Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 18
Seuraava jakso:
§ 19
Mutta mitä sillä saavutetaan, jos tunnustetaan kristillinen sapatti, muttei kuitenkaan sitä oikein pyhitetä? Tähän voinee soveltaa Vapahtajan sanoja: Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, ja tunnustaa sen, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua Luuk. 12:47. Ah! Tutkiskelkaa itseänne tänään, rakkaat kuulijani, miten te olette nämä Herran päivät käyttäneet. Onko teidän sydämenne kutsumuksenne parissa kuluneen kuuden päivän aikana kaivannut tätä Herran pyhää rauhaa? Oletteko sen lähestyessä suunnanneet mielenne pois maallisista huolista ja pyhittäneet ruumiinne ja sielunne seuraavaksi päiväksi Herralle? Oletteko Daavidin lailla kaivanneet Herran esipihoihin, ja miten te olette valmistautuneet niihin menemään? Millä tavoin ja miten uskollisesti olette siellä olleet kanssakäymisessä teidän Jumalanne kanssa? Tarkoitan, että kuinka palavaa teidän keskustelunne hänen kanssaan on siellä ollut ja kuinka hartaasti olette siellä kuunnelleet Jumalanne puhetta teille? Miten iloisina ja tyytyväisinä ovat sielunne sieltä palanneet? Millaisia ovat olleet teidän muut pyhäpäivän ilonne? Vanhemmat ja talonisännät, kuinka monta hartaushetkeä olette suoneet lapsillenne ja
väellenne? Papit, oletteko edes te näin tehneet? Ja hallitsijat, joiden esikuva tuottaa hyveellisiä tai paheellisia kansalaisia ja jotka annatte ankaria käskyjä sapatin pitämisestä, miten te itse sen pidätte ja millaisia ovat teidän pyhäpäivän harjoituksenne? Onko se vain kiireinen jumalanpalvelus, vai jotain enemmän? Sellaista ei voi milloinkaan salata, sillä niin kuin kaikki säteet törmäävät yhteen valossa, niin olette myös te kääntäneet koko maailman katseet puoleenne ja te olette keskipiste, joka antaa suunnan miljoonille ihmisille.Päivittäinen kokemus osoittaa selvästi, kuinka suuri joukko karkeasti halveksii ja häpäisee sapattia. Monet viettävät sen maallisissa puuhissa, mutta valitettavasti monet myös avoimen jumalattomasti, remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen Room. 13:13, ja kaikenlaisissa lihan iloissa ja turhassa ajanvietteessä. Sapatti antaa etukäteen kuvan Jumalan lasten ikuisesta rauhasta ja sapatista taivaassa, kuten apostoli Paavali Heprealaiskirjeen 4. luvussa perusteellisesti osoittaa. Mutta nämä levottomat ihmiset, jotka eivät suo itselleen lepoa tänä armon aikana, ovat juuri niitä, joille Herra vihassaan vannoi: He eivät pääse lepopaikkaani1 Ps. 95:11. Siksi kehotan teitä, rakkaani, apostoli Paavalin sanoin: Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään meistä lankeaisi seuraamaan noiden niskottelijoiden esimerkkiä Hepr. 4:11. Toisilla koko hartaus ja sapatin pyhittäminen taas on pelkästään ulkoista harjoitusta. He käyvät kirkossa, ripillä ja ehtoollisella, ehkä he lukevatkin kotonaan Raamattua tai muita kirjoja, mutta ilman todellista sydämen muutosta, vailla rakkautta ja luottamusta Jumalaan, vailla elävää kristillistä uskoa. Omissa kuvitelmissaan he usein pöyhkeilevät aika tavalla, kun he näkevät monen muun lyövän laimin nämä asiat, ja siksi he kerskailevan fariseuksen tavoin kiittävät Jumalaa siitä, että he eivät ole niin kuin muut ihmiset Luuk. 18:11. Mutta mitä tämä kaikki heitä hyödyttää? Kun Herra huutaa heille ja sanoo: Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä – – – Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan Aam. 5:21–22, he voivat toki kysyä Juudan kansan tavoin: Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme? Jes. 58:3–4. Mutta hän vastaa heille: Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne ja ahneudellanne ahdistatte kaikkia velvollisianne. Riitaa ja katkeruutta tuottaa teidän paastonne, teidän sapattinne.2 Viekkaudella ja vehkeilyllä te asetatte oman etunne lähimmäisen edun edelle. – – – Älkää paastotko, älkää viettäkö sapattia niin kuin te nyt teette, niin teidän rukouksenne kuuluvat korkeuksiin.3
Te uskolliset sielut ja Jeesuksen rukoilijat, rohkaiskoot koko tämä tarkastelumme teitä koko teidän elämänne ajan viettämään hengellistä sapattia; pitäkää huoli, ettei tämän maailman turhuus ja loisto saa teitä valtoihinsa, se on viettelevää ja petollista. Etsikää joka päivä lepoanne Herrassa älkääkä milloinkaan suostuko vääryyteen. Sillä näin sanoo Herra: noudattakaa oikeutta, toteuttakaa vanhurskaus, sillä pelastus on lähellä, se tulee – – – Onnellinen se ihminen, joka näin tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana sapatin pyhyyden, siis kristittyjen päivittäisen sapatin, ja varoo tekemästä pahaa Jes. 56:1–2. Mutta aivan erityisesti pyhittäkää Herran päivä, meidän kalliin Vapahtajamme suuri voitonjuhla, sillä aivan varmaa on, että tämän päivän pyhittämisestä riippuu koko viikon siunaus. Jos sunnuntaina tarkastelet Jumalan sanaa palavan hartaasti, niin sen lämpö säilyy sydämessä koko viikon. Mutta jos sunnuntai tuhlataan välinpitämättömyydessä, niin sydän jää kylmäksi ja avoimeksi kaikenlaisille
synnin houkutuksille. Tämän tulen sytyttämiseen sydämessä auttaa ennen muuta Jumalan sanan ahkera tarkastelu kotona ja kirkossa, harras rukous eivätkä lainkaan vähäisesti myöskään jumalalliset ja kohottavat keskustelut. Kehotan teitä siten lopuksi suuren Jumalan miehen Paavalin sanoin: Rukoilkaa lakkaamatta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa 1. Tess. 5:17,19,20,23.Aamen.
Painettu johtaja Johan Edmanin kirjapainossa Uppsalassa 1781.
Jatkoa näihin saarnoihin julkaistaan seuraavassa vihkossa.
Suom. Eero Ojanen