Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Viides saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Viides saarna käskyistä, § 8

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 8

Älkää rakkaat kuulijani ihmetelkö, että mainitsin vanhempien ja lasten yhteiset velvollisuudet. En tarkoita tällä niitä yleisiä velvollisuuksia, joita meillä on suhteessa koko sukukuntaamme, vaan sitä erityistä rakkauden astetta, jolla näiden kahden tulee suhtautua toisiinsa. Sivusimme sitä jonkin verran johdannossa, kun koetimme osoittaa, millä tavoin lähimmäisenrakkauden tulee olla erilaista, mutta emme siitä syystä voi kuitenkaan sivuuttaa sitä asiaa tässä, sen oikeassa kohdassa. Se määrätään neljännessä käskyssä, jossa sanotaan: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Se tarkoittaa, että sinun täytyy aivan erityisellä tavalla rakastaa ja kunnioittaa vanhempiasi, ja siksi Daavid antaakin meille parhaan mahdollisen käsityksen Jumalan ikuisesta armahtavaisuudesta lapsiaan kohtaan esittämällä vertauksen isällisestä rakkaudesta. Hän sanoo näin: Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät häntä1 Ps. 103:13. Ihminen voi kyllä unohtaa toisen, mutta Raamattu pitää mahdottomana, että äiti voisi unohtaa lapsensa, kun Herra kysyy profeetta Jesajan suulla: Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Jes. 49:15. Tämä erityinen rakkauden aste kumpuaa siitä suhteesta, joka on näiden kahden välillä. Lapset ovat aviopuolisoiden hellimmän rakkauden hedelmä ja avoin kirja, jossa tämä rakkaus aina on heidän silmiensä edessä. He ovat kuin vanhempiensa kuvan eläviä jäljennöksiä, heidän silmäteränsä, heidän toivonsa ja odotettu vanhuuden lohtu. Kuinka siis voisivat vanhemmat, ilman että he melkeinpä luopuvat ihmisyydestään, suhtautua lapsiinsa mitenkään muutoin kuin erityisen rakastavasti? Vanhemmat taas puolestaan ovat heti Jumalan jälkeen lasten koko olemassaolon syy: äidin rinta on syntymän hetkestä lähtien ollut heidän herkkupöytänsä ja hänen kädestään he ovat myöhemmin saaneet sen mitä tarvitsevat. Isän hiellä ja vaivalla hankitaan heille vaatteet, ja äiti ahkeroi ne valmiiksi. Uhkaavia vaaroja vastaan he saavat turvan äidin sylissä. Tämä tekee vanhemmat väistämättä lapsille korvaamattomiksi ja siten myös rakastettaviksi ennen kaikkia muita.

Tällainen luonnollinen side velvoittaa vanhemmat huolehtimaan lapsistaan ja lapset taas rakastamaan vanhempiaan. Se synnyttää uskollisen yhteiselämän ja sen tulee työllistää kummatkin huolehtimaan oman itsensä ohella toistensa hyvinvoinnista, silloinkin kun tämä jossain määrin uhkaisi heidän omaansa.

Vaikka esivallan ja alamaisten, isännän ja palvelijan tai papin ja kuulijan välinen suhde ei olekaan yhtä läheinen kuin tämä, niin se velvoittaa heitä silti keskinäiseen rakkauteen ja luottamukseen sekä toistensa molemminpuoliseen auttamiseen. Esivallan ja isännän yhteenliittyminen alaistensa kanssa johtuu lähinnä kahdesta syystä, nimittäin ensinnäkin näiden kesken vallitsevasta sopimuksesta tai liitosta, ja toiseksi siitä, että kummankin osapuolen hyvinvointi ja onnellisuus liittyy tiiviisti tällaisen liiton rikkumattomaan säilymiseen. Ilman näitä kahta asiaa he ovat täysin tasaveroisina maailmaan syntyneitä ja heillä on yhtäläiset oikeudet. Papin ja kuulijoiden suhde taas perustuu osin molempien tiiviiseen yhdistymiseen saman ruumiin jäseninä, jonka pää on Vapahtajamme Jeesus Kristus, osin myös edellisten hellään rakkauteen ja vaivannäköön jälkimmäisten johdattamisessa sekä näille pappien työstä kumpuavaan hengelliseen ja ikuiseen onneen. Tällaisen yhteisen uskollisuuden esimerkkejä tarjoilevat aikakirjat meille runsain mitoin, ja apostoli Paavali, uskollinen seurakuntien hengellinen isä, vakuuttaa galatalaisten rakkauden häntä kohtaan olleen niin suuri, että he olisivat silloin antaneet hänelle vaikka silmät päästään, jos se olisi ollut mahdollista2 Gal. 4:15.


  1. 1992/muokattu
  2. 1992/muokattu

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: