Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Viides saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Viides saarna käskyistä, § 12

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 12

Tämän osa tarkoitus ei suinkaan ole täyttää aivojanne millään uusia käsitteillä tai ymmärrystänne millään kylmällä tiedolla, ei, vaan jos mahdollista, koskettaa tällaisessa tärkeässä asiassa teidän sydämiänne, hyvät kuulijani. Mutta miten minä voisinkaan toivoa onnistuvani siinä, kun niin monet ahkerat Herran palvelijat ovat tässä asiassa tehneet melkeinpä turhaa työtä? Pois kuitenkin se, että työskentelisin vailla toivoa. Sanoohan apostoli Paavali: Kyntäjän tulee kyntää toivossa1 1. Kor. 9:10. Kunpa toiveeni voisi silti täyttyä teidän kohdallanne tänään! Tässä on monia seikkoja, jotka voisivat auttaa rohkaisemaan teitä, mutta yhden saarnan ankarat puitteet eivät salli minun tänään teroittaa mieliin niitä kaikkia. Meidän on esitettävä vain tärkeimmät.

Ensimmäinen peruste, jonka pitäisi saada teidät, sekä vanhemmat että lapset, tarkoin noudattamaan edellä mainittuja velvollisuuksianne, on Jumalan nimenomainen määräys. Tämä käsky, kuten kaikki muutkin, käskee noudattamaan. Se on suuren ja kaikkivaltiaan Jumalan vakava ja ehdoton velvoite ihmisille, hänen kättensä töille. Tämä käsky näyttää tosin koskevan ensisijaisesti lapsia, mutta lapsen velvollisuudet riippuvat siitä, ovatko vanhemmat aikanaan ensin noudattaneet omiaan ja ovatko he lapsiaan kristillisesti kasvattamalla opettaneet ja heidän sydämiinsä juurruttaneet sitä rakkautta, kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta, jota lasten tulee vanhempiaan kohtaan osoittaa. Muutenhan he eivät tiedä eivätkä osaa yhtään mitään. Siksi onkin selvää, että tämän käskyn täytyy koskea myös vanhempia, niin että Herra ikään kuin puhuttelee heitä ja sanoo: te ruumiilliset isät ja äidit, joille olen antanut nämä kalliit taimet ja uskonut ne teidän huomaanne, kuulkaa mitä minä, teidän Jumalanne sanon, minä joka yksin olen oikea isä sen kaiken yli, mitä isäksi kutsutaan taivaassa ja maan päällä. Minä velvoitan teitä, minä vaadin ja määrään: hoitakaa heitä, ei niin kuin teidän omianne vaan niin kuin minulta saamanne lainana, jonka te viimeisenä päivänä jälleen luovutatte minun käsiini. Voi teitä, jos te hukkaatte heidät: heidän verensä tullaan silloin velkomaan teidän kädestänne. Jos ette ole opettaneet ja kehottaneet heitä jumalanpelkoon ja hyveeseen ja pitäneet heitä siinä, niin te maksatte tällaisesta iankaikkisesti viimeisessä pimeydessä, missä vallitsee itku ja hammastenkiristys, etenkin jos te omalla esimerkillänne johditte heitä pahaan, sillä jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä – – – hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, ja voi sitä ihmistä jonka kautta viettelykset tulevat Matt. 18:6–7. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa2 Ef. 6:4. Vanhemmat! Voitteko liikuttumatta kuunnella tällaista käskyä? Eikö se tunkeudu teillä luihin ja ytimiin saakka? Teidän tähän asti laiminlyömänne ja huonosti hoitamanne lastenkasvatuksen täytyy varmaan herättää kauhua sielussanne, mutta Jumalan kiitos! Te elätte vielä armon ajassa. Heittäytykää siis heti sovittajanne Jeesuksen jalkoihin ja etsikää puhdistusta suurista synneistänne hänen kalliissa sovintoveressään, ja alkakaa tästä päivästä alkaen uudella tarmolla, teille ylhäältä annetun viisauden mukaan, hoitaa käsissänne olevia taimia.

Mutta te lapset! Nyt käännyn teidän puoleenne Herran käskyn sanoin: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tämä käsky ei tule vanhemmiltanne, joita teillä sangen usein on tapana halveksia, vaan se tulee suurelta ja kaikkivaltiaalta taivaan joukkojen Jumalalta, taivaan ja maan Luojalta, jolta sekä te että teidän vanhempanne olette olemassaolonne saaneet. Hänen käskynsä on ehdoton, niin että tähän ei nyt lainkaan vaikuta se, haluatteko te vai ette, tai se, mistä asiasta on kysymys, vaan teidän velvollisuutenne on aina ja kaikessa se, että poika kunnioittakoon isäänsä ja palvelija isäntäänsä3 Mal. 1:6. Älkää siis tohtiko rikkoa näin pyhää käskyä ja osoittaa vanhemmillenne minkäänlaista epäkunnioitusta tai tottelemattomuutta. He ovat Jumalan sijassa, siksi teidän tulee myös kunnioittaa ja palvella heitä. Heidän ärsyttämisensä on Jumalan itsensä ärsyttämistä, ja hänen vihansa vimma kohdistuu tottelemattomiin tai uppiniskaisiin lapsiin. Katsokaa toki elämäänne ja tutkikaa tilannettanne; teidän omantuntonne tulee todistamaan teitä vastaan, että te ette ole kunnioittaneet heitä oikein, ja tietäkää, että Herran kosto riippuu niiden yllä, jotka rikkovat hänen pyhiä käskyjään ja määräyksiään. Voi! Tulkaa järkiinne ja tehkää kääntymys, langetkaa tuhlaajapojan tavoin vanhempienne kaulaan ja sanokaa: Olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan Luuk. 15:18–19. Me olemme menettäneet lapsenoikeutemme. Voi! Suokaa meille vielä anteeksi Jeesuksen kuuliaisuuden vuoksi, niin tästä lähin me kunnioittaen ja uskollisesti palvelemme teitä niin kauan kuin elämme.


  1. 1992/muokattu
  2. 1938/1992/muokattu
  3. 1992/muokattu

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: