Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Ensimmäinen saarna

Ensimmäinen katekismussaarna, § 20

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 20

Luomisesta toteamme edelleen, että se ei ole mitään muuta kuin todellista tyhjästä synnyttämistä, siis että annetaan olemassaolo asioille, joita aiemmin ei ole ollut olemassa. Tämä luominen ei siten koostu vain maailman sisustamisesta ja siinä olevista lukemattomista asioista, vaan se on todellista ja täysin ihmeellistä ei-mistään tuottamista. Samanlainen on myös Hengen omien sanojen varsinainen merkitys 1. Moos. 1:1: Alussa Jumala loi taivaan ja maan, mikä tarkoittaa, että hän loi ne tyhjästä. Tätä merkitystä myös Herra itse käyttää Jes. 42:5: Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, ja kohdassa Jes. 45:18: Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, – – – Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole. Mutta apostoli Paavali ilmaisee asian vielä selvemmin: näkyvä on syntynyt ei-mistään1 Hepr. 11:3. Se ei myöskään voi olla toisin, sillä mitä tutkiva järki saavuttaisi sillä, että se vähättelisi kaikkivaltiaan luomista edellyttämällä, että on olemassa jokin aine, josta maailma olisi luotu tai valmistettu. Myös tämä aine on välttämättä ollut yhtä voimaton saamaan koskaan ikuisuudessa aikaan itseään ennen kuin se on ollut olemassa. Siten myös sillä on täytynyt olla jokin itsensä ulkopuolinen syy, mitä taas ei voida löytää missään muualla kuin Jumalassa. Ja pelkästään niin lukemattomien asioiden ja esineiden luominen, vaikkapa se olisikin tapahtunut jostain aineesta, vaatii ja edellyttää niin äärettömän viisauden sekä kaikkivaltiuden, että tämän mestarin täytyy olla täydellinen Jumala.

Ensimmäinen huomiomme tämän luomisen ajankohdasta kiinnittyy jälleen hetkeen, jolloin se tapahtui, ja on rehellisesti tunnustettava, että äärettömiin jatkuvassa ikuisuudessa emme näe mitään merkkiä siitä, milloin tämä maailma on alkanut olla olemassa. Ikuisuuden luonne on se, ettei se ei koskaan näyttäydy meille minkään tunnusmerkkien kautta. Meidän käsityskykymme yrittää mitata sitä vuosien, vuosisatojen ja miljoonien vaiheiden kautta, mutta ne hukkuvat siihen kaikki, ja mitä syvällisemmin tutkimme, sitä selvemmäksi tulee näkemyksemme, että se on meille käsittämätön. On siis hukkaanheitettyä vaivaa palata ajanlaskussamme takaisinpäin. Katsokaamme voimmeko edes laskemalla maailman luomisesta eteenpäin saada jonkinlaisen käsityksen ajasta, jolloin se on tapahtunut. Kukaan maallinen kirjailija tai historioitsija ei ole kyennyt edes vähäiselläkään todennäköisyydellä löytämään tätä ajankohtaa. Meidän siunattu Raamattumme on ainoa, joka kertoo sen meille luettelemalla tarkoin joitain tiettyjä ihmissukuja, jotka nimien, iän ja sukuluetteloiden avulla jäljitetään luomisesta halki vanhimpien ja pimeimpien aikakausien, ja näitä tietoja yhdistävät ja vahvistavat monien elämänvaiheisiin liittyvät merkittävät tapahtumat. Näistä tiedoista olemme kyenneet jo varsin varmasti päättelemään maailman iän, niin että se nyt kohoaa lähes 6 000 vuoteen, tai tarkemmin sanottu se on 5 781 vuotta tai niillä main. Toiseksi kiinnitämme huomiota siihen aikaan, jonka puitteissa tämä luominen oli aloitettu ja lopetettu. Jumalan mies Mooses on tosin ainoa, joka sen meille kertoo, ja hän on meille selvästi määritellyt sekä ajan että järjestyksen, jossa maailma luotiin. Hän on luomiskertomuksen ensimmäisessä luvussa2 tarkoin luetellut, mitä Herra teki tai loi kunakin luomisen kuutena eri päivänä. Siinä joukossa ihminen oli viimeinen, joka tuli Jumalan käsistä, ja tässä kohdassa sanotaan, että seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta siitä, mitä oli tehnyt 1. Moos. 2:3. Näin ollen on selvää, että luominen tapahtui kuudessa päivässä. Tosin toisessa jakeessa näyttäisi olevan jotain moniselitteisyyttä, kun sanotaan, että Jumala seitsemäntenä päivänä saattoi loppuun tekemänsä työn, aivan kuin siinä olisi ollut jotain tekemistä jäljellä vielä sinä päivänä. Mutta edellisessä luvussa luomiskertomus selvästi päättyy kuudenteen päivään, minkä myös monet Pyhän kirjan kohdat vahvistavat, kuten 2. Moos. 20:11: Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, siis kokonaan, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi, ja 2. Moos. 31:17: Kuutena päivänä Herra loi taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän ei enää tehnyt työtä vaan lepäsi,3 puhumattakaan muista. Pyhän kirjan tulkitsijat ovat myös tarkoin panneet merkille, että mainittu vähäinen kaksimerkityksisyys johtuu itse heprean kielen omasta luonteesta *), mistä syystä se myös uudessa koekäännöksessämme4 näyttää olevan asianmukaisesti korjattu ja selvitetty. Eikä minun pidä tässä jättää lyhyesti mainitsematta teille järjestystä, jossa maailma luotiin, siis että ensimmäisenä päivänä Jumala loi kaiken aineen, joka oli pimeän peittämä meri sekä valon, joka vaihtelisi pimeyden kanssa. Toisena päivänä valmistettiin itse suunnaton taivaankansi. Kolmantena erotettiin maanpintaa peittävien merien vedet kuivasta maasta, ja maata siunattiin kasveilla ja puilla. Neljäntenä Jumala loi suuret taivaan suuret valot, joista on niin paljon hyötyä maan asukkaille ja jotka antavat ihmiselle kolmenlaisen ajanlaskun, jaottelun päivin, kuukausiin ja vuosiin, sekä vielä tähdet. Viidentenä päivänä luotiin kaikki eläimet ja merten kalat sekä kaikenlaiset ilman linnut. Kuudentena eli viimeisenä päivänä tehtiin kaikki elävät oliot maan päälle, ja niiden joukossa viimeisenä kaikista kallisarvoisin, nimittäin ihminen. Tämä kaikki voidaan selkeästi nähdä useasti mainitusta luomiskertomuksen ensimmäisestä luvusta. Ja vaikka näiden kuuden päivän aikana luotujen olioiden joukossa ei erityisesti mainita enkeleitä, on silti jokseenkin varmaa, että ne saivat samaan aikaan olemassaolonsa Jumalalta, koska monessa Raamatun kohdassa niiden sanotaan olevan Jumalan tekemiä. Daavid sanoo Ps. 104:4 Jumalasta ja Jumalalle: Sinä teet enkeleistäsi tuulia, palvelijoistasi tulen liekkejä, ja apostoli Paavali toistaa nämä Daavidin sanat Hepr. 1:7. Mutta kaikkein selvimmin ja pyhällä painokkuudella sama apostoli kertoo niiden luomisesta Pojan kautta, kun hän sanoo Kol. 1:16: Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Ja kun luomisen historiasta samaten käy selville, että mitään luomista ei ennen sitä eikä sen jälkeen ole ollut, vaan 1. Moos. 2:1–2 mukaan Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on, ja seuraavassa jakeessa: Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, niin onhan selvää, että myös enkelit luotiin tuona aikana. Mutta meidän on vaikeampi sanoa, mitä luomisen päivää Jumala siihen käytti, onko se ensimmäinen päivä, jolloin ensimmäinen valo syntyi, vai neljäs, jolloin kaikki taivaalla näkyvät valot luotiin, vai kuudes, jolloin ihmisen järjellinen sielu tehtiin, vai jokin muu; sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, riittää että myös ne ovat suuren mestarin kätten töitä.

 

*) Heprealaisilla ei nimittäin ole lainkaan pluskvamperfektiä, joten heidän piti ilmaista se perfektillä.

  1. 1992/muokattu
  2. luomiskertomuksen ensimmäisessä luvussa: 1. Moos. 1.
  3. 1992/muokattu
  4. uudessa koekäännöksessä: Kustaa III asetti 1773 raamatunkäännöskomission, joka julkaisi koekäännöksiä vuosina 1774–84.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: