Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 28
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 30
§ 29
Järjestys, jota olen noudattanut edellä esteitä kuvatessani, ohjaa minut näin ollen ensimmäiseksi mainitsemaan kaikki ammattikuntien privilegiot. En suinkaan halua kieltää tai estää ammattikuntien mestareita valmistamasta vapaasti sellaisia tuotteita, joita itse kukin on oppinut tekemään, enkä myymästä niitä vapaasti niin kaupungeissa kuin maaseudullakin parhaansa mukaan, vaan haluan, että heillä olisi mieluumminkin vapaus, jos he eivät saa tarpeellista toimeentuloaan hankituksi omassa käsityöammatissaan, yrittää ansaita paremmin jollakin muulla käsityöalalla tai muulla elinkeinolla. Onhan kiistatonta, että kun useinkin taloudellisessa ahdingossa elävät vanhemmat panevat lapsensa jo varhaisessa iässä jonkin alan oppiin, he sen paremmin kuin lapset itsekään eivät pysty ennakolta näkemään, millaisia taipumuksia pojalla voi olla siihen käsityöammattiin, jota hän opettelee, ja silloin voi helposti käydä niin, että hänestä tulee sillä alalla poropeukalo, ja sellaisena hän pysyy loppuikänsä, mutta kaipaa sen sijaan hartaasti tilaisuutta tehdä jotakin muuta ja voi vain muutaman kuukauden harjoiteltuaan kehittyä sen alan mestariksi. Miten onnellista siis onkaan tarttua työhön, joka kannattaa parhaiten?
Pidän kuitenkin ehdottomasti luonnon suoman kaikkein ensimmäisen oikeuden loukkaamisena sitä, että näillä ammattikuntiin kuuluvilla mestareilla on yksinoikeus, jonka mukaan heidän lisäkseen kukaan muu ei saa myydä saman alan tuotteita kaupungeissa eikä maaseudulla.595 Silloinhan valmistajaa kielletään myymästä tavaraansa ja ostaja pakotetaan hankkimaan tietyiltä henkilöiltä tavaroita, jotka nekin on tehty Ruotsissa ja jotka ovat joko laadultaan parempia tai hinnaltaan edullisempia; sillä vain hölmöthän tekevät kauppoja muilla perusteilla.
Hallitusvallan päähän on iskostettu perin lujasti käsitys, ettei kaupunki eikä maaseutu voi selviytyä ilman tuollaisia mestareiden yksinoikeuksia. Kysytään, kuka sitten toimittaisi kaupunkeihin leivän, juoman, lihan ja muut tuollaiset tavarat, elleivät leipurit, oluenpanijat ja teurastajat sitä tekisi. Ja millaiseen hätään jouduttaisiinkaan, kun noita tuotteita puuttuisi? Kysyjät eivät kuitenkaan käsitä, että mahdollisen puutteen saavat aikaan kiellot, jotka estävät kaikkia muita myymästä leipää, juomia, lihaa jne. Ilman noita kieltoja mitään puutetta ei varmastikaan ilmenisi. Pyrkisihän jokainen ansaitsemaan myymällä omia tuotteitaan niin paljon kuin niitä menisi kaupaksi. Ammattikuntien mestareille annetut määrähinnat samoin kuin heihin kohdistetut uhkaukset ja rangaistuksetkaan eivät pysty pitämään puutetta kunnolla poissa, kuten nyt nähdään teurastajien ammattikuntien riidasta1 Tukholmassa, mutta luontainen voitonhimo saa kaiken aikaan ilman pakkoa.
Ns. vapauden ajan alussa annettiin kuninkaallinen asetus vapaamestareista,2 mutta se oli niin tehoton, ettei se kyennyt murtamaan orjuuden kahleita, joita on siitä lähtien taottu ja jotka pitävät myös Suomen asukkaat pahassa vankeudessa.
Kulta-, hopea- ja tinateosten on kansalaisten turvallisuuden takia oltava kuninkaallisen tarkastusviraston3 valvonnassa, eikä kenelläkään siis pitäisi olla lupaa ilman sille tehtyä ilmoitusta valmistaa mitään esineitä noista metalleista, mutta jos jotkut haluaisivat ilmoittautua kuninkaalliselle tarkastusvirastolle ja voisivat osoittaa hallitsevansa metallisekoituksia koskevat asiat, heidän pitäisi tiukkojen sääntöjen täyttämisen nojalla saada virallinen leima teoksiinsa samalla tavalla kuin nykyiset ns. ammattikuntien mestarit.
§ 29.
Ordningen i hvilcken jag förut beskrifvit hindren leder mig således at först nämna om alla Skrå-privilegier. Min mening är ingalunda at förbiuda eller förhindra alla Skrå mästare at fritt tillvärcka de slags arbeten, som en och hvar lärt uppå, och at få föryttra dem så väl i städerna som på landet, det bästa de gitta, utan at de fast hälre ägde frihet, om de sakna nödig utkomst i sitt eget handtvärk, at genom någon annan slögd eller handtering söka någon bättre förkofran, ty det kan aldrig nekas, at då någon i sin barndom af sina Föräldrar vid sin ofta trånga utkomst sättas i någon slags lära, hvarcken de eller deras barn kunna se förut hvad fallenhet en gåsse kan få til det handtverk han lärer, hvaraf lätt måste hända, at han i sitt handtvärk kan blifva en Klåpare4 i all sin tid, men deremot känner en innerlig lust [ti]l något annat, och kan genom några måna[de]rs öfning blifva en mästare deruti. Hvad lycka då at få gripa til det som bäst lönar sig?
Men att desse Skrå mästare skola hafva ut[es]lutande rättigheter, at utom dem ingen annan [får] afsälja samma [s]lags tilvärkningar i Städer[na] eller på landet, sådant måste jag anse för595 ett intrång uti naturens aldraförsta rätt, då en tilvärckare förbiudes at föryttra sin vara, och köparen skall tvingas at af vissa personer tilhandla sig något, som likväl Svensk man tilvärckat och är antingen bättre vara, eller säljes til bättre pris; ty annors kan ingen handel ske af andra än dårar.
Det är så hårdt inpräglat uti den Styrande machtens hufvud, at hvarcken stad eller land utan sådana exclusiva rättigheter hos mästare kunna hafva bestånd. Hvem skulle säger man förse Städerna med bröd, dricka, kött och annat dylikt, om ei bagare, bryggare och slachtare? Och hvad nöd skulle icke upkomma, då dessa saknades. Men de känna icke, at det äro förbåden för alla andra at få afsälja något bröd, dricka, Kött etc. som åstadkomma denna bristen, annors skulle vist ingen brist vara; ty en och hvar vore omtänkt at kunna förtiena genom sina tilvärkningar, och det altid i mån af afsättningen. Inga taxor, hotelser eller straff på Skrå mästare äro i stånd at rätt mota bristen, som nu ses af Slagta[re Äm]betets tvist i Stockholm,5 men den naturliga vinnings lystnaden uträttar alt utan tvång.
I början af den så kallade Frihets tiden utkom en Kongl. Förordning om Fri mästerskap6 men den var för svag at uträtta något emot träldomens bojor, som alt sedan blifvit smidda, och hålla äfven Finlands inbyggare svårt fängslade.
De tilvärkningar som ske uti Guld, silfver och ten böra för medborgares säkerhet stå un[der] Kongl. Controll Co[n]toiret,7 hvarföre ingen oanmälter finge låf at tilvärcka något af dessa metaller; men om några så[da]na ville anmäla sig uti Kongl. Controll Contoiret, som kunde bevisa at de förstodo rätt metall blandningarna borde de med noga föreskrift undfå stämplar til sina arbeten, under samma ordning som de nu så kallade Skrå mästare.
§ 29
Järjestys, jota olen noudattanut edellä esteitä kuvatessani, ohjaa minut näin ollen ensimmäiseksi mainitsemaan kaikki ammattikuntien privilegiot. En suinkaan halua kieltää tai estää ammattikuntien mestareita valmistamasta vapaasti sellaisia tuotteita, joita itse kukin on oppinut tekemään, enkä myymästä niitä vapaasti niin kaupungeissa kuin maaseudullakin parhaansa mukaan, vaan haluan, että heillä olisi mieluumminkin vapaus, jos he eivät saa tarpeellista toimeentuloaan hankituksi omassa käsityöammatissaan, yrittää ansaita paremmin jollakin muulla käsityöalalla tai muulla elinkeinolla. Onhan kiistatonta, että kun useinkin taloudellisessa ahdingossa elävät vanhemmat panevat lapsensa jo varhaisessa iässä jonkin alan oppiin, he sen paremmin kuin lapset itsekään eivät pysty ennakolta näkemään, millaisia taipumuksia pojalla voi olla siihen käsityöammattiin, jota hän opettelee, ja silloin voi helposti käydä niin, että hänestä tulee sillä alalla poropeukalo, ja sellaisena hän pysyy loppuikänsä, mutta kaipaa sen sijaan hartaasti tilaisuutta tehdä jotakin muuta ja voi vain muutaman kuukauden harjoiteltuaan kehittyä sen alan mestariksi. Miten onnellista siis onkaan tarttua työhön, joka kannattaa parhaiten?
Pidän kuitenkin ehdottomasti luonnon suoman kaikkein ensimmäisen oikeuden loukkaamisena sitä, että näillä ammattikuntiin kuuluvilla mestareilla on yksinoikeus, jonka mukaan heidän lisäkseen kukaan muu ei saa myydä saman alan tuotteita kaupungeissa eikä maaseudulla.595 Silloinhan valmistajaa kielletään myymästä tavaraansa ja ostaja pakotetaan hankkimaan tietyiltä henkilöiltä tavaroita, jotka nekin on tehty Ruotsissa ja jotka ovat joko laadultaan parempia tai hinnaltaan edullisempia; sillä vain hölmöthän tekevät kauppoja muilla perusteilla.
Hallitusvallan päähän on iskostettu perin lujasti käsitys, ettei kaupunki eikä maaseutu voi selviytyä ilman tuollaisia mestareiden yksinoikeuksia. Kysytään, kuka sitten toimittaisi kaupunkeihin leivän, juoman, lihan ja muut tuollaiset tavarat, elleivät leipurit, oluenpanijat ja teurastajat sitä tekisi. Ja millaiseen hätään jouduttaisiinkaan, kun noita tuotteita puuttuisi? Kysyjät eivät kuitenkaan käsitä, että mahdollisen puutteen saavat aikaan kiellot, jotka estävät kaikkia muita myymästä leipää, juomia, lihaa jne. Ilman noita kieltoja mitään puutetta ei varmastikaan ilmenisi. Pyrkisihän jokainen ansaitsemaan myymällä omia tuotteitaan niin paljon kuin niitä menisi kaupaksi. Ammattikuntien mestareille annetut määrähinnat samoin kuin heihin kohdistetut uhkaukset ja rangaistuksetkaan eivät pysty pitämään puutetta kunnolla poissa, kuten nyt nähdään teurastajien ammattikuntien riidasta8 Tukholmassa, mutta luontainen voitonhimo saa kaiken aikaan ilman pakkoa.
Ns. vapauden ajan alussa annettiin kuninkaallinen asetus vapaamestareista,9 mutta se oli niin tehoton, ettei se kyennyt murtamaan orjuuden kahleita, joita on siitä lähtien taottu ja jotka pitävät myös Suomen asukkaat pahassa vankeudessa.
Kulta-, hopea- ja tinateosten on kansalaisten turvallisuuden takia oltava kuninkaallisen tarkastusviraston10 valvonnassa, eikä kenelläkään siis pitäisi olla lupaa ilman sille tehtyä ilmoitusta valmistaa mitään esineitä noista metalleista, mutta jos jotkut haluaisivat ilmoittautua kuninkaalliselle tarkastusvirastolle ja voisivat osoittaa hallitsevansa metallisekoituksia koskevat asiat, heidän pitäisi tiukkojen sääntöjen täyttämisen nojalla saada virallinen leima teoksiinsa samalla tavalla kuin nykyiset ns. ammattikuntien mestarit.
Unfortunately this content isn't available in English
§ 29.
Ordningen i hvilcken jag förut beskrifvit hindren leder mig således at först nämna om alla Skrå-privilegier. Min mening är ingalunda at förbiuda eller förhindra alla Skrå mästare at fritt tillvärcka de slags arbeten, som en och hvar lärt uppå, och at få föryttra dem så väl i städerna som på landet, det bästa de gitta, utan at de fast hälre ägde frihet, om de sakna nödig utkomst i sitt eget handtvärk, at genom någon annan slögd eller handtering söka någon bättre förkofran, ty det kan aldrig nekas, at då någon i sin barndom af sina Föräldrar vid sin ofta trånga utkomst sättas i någon slags lära, hvarcken de eller deras barn kunna se förut hvad fallenhet en gåsse kan få til det handtverk han lärer, hvaraf lätt måste hända, at han i sitt handtvärk kan blifva en Klåpare11 i all sin tid, men deremot känner en innerlig lust [ti]l något annat, och kan genom några måna[de]rs öfning blifva en mästare deruti. Hvad lycka då at få gripa til det som bäst lönar sig?
Men att desse Skrå mästare skola hafva ut[es]lutande rättigheter, at utom dem ingen annan [får] afsälja samma [s]lags tilvärkningar i Städer[na] eller på landet, sådant måste jag anse för595 ett intrång uti naturens aldraförsta rätt, då en tilvärckare förbiudes at föryttra sin vara, och köparen skall tvingas at af vissa personer tilhandla sig något, som likväl Svensk man tilvärckat och är antingen bättre vara, eller säljes til bättre pris; ty annors kan ingen handel ske af andra än dårar.
Det är så hårdt inpräglat uti den Styrande machtens hufvud, at hvarcken stad eller land utan sådana exclusiva rättigheter hos mästare kunna hafva bestånd. Hvem skulle säger man förse Städerna med bröd, dricka, kött och annat dylikt, om ei bagare, bryggare och slachtare? Och hvad nöd skulle icke upkomma, då dessa saknades. Men de känna icke, at det äro förbåden för alla andra at få afsälja något bröd, dricka, Kött etc. som åstadkomma denna bristen, annors skulle vist ingen brist vara; ty en och hvar vore omtänkt at kunna förtiena genom sina tilvärkningar, och det altid i mån af afsättningen. Inga taxor, hotelser eller straff på Skrå mästare äro i stånd at rätt mota bristen, som nu ses af Slagta[re Äm]betets tvist i Stockholm,12 men den naturliga vinnings lystnaden uträttar alt utan tvång.
I början af den så kallade Frihets tiden utkom en Kongl. Förordning om Fri mästerskap13 men den var för svag at uträtta något emot träldomens bojor, som alt sedan blifvit smidda, och hålla äfven Finlands inbyggare svårt fängslade.
De tilvärkningar som ske uti Guld, silfver och ten böra för medborgares säkerhet stå un[der] Kongl. Controll Co[n]toiret,14 hvarföre ingen oanmälter finge låf at tilvärcka något af dessa metaller; men om några så[da]na ville anmäla sig uti Kongl. Controll Contoiret, som kunde bevisa at de förstodo rätt metall blandningarna borde de med noga föreskrift undfå stämplar til sina arbeten, under samma ordning som de nu så kallade Skrå mästare.
§ 29
Järjestys, jota olen noudattanut edellä esteitä kuvatessani, ohjaa minut näin ollen ensimmäiseksi mainitsemaan kaikki ammattikuntien privilegiot. En suinkaan halua kieltää tai estää ammattikuntien mestareita valmistamasta vapaasti sellaisia tuotteita, joita itse kukin on oppinut tekemään, enkä myymästä niitä vapaasti niin kaupungeissa kuin maaseudullakin parhaansa mukaan, vaan haluan, että heillä olisi mieluumminkin vapaus, jos he eivät saa tarpeellista toimeentuloaan hankituksi omassa käsityöammatissaan, yrittää ansaita paremmin jollakin muulla käsityöalalla tai muulla elinkeinolla. Onhan kiistatonta, että kun useinkin taloudellisessa ahdingossa elävät vanhemmat panevat lapsensa jo varhaisessa iässä jonkin alan oppiin, he sen paremmin kuin lapset itsekään eivät pysty ennakolta näkemään, millaisia taipumuksia pojalla voi olla siihen käsityöammattiin, jota hän opettelee, ja silloin voi helposti käydä niin, että hänestä tulee sillä alalla poropeukalo, ja sellaisena hän pysyy loppuikänsä, mutta kaipaa sen sijaan hartaasti tilaisuutta tehdä jotakin muuta ja voi vain muutaman kuukauden harjoiteltuaan kehittyä sen alan mestariksi. Miten onnellista siis onkaan tarttua työhön, joka kannattaa parhaiten?
Pidän kuitenkin ehdottomasti luonnon suoman kaikkein ensimmäisen oikeuden loukkaamisena sitä, että näillä ammattikuntiin kuuluvilla mestareilla on yksinoikeus, jonka mukaan heidän lisäkseen kukaan muu ei saa myydä saman alan tuotteita kaupungeissa eikä maaseudulla.595 Silloinhan valmistajaa kielletään myymästä tavaraansa ja ostaja pakotetaan hankkimaan tietyiltä henkilöiltä tavaroita, jotka nekin on tehty Ruotsissa ja jotka ovat joko laadultaan parempia tai hinnaltaan edullisempia; sillä vain hölmöthän tekevät kauppoja muilla perusteilla.
Hallitusvallan päähän on iskostettu perin lujasti käsitys, ettei kaupunki eikä maaseutu voi selviytyä ilman tuollaisia mestareiden yksinoikeuksia. Kysytään, kuka sitten toimittaisi kaupunkeihin leivän, juoman, lihan ja muut tuollaiset tavarat, elleivät leipurit, oluenpanijat ja teurastajat sitä tekisi. Ja millaiseen hätään jouduttaisiinkaan, kun noita tuotteita puuttuisi? Kysyjät eivät kuitenkaan käsitä, että mahdollisen puutteen saavat aikaan kiellot, jotka estävät kaikkia muita myymästä leipää, juomia, lihaa jne. Ilman noita kieltoja mitään puutetta ei varmastikaan ilmenisi. Pyrkisihän jokainen ansaitsemaan myymällä omia tuotteitaan niin paljon kuin niitä menisi kaupaksi. Ammattikuntien mestareille annetut määrähinnat samoin kuin heihin kohdistetut uhkaukset ja rangaistuksetkaan eivät pysty pitämään puutetta kunnolla poissa, kuten nyt nähdään teurastajien ammattikuntien riidasta15 Tukholmassa, mutta luontainen voitonhimo saa kaiken aikaan ilman pakkoa.
Ns. vapauden ajan alussa annettiin kuninkaallinen asetus vapaamestareista,16 mutta se oli niin tehoton, ettei se kyennyt murtamaan orjuuden kahleita, joita on siitä lähtien taottu ja jotka pitävät myös Suomen asukkaat pahassa vankeudessa.
Kulta-, hopea- ja tinateosten on kansalaisten turvallisuuden takia oltava kuninkaallisen tarkastusviraston17 valvonnassa, eikä kenelläkään siis pitäisi olla lupaa ilman sille tehtyä ilmoitusta valmistaa mitään esineitä noista metalleista, mutta jos jotkut haluaisivat ilmoittautua kuninkaalliselle tarkastusvirastolle ja voisivat osoittaa hallitsevansa metallisekoituksia koskevat asiat, heidän pitäisi tiukkojen sääntöjen täyttämisen nojalla saada virallinen leima teoksiinsa samalla tavalla kuin nykyiset ns. ammattikuntien mestarit.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 28
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 30
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: