Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 25
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 27
§ 26
Tällä tavoin vakuuttuneina jumalallisen kaitselmuksen varmasta olemassaolosta voimme nyt lähemmin selvitellä sen todellista luonnetta. Se on jumalallisen kaikkitietävyyden, kaikkivaltiuden ja hyvyyden työtä, jossa hän ei vain tarkoin näe ja tunne kaikkia luotuja olioita, niiden tarpeita159 sekä kaikkia mahdollisia keinoja niiden hyödyttämiseksi ja ylläpitämiseksi, ja kaikkea sitä mikä ennemmin tai myöhemmin voisi olla niille vahingoksi tai hyödyksi. Hän myös ottaa mitä tarkimmin osaa niiden kohtaloihin, niin että hän kaikkien luomiensa olioiden kohdalla torjuu sen, mikä on niille vahingollista, sekä edistää niiden hyötyä ja hyvinvointia niin pitkälle kuin se hänen omiin korkeisiin ja armollisiin tarkoituksiinsa ja päämääriinsä sopii. Tämä kaikki tapahtuu Jumalassa ilman mitään vaivalloista harkintaa, ja se kaikki toteutuu pelkästään hänen kaikkivaltiutensa tahdosta, ilman mitään ajallista viivyttelyä. Mutta jotta me ihmisinä saisimme siitä hieman selvemmän käsityksen, niin siihen näyttäisi kuuluvan kolme asiaa: ensinnäkin jumalallinen kaikkitietävyys tai ennaltatietäminen, niin että hän näkee ennalta kaikki keinot luotujen ylläpitämiseksi ja myös sitä mahdollisesti kohtaavat esteet, mitä Daavid juuri esittämässämme kohdassa niin ihanasti ylistää. Toiseksi siihen kuuluu niiden keinojen valinta, jotka hän on tarkoituksensa saavuttamiseksi parhaiksi katsonut, sekä jumalallinen päätös käyttää näitä keinoja. Niin kuin Herra, kuultuaan Rabsaken1 herjaukset ja kuningas Hiskiaan rukoukset, valitsi keinot, päätti auttaa Jerusalemia ja sanoi: Minä suojelen tätä kaupunkia Jes. 37:35. Kolmanneksi siihen kuuluu tämän kaiken täydellinen ja jumalallinen toimeenpano,160 kuten silloin, kun hän Jerusalemin asukkaiden suojelemiseksi yhtenä yönä löi assyrialaisten leiristä kuoliaaksi 185 000 miestä Jes. 37:36.
§. 26.
Således öfvertygade om vissheten af denna Guddomeliga Försyn, få vi nu närmare förklara des rätta beskaffenhet. Den är et Gudomeligt allvetenhets, allmagts och godhets värk, hvaruti han icke allenast på det nogaste ser och känner alla skapade tingen och deras behof,159 jemte alla möjeliga medel til deras nytta och vid magthållande och alt hvad dem förr eller sednare kunde vara til skada eller gagn, utan ock på det nogaste så deltager i deras öden, at han ifrån alla sina skapade kreatur afvärjer det skadeliga och befordrar deras nytta och välgång så långt, som det öfverensstämmer med hans egna höga och nådiga afsigter och ändamål. Detta alt sker väl hos Gud, utan någon besvärlig öfverläggning, och värkställes alt genom hans blotta allmagts vilja, utan den minsta tids utdrägt; men för at göra oss såsom människor något tydeligare begrep härom, synes dertil höra följande trenne stycken: nemligen först en Gudomelig allvetenhet, eller et förutseende, så väl af alla medel til kreaturens uppehåll, som ock de hinder, som kunde ligga det i vägen, hvilken David i näst anförde språk så härligen beprisar. För det andra et val af de medel, som han til et sådant ändamåls vinnande funnit för bäst, jemte et Gudomeligt beslut at nytja dem. Såsom Herren, då han hört Rabsake2 försmädelse och bönhört Konung Hiskias, hade utsett medel och beslutit at hjelpa Jerusalem, och sade: Jag vil beskydda thenna staden. Es. 37:35. För det tredje hörer ock hit en fullkomlig och Gudomelig värkställighet160 häraf, såsom då han til at beskydda Jerusalems inbyggare på en enda natt slog uti de Assyriers läger 185 000 man v. 36.
*) Plato de leg. Deum negat, qui ipsius providentiam negat.3
§ 26
Tällä tavoin vakuuttuneina jumalallisen kaitselmuksen varmasta olemassaolosta voimme nyt lähemmin selvitellä sen todellista luonnetta. Se on jumalallisen kaikkitietävyyden, kaikkivaltiuden ja hyvyyden työtä, jossa hän ei vain tarkoin näe ja tunne kaikkia luotuja olioita, niiden tarpeita159 sekä kaikkia mahdollisia keinoja niiden hyödyttämiseksi ja ylläpitämiseksi, ja kaikkea sitä mikä ennemmin tai myöhemmin voisi olla niille vahingoksi tai hyödyksi. Hän myös ottaa mitä tarkimmin osaa niiden kohtaloihin, niin että hän kaikkien luomiensa olioiden kohdalla torjuu sen, mikä on niille vahingollista, sekä edistää niiden hyötyä ja hyvinvointia niin pitkälle kuin se hänen omiin korkeisiin ja armollisiin tarkoituksiinsa ja päämääriinsä sopii. Tämä kaikki tapahtuu Jumalassa ilman mitään vaivalloista harkintaa, ja se kaikki toteutuu pelkästään hänen kaikkivaltiutensa tahdosta, ilman mitään ajallista viivyttelyä. Mutta jotta me ihmisinä saisimme siitä hieman selvemmän käsityksen, niin siihen näyttäisi kuuluvan kolme asiaa: ensinnäkin jumalallinen kaikkitietävyys tai ennaltatietäminen, niin että hän näkee ennalta kaikki keinot luotujen ylläpitämiseksi ja myös sitä mahdollisesti kohtaavat esteet, mitä Daavid juuri esittämässämme kohdassa niin ihanasti ylistää. Toiseksi siihen kuuluu niiden keinojen valinta, jotka hän on tarkoituksensa saavuttamiseksi parhaiksi katsonut, sekä jumalallinen päätös käyttää näitä keinoja. Niin kuin Herra, kuultuaan Rabsaken4 herjaukset ja kuningas Hiskiaan rukoukset, valitsi keinot, päätti auttaa Jerusalemia ja sanoi: Minä suojelen tätä kaupunkia Jes. 37:35. Kolmanneksi siihen kuuluu tämän kaiken täydellinen ja jumalallinen toimeenpano,160 kuten silloin, kun hän Jerusalemin asukkaiden suojelemiseksi yhtenä yönä löi assyrialaisten leiristä kuoliaaksi 185 000 miestä Jes. 37:36.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 25
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 27
paikat: Jerusalem
Raamatunkohdat:
Aiheet: