Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 15
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 17
147
§ 16
Edelläsanotussa on jo esitetty lain varsinainen velvoittava voima, mutta siihen kuuluu vielä kaksi olennaista seikkaa, joiden tulee lisätä sen vaikutusta meihin, nimittäin suuren Lainsäätäjän lainrikkojiin kohdistama julma kosto ja hänen antamansa armonlupaus niille, jotka lakia noudattavat. Nämä molemmat asiat Herra itse lausui Siinainvuorella koko Israelin kansalle kauhistuttavan pasuunan äänen kera. Kaikkien elävien olentojen yhteinen vietti, joka on myös ihmisessä synnynnäinen, saa hänet välttämään onnettomuutta ja edistämään onnellisuutta. Jumala ei olisi voinut asettaa ihmiseen vahvempaa lainkuuliaisuuteen johdattavaa sidettä kuin on uhkaus lainrikkomista seuraavasta ankarasta kostosta ja toisaalta suurimman onnen lupaaminen, jos ihminen tottelee häntä. Uhka on tekstissämme kauhistuttava: Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.1 Hän tahtoo siis sanoa: Voi ihminen, sinä kätteni työ, sinun ei pidä sydämessäsi, sanoissasi, käytöksessäsi tai teoissasi, tekemisissäsi ja tekemättä jättämisissäsi, rikkoa pyhiä käskyjäni ja määräyksiäni, sillä sinun tulee148 aina muistaa, että minä olen koko sinun olemassaolosi ainoa syy ja minulla on käsissäni kaikki voima, joka voi joko siunata tai musertaa. Minä, Herra, sinun Jumalasi olen niin pyhä ja vanhurskas Jumala, etten mitenkään voi jättää ainoatakaan rikkomusta pyhää lakia vastaan rankaisematta. Jos sinä rikot lakia vastaan, olet rikkonut minua, Luojaasi, vastaan ja samalla julistanut vihollisuuden ja sodan minua vastaan. Miten minä voisin jättää sellaisen kostamatta. Sinä kurja maan matonen! Älä koskaan uskaltaudu nostamaan kättäsi Kaikkivaltiasta vastaan. Minun vihani musertaa sinut, minun vanhurskauteni polttaa sinua ikuisesti ja sinun jälkeläisesi tulevat kolmanteen tai neljänteen polveen saakka vastaamaan sinun rikkomuksestasi, elleivät he luovu sinun tiestäsi. Minun suuret tekoni, minun majesteettisuuteni ja minun kaikkivaltiuteni ihmeet teidän edessänne todistavat selvästi, että minä olen Herra. Kirottu olkoon siis sekä ajassa että ikuisuudessa se, joka uskaltaa rikkoa käskyni ja joka ei tarkalleen noudata niitä 5. Moos. 27:26. Tällaisia uhkauksia on Raamatussamme miltei joka sivulla, ja itse meidän kallis Lunastajamme Jeesus sekä kaikki hänen apostolinsa ovat uskollisesti julistaneet niitä kaikkien aikojen lainrikkojille Matt. 5:17–19, Gal. 3:10 jne. Kaikkien aikojen tapahtumat ovat myös täydellisesti osoittaneet, etteivät nämä uhkaukset ole jättäneet heitä vaille seurauksia. Mutta voi!149 Vasta tulevassa ikuisuudessa kosto iskee jumalattomiin yleistä kauhua herättäen.
147
§. 16.
Uti det, som sagt är, ligger nu egenteligen lagens förbindande kraft; men här äro ännu tvänne hufvudsakeliga omständigheter, som böra gjöra densamma hos oss mera värkande, nemligen den store Lagstiftarens grymma hämd öfver lagbrytare, och dess utlåfvade nådelön åt dem, som hålla honom. Båda utropade Herren sjelf på Sinai berg med en förskräckelig basuns röst för hela Israëls menighet. Det är en med alla lefvande Creatur gemensam drift, som blifvit menniskan medskapad, at söka undgå sin olycka, och befordra sin lycksalighet. Starkare band hade Gud då icke kunnat lägga på menniskan, at förmå henne til laglydnad, än då Han hotar henne med grufveligaste straff, om hon öfverträder Hans bud; men deremot försäkrar henne om största lycksalighet, om hon lyder Honom. Hotelsen är förskräckelig i vår Text: Jag Herren tin Gud är en stark hämnare, som söker Fädernas missgjerning in på barnen til tredje och fjerde led, them som mig hata.2 Han vil så mycket säga: O! menniska, du mitt händers värk, du må icke våga dig, at antingen i ditt hjerta, med dina ord, åthäfvor eller gjerningar, med gjörande eller låtande öfverträda mina heliga bud och befallningar; ty du bör148 altid komma ihog, at jag, som är enda ordsaken til hela din varelse, och har all magt uti mina händer, som kan både välsigna och förkrossa, Jag Herren tin Gud, är en så helig, så rättfärdig Gud, at jag ingalunda kan lämna min heliga lags öfverträdelser ostraffade: bryter du mot den; så har du brutit emot mig din Skapare, och med det samma förklarat fiendskap och krig emot mig, och huru skulle jag lämna sådant ohämnadt. Du arma jordamatk!3 våga aldrig uplyfta din hand emot den Allsmägtiga: min vrede förkrossar dig, min rättfärdighet skal i evighet bränna dig, och dina efterkommande i tredje och fjerde led skola, om de ej vända tilbaka ifrån dina vägar, få umgälla din förbrytelse. Mina stora gjerningar, mitt Majestät och allmagts-under ibland eder vittna nogsamt, at jag är Herren; förbannad vare då den i tid och evighet, som vågar öfverträda mina bud, som ej håller dem til pricka. 5 Mos. B. 27:26. Sådane hotelser finnas i vår heliga Bibel nästan på hvart blad, och har sjelfve vår dyre Försonare Jesus, och alla Hans Apostlar äfven troligen förkunnat dem åt alla tiders lagbrytare; Matth. 5:17,18,19. följ. Gall. 3:10. &c. och alla tiders händelser hafva nogsamt ådagalagt, at de ej blifvit för dem utan värkan; men ack! det149 är först den annalkande evigheten, då hämden utbryter med allmän förskräckelse öfver de ogudagtiga.
147
§ 16
Edelläsanotussa on jo esitetty lain varsinainen velvoittava voima, mutta siihen kuuluu vielä kaksi olennaista seikkaa, joiden tulee lisätä sen vaikutusta meihin, nimittäin suuren Lainsäätäjän lainrikkojiin kohdistama julma kosto ja hänen antamansa armonlupaus niille, jotka lakia noudattavat. Nämä molemmat asiat Herra itse lausui Siinainvuorella koko Israelin kansalle kauhistuttavan pasuunan äänen kera. Kaikkien elävien olentojen yhteinen vietti, joka on myös ihmisessä synnynnäinen, saa hänet välttämään onnettomuutta ja edistämään onnellisuutta. Jumala ei olisi voinut asettaa ihmiseen vahvempaa lainkuuliaisuuteen johdattavaa sidettä kuin on uhkaus lainrikkomista seuraavasta ankarasta kostosta ja toisaalta suurimman onnen lupaaminen, jos ihminen tottelee häntä. Uhka on tekstissämme kauhistuttava: Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.4 Hän tahtoo siis sanoa: Voi ihminen, sinä kätteni työ, sinun ei pidä sydämessäsi, sanoissasi, käytöksessäsi tai teoissasi, tekemisissäsi ja tekemättä jättämisissäsi, rikkoa pyhiä käskyjäni ja määräyksiäni, sillä sinun tulee148 aina muistaa, että minä olen koko sinun olemassaolosi ainoa syy ja minulla on käsissäni kaikki voima, joka voi joko siunata tai musertaa. Minä, Herra, sinun Jumalasi olen niin pyhä ja vanhurskas Jumala, etten mitenkään voi jättää ainoatakaan rikkomusta pyhää lakia vastaan rankaisematta. Jos sinä rikot lakia vastaan, olet rikkonut minua, Luojaasi, vastaan ja samalla julistanut vihollisuuden ja sodan minua vastaan. Miten minä voisin jättää sellaisen kostamatta. Sinä kurja maan matonen! Älä koskaan uskaltaudu nostamaan kättäsi Kaikkivaltiasta vastaan. Minun vihani musertaa sinut, minun vanhurskauteni polttaa sinua ikuisesti ja sinun jälkeläisesi tulevat kolmanteen tai neljänteen polveen saakka vastaamaan sinun rikkomuksestasi, elleivät he luovu sinun tiestäsi. Minun suuret tekoni, minun majesteettisuuteni ja minun kaikkivaltiuteni ihmeet teidän edessänne todistavat selvästi, että minä olen Herra. Kirottu olkoon siis sekä ajassa että ikuisuudessa se, joka uskaltaa rikkoa käskyni ja joka ei tarkalleen noudata niitä 5. Moos. 27:26. Tällaisia uhkauksia on Raamatussamme miltei joka sivulla, ja itse meidän kallis Lunastajamme Jeesus sekä kaikki hänen apostolinsa ovat uskollisesti julistaneet niitä kaikkien aikojen lainrikkojille Matt. 5:17–19, Gal. 3:10 jne. Kaikkien aikojen tapahtumat ovat myös täydellisesti osoittaneet, etteivät nämä uhkaukset ole jättäneet heitä vaille seurauksia. Mutta voi!149 Vasta tulevassa ikuisuudessa kosto iskee jumalattomiin yleistä kauhua herättäen.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 15
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 17
paikat: Siinainvuori
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: