Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 29
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 31
§ 30
Kukaan ei pysty oikein kuvailemaan kaikkia tappioita, kaikkea hätää ja ahdinkoa, jota privilegioita nauttivat ammattikuntien mestarit ovat aiheuttaneet melkeinpä koko Euroopassa, ja kun tuollaiset ammattikunniksi yhdistyneet myyjät luovuttavat yleisölle välttämättömyystavaroita, havaitaan hintojen kohoavan huikeiksi, mistä syystä hintojen nousua on yritettävä padota määrähinnoilla ja laeilla, ja kukapa ei näkisi sitä, että mahtavat ammattikunnat
vaikuttavat määrähintoihin aivan liian paljon toimittamalla lainsäätäjille leipää, juomaa, viinaa ja lihaa ja muita hyödykkeitä, kun köyhä ostaja taas saa pennosillaan maksaa kalaasit. Vastikään nousi esiin kysymys siitä, olisiko Tukholman teurastajien ammattikunta voinut tehdä sellaisen isänmaallisen teon, että nämä teurastajat olisivat kokonaan luopuneet yksinoikeudestaan lihan myymiseen Tukholmasta sillä ehdolla, että lihan määrähinnat kumottaisiin, jolloin jokaisella halukkaalla olisi ollut oikeus myydä tätä tavaraa. En ole kuitenkaan vielä ehtinyt nähdä, millaisen vastauksen kysymys on saanut. Vastattaneen kysymällä, miten se olisi mahdollista, kun teurastajien ammattikunta kaikkien muiden ammattikuntien tavoin maksaa varsin korkeita maksuja kruunulle ja kaupungille, mihin todellakin on hyvä syy. Tärkeimmäksi kysymykseksi tässä kuitenkin nousee se, ovatko kruunun ja kaupungin tarpeet tärkeimpiä vai pitäisikö sittenkin kansalaisten henki, hyvinvointi ja tarpeellinen toimeentulo asettaa etusijalle. Niiden takiahan he ovat yhdistyneet muiden ihmisten kanssa yhteiskunnaksi, ja on kysyttävä, eikö tuollaisen turvan puuttuessa, kun he eivät saa lupaa hankkia sitä itselleen moraalisesti rehellisillä keinoilla, itse yhteiskuntakin hajoa. Miten kruunu ja kaupunki silloin saavat tarpeensa täytetyiksi? Tämä kysymys on väistämättä paljon vähäarvoisempi kuin edellinen. Oikea henkilö siihen vastaamaan olisi ajatteleva ja ennakkoluuloton talousmies; kunhan nimittäin kansalainen saa ensin elää, vaurastua ja kasvattaa toimintaansa, löytyy varmastikin jokin keino hänen verottamisekseen.Voisihan jokainen, joka haluaa ilmoittautua jonkin ammatin tai useampienkin harjoittajaksi kaupungissa tai maaseudulla, aluksi ilmoittautua kaupungeissa maistraatille ja maaseudulla poliisiviranomaiselle ja maksaa seuraavan vuoden aikana kruunulle esimerkiksi riikintaalerin tai enemmänkin ja kaupungille tähän suhteutetun maksun jokaisesta liiketoimestaan; ja jos joku harjoittaisi jotakin sellaista toimintaa, jonka harjoittajaksi hän ei ole ilmoittautunut, hänen pitäisi ilman eri oikeudenkäyntiä maksaa seuraavana vuonna sama summa kuin muidenkin. Mutta jos joku ammattikuntaan kuulumaton harjoittaisi käsityöammattia paljon suurisuuntaisemmin kuin kaikki muut, hänen pitäisi joko seuraavana tai kolmantena vuotena maksaa kaksinkertaiset maksut jne.
Havaitaan siis, että jopa kaikkein onnellisimmissa maissa järkevät ihmiset, joita luonnollinen yksinkertaisuus auttaa vaurastumaan, kiertävät hankalia silmukoita niin omaan kaulaansa kuin muidenkin ja tukehtuvat hengiltä.
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 29
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 31
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: