Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 14
§ 13
Tällaisia ovat siis velvollisuudet, joita Herra meiltä sapatin pyhittämisessä vaatii. Mutta meidän on myös välttämättä selvitettävä, mitä on se, jonka sapatin Herra meiltä tällä käskyllään haluaa kieltää. Vähäisinkin terve harkinta johtaa meidät siihen, että tässä tulee kieltää kaikki, mikä voi jossain määrin haitata sapatin oikeaa pyhittämistä, tai estää sen. Tähän sisältyy silloin ensinnäkin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta, toiseksi kaikki syntiset teot, kolmanneksi kaikki ei-välttämättömät377 ruumiilliset toimet, neljänneksi kaikki hyödytön ajanviete, ja lopulta viidenneksi maallisten huolten ja askareiden ylikuormittama sydän. Ja koska jokainen näistä nimenomaan estää ja pidättää kristittyä sapatin oikeasta pyhittämisestä, niin pyydän kuulijoideni kärsivällisyyttä, jotta voin erikseen selittää ne teille.
Ensimmäinen sapatin pyhittämistä estävä ja tässä käskyssä siten kielletty asia on niin valitettava, mutta kylläkin varsin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta. Pyhän Lutherin mielestä tämä este on niin merkittävä, että hän Vähässä katekismuksessamme mainitsee pelkästään sen, kun hän käskyn selityksessään sanoo: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa.1 Milloin kurja matkalainen oppii tuntemaan autuuden tien, jollei hän koskaan varaa aikaa tutkiakseen taivaasta tullutta ja taivaaseen johdattavaa tiennäyttäjää? Mistä hän saisi muistutuksen siitä, miten hänen tulee vaelluksensa oikealla tavalla suorittaa, kun hän arkisin on maallisten huolien ja puuhien vallassa, eikä halua käyttää lepopäiväänsä Jumalan sanan kuulemiseen, lukemiseen ja tutkiskeluun? Miten kuollut ja nukkuva syntinen saadaan henkiin ja pääsemään taivastielle, jos hän torjuu378 ja hylkää luotaan voimallisen ja virvoittavan sanan? Pimeys ja sokeus saavat silloin ylivallan, samoin siitä seuraava harhautuminen ja jumalattomuus. Siksi Herra valittaa ja sanoo: Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua. Koska sinä olet hylännyt minut, hylkään minäkin sinut – – – Sinä olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi Hoos. 4:6. Sirak sitä vastoin sanoo erittäin kauniisti: Joka Jumalan sanaa kunnioittaa, se suorittaa oikeaa jumalanpalvelusta; ja joka sitä rakastaa, häntä myös Herra rakastaa2 Sir. 4:15.3 Samoin kielletään tässä yleisen jumalanpalveluksen laiminlyönti ja halveksiminen. Pelkkä käynti yleisessä jumalanpalveluksessa ei ole mikään varma todiste sapatin oikeasta pyhittämisestä, mutta sen laiminlyömistä silloin, jos on terve ja on aikaa sekä mahdollisuus päästä paikalle, ei voi pitää muuna kuin Herran käskyn rikkomisena, joka ilman muuta langettaa kirouksen halveksujan päälle. Silloin torjutaan samalla kaikkein otollisin tilaisuus opetukseen ja rohkaisuun ja estetään pitkäksi aikaa vähäisetkin armonpilkahdukset sydämessä. Herra valittaa profeetta Jeremiaan kautta ja sanoo: Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin. He olivat uppiniskaisia, eivät totelleet379 minua eivätkä ottaneet mitään opikseen Jer. 17:23. Kuningas Daavid vertaakin heitä käärmeisiin ja kuvailee heitä näin: Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy, joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä Ps. 58:5–6. Vastoin apostoli Paavalin uskollista kehotusta he lyövät laimin seurakunnan4 Hepr. 10:25 ja ovat siten kuin pakanoita kristikunnan keskellä. Mutta tässä ei kielletä vain tämänkaltaista jumalanpalveluksen laiminlyöntiä, vaan tähän sisältyy myös se yleinen halveksunta, jolla jumalanpalveluksessa käymiseen usein suhtaudutaan. Moni on siellä tietämättä, mistä oikein on kysymys, sinne mennään valmistautumatta ja siellä istutaan vailla kunnioitusta ja hartautta. Katse harhailee ympäriinsä ja sydän, tuo paha sydän, huvittelee usein ylpeydessä, ahneudessa ja paheellisuudessa tai muissa iljettävissä haluissa. Tai sitten kirkossa vain nukutaan, jolloin korvat ja sydän ovat suljetut Jumalan sanalta, ja mennään kotiin ilman mielen ylennystä ja parannusta. Miten tällainen voisi miellyttää Herraa? Ja kuinka pahoin kaikki tällainen häpäiseekään sapatin? Tällaisesta jumalanpalveluksesta sanoo Herra painokkaasti: Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.380 Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. – – – Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää Aam. 5:21–23. Profeetta Jesajan suulla hän sanoo: Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – – – minä en siedä niitä, koska te harjoitatte epäjumalanpalvontaa ja väkivaltaa niissä5 Jes. 1:13 Herra moittii heitä kuin muinoin paatunutta Juudan kansaa: Rosvon luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra Jer. 7:11. Oikeat kristityt sitä vastoin seuraavat uskollisesti viisaan Saarnaajan neuvoa, kun hän sanoo: Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättömyyttään tekevät pahaa Saarn. 4:17.
§. 13.
Sådana äro nu de plikter Herren fordrar af oss til Sabbatens helgande; men det blifver äfven för oss oundgängeligit, at förklara, hvad det är, som Sabbatens Herre med och under en sådan befallning vil hafva förbudit. Den minsta sunda eftertanka leder oss därhän, at här måste förbiudas alt det, hvarigenom Sabbatens rätta helgande i någor måtto kan hindras, eller til intet göras, och således först et allmänt förakt af Guds ord och den allmänna Gudstjensten; för det andra alla syndiga företaganden, för det tredje alla ombärliga377 lekamliga syslor, och för det fjerde alla onyttiga tidsfördrif, och ändteligen för det femte, et af verldsliga omsorger och bekymmer öfverhopadt hjerta; och emedan hvardera af dessa hufvudsakeligen hindra och afhålla en Christen ifrån Sabbatens rätta helgande, utbeder jag mig Edert tålamod, mine Åhörare, at serskildt få förklara dem för Eder.
Det första hvarigenom Sabbatens helgande förhindras, och hvilket således förbjudes i detta budet, är et så beklageligit, som nog allmänt förakt af Guds ord och den allmänna Gudstjensten. Den helige Lutherus anser detta hinder så stort, at han i vår lilla Cateches nämner det allena, då han i förklaringen öfver detta budet säger: Vi skole frukta och älska Gud, så at vi icke förakte predikan och Hans ord.6 När skal den arme vandringsmannen lära känna salighetens väg, då han aldrig tager sig tid at studera i den ifrån himmelen komna, och til himmelen ledande vägvisaren? Hvaraf skall han påminnas, huru han rätt skal anställa sin vandel, då han, inbegrepen i jordiska syslor och omsorger på söknedagarna, intet vil använda något af hvilodagen til Guds ords hörande, läsande och betraktande? Huru skal den döde och sofvande syndaren få lif och komma i gång på himlavägen, då han försum378mar och skiuter ifrån sig det kraftiga och lifgifvande ordet? Mörker och blindhet måste således taga öfverhanden, och en däraf flytande villfarelse och ogudaktighet. Därföre klagar Herren och säger: Mitt folk är fördärfvat, therföre at thet icke lära vil, ty tu aktar intet Guds ord, therföre vil jag ock intet akta tig - - Tu föraktar tins Guds lag;7 Therföre vil jag ock förgäta tin barn. Hos. 4:6. Hvaremot Syrach åter säger mycket vackert: Then som Guds ord ärar, han gjör then rätta Gudstjensten, och then thet älskar, honom älskar ock Herren. Syr. 4:15. Likaledes förbjudes här sjelfva den allmänna Gudstjenstens försummelse och förakt. Blåtta bivistandet af den allmänna Gudstjensten är ingalunda något säkert bevis til Sabbatens rätta helgande, men försummandet däraf, då man äger tilfälle, hälsa och rådrum därtil, kan altid igenkännas såsom en öfverträdelse af detta Herrans bud, hvilken ofelbart faller med förbannelse öfver föraktaren. Man afskär sig med det samma det aldralägligaste tilfälle til undervisning och upmuntran, och förekommer ofta på lång tid de första nådestyngnen i sitt hjerta; såsom Herren klagar genom Propheten Jeremiam, och säger: The höra intet, och böja intet sin öron, utan blifva halsstyfve,8 på thet the ju icke skola379 höra eller ock låta säga sig; Jer. 17:23. hvarföre Konung David äfven liknar dem vid huggormar, och beskrifver dem således: The rasa9 såsom en orm rasar, såsom en döf huggorm, then sitt öra tilstoppar, at han icke skal höra kjusarens10 röst, Ps. 58:5,6. och tvärt emot Apostelens Pauli trogna förmaning, öfvergifva Församlingen, Ebr. 10:25. och likna aldeles hedningar mitt i Christenheten. Men här förbjudes icke allenast en sådan försummelse af Gudstjensten, här under hörer äfven det nog allmänna förakt, hvarmed Gudstjensten ofta bivistas ibland oss. Mången är tilstädes, men vet knapt hvad där hafves för händer, utan beredelse går man dit, utan vördnad och andakt sitter man där, ögonen löpa omkring, och hjertat, det onda hjertat, roar sig ofta i högmod, girighet och otuckt, med flera vederstyggeliga begär, eller sofver man bort sin tid i kyrkan, då öronen och hjertat förblifva tilslutna för Guds ord, och man går hem utan upbyggelse eller förbättring; huru skulle väl sådant behaga Herranom? Och huru svårligen ohelgas icke Sabbaten med alt detta? Om en sådan Gudstjenst talar Herren märkeligen och säger: Jag är Edrom högtidom gramse11 och föraktar them: och kan icke lida Edert rökoffer uti Edra försam380lingar. Om I mig än offraden bränneoffer och spis-offer,12 så hafver jag dock ingen lust ther til - - Haf bort tina visors buller ifrå mig; ty jag orkar icke höra titt psaltarespel. Amos 5:21,22,23. Och genom Propheten Esaiam: Nymånader och Sabbater, tå I samman kommen, må jag icke lida; Ty I bedrifven avguderi och våld i them. Es. 1:13. Och Herren klagar öfver them, som fordom öfver det förstockade Juda folket: I hållen thetta hus, som efter mitt namn nämndt är, för ena mördare-kulo. Si, jag ser thet väl, säger Herren. Jer. 7:11. Hvaremot rätte Christne troligen följa den vise Predikarens råd, då han säger: Bevara tin fot när tu går til Guds hus, och kom til at höra; thet är bättre än the dårars offer, ty the veta icke hvad ondt the göra. Pred. B. 4:17.
§ 13
Tällaisia ovat siis velvollisuudet, joita Herra meiltä sapatin pyhittämisessä vaatii. Mutta meidän on myös välttämättä selvitettävä, mitä on se, jonka sapatin Herra meiltä tällä käskyllään haluaa kieltää. Vähäisinkin terve harkinta johtaa meidät siihen, että tässä tulee kieltää kaikki, mikä voi jossain määrin haitata sapatin oikeaa pyhittämistä, tai estää sen. Tähän sisältyy silloin ensinnäkin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta, toiseksi kaikki syntiset teot, kolmanneksi kaikki ei-välttämättömät377 ruumiilliset toimet, neljänneksi kaikki hyödytön ajanviete, ja lopulta viidenneksi maallisten huolten ja askareiden ylikuormittama sydän. Ja koska jokainen näistä nimenomaan estää ja pidättää kristittyä sapatin oikeasta pyhittämisestä, niin pyydän kuulijoideni kärsivällisyyttä, jotta voin erikseen selittää ne teille.
Ensimmäinen sapatin pyhittämistä estävä ja tässä käskyssä siten kielletty asia on niin valitettava, mutta kylläkin varsin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta. Pyhän Lutherin mielestä tämä este on niin merkittävä, että hän Vähässä katekismuksessamme mainitsee pelkästään sen, kun hän käskyn selityksessään sanoo: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa.13 Milloin kurja matkalainen oppii tuntemaan autuuden tien, jollei hän koskaan varaa aikaa tutkiakseen taivaasta tullutta ja taivaaseen johdattavaa tiennäyttäjää? Mistä hän saisi muistutuksen siitä, miten hänen tulee vaelluksensa oikealla tavalla suorittaa, kun hän arkisin on maallisten huolien ja puuhien vallassa, eikä halua käyttää lepopäiväänsä Jumalan sanan kuulemiseen, lukemiseen ja tutkiskeluun? Miten kuollut ja nukkuva syntinen saadaan henkiin ja pääsemään taivastielle, jos hän torjuu378 ja hylkää luotaan voimallisen ja virvoittavan sanan? Pimeys ja sokeus saavat silloin ylivallan, samoin siitä seuraava harhautuminen ja jumalattomuus. Siksi Herra valittaa ja sanoo: Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua. Koska sinä olet hylännyt minut, hylkään minäkin sinut – – – Sinä olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi Hoos. 4:6. Sirak sitä vastoin sanoo erittäin kauniisti: Joka Jumalan sanaa kunnioittaa, se suorittaa oikeaa jumalanpalvelusta; ja joka sitä rakastaa, häntä myös Herra rakastaa14 Sir. 4:15.15 Samoin kielletään tässä yleisen jumalanpalveluksen laiminlyönti ja halveksiminen. Pelkkä käynti yleisessä jumalanpalveluksessa ei ole mikään varma todiste sapatin oikeasta pyhittämisestä, mutta sen laiminlyömistä silloin, jos on terve ja on aikaa sekä mahdollisuus päästä paikalle, ei voi pitää muuna kuin Herran käskyn rikkomisena, joka ilman muuta langettaa kirouksen halveksujan päälle. Silloin torjutaan samalla kaikkein otollisin tilaisuus opetukseen ja rohkaisuun ja estetään pitkäksi aikaa vähäisetkin armonpilkahdukset sydämessä. Herra valittaa profeetta Jeremiaan kautta ja sanoo: Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin. He olivat uppiniskaisia, eivät totelleet379 minua eivätkä ottaneet mitään opikseen Jer. 17:23. Kuningas Daavid vertaakin heitä käärmeisiin ja kuvailee heitä näin: Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy, joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä Ps. 58:5–6. Vastoin apostoli Paavalin uskollista kehotusta he lyövät laimin seurakunnan16 Hepr. 10:25 ja ovat siten kuin pakanoita kristikunnan keskellä. Mutta tässä ei kielletä vain tämänkaltaista jumalanpalveluksen laiminlyöntiä, vaan tähän sisältyy myös se yleinen halveksunta, jolla jumalanpalveluksessa käymiseen usein suhtaudutaan. Moni on siellä tietämättä, mistä oikein on kysymys, sinne mennään valmistautumatta ja siellä istutaan vailla kunnioitusta ja hartautta. Katse harhailee ympäriinsä ja sydän, tuo paha sydän, huvittelee usein ylpeydessä, ahneudessa ja paheellisuudessa tai muissa iljettävissä haluissa. Tai sitten kirkossa vain nukutaan, jolloin korvat ja sydän ovat suljetut Jumalan sanalta, ja mennään kotiin ilman mielen ylennystä ja parannusta. Miten tällainen voisi miellyttää Herraa? Ja kuinka pahoin kaikki tällainen häpäiseekään sapatin? Tällaisesta jumalanpalveluksesta sanoo Herra painokkaasti: Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.380 Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. – – – Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää Aam. 5:21–23. Profeetta Jesajan suulla hän sanoo: Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – – – minä en siedä niitä, koska te harjoitatte epäjumalanpalvontaa ja väkivaltaa niissä17 Jes. 1:13 Herra moittii heitä kuin muinoin paatunutta Juudan kansaa: Rosvon luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra Jer. 7:11. Oikeat kristityt sitä vastoin seuraavat uskollisesti viisaan Saarnaajan neuvoa, kun hän sanoo: Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättömyyttään tekevät pahaa Saarn. 4:17.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 13.
Sådana äro nu de plikter Herren fordrar af oss til Sabbatens helgande; men det blifver äfven för oss oundgängeligit, at förklara, hvad det är, som Sabbatens Herre med och under en sådan befallning vil hafva förbudit. Den minsta sunda eftertanka leder oss därhän, at här måste förbiudas alt det, hvarigenom Sabbatens rätta helgande i någor måtto kan hindras, eller til intet göras, och således först et allmänt förakt af Guds ord och den allmänna Gudstjensten; för det andra alla syndiga företaganden, för det tredje alla ombärliga377 lekamliga syslor, och för det fjerde alla onyttiga tidsfördrif, och ändteligen för det femte, et af verldsliga omsorger och bekymmer öfverhopadt hjerta; och emedan hvardera af dessa hufvudsakeligen hindra och afhålla en Christen ifrån Sabbatens rätta helgande, utbeder jag mig Edert tålamod, mine Åhörare, at serskildt få förklara dem för Eder.
Det första hvarigenom Sabbatens helgande förhindras, och hvilket således förbjudes i detta budet, är et så beklageligit, som nog allmänt förakt af Guds ord och den allmänna Gudstjensten. Den helige Lutherus anser detta hinder så stort, at han i vår lilla Cateches nämner det allena, då han i förklaringen öfver detta budet säger: Vi skole frukta och älska Gud, så at vi icke förakte predikan och Hans ord.18 När skal den arme vandringsmannen lära känna salighetens väg, då han aldrig tager sig tid at studera i den ifrån himmelen komna, och til himmelen ledande vägvisaren? Hvaraf skall han påminnas, huru han rätt skal anställa sin vandel, då han, inbegrepen i jordiska syslor och omsorger på söknedagarna, intet vil använda något af hvilodagen til Guds ords hörande, läsande och betraktande? Huru skal den döde och sofvande syndaren få lif och komma i gång på himlavägen, då han försum378mar och skiuter ifrån sig det kraftiga och lifgifvande ordet? Mörker och blindhet måste således taga öfverhanden, och en däraf flytande villfarelse och ogudaktighet. Därföre klagar Herren och säger: Mitt folk är fördärfvat, therföre at thet icke lära vil, ty tu aktar intet Guds ord, therföre vil jag ock intet akta tig - - Tu föraktar tins Guds lag;19 Therföre vil jag ock förgäta tin barn. Hos. 4:6. Hvaremot Syrach åter säger mycket vackert: Then som Guds ord ärar, han gjör then rätta Gudstjensten, och then thet älskar, honom älskar ock Herren. Syr. 4:15. Likaledes förbjudes här sjelfva den allmänna Gudstjenstens försummelse och förakt. Blåtta bivistandet af den allmänna Gudstjensten är ingalunda något säkert bevis til Sabbatens rätta helgande, men försummandet däraf, då man äger tilfälle, hälsa och rådrum därtil, kan altid igenkännas såsom en öfverträdelse af detta Herrans bud, hvilken ofelbart faller med förbannelse öfver föraktaren. Man afskär sig med det samma det aldralägligaste tilfälle til undervisning och upmuntran, och förekommer ofta på lång tid de första nådestyngnen i sitt hjerta; såsom Herren klagar genom Propheten Jeremiam, och säger: The höra intet, och böja intet sin öron, utan blifva halsstyfve,20 på thet the ju icke skola379 höra eller ock låta säga sig; Jer. 17:23. hvarföre Konung David äfven liknar dem vid huggormar, och beskrifver dem således: The rasa21 såsom en orm rasar, såsom en döf huggorm, then sitt öra tilstoppar, at han icke skal höra kjusarens22 röst, Ps. 58:5,6. och tvärt emot Apostelens Pauli trogna förmaning, öfvergifva Församlingen, Ebr. 10:25. och likna aldeles hedningar mitt i Christenheten. Men här förbjudes icke allenast en sådan försummelse af Gudstjensten, här under hörer äfven det nog allmänna förakt, hvarmed Gudstjensten ofta bivistas ibland oss. Mången är tilstädes, men vet knapt hvad där hafves för händer, utan beredelse går man dit, utan vördnad och andakt sitter man där, ögonen löpa omkring, och hjertat, det onda hjertat, roar sig ofta i högmod, girighet och otuckt, med flera vederstyggeliga begär, eller sofver man bort sin tid i kyrkan, då öronen och hjertat förblifva tilslutna för Guds ord, och man går hem utan upbyggelse eller förbättring; huru skulle väl sådant behaga Herranom? Och huru svårligen ohelgas icke Sabbaten med alt detta? Om en sådan Gudstjenst talar Herren märkeligen och säger: Jag är Edrom högtidom gramse23 och föraktar them: och kan icke lida Edert rökoffer uti Edra försam380lingar. Om I mig än offraden bränneoffer och spis-offer,24 så hafver jag dock ingen lust ther til - - Haf bort tina visors buller ifrå mig; ty jag orkar icke höra titt psaltarespel. Amos 5:21,22,23. Och genom Propheten Esaiam: Nymånader och Sabbater, tå I samman kommen, må jag icke lida; Ty I bedrifven avguderi och våld i them. Es. 1:13. Och Herren klagar öfver them, som fordom öfver det förstockade Juda folket: I hållen thetta hus, som efter mitt namn nämndt är, för ena mördare-kulo. Si, jag ser thet väl, säger Herren. Jer. 7:11. Hvaremot rätte Christne troligen följa den vise Predikarens råd, då han säger: Bevara tin fot när tu går til Guds hus, och kom til at höra; thet är bättre än the dårars offer, ty the veta icke hvad ondt the göra. Pred. B. 4:17.
§ 13
Tällaisia ovat siis velvollisuudet, joita Herra meiltä sapatin pyhittämisessä vaatii. Mutta meidän on myös välttämättä selvitettävä, mitä on se, jonka sapatin Herra meiltä tällä käskyllään haluaa kieltää. Vähäisinkin terve harkinta johtaa meidät siihen, että tässä tulee kieltää kaikki, mikä voi jossain määrin haitata sapatin oikeaa pyhittämistä, tai estää sen. Tähän sisältyy silloin ensinnäkin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta, toiseksi kaikki syntiset teot, kolmanneksi kaikki ei-välttämättömät377 ruumiilliset toimet, neljänneksi kaikki hyödytön ajanviete, ja lopulta viidenneksi maallisten huolten ja askareiden ylikuormittama sydän. Ja koska jokainen näistä nimenomaan estää ja pidättää kristittyä sapatin oikeasta pyhittämisestä, niin pyydän kuulijoideni kärsivällisyyttä, jotta voin erikseen selittää ne teille.
Ensimmäinen sapatin pyhittämistä estävä ja tässä käskyssä siten kielletty asia on niin valitettava, mutta kylläkin varsin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta. Pyhän Lutherin mielestä tämä este on niin merkittävä, että hän Vähässä katekismuksessamme mainitsee pelkästään sen, kun hän käskyn selityksessään sanoo: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa.25 Milloin kurja matkalainen oppii tuntemaan autuuden tien, jollei hän koskaan varaa aikaa tutkiakseen taivaasta tullutta ja taivaaseen johdattavaa tiennäyttäjää? Mistä hän saisi muistutuksen siitä, miten hänen tulee vaelluksensa oikealla tavalla suorittaa, kun hän arkisin on maallisten huolien ja puuhien vallassa, eikä halua käyttää lepopäiväänsä Jumalan sanan kuulemiseen, lukemiseen ja tutkiskeluun? Miten kuollut ja nukkuva syntinen saadaan henkiin ja pääsemään taivastielle, jos hän torjuu378 ja hylkää luotaan voimallisen ja virvoittavan sanan? Pimeys ja sokeus saavat silloin ylivallan, samoin siitä seuraava harhautuminen ja jumalattomuus. Siksi Herra valittaa ja sanoo: Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua. Koska sinä olet hylännyt minut, hylkään minäkin sinut – – – Sinä olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi Hoos. 4:6. Sirak sitä vastoin sanoo erittäin kauniisti: Joka Jumalan sanaa kunnioittaa, se suorittaa oikeaa jumalanpalvelusta; ja joka sitä rakastaa, häntä myös Herra rakastaa26 Sir. 4:15.27 Samoin kielletään tässä yleisen jumalanpalveluksen laiminlyönti ja halveksiminen. Pelkkä käynti yleisessä jumalanpalveluksessa ei ole mikään varma todiste sapatin oikeasta pyhittämisestä, mutta sen laiminlyömistä silloin, jos on terve ja on aikaa sekä mahdollisuus päästä paikalle, ei voi pitää muuna kuin Herran käskyn rikkomisena, joka ilman muuta langettaa kirouksen halveksujan päälle. Silloin torjutaan samalla kaikkein otollisin tilaisuus opetukseen ja rohkaisuun ja estetään pitkäksi aikaa vähäisetkin armonpilkahdukset sydämessä. Herra valittaa profeetta Jeremiaan kautta ja sanoo: Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin. He olivat uppiniskaisia, eivät totelleet379 minua eivätkä ottaneet mitään opikseen Jer. 17:23. Kuningas Daavid vertaakin heitä käärmeisiin ja kuvailee heitä näin: Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy, joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä Ps. 58:5–6. Vastoin apostoli Paavalin uskollista kehotusta he lyövät laimin seurakunnan28 Hepr. 10:25 ja ovat siten kuin pakanoita kristikunnan keskellä. Mutta tässä ei kielletä vain tämänkaltaista jumalanpalveluksen laiminlyöntiä, vaan tähän sisältyy myös se yleinen halveksunta, jolla jumalanpalveluksessa käymiseen usein suhtaudutaan. Moni on siellä tietämättä, mistä oikein on kysymys, sinne mennään valmistautumatta ja siellä istutaan vailla kunnioitusta ja hartautta. Katse harhailee ympäriinsä ja sydän, tuo paha sydän, huvittelee usein ylpeydessä, ahneudessa ja paheellisuudessa tai muissa iljettävissä haluissa. Tai sitten kirkossa vain nukutaan, jolloin korvat ja sydän ovat suljetut Jumalan sanalta, ja mennään kotiin ilman mielen ylennystä ja parannusta. Miten tällainen voisi miellyttää Herraa? Ja kuinka pahoin kaikki tällainen häpäiseekään sapatin? Tällaisesta jumalanpalveluksesta sanoo Herra painokkaasti: Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.380 Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. – – – Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää Aam. 5:21–23. Profeetta Jesajan suulla hän sanoo: Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – – – minä en siedä niitä, koska te harjoitatte epäjumalanpalvontaa ja väkivaltaa niissä29 Jes. 1:13 Herra moittii heitä kuin muinoin paatunutta Juudan kansaa: Rosvon luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra Jer. 7:11. Oikeat kristityt sitä vastoin seuraavat uskollisesti viisaan Saarnaajan neuvoa, kun hän sanoo: Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättömyyttään tekevät pahaa Saarn. 4:17.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 14
paikat:
Henkilöt: Daavid Jeesus Sirak Jeremia Jesaja Luther, Martti Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: