Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 2
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 4
§ 3
Pelkkä järki ei ole edes kyennyt osoittamaan meille, millaista on Jumalan oikea palvominen, ja yhtä vähän se pystyy johdattamaan meitä näissä kysymyksissä, vaikka sen tuleekin siitä huolimatta vahvistaa se, mitä ilmoitus tässä meille opettaa. Mutta jos vähänkään katsomme asian laajuutta, niin terve harkinta vakuuttaa meidät täydellisesti siitä, että näin tärkeään asiaan tarvitaan paljon aikaa eikä sitä suinkaan hoideta niin, että siihen käytetään tämä tai tuo lyhyt tuokio. Sillä jos ihmisten on palvottava Jumalaa, heitä on ahkerasti ja vaivaa nähden opetettava tuntemaan Luojansa ja Hyväntekijänsä ikuinen olemus ja korkeat ominaisuudet. Heidät on opetettava kunnioittamaan347 hänen suuria hyviä töitään luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä, sillä muutoin he eivät tiedä miksi häntä tulee palvoa. Jotta heillä olisi voimaa tällä tavoin ryhtyä Herransa palvelukseen, he eivät saa olla tietämättömiä hänen kostostaan jumalattomia kohtaan ja siitä suuresta armonlupauksesta, jonka hän lapsilleen ajassa sekä ikuisuudessa antaa. Mutta koska järki ei myöskään kykene, ja kaikkein vähiten ilman uutteraa opetusta, opettamaan heille sitä, miten hän haluaa heidän itseään palvovan, tai missä järjestyksessä he voivat tulla hänen oikeanlaisiksi palvojikseen, niin myös tähän tarvitaan sekä aikaa että vaivaa. Tämän lisäksi oikeiden kristittyjen on elävästi harjoitettava kaikkea tätä oppimaansa, ja sitäkin useammin siksi, että he joka päivä saavat Jumalaltaan suuria hyviä tekoja sekä ruumiillisessa että henkisessä suhteessa. Tästä heitä on usein muistutettava, kuten myös heidän velvollisuuksistaan Jumalaa, lähimmäisiään sekä itseään kohtaan, jotteivat nämä velvollisuudet inhimillisistä heikkouksistamme johtuen jäisi unohduksiin. Ja lopuksi me luonnollisen velttoutemme ja uppiniskaisuutemme vuoksi tarvitsemme tällaiseen elävään Jumalan palvomiseen lakkaamatta rohkaisuakin. Siksi jokainen luullakseni vastaansanomattomasti huomaa, että kaikki tämä vaatii paljon työtä ja että siihen kuluu suuri osa elinajastamme. Hyvät kuulijani!348 Kukapa teistä ei siis tunnustaisi ja suuresti kunnioittaisi meidän Jumalamme pyhää ja viisasta määräystä, joka Herran lain kolmannessa käskyssä määrää pyhittämään joka seitsemännen päivän tähän siunattuun tarkoitukseen? Kiiruhtakaamme siis Herran nimessä, anoen ja rukoillen Korkeimman armoa ja siunausta, sitä hartaasti tarkastelemaan.
§. 3.
Blotta förnuftet, som icke en gång kunnat visa oss beskaffenheten af en rätt Gudadyrkan, kan lika så litet leda oss fram i dessa frågor; ehuru det i alla fall måste billiga1 alt hvad uppenbarelsen härutinnan lärer oss: men at mycken tid måste nödvändigt åtgå til et så vigtigt företagande, och at det ingalunda är bestält med en eller annan kort stunds användande härtil, därom lämnar en sund eftertanka, om man aldrig så litet ser in i vidden af saken, den fullkomligaste öfvertygelse; ty skal Gud dyrkas af menniskor, så måste de med mycken flit och möda undervisas, at lära känna denne sin Skapare och Välgörare til sin eviga varelse och sina höga egenskaper; de måste läras, at vörda347 Hans stora välgärningar i skapelsen, återlösningen och helgelsen; ty annars veta de icke hvarföre Han skal dyrkas: de få ej vara okunniga om Hans hämd öfver de ogudaktiga, och den stora nådelön Han gifver sine barn i tid och i evighet, om de skola hafva någon drifkraft at förmå sig til denna sin Herres tjenst. Men som de ej heller af förnuftet, och aldraminst utan flitig undervisning känna sättet huru Han af dem vil blifva tilbeden, eller i hvad ordning de kunna blifva Hans rätte tilbedjare, fordras äfven därtil både tid och möda. När nu därtil kommer, at all denna kunskapen måtte af rätta Christna ställas i en lefvande utöfning, så mycket oftare, som de dageligen af sin Gud åtnjuta stora välgärningar i lekamlig och andelig måtto, om hvilka de behöfva ofta påminnas, såsom ock om sina skyldigheter emot sin Gud, nästan och sig sjelfve, om de ej i anseende til vår mensklighet skola lämnas i förgätenhet,2 och änteligen, at vi til en sådan lefvande Gudsdyrkan, i anseende til vår naturliga tröghet och kallsinnighet, behöfve tidt och ofta upmuntras; då säger jag, lärer en och hvar ovedersägeligen finna, at til alt sådant måste fordras mycket arbete och en stor del af vår lefnads tid därtill upgå. Mine Åhörare!348 hvem af Eder måste då icke billiga, och i högsta måtton vörda vår Guds heliga och visa inrättning, som i det tredje budet af Herrans lag befalt helgandet af hvar sjunde dag til et så välsignat ändamål? Lät oss då i Herrans Namn med bön och åkallan til den Aldrahögste om nåd och välsignelse, skynda oss, at med andakt betrakta det samma.
§ 3
Pelkkä järki ei ole edes kyennyt osoittamaan meille, millaista on Jumalan oikea palvominen, ja yhtä vähän se pystyy johdattamaan meitä näissä kysymyksissä, vaikka sen tuleekin siitä huolimatta vahvistaa se, mitä ilmoitus tässä meille opettaa. Mutta jos vähänkään katsomme asian laajuutta, niin terve harkinta vakuuttaa meidät täydellisesti siitä, että näin tärkeään asiaan tarvitaan paljon aikaa eikä sitä suinkaan hoideta niin, että siihen käytetään tämä tai tuo lyhyt tuokio. Sillä jos ihmisten on palvottava Jumalaa, heitä on ahkerasti ja vaivaa nähden opetettava tuntemaan Luojansa ja Hyväntekijänsä ikuinen olemus ja korkeat ominaisuudet. Heidät on opetettava kunnioittamaan347 hänen suuria hyviä töitään luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä, sillä muutoin he eivät tiedä miksi häntä tulee palvoa. Jotta heillä olisi voimaa tällä tavoin ryhtyä Herransa palvelukseen, he eivät saa olla tietämättömiä hänen kostostaan jumalattomia kohtaan ja siitä suuresta armonlupauksesta, jonka hän lapsilleen ajassa sekä ikuisuudessa antaa. Mutta koska järki ei myöskään kykene, ja kaikkein vähiten ilman uutteraa opetusta, opettamaan heille sitä, miten hän haluaa heidän itseään palvovan, tai missä järjestyksessä he voivat tulla hänen oikeanlaisiksi palvojikseen, niin myös tähän tarvitaan sekä aikaa että vaivaa. Tämän lisäksi oikeiden kristittyjen on elävästi harjoitettava kaikkea tätä oppimaansa, ja sitäkin useammin siksi, että he joka päivä saavat Jumalaltaan suuria hyviä tekoja sekä ruumiillisessa että henkisessä suhteessa. Tästä heitä on usein muistutettava, kuten myös heidän velvollisuuksistaan Jumalaa, lähimmäisiään sekä itseään kohtaan, jotteivat nämä velvollisuudet inhimillisistä heikkouksistamme johtuen jäisi unohduksiin. Ja lopuksi me luonnollisen velttoutemme ja uppiniskaisuutemme vuoksi tarvitsemme tällaiseen elävään Jumalan palvomiseen lakkaamatta rohkaisuakin. Siksi jokainen luullakseni vastaansanomattomasti huomaa, että kaikki tämä vaatii paljon työtä ja että siihen kuluu suuri osa elinajastamme. Hyvät kuulijani!348 Kukapa teistä ei siis tunnustaisi ja suuresti kunnioittaisi meidän Jumalamme pyhää ja viisasta määräystä, joka Herran lain kolmannessa käskyssä määrää pyhittämään joka seitsemännen päivän tähän siunattuun tarkoitukseen? Kiiruhtakaamme siis Herran nimessä, anoen ja rukoillen Korkeimman armoa ja siunausta, sitä hartaasti tarkastelemaan.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 3.
Blotta förnuftet, som icke en gång kunnat visa oss beskaffenheten af en rätt Gudadyrkan, kan lika så litet leda oss fram i dessa frågor; ehuru det i alla fall måste billiga3 alt hvad uppenbarelsen härutinnan lärer oss: men at mycken tid måste nödvändigt åtgå til et så vigtigt företagande, och at det ingalunda är bestält med en eller annan kort stunds användande härtil, därom lämnar en sund eftertanka, om man aldrig så litet ser in i vidden af saken, den fullkomligaste öfvertygelse; ty skal Gud dyrkas af menniskor, så måste de med mycken flit och möda undervisas, at lära känna denne sin Skapare och Välgörare til sin eviga varelse och sina höga egenskaper; de måste läras, at vörda347 Hans stora välgärningar i skapelsen, återlösningen och helgelsen; ty annars veta de icke hvarföre Han skal dyrkas: de få ej vara okunniga om Hans hämd öfver de ogudaktiga, och den stora nådelön Han gifver sine barn i tid och i evighet, om de skola hafva någon drifkraft at förmå sig til denna sin Herres tjenst. Men som de ej heller af förnuftet, och aldraminst utan flitig undervisning känna sättet huru Han af dem vil blifva tilbeden, eller i hvad ordning de kunna blifva Hans rätte tilbedjare, fordras äfven därtil både tid och möda. När nu därtil kommer, at all denna kunskapen måtte af rätta Christna ställas i en lefvande utöfning, så mycket oftare, som de dageligen af sin Gud åtnjuta stora välgärningar i lekamlig och andelig måtto, om hvilka de behöfva ofta påminnas, såsom ock om sina skyldigheter emot sin Gud, nästan och sig sjelfve, om de ej i anseende til vår mensklighet skola lämnas i förgätenhet,4 och änteligen, at vi til en sådan lefvande Gudsdyrkan, i anseende til vår naturliga tröghet och kallsinnighet, behöfve tidt och ofta upmuntras; då säger jag, lärer en och hvar ovedersägeligen finna, at til alt sådant måste fordras mycket arbete och en stor del af vår lefnads tid därtill upgå. Mine Åhörare!348 hvem af Eder måste då icke billiga, och i högsta måtton vörda vår Guds heliga och visa inrättning, som i det tredje budet af Herrans lag befalt helgandet af hvar sjunde dag til et så välsignat ändamål? Lät oss då i Herrans Namn med bön och åkallan til den Aldrahögste om nåd och välsignelse, skynda oss, at med andakt betrakta det samma.
§ 3
Pelkkä järki ei ole edes kyennyt osoittamaan meille, millaista on Jumalan oikea palvominen, ja yhtä vähän se pystyy johdattamaan meitä näissä kysymyksissä, vaikka sen tuleekin siitä huolimatta vahvistaa se, mitä ilmoitus tässä meille opettaa. Mutta jos vähänkään katsomme asian laajuutta, niin terve harkinta vakuuttaa meidät täydellisesti siitä, että näin tärkeään asiaan tarvitaan paljon aikaa eikä sitä suinkaan hoideta niin, että siihen käytetään tämä tai tuo lyhyt tuokio. Sillä jos ihmisten on palvottava Jumalaa, heitä on ahkerasti ja vaivaa nähden opetettava tuntemaan Luojansa ja Hyväntekijänsä ikuinen olemus ja korkeat ominaisuudet. Heidät on opetettava kunnioittamaan347 hänen suuria hyviä töitään luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä, sillä muutoin he eivät tiedä miksi häntä tulee palvoa. Jotta heillä olisi voimaa tällä tavoin ryhtyä Herransa palvelukseen, he eivät saa olla tietämättömiä hänen kostostaan jumalattomia kohtaan ja siitä suuresta armonlupauksesta, jonka hän lapsilleen ajassa sekä ikuisuudessa antaa. Mutta koska järki ei myöskään kykene, ja kaikkein vähiten ilman uutteraa opetusta, opettamaan heille sitä, miten hän haluaa heidän itseään palvovan, tai missä järjestyksessä he voivat tulla hänen oikeanlaisiksi palvojikseen, niin myös tähän tarvitaan sekä aikaa että vaivaa. Tämän lisäksi oikeiden kristittyjen on elävästi harjoitettava kaikkea tätä oppimaansa, ja sitäkin useammin siksi, että he joka päivä saavat Jumalaltaan suuria hyviä tekoja sekä ruumiillisessa että henkisessä suhteessa. Tästä heitä on usein muistutettava, kuten myös heidän velvollisuuksistaan Jumalaa, lähimmäisiään sekä itseään kohtaan, jotteivat nämä velvollisuudet inhimillisistä heikkouksistamme johtuen jäisi unohduksiin. Ja lopuksi me luonnollisen velttoutemme ja uppiniskaisuutemme vuoksi tarvitsemme tällaiseen elävään Jumalan palvomiseen lakkaamatta rohkaisuakin. Siksi jokainen luullakseni vastaansanomattomasti huomaa, että kaikki tämä vaatii paljon työtä ja että siihen kuluu suuri osa elinajastamme. Hyvät kuulijani!348 Kukapa teistä ei siis tunnustaisi ja suuresti kunnioittaisi meidän Jumalamme pyhää ja viisasta määräystä, joka Herran lain kolmannessa käskyssä määrää pyhittämään joka seitsemännen päivän tähän siunattuun tarkoitukseen? Kiiruhtakaamme siis Herran nimessä, anoen ja rukoillen Korkeimman armoa ja siunausta, sitä hartaasti tarkastelemaan.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 2
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 4
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: