Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 10
§ 9
Meidän kristillisen sapattimme eli sunnuntain pyhittämisen merkitys ei silti voi koskaan jäädä siihen, että kristityt eivät viikon muina kuutena päivänä tarvitsisi minkäänlaista hartauden tai jumalisuuden harjoitusta, vaan että kaikki olisi hoidettu sunnuntain viettämisellä. Ei, vaan jumalallisuuden oma luonne ja olemus vakuuttavat päinvastaista. Kun sydämessä on oikea kunnioitus Jumalaa kohtaan, kun rakkaus häntä kohtaan palaa sielussa, kun mieli suuntautuu Jumalan käskyjen täyttämiseen, niin silloin myös sielu jokapäiväisessä työssä vaeltaa hänen silmiensä edessä ja on päivittäisessä yhteydessä hänen kanssaan. Se vaeltaa365 tyytyväisenä hänen käskyjensä teitä niin, että se kaikessa miellyttäisi häntä. Siksi meidän velvollisuutemme ei ole levätä vain kristittyjen sapattina vaan myös jokaisena viikon päivänä ja siten jokaisena elämämme päivänä viettää hengellistä sapattia eli levätä Jumalassamme. Yhtäkään päivää ei saa uhrata syntiin ja jumalattomuuteen, vaan meidän tulee joka päivä kantaa rinnassamme Jumalan täyttämää sydäntä, kaikessa ajallisessa työssämme, ja meidän on suoritettava se myös niin kuin jumalanpalvelus, hänen käskystään, hänen kunniakseen, niin kuin pappi Sakarias sanoo kiitosvirressään: Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä Luuk. 1:74–75. Tämä tarkoittaa sekä arkea että pyhää, niin kuin kuningas Daavid sydämestään kehottaa: Saat nauttia Herran hyvyyttä, iloasi ja päivittäistä ajanvietettäsi, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo Ps. 37:4. Näin voimme hänen kerallaan myös kaikkitietävän Jumalan edessä vakuuttaa ja sanoa: Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni Ps. 63:7–8. Siinä, että uskovat näin kieltäytyvät kaikesta epäjumalallisesta, syntisestä ja turhasta, ja päivittäin seurustelevat uskollisesti sielunylkänsä1 kanssa, joka asuu armollisesti heidän sydämissään Isän366 ja Pyhän Hengen rinnalla, niin kuin hän itse on luvannut, kun hän sanoo: me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen Joh. 14:23, siinä varsinaisesti on oikean kristityn päivittäinen sapatti eli lepo Herrassa, kun taas jumalattomilla ei ole mitään rauhaa2 Jes. 48:22 eikä lepoa, ei sisällään eikä ulkonaisesti, vaan he ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua Jes. 57:20.
§. 9.
Meningen med vår christeliga Sabbats eller Söndagens helgande kan dock aldrig blifva den, som skulle en Christen på de öfriga sex dagarna i veckan intet behöfva någon andakts eller Gudaktighets öfning, utan alt vore bestält med Söndagens firande. Nej, sjelfva Gudaktighetens art och natur öfvertygar oss om motsatsen. Där en rätt vördnad är i hjertat för Gud, där kärleken i själen lågar3 för Honom, där hogen är bögd för Guds befallningar, där är ock själen i et dageligit arbete, at vandra för Hans ögon, at dageligen umgås med Honom, och at med förnöjelse365 vandra på Hans buds vägar, at i alt behaga Honom; därföre blir ock vår skyldighet, at intet allenast hvila på de Christnas Sabbat, utan ock hvar dag i veckan, och således hvarje dag i hela vår lefnad hålla en andelig Sabbat eller hvila i vår Gud, så at ingen dag må upoffras til synd och ogudaktighet, utan dageligen bära et til Gud upfyldt hjerta i vårt bröst, under alt vårt timeliga arbete, och förrätta äfven det som en Gudsdyrkan, på Hans befallning, til Hans ära, och såsom Prästen Zacharias talar i sin lofsång: At vi frälste utu våra ovänners hand, måtte tjena Honom utan frucktan, i helighet och rättfärdighet för Honom i alla våra lifsdagar, Luc. 1:74,75. det är, både heligt och sökn,4 såsom Konung David hjerteligen förmanar: Haf tina lust, ditt nöje och dageliga tidsfördrif, i Herranom; Han skal gifva tig hvad titt hjerta önskar. Ps. 37:4. Så at vi äfven med honom kunna för en allvetande Gud betyga och säga: När jag mig i säng lägger, så tänker jag på tig, när jag upvaknar, så talar jag om tig; Ty tu äst min hjelpare. Ps. 63:7,8. Och detta de trognas afhållande ifrån alt det afgudiskt, syndigt och fåfängeligit är, och deras förtrogna umgänge dageligen med sin själa-brudgumme,5 och Hans nådefulla boende i deras hjerta med Fadrenom366 och den Helige Ande, såsom Han sjelf låfvat hafver, då Han säger: Vi skole komma til Honom och blifva boende när Honom; Joh. 14:23. detta säger jag, utgör egenteligen rätta Christnas dageliga Sabbat eller hvila i Herranom, hvaremot de ogudaktige icke hafva någon frid Es. 48:22, eller ro, hvarken innom eller utom sig, utan äro som et stormande haf thet icke stilla vara kan, utan dess vågor häfva up träck och orenlighet. Cap. 57:20.
§ 9
Meidän kristillisen sapattimme eli sunnuntain pyhittämisen merkitys ei silti voi koskaan jäädä siihen, että kristityt eivät viikon muina kuutena päivänä tarvitsisi minkäänlaista hartauden tai jumalisuuden harjoitusta, vaan että kaikki olisi hoidettu sunnuntain viettämisellä. Ei, vaan jumalallisuuden oma luonne ja olemus vakuuttavat päinvastaista. Kun sydämessä on oikea kunnioitus Jumalaa kohtaan, kun rakkaus häntä kohtaan palaa sielussa, kun mieli suuntautuu Jumalan käskyjen täyttämiseen, niin silloin myös sielu jokapäiväisessä työssä vaeltaa hänen silmiensä edessä ja on päivittäisessä yhteydessä hänen kanssaan. Se vaeltaa365 tyytyväisenä hänen käskyjensä teitä niin, että se kaikessa miellyttäisi häntä. Siksi meidän velvollisuutemme ei ole levätä vain kristittyjen sapattina vaan myös jokaisena viikon päivänä ja siten jokaisena elämämme päivänä viettää hengellistä sapattia eli levätä Jumalassamme. Yhtäkään päivää ei saa uhrata syntiin ja jumalattomuuteen, vaan meidän tulee joka päivä kantaa rinnassamme Jumalan täyttämää sydäntä, kaikessa ajallisessa työssämme, ja meidän on suoritettava se myös niin kuin jumalanpalvelus, hänen käskystään, hänen kunniakseen, niin kuin pappi Sakarias sanoo kiitosvirressään: Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä Luuk. 1:74–75. Tämä tarkoittaa sekä arkea että pyhää, niin kuin kuningas Daavid sydämestään kehottaa: Saat nauttia Herran hyvyyttä, iloasi ja päivittäistä ajanvietettäsi, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo Ps. 37:4. Näin voimme hänen kerallaan myös kaikkitietävän Jumalan edessä vakuuttaa ja sanoa: Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni Ps. 63:7–8. Siinä, että uskovat näin kieltäytyvät kaikesta epäjumalallisesta, syntisestä ja turhasta, ja päivittäin seurustelevat uskollisesti sielunylkänsä6 kanssa, joka asuu armollisesti heidän sydämissään Isän366 ja Pyhän Hengen rinnalla, niin kuin hän itse on luvannut, kun hän sanoo: me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen Joh. 14:23, siinä varsinaisesti on oikean kristityn päivittäinen sapatti eli lepo Herrassa, kun taas jumalattomilla ei ole mitään rauhaa7 Jes. 48:22 eikä lepoa, ei sisällään eikä ulkonaisesti, vaan he ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua Jes. 57:20.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 9.
Meningen med vår christeliga Sabbats eller Söndagens helgande kan dock aldrig blifva den, som skulle en Christen på de öfriga sex dagarna i veckan intet behöfva någon andakts eller Gudaktighets öfning, utan alt vore bestält med Söndagens firande. Nej, sjelfva Gudaktighetens art och natur öfvertygar oss om motsatsen. Där en rätt vördnad är i hjertat för Gud, där kärleken i själen lågar8 för Honom, där hogen är bögd för Guds befallningar, där är ock själen i et dageligit arbete, at vandra för Hans ögon, at dageligen umgås med Honom, och at med förnöjelse365 vandra på Hans buds vägar, at i alt behaga Honom; därföre blir ock vår skyldighet, at intet allenast hvila på de Christnas Sabbat, utan ock hvar dag i veckan, och således hvarje dag i hela vår lefnad hålla en andelig Sabbat eller hvila i vår Gud, så at ingen dag må upoffras til synd och ogudaktighet, utan dageligen bära et til Gud upfyldt hjerta i vårt bröst, under alt vårt timeliga arbete, och förrätta äfven det som en Gudsdyrkan, på Hans befallning, til Hans ära, och såsom Prästen Zacharias talar i sin lofsång: At vi frälste utu våra ovänners hand, måtte tjena Honom utan frucktan, i helighet och rättfärdighet för Honom i alla våra lifsdagar, Luc. 1:74,75. det är, både heligt och sökn,9 såsom Konung David hjerteligen förmanar: Haf tina lust, ditt nöje och dageliga tidsfördrif, i Herranom; Han skal gifva tig hvad titt hjerta önskar. Ps. 37:4. Så at vi äfven med honom kunna för en allvetande Gud betyga och säga: När jag mig i säng lägger, så tänker jag på tig, när jag upvaknar, så talar jag om tig; Ty tu äst min hjelpare. Ps. 63:7,8. Och detta de trognas afhållande ifrån alt det afgudiskt, syndigt och fåfängeligit är, och deras förtrogna umgänge dageligen med sin själa-brudgumme,10 och Hans nådefulla boende i deras hjerta med Fadrenom366 och den Helige Ande, såsom Han sjelf låfvat hafver, då Han säger: Vi skole komma til Honom och blifva boende när Honom; Joh. 14:23. detta säger jag, utgör egenteligen rätta Christnas dageliga Sabbat eller hvila i Herranom, hvaremot de ogudaktige icke hafva någon frid Es. 48:22, eller ro, hvarken innom eller utom sig, utan äro som et stormande haf thet icke stilla vara kan, utan dess vågor häfva up träck och orenlighet. Cap. 57:20.
§ 9
Meidän kristillisen sapattimme eli sunnuntain pyhittämisen merkitys ei silti voi koskaan jäädä siihen, että kristityt eivät viikon muina kuutena päivänä tarvitsisi minkäänlaista hartauden tai jumalisuuden harjoitusta, vaan että kaikki olisi hoidettu sunnuntain viettämisellä. Ei, vaan jumalallisuuden oma luonne ja olemus vakuuttavat päinvastaista. Kun sydämessä on oikea kunnioitus Jumalaa kohtaan, kun rakkaus häntä kohtaan palaa sielussa, kun mieli suuntautuu Jumalan käskyjen täyttämiseen, niin silloin myös sielu jokapäiväisessä työssä vaeltaa hänen silmiensä edessä ja on päivittäisessä yhteydessä hänen kanssaan. Se vaeltaa365 tyytyväisenä hänen käskyjensä teitä niin, että se kaikessa miellyttäisi häntä. Siksi meidän velvollisuutemme ei ole levätä vain kristittyjen sapattina vaan myös jokaisena viikon päivänä ja siten jokaisena elämämme päivänä viettää hengellistä sapattia eli levätä Jumalassamme. Yhtäkään päivää ei saa uhrata syntiin ja jumalattomuuteen, vaan meidän tulee joka päivä kantaa rinnassamme Jumalan täyttämää sydäntä, kaikessa ajallisessa työssämme, ja meidän on suoritettava se myös niin kuin jumalanpalvelus, hänen käskystään, hänen kunniakseen, niin kuin pappi Sakarias sanoo kiitosvirressään: Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä Luuk. 1:74–75. Tämä tarkoittaa sekä arkea että pyhää, niin kuin kuningas Daavid sydämestään kehottaa: Saat nauttia Herran hyvyyttä, iloasi ja päivittäistä ajanvietettäsi, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo Ps. 37:4. Näin voimme hänen kerallaan myös kaikkitietävän Jumalan edessä vakuuttaa ja sanoa: Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni Ps. 63:7–8. Siinä, että uskovat näin kieltäytyvät kaikesta epäjumalallisesta, syntisestä ja turhasta, ja päivittäin seurustelevat uskollisesti sielunylkänsä11 kanssa, joka asuu armollisesti heidän sydämissään Isän366 ja Pyhän Hengen rinnalla, niin kuin hän itse on luvannut, kun hän sanoo: me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen Joh. 14:23, siinä varsinaisesti on oikean kristityn päivittäinen sapatti eli lepo Herrassa, kun taas jumalattomilla ei ole mitään rauhaa12 Jes. 48:22 eikä lepoa, ei sisällään eikä ulkonaisesti, vaan he ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua Jes. 57:20.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 10
paikat:
Raamatunkohdat:
Aiheet: