä yhteisön kimppuun, osaksi ulkoa, osaksi sisältä. Historia todistaa niin ikään, että ulkoiset viholliset eivät ole luhistaneet läheskään yhtä monta yhteiskuntaa kuin oman maan kansalaisiksi naamioituneet viholliset. Useimmat valtiot tarkkailevat kyllä ulkopuolisia vihollisia, mutta niin merkillistä kuin se onkin, antavat monesti sisäisten vihollisten pitää paljastettua miekkaa kädessään. Tulisihan toki tietää, että ihminen on sama kaikkialla ja että hänen on aina helpompi tuottaa vahinkoa isänmaanystävän valekaavussa ja valheelliseen luottamukseen verhoutuneena kuin vihollisen hahmossa, täyteen sotisopaan sonnustautuneena.
Vapaat kansakunnat ovat kyllä lopulta huomanneet tämän, mutta harvat niistä ovat olleet kyllin valppaita, ennen kuin ovat tunteneet nuolen rinnassaan, valahtaneet kalmankalpeiksi, sydän on saanut kuolettavan haavan ja vapaus on alkanut vaipua orjuuden hautaa kohti.
- - - - - - - - - -
[B]13
174
En voi kuvailla sitä järkytystä, jonka tämä minulle aiheuttaa. Kun samalla palautan mieleeni, että kotona olevat kanssaveljet ovat asettaneet raskaimmaksi taakaksi omalletunnolleni sen, että omalta pieneltä osaltani yrittäisin parantaa isänmaamme kivuliaita haavoja, niin mieleeni juolahtaa usein: joko sinun on tehtävä asialle jotain tai lakattava rakastamasta onnetonta kotiseutuasi, mutta minun on nähdäkseni mahdoton voida tehdä kumpaakaan. Käännyn siksi tässä murheessani valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen puoleen, joiden jäsen minulla on kunnia olla, ja tuon avoimesti niiden nähtäväksi tämän minun velvoitteeni, jota en enää ole voinut kätkeä. Ja sydämeni kevenee, kun saan jättää sen painon niin huolehtiviin ja vaikutusvaltaisiin käsiin.
Tarkoitukseni ei ole nyt kerralla ilmaista ajatuksiani kaikesta tässä edellä käsitellystä, mutta koska se asia, jonka aion mainita, on erottamattomassa yhteydessä kaikkeen muuhun eikä sitä saada autettua, jos kaikki muu jätetään koskematta, olen halunnut osoittaa koko epäonnemme ketjun sellaisena kuin se minusta on näyttänyt. Jos olen tässä yhteydessä löytänyt totuuden, se hyväksyttäneen, mutta jos olen hyvässä tarkoituksessani erehtynyt, pyydän että se todistetaan minulle. Sillä enää ei käy päinsä, että yritämme korjata valtakunnan vauriot milloin kenenkin käsityksen mukaan, jos rakennuksesta milloinkaan aiotaan saada pomminkestävä.
Tällä kertaa pyydän erityisesti saada tutkia erästä kauppajärjestelmämme keskeistä lenkkiä ja miten se yksinomaan on ollut osasyynä onnettomuuksiimme.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
[A]14
[1]
Ödmiukt Memorial
Ha[ndeln]s wådeli[ga15 bel]ägenhet i gemen
Menniskian är af naturen så fatt at hon behöfwer andras hielp och måste [?] derföre samla sig uti större eller mindre samfund, men så snart det är skedt blifwer det oförtöfwat16 ansatt af fienden dels utom dels innom sig. Historien witnar ock at de utwärtes ei på långt när störtat så många samhällen öfwer ända som de hwilcka dolt sig i medborgares drägt, Men det är underligit hwarföre de flästa Stater hafwa sina ögon upmärcksamma på dem som finnas utom Samfundet, men lemna swerdet bart i deras händer som äro innom det samma, då wi likwäl borde weta at menniskian är lijk sig sielf hwarest hon är och altid tilfälle at lättare skada under en Patriotisk kappa än i en fiendes skapnad17 under ett falskt förtroende än i fult harnesk.
Fria Nationer hafwa wäl på slutet märkt detta men sällan förr med tilbörlig upmärksamhet än de kändt pilen i sitt bröst bleknat bort hiertat fått dödande sår och friheten lutat åt träldomens graf.
[B]18
174
Jag kan ei beskrifva den bestörtning jag häröfver faller uti. När jag tillika ärhindrar mig at mina hemmavarande medbröder lagt det såsom den tyngsta börda uppå mitt samvete at för min lilla del söka bota fosterlandets smärtande sår, faller mig ofta in: antingen bör du hjelpa det eller afstå at älska en olyckelig fosterbygd, men jag ser mig omöjeligen kunna göra någondera. Jag vänder mig derföre i detta mitt bekymmer til Riksens Högl. Ständer, ibland hvilcka jag har den heder at vara en ledamot, och utan förbehål yppar dem mit åliggande, det jag intet längre kunnat dölja. Och mit hiertta lättas när jag får lemna tyngden deraf i så ömma och macht ägande19 händer.
At nu på en gång yttra mina tanckar i alt det som här åfvanföre blifvit omrört är intet min mening, men emedan den sak jag täncker nämna om sitter med alt det öfriga uti et oskiljachtigt sammanhang och hielpes intet, om det andra lemnas orört, har jag velat upvisa hela vår olykskedia, sådan som hon mig förekommit. Har jag härutinnan träffat sanningen, lärer hon antagas, men har jag i min välmening misstagit mig, beder jag om öfvertygelse20. Ty det går intet mer an at vij bygga Rikets refvor efter hvar sit begrep21, om bygnaden någonsin skal blifva bomfrij.22
En hufvudlänk i vår handels System är den jag för denna gång i synnerhet utbeder mig få undersöka hvad hon allena bijdragit til våra olyckor.
[A]23
[1]
Nöyrä muistio
Kaupankäynnin vaaranalaisesta tilasta yleisesti
Ihminen on luonnostaan sellainen, että hän tarvitsee toisten apua ja joutuu siksi liittymään suuremmiksi tai pienemmiksi yhteisöiksi. Mutta heti kun niin on tapahtunut, viholliset hyökkäävät viipymättä yhteisön kimppuun, osaksi ulkoa, osaksi sisältä. Historia todistaa niin ikään, että ulkoiset viholliset eivät ole luhistaneet läheskään yhtä monta yhteiskuntaa kuin oman maan kansalaisiksi naamioituneet viholliset. Useimmat valtiot tarkkailevat kyllä ulkopuolisia vihollisia, mutta niin merkillistä kuin se onkin, antavat monesti sisäisten vihollisten pitää paljastettua miekkaa kädessään. Tulisihan toki tietää, että ihminen on sama kaikkialla ja että hänen on aina helpompi tuottaa vahinkoa isänmaanystävän valekaavussa ja valheelliseen luottamukseen verhoutuneena kuin vihollisen hahmossa, täyteen sotisopaan sonnustautuneena.
Vapaat kansakunnat ovat kyllä lopulta huomanneet tämän, mutta harvat niistä ovat olleet kyllin valppaita, ennen kuin ovat tunteneet nuolen rinnassaan, valahtaneet kalmankalpeiksi, sydän on saanut kuolettavan haavan ja vapaus on alkanut vaipua orjuuden hautaa kohti.
- - - - - - - - - -
[B]24
174
En voi kuvailla sitä järkytystä, jonka tämä minulle aiheuttaa. Kun samalla palautan mieleeni, että kotona olevat kanssaveljet ovat asettaneet raskaimmaksi taakaksi omalletunnolleni sen, että omalta pieneltä osaltani yrittäisin parantaa isänmaamme kivuliaita haavoja, niin mieleeni juolahtaa usein: joko sinun on tehtävä asialle jotain tai lakattava rakastamasta onnetonta kotiseutuasi, mutta minun on nähdäkseni mahdoton voida tehdä kumpaakaan. Käännyn siksi tässä murheessani valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen puoleen, joiden jäsen minulla on kunnia olla, ja tuon avoimesti niiden nähtäväksi tämän minun velvoitteeni, jota en enää ole voinut kätkeä. Ja sydämeni kevenee, kun saan jättää sen painon niin huolehtiviin ja vaikutusvaltaisiin käsiin.
Tarkoitukseni ei ole nyt kerralla ilmaista ajatuksiani kaikesta tässä edellä käsitellystä, mutta koska se asia, jonka aion mainita, on erottamattomassa yhteydessä kaikkeen muuhun eikä sitä saada autettua, jos kaikki muu jätetään koskematta, olen halunnut osoittaa koko epäonnemme ketjun sellaisena kuin se minusta on näyttänyt. Jos olen tässä yhteydessä löytänyt totuuden, se hyväksyttäneen, mutta jos olen hyvässä tarkoituksessani erehtynyt, pyydän että se todistetaan minulle. Sillä enää ei käy päinsä, että yritämme korjata valtakunnan vauriot milloin kenenkin käsityksen mukaan, jos rakennuksesta milloinkaan aiotaan saada pomminkestävä.
Tällä kertaa pyydän erityisesti saada tutkia erästä kauppajärjestelmämme keskeistä lenkkiä ja miten se yksinomaan on ollut osasyynä onnettomuuksiimme.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English