Yhdestoista saarna käskyistä, § 12

§. 12.

Men för at närmare känna dessa Guds fordringar, blifver nödigt at föra oss til sinnes de hufvud-omständigheter, hvaruti Guds beläte bestod; ty just dem måste han ock här befalla, och kan hans bud i denna delen, hvarken vara vidsträktare eller mera inskränkt: vidsträktare kan det ej vara; ty då fordrade han mera af oss än han i skapelsen förlänt; han kan ej eller utelämna något däraf; ty då hade han förlänt dem något som varit onyttigt eller öfverflödigt til vår lycksalighet, hvilket likväl är orimligit; och emedan en del af dessa gåfvor egen315teligen tilhörde förståndet, andra åter viljan, blifva äfven hans fordringar af oss i detta afseende tväggehanda. Uti Guds beläte egde förståndet Först en klar och tydelig kunskap om Gud och alla Gudomeliga ting, åtminstone så långt, som til vår lycksalighet var nödigt, om Guds vilja och ordningen, uti hvilken vi kunde bibehålla oss i en välsignad förening med honom, och hvad osägelig sällhet däraf oss kunde tilflyta i tid och evighet. Samma kunskap fordrar Herren af oss, i kraft af sin helighet i detta budet; därföre befaller ock Paulus på nyss anförda ställe, at vi skola äfven förnyas til hans kunskap och beläte, som oss skapat hafver, nämligen ifrån det naturliga mörker, som genom syndafallet kommit öfver oss. För det andra egde vi utom dessa kunskaper en sund och djup eftertanka, at af dessa sanningar göra rena och oförfalskade slutsatser uti alla, i synnerhet andeliga saker, hvilken förmåga Apostelen kallar at döma andeligen om andeliga och osynliga ting, 1 Cor. 2:14,15. Och emedan den nu beklageligen saknas, och alla våra begrep och slutsatser äro både oriktiga och sinliga, fordrar Herren med rätta äfven alt detta förlorade af oss tilbaka, och således befaller oss förståndets flitiga och rätta bruk, hvarigenom sanningen utviklas och det316 rätta ljuset och lycksaligheten upklarna, emot de många sinliga föreställningars irrbloss, som annars så ofta förleda oss; Ty thet är, säger Frälsaren sjelf, evinnerligit lif, at människorna rätteligen känna Gud. Joh. 17:3.

§ 12

Mutta tunteaksemme tarkemmin nämä Jumalan vaatimukset meidän on nostettava esille ne olennaiset asiat, joita Jumalan kuva tarkoitti, sillä juuri niistähän hänen täytyy tässä määrätä eikä hänen käskynsä voi tältä osin olla yhtään sen laajempi tai sen suppeampi. Laajempi se ei voisi olla, koska silloin hän vaatisi meiltä enemmän kuin mitä hän luomisessa antoi. Hän ei voi myöskään jättää mitään siitä pois, koska silloin hän olisi suonut meille jotain mikä olisi onnellisuutemme kannalta hyödytöntä tai tarpeetonta, mikä kuitenkin on järjetöntä. Ja koska osa näistä lahjoista315 varsinaisesti kuului ymmärryksen, toiset taas tahdon piiriin, niin myös hänen vaatimuksensa meiltä ovat tässä suhteessa kahdenlaisia. Jumalan kaltaisuudessa ymmärryksellä oli alussa selkeä ja kirkas tieto Jumalasta ja kaikista jumalallisista asioista, ainakin niin pitkälle kuin meidän onnellisuutemme kannalta oli tarpeen, Jumalan tahdosta sekä järjestyksestä, jossa me voisimme säilyttää siunatun yhteytemme hänen kanssaan, samoin kuin siitä sanomattomasta autuudesta jonka se voisi meille ajassa ja ikuisuudessa tuottaa. Samaa tietoa Herra pyhyytensä voimalla vaatii meiltä tässä käskyssä; siksi Paavali määrääkin äsken esittämässämme kohdassa, että meidän tulee myös uudistua oppiaksemme yhä paremmin tuntemaan Luojamme ja tullaksemme hänen kaltaisekseen2 1992/muokattu Kol. 3:10. Meidän tulee siis päästä pois siitä luonnollisesta pimeydestä, joka syntiinlankeemuksessa on osaksemme tullut. Toiseksi meillä oli kaiken tämän tiedon lisäksi terve ja syvä ajattelukyky, jolla pystyimme näistä totuuksista vetämään puhtaita ja erehtymättömiä johtopäätöksiä kaikissa, erityisesti hengellisissä asioissa. Apostolin mukaan tämä on kykyä arvioida hengen avulla hengellisiä ja näkymättömiä asioita 1. Kor. 2:14–15. Ja koska sellainen meiltä nyt valitettavasti puuttuu ja kaikki käsityksemme ja johtopäätöksemme ovat sekä virheellisiä että aisteihin perustuvia, Herra oikeutetusti vaatii meiltä kaiken tämän menetetyn takaisin. Hän määrää siis meitä käyttämään järkeämme uutterasti ja oikein niitä monenlaisia aisteihin vetoavien mielteiden virvatulia vastaan, jotka muutoin niin usein johtavat meitä harhaan, niin että totuus kehkeytyy esiin ja316 oikea valo sekä onnellisuus kirkastuvat, sillä ikuinen elämä on sitä, sanoo Vapahtaja itse, että he oikein tuntevat Jumalan Joh. 17:3.

1. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English