Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Viides saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Viides saarna käskyistä, § 2

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 2

Tässä emme siis havaitse vain niitä eri rakkauden kohteita, jotka eteemme lähimmäisen nimellä kutsuttuina tulevat, vaan myös perustan siihen eriasteiseen rakkauteen, jolla niihin on suhtauduttava.

Luoja asetti siteen maan maankamaran elollisten olioiden eri sukupuolten välille, ja luonnon vietti on pitänyt sitä yllä kaikkien sukujen jatkumiseksi. Ihminen, joka etusijalla kaikkiin muihin nähden sai järjen, kuului myös tämän säädöksen piiriin, mutta hänen ja hänen jälkipolviensa etu vaati, että heidän keskinäiset velvollisuutensa määrättäisiin selkeillä laeilla ja sitoumuksilla siitä miten vihittyjen puolisoiden tulee suhtautua toisiinsa. Tämä rakkaus on myös korkeinta, mitä Jumalan ja luonnon laki lähimmäistä kohtaan vaatii, sillä näin sanotaan avioliittoa ensi kertaa säädettäessä: Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi 1. Moos. 2:24.

Tämän rakkauden jälkeen tulee seuraavana ilman muuta se, jonka tulee vallita vanhempien ja lasten välillä. Tämä näkyy selvästi myös mainitusta avioliiton säätämisestä, kun Herra sanoo: miehen tulee jättää isänsä ja äitinsä. Tällä hän haluaa sanoa, että vanhempien ja lasten välinen liitto ja rakkaussuhde on hyvin läheinen, mutta niin läheinen kuin se onkin, niin se kuitenkin purkautuu siinä kaikkien läheisimmässä ihmisen välisessä suhteessa, joka toteutuu aviosäädyssä. Äidin rakkaus lapseensa Jes. 49:15 ja isän armahtavaisuus poikaansa kohtaan Ps. 103:13 otetaan Pyhässä kirjassa esimerkeiksi kuvaamaan Jumalan ikuista rakkautta ihmisiä kohtaan. Ja kun Herra vaatii kunnioitusta kansaltaan, hän perustaa vaatimuksensa kaikkien järjellisten tunnustamaan perustotuuteen: Poika kunnioittakoon isäänsä1 Mal. 1:6.

Näistä rakkautemme tärkeimmistä kohteista kumpuaa sitten se erityinen hellyys, jota olemme velvollisia osoittamaan läheisemmille ja kaukaisemmille sukulaisillemme joko suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa, tai myös sivusukulaisille siinä määrin kuin he ovat meille sukua. Kuningas Daavid laulaa kauniisti tästä rakkaudesta ja sanoo: Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä Ps. 133:1. Se on yksi niistä kolmesta kauniista, Jumalaa ja ihmisiä miellyttävästi asiasta, joista Sirak puhuu Sir. 25:1. Ja minun on tässä aiheellista muistaa myös uskollisen Abrahamin rohkaisevaa esikuvaa tässä asiassa, kun hän puhuttelee veljenpoikaansa Lootia ja sanoo: Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme 1. Moos. 13:8.

Samanveroiseksi tämän kanssa on luettava myös hengellinen veljeys ja yhteys, joka vallitsee kaikkien näkyvän seurakunnan jäsenten välillä, jossa kaikilla on yksi Jumala, yksi usko ja toivo, ja he kaikki ovat yhdistyneet toisiinsa seurakunnan päässä, Kristuksessa. Apostoli Pietari tarkoittaa tätä sanoessaan Rakastakaa uskonveljiä 1. Piet. 2:17, samoin kuin Paavali kehottaessaan: Olkaa keskenänne yksimielisiä Room. 12:16, mutta osoittaa myös tämän oikean suhteen yleiseen lähimmäisenrakkauteen sanoessaan: Meidän on tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin Gal. 6:10.

Seuraavana tulee takaajiemme ja hyväntekijöidemme vuoro. Apostoli Paavali kehotti tessalonikalaisiaan ja sanoi: Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta 1. Tess. 5:18. Ja Sirak opettaa kauniisti: Älä unohda takaajasi hyvää tahtoa. Hän on pannut itsensä alttiiksi puolestasi Sir. 29:15.2

Edelleen on huomattava, että nimitys lähimmäinen tarkoittaa kaikkia ihmisiä, siinä määrin kuin me olemme heistä tietoisia ja meillä on mahdollisuus noudattaa joitain velvollisuuksia heitä kohtaan. Meidän velvollisuutemme heitä kohtaan yleensä ilmaistaan kalleimman Vapahtajamme yleisessä ja voimallisessa ohjeessa; Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat Matt. 7:12. Ja lopuksi voimme huomauttaa, ettei myöskään vihamiehiämme voi jättää tämän rakkaudenkäskyn ulkopuolelle, sillä näin kuuluu hänen korkea moraaliohjeensa, joka on paljon jalompi ja korkeatasoisempi kuin kaikkien maailmallisten viisaiden: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia Luuk. 6:35.


  1. 1992/muokattu
  2. Vuoden 2009 suomennoksessa on erilainen säejako kuin vuoden 1703 ruotsinnoksessa. Alkutekstissä tätä vastaa kohta Sir. 29:20–21.

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: