Kokkola, 13. toukokuuta 1794
S.t.1 Arvoisa veljeni.
En halua kirjeenvaihdollani rasittaa toimilla ja monenlaisilla tekemisillä kuormitettua ystävää ja sukulaista, mutta kun minulla on jotakin erityistä, on minun toki avattava sydämeni sille, joka itse omistaa sellaisen.
Koko maassa yleisen huhun mukaan sinä veljeni pyrit tai aiot pyrkiä Närpiön kirkkoherran virkaan tohtori Laihianderin2 seuraajaksi. Tämä on kyllä pitkään vaikuttanut minusta uskomattomalta, mutta lopulta monien henkilöiden vakuuttelut sen totuudenmukaisuudesta ovat saaneet minut pelkäämään, että niin voisi käydä. Siksi olen tarttunut kynään kehottaakseni veljeäni luopumaan sellaisesta päätöksestä, tosin epäillen voinko siten mitenkään vaikuttaa itsenäisesti ja syvästi ajattelevaan mieheen, joka ei ryntää ottamaan hätäisiä askeleita. Tunnen ne syyt, jotka saattaisivat saada sinut tavoittelemaan Närpiötä. Runsaat tulot isosta kirkkoherrakunnasta, hiljainen ja tyytyväinen maalaiselämä, oma seurakunta, jonka sielunhoidon voisi ottaa hoitaakseen tosissaan, ja iloinen toive siitä, että sen kautta saisi vastaanottaa kuulijoidensa rakkauden, seikka jota Vapahtajansa vuoksi lampaitaan rakastavan on pidettävä suurena palkkiona, ynnä muuta sellaista. Siten pääsisi myös eroon loputtoman uutterasta akateemisesta riitelystä ja konsistorioitten salajuonista. Näitä syitä vastaan voisin esittää useita sivuseikkoja, joiden pitäisi saada sinut luopumaan sellaisesta päätöksestä, kuten kirkkoherrakunnan jakautumisen kahteen tai kolmeen kirkkoherrakuntaan ym. Mutta ne olisivat ainoastaan syitä Närpiöön hakemista vastaan, eivätkä koskisi toisia isoja kirkkoherrakuntia. Mutta oikea syyni on se, että sinä olet akatemiassamme ja erityisesti kirkkomme konsistoriossa eli suomalaisessa Siionissamme korvaamaton. Oma vaatimattomuutesi kai estää sinua antamasta itsellesi sellaista arvosanaa, mutta se on kuitenkin totta, kuten kaikki rehelliset, isänmaata ja seurakuntaa kohtaan intomieliset ihmiset täysin vakuuttuneina tunnustavat. Siksi sinun on uskottava se, sillä mitä on akatemiamme, jos jätän professori Porthanin ja sinut pois laskuista? Molemmat pohjalaisia. Kuka opettaisi nuorisoamme ajattelemaan selvästi ja järkevästi uskonnossa ja tieteissä? Kuka ohjaisi heitä käytännön kristinuskossa? Kuka herättäisi pappiskandidaateissamme innon Jeesuksen oppia kohtaa, joka on heille välttämätöntä, ja sen viisauden, joka meidän aikoinamme on korvaamaton sille joka kantaa paimensauvaa? Kuka muu kuin sinä, voi Paavalin tavoin sanoa Ap. t. 20:35: Kaikessa minä olen osoittanut teille, että niin pitää työtä tehtämän?3 Tai kuka muu voisi olla heidän esikuvanaan opin ja elämän suhteen? Jumala on antanut sinulle leiviskäsi,4 työnteon helppouden, pitäisikö se kätkeä? Sinä vastaat: Minä en ansaitse sellaisia kehuja. Mutta se on ja pysyy totuutena. Sanot olevasi liian rasitettu etkä kestä sitä ja haluat päästä rauhaan. Sinut on luotu sellaiseksi, että työnteko on sinulle miellyttävää, ja ne harvat vapaat hetket ovat sitäkin tyydyttävämpiä. Äläkä koskaan luule, että pidemmät vapaat hetket antavat sadasosaakaan siitä tyydytyksestä. Luulet, että akateeminen työ estää sinua hoitamasta seurakuntiasi oikein. Ehdit kuitenkin paljon, ja mitä on kahden seurakunnan hoitaminen verrattuna siihen, että auringon tavoin levittää valoa ja lämpöä useille sadoille. Sen koko laajuus ei kai ole nähtävissä, mutta sinun tulee tunnistaa se siitä, millä rakkaudella sinua kohtaan ja millaisella innostuksella virkaansa kohtaan oppilaasi auringon säteiden tavoin levittäytyvät eri puolille Suomea. Jos joku, jolla on alempi tehtävä, edesmenneen pastori Stenbäckin5 tavoin sanoisi, että se on liian pieni leiviskääni nähden, niin se olisi röyhkeää itserakkautta. Mutta kun tehtävä on paljon laajempi, niin vetäytyminen parhaassa iässä olisi siltä, jolla on oppineisuutta, neroutta, elämän taitoa ja sydäntä, rikos sitä valtiota kohtaan, jonka jäsen hän on ja sitä seurakuntaa kohtaan, jonka vartijaksi hän on tullut. Olethan lukenut mitä suuri ateisti, Preussin kuningas Fredrik II6 kirjoittaa eräässä tekstissä rakkaudesta isänmaata kohtaan,7 kun hän yrittää saada erään herroistaan, joka on vetäytynyt virastaan, jälleen astumaan isänmaan palvelukseen. Hän siteeraa siinä leikkimielisesti myös Raamattua. Non nobis sed patriæ, sed ecclesiæ vivimus.8 Hän osoittaa vahvasti velvollisuutemme palvella sitä synnyinmaata, joka on ammentanut kaikki hyvät tekonsa päällemme. Kun Kaitselmus on johdattanut sinut seurakunnan ja sen opettajien johtajaksi, antanut sinulle oppineisuutta, lahjoja ja kokemusta sen johtamiseksi, niin sano, onko sinulla sydäntä luopua tästä ja kätkeä nurkkaan leiviskäsi, joka oli tarkoitettu johdattamaan useita satoja Siionin lähettiläitä? Ethän voisi muuttaessasi esim. Närpiöön tai Vaasaan, kun ylioppilaat kunnioittaisivat sinua luottamuksellaan ja syleilisivät sinua kyynelehtien, välttää tätä sisäistä soimausta: Oman huvini ja rauhani takia jätän teidät oman onnenne nojaan. Ja uskon myös, että veli useiden hellien jäähyväisten yhteydessä voisi jonkun pidemmälle ajattelevan oppilaan katseesta lukea saman syytöksen, että hellyytesi heitä kohtaan ei liene ollut vilpitöntä, kun oman mukavuutesi takia hylkäät heidät vaikka et kärsi nälästä, janosta etkä puutteesta. Mutta kyllä hankala asemasi myös palkitsee. Hiippakunnan yleinen luottamus takaa sinulle myös ehdokaspaikan piispa Gadolinin9 jälkeen, ja jos siihen aikaan vielä taidoilla ja ansioilla on jotakin merkitystä Ruotsissa, sinut voitaisiin myös nimetä, ja erään Pontoppidanin10 tavoin saisit tilaisuuden tosissasi valvoa suomalaista Siioniamme. Nämä yksinkertaiset, mutta mielestäni erottamattomat syyt jätän sinun korkeampaan harkintaasi ja olen sydämestäni ja sielustani arvoisan veljeni nöyrin palvelija
Anders Chydenius.
P.S. Varmistaakseni vielä lisää veli Samuel Reinholdin11 valintaa Perhoon, olen järjestänyt niin, että hän tänään matkustaa täältä sinne ja saarnaa Perhossa niin kauan kuin virka on avoinna. Sillä muuta tapaa, jolla jumalanpalvelus heille järjestettäisiin, ei ollut. Hän lähetti terveiset ja pyysi, että uusien koesaarnojen määräpäivät ilmoitettaisiin konsistoriosta, mitä aiemmin, sen parempi, niin asia saataisiin ratkaistua. Ellei Alcenius12 pyri sinne, niin silloin Samuel on varma. Rouva Hedberg13 kampanjoi viime talvena voimakkaasti Samuelia vastaan, mutta olen kuitenkin varovasti ratkaissut asian.
Suom. VMP
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Kaustinen Kälviä Liminka Närpiö Oulu Perho Preussi Ruotsi Suomi Vaasa
Henkilöt: Alcenius, Elias Bergström, Elisabeth Chydenius, Samuel Reinhold Fredrik II (Suuri) Gadolin, Jacob Hedberg, Henrik Hedberg, Isak Laihiander, Johan Paavali Pontoppidan, Erik Porthan, Henrik Gabriel Stenbäck, Thomas
Raamatunkohdat:
Aiheet: