Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 23
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 25
§ 24
Mutta meidän kristikunnassamme on myös ihmisiä, jotka antavat laille sen arvon sellaisena kuin Jumala sen Vanhassa testamentissa Israelin lapsille antoi, mutta väittävät, että sitä ei enää Uudessa testamentissa velvoiteta meitä ehdottomasti noudattamaan sen jälkeen kun Kristus meidän Vapahtajamme oli täydellisellä kuuliaisuudellaan täyttänyt lain meidän puolestamme ja piinallaan sekä kuolemallaan maksanut koko maailman synnit. Kristus on jo lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta Gal. 3:13, ja samalla valmistanut meille toisen, helpomman tien autuuteen uskon kautta. Autuus ei siis voi livetä käsistämme, kunhan tiedämme, että Jeesus Kristus on maksanut velkamme, pidämme sitä varmana ja luotamme siihen. Tähän vastaan: No hyvä, omaksukaamme hetkeksi tämä vanhan Aatamin evankeliumi. Vain usko, ilman1 Matt. 4:17, mikä ei tietenkään voinut tarkoittaa vain kuollutta uskoa vaan todellista muutosta? Kuinka selität hänen pyhän vakuutuksensa, joka aina käy yksiin sen kanssa, minkä Jumala antoi Vanhassa testamentissa profeettojen välityksellä: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan Matt. 18:3, vrt. Jer. 3:12,14,22? Miten selittäisit suuren Jumalan miehen apostoli Paavalin sanat juuri galatalaisille osoittamassaan kirjeessä, jossa hän muutoin niin kohottaa evankeliumin lain yläpuolelle? Hän luettelee ensin kaikenlaiset näkyvät lihan teot, jotka ovat laittomuuden välttämätön seuraus, ja sanoo sitten: Ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa Gal. 5:21. Oi ihminen, sinä olet varmasti itse siinä joukossa, jonka ikuista turmiota hän kyyneliin asti valittaa: Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita Fil. 3:18–19. Joku ajattelee, että kuka nyt haluaisi puolustaa tällaista ilmeistä jumalattomuutta. Minä vastaan: jos tunnustat sen vääryydeksi, sen täytyy olla lain rikkomus. Jos tunnustat lainrikkomuksen, tunnustat samalla lain sitovan voiman. Ja se oli kaikki, mitä tässä halusimmekin todistaa.
kääntymystä ja parannusta, ja tulet autuaaksi. Ei ole lakia, jota tarvitsee totella, tai rangaistusta, jota pelätä. Sinun täytyy kuitenkin myöntää ihmismielen pahuus ainakin silloin, kun se on täysin vailla pidäkkeitä. Pahuuden purkautumisen täytyy olla hirvittävää, jos mitkään puomit eivät sitä pidättele eikä mikään rangaistus ole sitä torjumassa. Kuvitellaanpa vaikkapa vain tuhat tällaista hillitöntä uskovaista jossain yhteisössä, jossa yksi vapaasti ryöstää, murhaa ja alistaa toisen. Mikä hirveä näytelmä, miten surkeita kristittyjä, paljon villien ja barbaarien alapuolella, joilla kuitenkin on aina edes jonkinlainen laki. Ihminen, varo siis tällä tavoin alentamasta kristinuskoa ja kaikkitietävää Luojaa esittämällä neuvoa, joka johtaisi maanpäällä suureen kurjuuteen ja veisi koko ihmiskunnan tuhoon! Kuinka rohkenet halveksia ja mitätöidä kaikkia Vapahtajasi saarnoja, joissa hän aina huudahti: Tehkää parannus
Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 23
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 25
paikat:
Henkilöt: Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: