Edellinen jakso: Valtakunnan heikkouden lähde
Seuraava jakso:
Jäljennös
Luettu kauppavaliokunnassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Luettu komissiossa maaliskuun 5. päivänä 1726.
Alamainen muistio
Me allekirjoittaneet kunnianarvoiseen kauppavaliokuntaan nimetyt porvarisäädyn edustajat olemme lähemmin tutustuneet kunnianarvoisten kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden viime huhtikuun 10. päivänä jättämään muistioon, joka on tämän kuun 7. päivänä luettu valiokunnassa. Vaikka me kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella tunnustammekin sen suuren uutteruuden, huolenpidon ja huolellisuuden, jota edellä mainitut kollegiot ovat suvainneet kaupan menestystä ja edistymistä käsitellessään osoittaa, ja siinä yhteydessä esitetyt hyvin vankat, kypsät ja kouriintuntuvat perusteet, jotka kollegioille ovat voineet olla jo tuttuja, ilman että ne ovat käyneet keskustelua asiasta valtakunnan kaikkien kauppiaiden kanssa, katsomme silti, että asiassa saattaa olla vielä jotakin huomautettavaa. Haluamme näet mitä nöyrimmin, että seuraava mitä vilpittömin huomautuksemme saisi osakseen suopeaa huomiota ja otettaisiin käsittelyyn, koska se tähtää vain yleiseen hyötyyn. Mainituille kollegioille on varmaankin vakuutettu, että meillä on jo niin paljon laivoja, että niillä voidaan tuoda kaikki tarvitsemamme tavarat ja viedä kaikki oman maamme tuotteet oikeisiin määräsatamiin. Siksi kaikkia vieraita kansakuntia pitäisi kieltää tuomasta tänne muuta kuin maittensa omia tuotteita. Seuraavat seikat varmaankin osoittavat, miksi tämä on niin olennaista ja miten asian laita oikeastaan on. Monen muun tarvikkeen ohella kipeimmin tarvitsemamme tavarat ovat ennen muuta suola ja vilja, joita meidän on joka vuosi välttämättä saatava ulkomailta ja joudumme niitä sieltä tilaamaan. Omat tuotteemme rauta, kupari, messinkilanka, terva, piki, tuhka, aluna ja muut maan tuotteet on sitä vastoin vietävä ulkomaisiin satamiin, mitä omat laivamme eivät yksin pysty hoitamaan. Laivoja ei näet ole riittävästi, mistä seuraavassa annetaan päivänselvät todisteet. Ylijohtaja, jalosukuinen herra Johan Ehrenpreus on laatinut erityisen yhteenvedon tuontitavaroista ja siitä näkyy, että vuonna 1721 tullattiin pelkästään ulkomailta tuotua viljaa 157 792 tynnyriä ja suolaa 601 777 tynnyriä. Kaikki muut tarpeelliset tuontitavarat, kuten pellava, hamppu, tupakka, sillit, kapakala, viinit, galmeija, kivihiili ja monet muut samankaltaiset on jätetty yhteenvedosta, mistä näkyy mille perustalle laskelmat on tehty: ikään kuin meillä olisi koko kaupankäynnin hoitamiseen tarpeeksi omia laivoja, joilla voisimme viedä omat tuotteemme maasta ja sitten tuoda välttämättä tarvitsemiamme tavaroita. Tullille ilmoitettua vientirautaa on 250 000–260 000 kippuntaa, ja kun näinä rauhanaikoina maassa on aiempaa enemmän työväestöä ja rautaruukit voivat tästedes lisätä toimintaansa, raudanvalmistus kasvaa epäilemättä joka vuosi huomattavasti. Lisäksi tulevat kupari, messinkilanka, teräs, kanuunat, piki, terva, potaska, aluna ja monet muut valtakuntamme tuotteet.
Kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakomission esittämän erittelyn mukaan koko maassa ei tällä hetkellä ole kuin sata kotimaista laivaa. Näistä espanjankävijöitä on vain seitsemän, jos suurimmat laivat, jotka pystyvät kuljettamaan yli 100 lästiä, sellaisiksi halutaan laskea. Ne pystyvät vuodessa tuomaan Ruotsiin ainoastaan 13 500 tynnyriä suolaa, minkä määrän toi aiemmin kolme laivaa. Jos halutaan väittää, että kaikki laivat, joilla kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion kirjelmän mukaan on täysi tullivapaus, voisivat purjehtia Portugaliin ja Espanjaan hakemaan suolaa, niin näiden laivojen lukumäärä on seuraava:
|
25 |
laivaa |
50–60 |
lästiä |
|
5 |
--”-- |
60–70 |
--”-- |
|
6 |
--”-- |
70–80 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
80–90 |
--”-- |
|
3 |
--”-- |
90–100 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
110 |
lästiin asti |
|
1 |
--”-- |
117 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
130 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
133 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
140 |
--”-- |
On siis 55 laivaa, jotka erittelyn mukaan pystyvät kuljettamaan 3 956 1/2 lästiä tavaraa. Kaikki niistä eivät kylläkään sovellu Espanjan-purjehdukseen, mutta jos ne kaikki purjehtisivat sinne ja veisivät täydet rautalastit, ne eivät voisi ottaa kuin 59 340 kippuntaa. Vuodessa ne pystyisivät tekemään vain yhden matkan, etenkin jos ne joutuisivat purjehtimaan saattueessa ja osa raudasta pitäisi purkaa Englantiin ja Hollantiin, koska Portugaliin voitaisiin viedä vuodessa korkeintaan puolet siitä. Laivat eivät pystyisi tuomaan Ruotsiin kuin enintään 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka maassa tiettävästi tarvitaan joka vuosi kaksi kertaa enemmän. Pienempiä laivoja on kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion erittelyn mukaan seuraavasti:
|
4 |
laivaa |
6–10 |
lästiä |
|
16 |
--”-- |
10–20 |
--”-- |
|
16 |
--”-- |
20–30 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
30–37 |
--”-- |
Näitä laivoja on 45 ja ne voivat erittelyn mukaan kuljettaa yhteensä 1 028 lästiä. Jos kaikki nämä 45 laivaa lähtisivät hakemaan yksinomaan viljaa, eikä mitään muita tavaroita, ne pystyisivät tuomaan vain 37 000 tynnyriä kahdella purjehduksella vuodessa, kun sitä vuonna 1721 tullattiin todistettavasti 157 792 tynnyriä. Kahdella purjehduksella nämä laivat voisivat viedä maasta vain 30 840 kippuntaa rautaa, jos laivat lastattaisiin täyteen ja jos näin paljon rautaa saataisiin myydyksi kyseisissä satamissa. On pantava merkille, että kaikki koko valtakunnassa olevat laivat eivät pysty viemään vuodessa rautaa kuin vain 90 180 kippuntaa, kun sitä pelkästään vuonna 1721 on ilmoitettu viedyn 260 000 kippuntaa, ja nykyisenä rauhan aikana raudanvalmistuksen odotetaan kasvavan suuresti. Sama koskee kaikkia muita valtakunnan vientitavaroita, kuten kuparia, messinkilankaa, terästä, tervaa, pikeä, rikkiä, tuhkaa, alunaa ja muita valtakunnan tuotteita. Samoin on huomattava, että laivat eivät pysty tuomaan enempää kuin 37 008 tynnyriä viljaa ja 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka vuonna 1721 ulkomailta tuli 157 792 tynnyriä viljaa ja 61 777 tynnyriä suolaa. Sekä viljaa että suolaa tarvittaneen tästedes yli kaksinkertainen määrä, ja puhumattakaan lukuisista välttämättömistä ulkomaisista tavaroista, kuten hampusta, pellavasta, lyijystä, tinasta, tupakasta, viineistä, silleistä, kapakalasta, kivihiilestä, galmeijasta, talista, voista, lääkeaineista, siirtomaatavaroista ja monista muista. Tässä on myös jätetty huomiotta kaikki valtakunnan kaupunkien välillä tapahtuva purjehdus ja kaupankäynti. Siksi jätetään nyt oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti arvioitavaksi, onko kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnalle ja myös jokaiselle alamaiselle eduksi, jos nyt päätettäisiin, että yhden tai kahden vuoden kuluessa kielletään ulkomaisia laivoja tuomasta maahan muita kuin omien maittensa tuotteita. Yleistä etua katsotaan siis eniten hyödyttävän, että tässä tarkoitettu kaupankäynti jatkuisi tavalliseen tapaan vapaana ja esteettömänä seuraaviin valtiopäiviin asti, jolloin tiedettäisiin, mille tasolle merenkulkumme siihen mennessä on kehittynyt, ja sen jälkeen ratkaistaisiin asia tavalla, joka voisi tuottaa etua valtakunnalle ja yleistä hyötyä alamaisille. Jotta merenkulku edistyisi, kaikki alamaiset saisivat sillä välin nauttia täyttä vapautta1 kaikkien heille kuuluvien alusten käytössä, sekä lästiluvultaan suurempien että pienempien. Näin meneteltäisiin edellä esitettyjen syiden ja asiantilojen johdosta, ja samalla seurattaisiin millaisia mainioita esimerkkejä on tarjottavana niillä vierailla valtioilla, jotka mielellään edistävät omien alamaistensa elinkeinoja ja hyvinvointia niin paljon kuin mahdollista. Samalla on erittäin tarpeellista, että Englannin kanssa solmittava kauppasopimus laadittaisiin kunnianarvoisien kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden hyvin perustellun esityksen ja niiden tekemien huomautusten pohjalta, ja saatettaisiin viivyttelemättä asianmukaiseen käsittelyyn ja päätökseen, jotta sen perusteella voidaan seuraavilla valtiopäivillä säätää ja antaa sellaisia määräyksiä, joista on eniten hyötyä yleisen edun, sekä kaupan menestymisen ja edistymisen että sen varmistamisen ja helpottamisen kannalta. Tukholmassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Hans Lindstedt Olof Gallats B. Weduvar Anders Börch
Johan Palmberg Jurgen Folcker Jonas Lindberg J. Bårling
Edellä oleva vastaa sana sanalta kunnianarvoisan porvarisäädyn muistion alkuperäiskappaletta toukokuun 10. päivältä 1723, minkä todistavat
Jacob Stenius
Valtakunnan kunnianarvoisten säätyjen kalastusdeputaation notaari
Eric W. Kihlman
Kuninkaallisen Svean hovioikeuden ylimääräinen kanslisti
Suom. Antero Tiusanen
Edellinen jakso: Valtakunnan heikkouden lähde
Seuraava jakso:
paikat: Englanti Espanja Hollanti Portugali Ruotsi
Henkilöt: Björck (Börch), Anders Bårling, Jöns Ehrenpreus, Johan Folcker, Göran (Jurgen) Gallats, Olof Kihlman, Eric Wilhelm Lindberg, Jonas Lindstedt, Hans Palmborg (Palmberg), Johan Stenius, Jakob Weduvar, Baltzar
Raamatunkohdat:
Aiheet: