Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 4
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 6
410
§ 5
Ensimmäinen osa
Voidaksemme selkeästi osoittaa, mitä vanhemmilla ja lapsilla tässä tarkoitetaan, meidän on tarpeen huomauttaa, että ihmisten keskuudessa on oikeastaan neljän tyyppisiä yhteisöjä, jotka pääasioissa muistuttavat toisiaan. Ensimmäinen ja samalla vanhin on varmasti se, joka syntyy siitä, että Jumala siunaa aviopuolisoiden yhteiselämän uuden elämän hedelmällä, josta vanhempien hellässä huomassa kasvaa nuoria taimia. Jumalan siunauksella nämä antavat maailmaan uusia asukkaita poislähteneiden tilalle. Niin kauan kuin lapset nauttivat vanhempiensa huomaa ja asuvat yhdessä näiden kanssa, he muodostavat pienen yhteisön keskinäisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Toinen laji syntyi luonnollista tietä siitä, että vanhemmilla, joilla oli talous ja lapsia, oli hoidettavanaan enemmän asioita kuin mitä he itse ja heidän lapsensa ehtivät hoitaa. Lisäksi oli olemassa muita ihmisiä, jotka eivät joko ymmärtäneet, tahtoneet tai kyenneet itse perustaa omaa talouttaan. Sovitusta palkasta tai tiettyjä, luvattuja etuisuuksia vastaan he astuivat edellisten palvelukseen ja näin muodostui yhteisö, joka koostui isännästä ja palkollisista.411 Nämä taloudet kasvoivat suuresti, ja jonkin ajan kuluttua niihin kuuluvien määrä kasvoi niin suureksi, että ne muodostivat kokonaisia laumoja, jotka voimallaan uhitellen, suunnattoman kunnianhimon, rikkauden- ja vallanhalunsa ajamina alkoivat hyökätä toistensa kimppuun. Voitettujen omaisuudet he ottivat itselleen ja tekivät näistä orjiaan. Tämä pakotti useammat taloudet yhdistymään voidakseen puolustaa itseään. He valitsivat itselleen päällikön, jota heidän tuli totella, ja jonka velvollisuus puolestaan oli suojella heidän elämäänsä, kunniaansa ja omaisuuttaan sen avun ja niiden koottujen varojen turvin, jotka hänelle tällaisiin tarpeisiin myönnettiin. Näin syntyi kolmas yhteisöjen laji, jossa päämiestä kutsutaan esivallaksi ja jäseniä alamaisiksi. Neljäs on luonteeltaan aivan toisenlainen, siinä Jeesus Kristus yksin on ainoa pää ja sen jäseniä ovat kaikki, jotka omaksuvat hänen uskonsa ja oppinsa. Mutta koska hän itse ei toimi välittömästi, vaan on määrännyt siihen paimenia ja vartijoita, joiden tulee kaitsea hänen kallista laumaansa, ei hallita sen lampaita, vaan johdattaa näitä uskollisesti opettamalla Jumalan ja Jeesuksen tuntemiseen, ja rohkaisemalla heitä uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen laumansa päätä ja Vapahtajaansa kohtaan. Lauman jäsenten velvollisuus on uskollisesti seurata tätä rohkaisua. Näin myös tässä syntyy seurakunnan jäsenten ja412 sen vartijoiden välille keskinäisiä velvollisuuksia, joiden noudattamisen varaan tämän pyhän yhteisön säilyminen pelkästään perustuu.
Kaikilla näillä yhteisöillä on jotain yhteistä toistensa kanssa. 1) Niissä kaikissa muutamat käskevät ja toiset tottelevat. 2) Jokaiselle näistä on asetettu velvollisuuksia: kaikkien yhteinen velvollisuus on rakastaa toinen toisiaan ja edistää toistensa parasta; hallitsevien erityisenä velvollisuutena on alamaisten ohjaaminen ja suojeleminen ja alamaisten erityisenä velvollisuutena on käskijöiden kunnioittaminen ja totteleminen. 3) Jos kummatkin noudattavat omia velvollisuuksiaan, edistetään näin yhteistä onnellisuutta.
410
§. 5.
Första Delen.
At kunna tydeligen utreda, hvilka här förstås under namn af föräldrar och barn, blifver nödigt för oss, at anmärka, huru det gifvas ibland menniskor egenteligen fyra slags samfund, som i det hufvudsakeligaste likna hvarandra. Det första och tillika älsta är ofelbart det, som upkommer deraf, när Gud välsignar ägta makars sammanlefnad med lifsfrukt, af hvilka, under föräldrarnas ömma vård, upväxa unga telningar, som genom Guds välsignelse gifver verlden nya inbyggare i de afgåendes ställe. Så länge barnen njuta sina föräldrars vård, och bo tilsammans med dem, utgöra de små samfund, med inbördes rättigheter och skyldigheter. Det andra slaget upkom naturligit vis däraf, när föräldrar som ägde hushåll och barn, hade flera syslor at förrätta, än de sjelfva eller deras barn medhunno, och därjämte äfven gåfvos andra menniskor, som antingen icke förstodo eller ville, eller ägde förmåga dertil, at sjelfve sätta hushåll, hvilka för en viss betingad lön, eller utlåfvade förmåner trädde under vilkor at betjena de förra tilsammans med dem, och således äfven utgjorde samhällen som bestodo af husfäder och tjenstehjon.411 Dessa hushåll växte märkeligen til, och innom någon tid blefvo så talrika, at de utgjorde hela skarar, hvilka, trotsande på sin makt, drefne af sina omåtteliga begär efter ära, rikedomar och herravälde, begynte at öfverraska1 hvarandra, och göra de öfvervundnas ägodelar til sina, och dem til sina slafvar; detta nödgade flera hushåll at sammansätta sig til sit försvar, upresa sig et hufvud, med förbindelse at lyda det, hvaremot honom ålåg at försvara deras lif, ära och egendom, med den hjelp och sammanskott, som honom til et sådant behof lämnades, och deraf upkom det tredje slags samfundet, hvarest hufvudet kallas Öfverhet, och lemmarna undersåtare. Det fjerde är af en helt annan beskaffenhet; där är Christus Jesus allena det rätta hufvudet, och alla som anammat Hans tro och lära äre Hans lemmar; men emedan Han sjelf icke handlar omedelbarligen, utan förordnat herdar och väktare, som skola vårda Hans dyra hjord, intet råda öfver fåren, utan leda dem genom trogna undervisningar til sin Guds och Jesu kännedom, och upmuntra dem til trohet och lydnad emot sit hufvud och sin Frälsare, hvilka upmuntringar lemmarna äro pliktige at troligen efterkomma, så upkomma äfven emellan dessa församlingens lemmar, och412 deras väktare inbördes plikter, uppå hvilkas i akttagande detta heliga samfundets bestånd endast beror.
Alla dessa samfund hafva något gemensamt med hvarandra, såsom 1) at de alla hafva några befallande och andra äro lydande; 2) at hvardera af dem äro ålagde plikter, gemensamma, at älska hvarandra, och befordra hvarsannars bästa; enskilta för befallande, at styra och skydda sina underhafvande, och för underhafvande, at vörda och lyda de befallande, och 3) om hvardera i akttaga sina plikter, så befordras derigenom en gemensam lycksalighet.
410
§ 5
Ensimmäinen osa
Voidaksemme selkeästi osoittaa, mitä vanhemmilla ja lapsilla tässä tarkoitetaan, meidän on tarpeen huomauttaa, että ihmisten keskuudessa on oikeastaan neljän tyyppisiä yhteisöjä, jotka pääasioissa muistuttavat toisiaan. Ensimmäinen ja samalla vanhin on varmasti se, joka syntyy siitä, että Jumala siunaa aviopuolisoiden yhteiselämän uuden elämän hedelmällä, josta vanhempien hellässä huomassa kasvaa nuoria taimia. Jumalan siunauksella nämä antavat maailmaan uusia asukkaita poislähteneiden tilalle. Niin kauan kuin lapset nauttivat vanhempiensa huomaa ja asuvat yhdessä näiden kanssa, he muodostavat pienen yhteisön keskinäisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Toinen laji syntyi luonnollista tietä siitä, että vanhemmilla, joilla oli talous ja lapsia, oli hoidettavanaan enemmän asioita kuin mitä he itse ja heidän lapsensa ehtivät hoitaa. Lisäksi oli olemassa muita ihmisiä, jotka eivät joko ymmärtäneet, tahtoneet tai kyenneet itse perustaa omaa talouttaan. Sovitusta palkasta tai tiettyjä, luvattuja etuisuuksia vastaan he astuivat edellisten palvelukseen ja näin muodostui yhteisö, joka koostui isännästä ja palkollisista.411 Nämä taloudet kasvoivat suuresti, ja jonkin ajan kuluttua niihin kuuluvien määrä kasvoi niin suureksi, että ne muodostivat kokonaisia laumoja, jotka voimallaan uhitellen, suunnattoman kunnianhimon, rikkauden- ja vallanhalunsa ajamina alkoivat hyökätä toistensa kimppuun. Voitettujen omaisuudet he ottivat itselleen ja tekivät näistä orjiaan. Tämä pakotti useammat taloudet yhdistymään voidakseen puolustaa itseään. He valitsivat itselleen päällikön, jota heidän tuli totella, ja jonka velvollisuus puolestaan oli suojella heidän elämäänsä, kunniaansa ja omaisuuttaan sen avun ja niiden koottujen varojen turvin, jotka hänelle tällaisiin tarpeisiin myönnettiin. Näin syntyi kolmas yhteisöjen laji, jossa päämiestä kutsutaan esivallaksi ja jäseniä alamaisiksi. Neljäs on luonteeltaan aivan toisenlainen, siinä Jeesus Kristus yksin on ainoa pää ja sen jäseniä ovat kaikki, jotka omaksuvat hänen uskonsa ja oppinsa. Mutta koska hän itse ei toimi välittömästi, vaan on määrännyt siihen paimenia ja vartijoita, joiden tulee kaitsea hänen kallista laumaansa, ei hallita sen lampaita, vaan johdattaa näitä uskollisesti opettamalla Jumalan ja Jeesuksen tuntemiseen, ja rohkaisemalla heitä uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen laumansa päätä ja Vapahtajaansa kohtaan. Lauman jäsenten velvollisuus on uskollisesti seurata tätä rohkaisua. Näin myös tässä syntyy seurakunnan jäsenten ja412 sen vartijoiden välille keskinäisiä velvollisuuksia, joiden noudattamisen varaan tämän pyhän yhteisön säilyminen pelkästään perustuu.
Kaikilla näillä yhteisöillä on jotain yhteistä toistensa kanssa. 1) Niissä kaikissa muutamat käskevät ja toiset tottelevat. 2) Jokaiselle näistä on asetettu velvollisuuksia: kaikkien yhteinen velvollisuus on rakastaa toinen toisiaan ja edistää toistensa parasta; hallitsevien erityisenä velvollisuutena on alamaisten ohjaaminen ja suojeleminen ja alamaisten erityisenä velvollisuutena on käskijöiden kunnioittaminen ja totteleminen. 3) Jos kummatkin noudattavat omia velvollisuuksiaan, edistetään näin yhteistä onnellisuutta.
Unfortunately this content isn't available in English
410
§. 5.
Första Delen.
At kunna tydeligen utreda, hvilka här förstås under namn af föräldrar och barn, blifver nödigt för oss, at anmärka, huru det gifvas ibland menniskor egenteligen fyra slags samfund, som i det hufvudsakeligaste likna hvarandra. Det första och tillika älsta är ofelbart det, som upkommer deraf, när Gud välsignar ägta makars sammanlefnad med lifsfrukt, af hvilka, under föräldrarnas ömma vård, upväxa unga telningar, som genom Guds välsignelse gifver verlden nya inbyggare i de afgåendes ställe. Så länge barnen njuta sina föräldrars vård, och bo tilsammans med dem, utgöra de små samfund, med inbördes rättigheter och skyldigheter. Det andra slaget upkom naturligit vis däraf, när föräldrar som ägde hushåll och barn, hade flera syslor at förrätta, än de sjelfva eller deras barn medhunno, och därjämte äfven gåfvos andra menniskor, som antingen icke förstodo eller ville, eller ägde förmåga dertil, at sjelfve sätta hushåll, hvilka för en viss betingad lön, eller utlåfvade förmåner trädde under vilkor at betjena de förra tilsammans med dem, och således äfven utgjorde samhällen som bestodo af husfäder och tjenstehjon.411 Dessa hushåll växte märkeligen til, och innom någon tid blefvo så talrika, at de utgjorde hela skarar, hvilka, trotsande på sin makt, drefne af sina omåtteliga begär efter ära, rikedomar och herravälde, begynte at öfverraska2 hvarandra, och göra de öfvervundnas ägodelar til sina, och dem til sina slafvar; detta nödgade flera hushåll at sammansätta sig til sit försvar, upresa sig et hufvud, med förbindelse at lyda det, hvaremot honom ålåg at försvara deras lif, ära och egendom, med den hjelp och sammanskott, som honom til et sådant behof lämnades, och deraf upkom det tredje slags samfundet, hvarest hufvudet kallas Öfverhet, och lemmarna undersåtare. Det fjerde är af en helt annan beskaffenhet; där är Christus Jesus allena det rätta hufvudet, och alla som anammat Hans tro och lära äre Hans lemmar; men emedan Han sjelf icke handlar omedelbarligen, utan förordnat herdar och väktare, som skola vårda Hans dyra hjord, intet råda öfver fåren, utan leda dem genom trogna undervisningar til sin Guds och Jesu kännedom, och upmuntra dem til trohet och lydnad emot sit hufvud och sin Frälsare, hvilka upmuntringar lemmarna äro pliktige at troligen efterkomma, så upkomma äfven emellan dessa församlingens lemmar, och412 deras väktare inbördes plikter, uppå hvilkas i akttagande detta heliga samfundets bestånd endast beror.
Alla dessa samfund hafva något gemensamt med hvarandra, såsom 1) at de alla hafva några befallande och andra äro lydande; 2) at hvardera af dem äro ålagde plikter, gemensamma, at älska hvarandra, och befordra hvarsannars bästa; enskilta för befallande, at styra och skydda sina underhafvande, och för underhafvande, at vörda och lyda de befallande, och 3) om hvardera i akttaga sina plikter, så befordras derigenom en gemensam lycksalighet.
410
§ 5
Ensimmäinen osa
Voidaksemme selkeästi osoittaa, mitä vanhemmilla ja lapsilla tässä tarkoitetaan, meidän on tarpeen huomauttaa, että ihmisten keskuudessa on oikeastaan neljän tyyppisiä yhteisöjä, jotka pääasioissa muistuttavat toisiaan. Ensimmäinen ja samalla vanhin on varmasti se, joka syntyy siitä, että Jumala siunaa aviopuolisoiden yhteiselämän uuden elämän hedelmällä, josta vanhempien hellässä huomassa kasvaa nuoria taimia. Jumalan siunauksella nämä antavat maailmaan uusia asukkaita poislähteneiden tilalle. Niin kauan kuin lapset nauttivat vanhempiensa huomaa ja asuvat yhdessä näiden kanssa, he muodostavat pienen yhteisön keskinäisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Toinen laji syntyi luonnollista tietä siitä, että vanhemmilla, joilla oli talous ja lapsia, oli hoidettavanaan enemmän asioita kuin mitä he itse ja heidän lapsensa ehtivät hoitaa. Lisäksi oli olemassa muita ihmisiä, jotka eivät joko ymmärtäneet, tahtoneet tai kyenneet itse perustaa omaa talouttaan. Sovitusta palkasta tai tiettyjä, luvattuja etuisuuksia vastaan he astuivat edellisten palvelukseen ja näin muodostui yhteisö, joka koostui isännästä ja palkollisista.411 Nämä taloudet kasvoivat suuresti, ja jonkin ajan kuluttua niihin kuuluvien määrä kasvoi niin suureksi, että ne muodostivat kokonaisia laumoja, jotka voimallaan uhitellen, suunnattoman kunnianhimon, rikkauden- ja vallanhalunsa ajamina alkoivat hyökätä toistensa kimppuun. Voitettujen omaisuudet he ottivat itselleen ja tekivät näistä orjiaan. Tämä pakotti useammat taloudet yhdistymään voidakseen puolustaa itseään. He valitsivat itselleen päällikön, jota heidän tuli totella, ja jonka velvollisuus puolestaan oli suojella heidän elämäänsä, kunniaansa ja omaisuuttaan sen avun ja niiden koottujen varojen turvin, jotka hänelle tällaisiin tarpeisiin myönnettiin. Näin syntyi kolmas yhteisöjen laji, jossa päämiestä kutsutaan esivallaksi ja jäseniä alamaisiksi. Neljäs on luonteeltaan aivan toisenlainen, siinä Jeesus Kristus yksin on ainoa pää ja sen jäseniä ovat kaikki, jotka omaksuvat hänen uskonsa ja oppinsa. Mutta koska hän itse ei toimi välittömästi, vaan on määrännyt siihen paimenia ja vartijoita, joiden tulee kaitsea hänen kallista laumaansa, ei hallita sen lampaita, vaan johdattaa näitä uskollisesti opettamalla Jumalan ja Jeesuksen tuntemiseen, ja rohkaisemalla heitä uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen laumansa päätä ja Vapahtajaansa kohtaan. Lauman jäsenten velvollisuus on uskollisesti seurata tätä rohkaisua. Näin myös tässä syntyy seurakunnan jäsenten ja412 sen vartijoiden välille keskinäisiä velvollisuuksia, joiden noudattamisen varaan tämän pyhän yhteisön säilyminen pelkästään perustuu.
Kaikilla näillä yhteisöillä on jotain yhteistä toistensa kanssa. 1) Niissä kaikissa muutamat käskevät ja toiset tottelevat. 2) Jokaiselle näistä on asetettu velvollisuuksia: kaikkien yhteinen velvollisuus on rakastaa toinen toisiaan ja edistää toistensa parasta; hallitsevien erityisenä velvollisuutena on alamaisten ohjaaminen ja suojeleminen ja alamaisten erityisenä velvollisuutena on käskijöiden kunnioittaminen ja totteleminen. 3) Jos kummatkin noudattavat omia velvollisuuksiaan, edistetään näin yhteistä onnellisuutta.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 4
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 6
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: