Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
314r
Otteita Pohjanmaan papiston valtiopäiväedustajan, rovasti ja tohtori Chydeniuksen valitsijoilleen esittämästä tärkeimpiä vuoden 1792 Gävlen valtiopäivillä käsiteltyjä asioita ja tehtyjä päätöksiä koskevasta kertomuksesta sekä selvityksestä, miten hän on käyttänyt saamansa luottamuksen; laadittu mainittujen valtiopäivien historian valaisemiseksi.
§ 1
Tärkein asia on epäilyksittä ollut salaisen valiokunnan mietintö sekasortoon saatetun rahalaitoksemme tilasta, ja sen pääsisältönä oli kuninkaallisen majesteetin antama tieto valtakunnan velasta, joka on sodan pitkittymisen takia1 noussut yli 12 miljoonaa riikintaaleria suuremmaksi kuin vuoden 1789 ilmoituksessa mainittiin. Tästä summasta kuninkaallinen majesteetti otti maksaakseen omista varoistaan noin 4 miljoonaa, joten säätyjen maksettavaksi tuleva velan lisäys nousee nettomääräisesti 8½ miljoonaan, minkä säädyt myös hyväksyivät maksettavakseen. Tämän velan maksamiseen säädyt eivät kuitenkaan voineet hyväksyä suurempaa suostuntaveroa kuin ne jo maksavat. Koska karttunut ulkomaanvelka on kuitenkin maksettava hopearahana, oli väistämätöntä, että myös jokin osa suostuntaverosta on perittävä hopearahana, nimittäin talonpojilta jonkin verran henkeä kohti hopearahana tai hieman enemmän valtionvelkaseteleinä, porvarissäädyltä 20 % koko sen maksettavaksi tulevasta suostuntaverosta, papistolta 10 %, ritaristolta ja aatelilta sekä säätyläisiltä jokin määrä henkeä kohti säätyaseman ja palkkojen perusteella. – Kotimaanvelan[314v] pääosa on 480 kultatynnyriä2 vastaava määrä valtionvelkaseteleitä, 240 kultatynnyriä vastaava määrä valtion obligaatioita, 78 kultatynnyrin määrä fahnehjelmeja3 ja muutaman kultatynnyrin verran vielä maksamattomia sotaan liittyviä velkoja. Päätettiin, että kaikki fahnehjelmit lunastettaisiin tämän vuoden aikana valtionvelkaseteleillä ja valtion obligaatioista maksettaisiin 10 prosenttia pääomasta vuodessa ja 2 prosentin korko samassa rahassa. Tämän takia valtionvelkasetelien määrä kasvaa melkoisesti ilman lujaa katetta, valtion kassaan virtaavaa suostuntaveroa lukuun ottamatta. Sen määrä vastaa noin 80 kultatynnyriä, mistä määrästä 12 menee aina valtiontalouden hoitoon, yli 30 ulkomaanvelan maksamiseen ja hieman yli 20 kultatynnyriä vastaava erä setelistön supistamiseen, vaikka se ei pitkälle riitä. Tämän takia uhkaamassa on vaara, että hopearahan ja valtionvelkasetelien vaihtosuhde voi nousta varsin suureksi. – Vaikka saavuin perille myöhään4 ja olin aluksi täysin tietämätön valtiontalouden tilasta ja käytettävissä olevista varoista, laadin sen järjestämiseksi suunnitelman, mutta asia oli silloin jo ehditty saattaa niin pitkälle ja periaate lyöty lukkoon, ettei siitä voitu luopua. Jätin kuitenkin ensimmäisen luonnokseni kuninkaan omaan käteen.5 Vielä tullee aika, jolloin suunnitelmani on hyväksyttävissä.
§ 2
Heti kun edellä mainittu finanssien järjestely oli hyväksytty kaikissa neljässä säädyssä, kuninkaallinen majesteetti esitti ehdotuksen velallisten ja velkojien välisten velkasuhteiden maksujärjestelystä. Se hyväksyttiin kolmessa säädyssä, mutta ritaristo ja aateli torjui sen. Sen sisältö tunnetaan jo vastikään julkaistusta asetuksesta.6
§ 3
Valtiopäivien aikana kokoontui myös tavanomaisen vaikenemisvalan sitoma pankkivaliokunta, joka esitti kertomuksensa pankin hyvästä ja turvallisesta tilasta. Voisin kuitenkin ilmoittaa sen täsmällisen tilanteen, ellei se olisi vastoin vaikenemislupausta. Riittäköön toteamus, että se on315r varmalla pohjalla ja pankin setelit ovat nyt ja tulevaisuudessa täysin hopearahan veroisia, vaikka yleisö onkin pelätessään, että pankki ryhtyisi lunastamaan valtionvelkaseteleitä, vaatinut saada vaihtaa suuria määriä pankin seteleitä täysiarvoiseksi rahaksi, niin että 1791 pankista on otettu yli 500 000 hopeariikintaaleria ja pelkästään tammikuussa 1792 noin 50 000.
§ 4
Kuninkaallinen majesteetti on suonut säädyllemme aivan erityisen armonosoituksen asettaessaan 1789 erityisen kirkollisasiain toimituskunnan,7 jossa on aina pappismies esittelemässä meitä sekä uskontoa koskevia asioita. Koska tuollaista laitosta ei kuitenkaan mainita laeissa eikä myöskään ole olemassa määrärahaa tämän toimituskunnan tarvitseman henkilökunnan palkkaukseen, piti sääty hyvin aiheellisena kiittää kuningasta tästä toimenpiteestä suuren lähetystön välityksellä ja ehdottaa, että sääty itse palkkaisi valtionkassan taakan keventämiseksi toimituskunnan tarvitseman henkilökunnan eli toimituskunnan sihteerin, protokollasihteerin, kopistin ja vahtimestarin palkoilla, joiden yhteissumma on 1100 riikintaaleria vuodessa. Tämä lähetystö otettiin sangen armollisesti vastaan, ja kuninkaallinen majesteetti antoi samalla kirjallisesti vakuutuksen siitä, että hän pitää tulevaisuudessakin säädyn tässä asemassa ja antaa aina aatelittomaan säätyyn kuuluvan papin8 esitellä kaikki kirkolliset asiat, ja vaikka kuninkaallinen majesteetti havaitsi säädyn tarjouksen henkilökunnan palkkojen maksamiseksi osoittavan sen valmiuden hänen huoliensa keventämiseen, hän ei kuitenkaan halunnut rasittaa tällä asialla säätyä, vaan vakuutti huolehtivansa itse valtion varoilla henkilökunnan palkkauksesta täysin säädyn ehdottaman menoarvion mukaisesti. Minulla on syytä kysyä, voitaisiinko vielä armollisempaa vastausta toivoa? – Tähän minun on vielä lisättävä, että herra piispa ja kuninkaallinen ylihovisaarnaaja Wallqvist9 hoitaa nyt tätä toimituskuntaa mitä epäitsekkäimmällä tavalla koko säädyn tyydytykseksi, mistä minulla oli tilaisuus myös kiittää häntä Pohjanmaan papiston puolesta jne.– – – – – –[315v]
§ 5
Kolmen aatelittoman säädyn suuren lähetystön välityksellä kuninkaalliselle majesteetille esittämää alamaista kiitosta niille 1789 annetuista ja vakuutetuista privilegioista sekä niiden edustajien hyväksymisestä korkeimman oikeuden jäseniksi ja valtaneuvoston lakkauttamisesta10 sekä kuninkaan mitä selvimmin sanoin ilmaisemaa yhteisymmärrystä aatelittomien säätyjen kanssa minun ei tarvitse tässä laveasti selostaa, koska tämä kaikki on jo julkaistu sanomalehdissämme.
§ 6
Hieman tarkemmin minun on selostettava kruununprinssin tutkintokuulustelua säätyjen valtuutettujen edessä, joihin itsekin kuuluin. Herra ylihovisaarnaaja, tohtori Flodin11 kuulusteli häneltä aluksi teologiaa, eikä hän pelkästään tehnyt täydellisesti selkoa kaikesta, vaan osoitti myös mitä käytännöllisimpienkin kysymysten suhteen sellaista lämmintä uskonnollista tunnetta, että niin hän itse kuin suuri osa arvovaltaisesta kuulijakunnastakin kyynelehtivät vuolaasti. Herra kanslianeuvos von Rosenstein12 pani hänet sitten selittämään kokonaisen luvun Sallustiuksen teoksesta,13 ja siitä hän suoriutui vakuuttavasti. Sitten von Rosenstein esitti hänelle kysymyksiä kieli- ja lauseopista, minkä jälkeen kuningas antoi arkkipiispalle käskyn kuulustella häneltä lauseenjäsennykseen ja rakenteisiin liittyviä asioita, ja lopuksi tätä jatkoi piispa Weidman,14 ja kaikki saivat riittävän hyvät vastaukset. Sitten kanslianeuvos von Rosenstein kuulusteli moraalioppia ja kyseli sen eri haaroista, ja kruununprinssi vastasi hyvin taitavasti latinankielisiä käsitteitä kaikessa käyttäen. Lopuksi häneltä kuulusteltiin ensin vanhan Rooman ja sitten useiden Euroopan maiden ja viimeiseksi kuninkaan nimenomaisesta käskystä Ruotsin historiaa. Tällöin huomasin erityisesti sen, että kertoessaan laveasti useista tapahtumista hän puhui varsin luontevasti ja täysin selvästi, mikä kertoo johdonmukaisesta ajattelusta ja ajatusten ilmaisemisen helppoudesta. Sain lisäksi ilon keskustella luottamuksellisesti hänen kummankin kunnioitettavan316r opettajansa15 kanssa, jotka vakuuttivat minulle, että mainittu herra on mielenlaadultaan hyveellinen ja rehti ja että hänellä on taipumusta säästäväisyyteen ja taloudellisuuteen, niin että Ruotsi voi joka suhteessa toivoa hänestä hyvää. Hän ei ole kovinkaan pitkä, mutta on varsin laiha, hänen vakuutettiin kuitenkin olevan terve.
Kaikkien säätyjen suuri, 120-henkinen lähetystö kiitti kuningasta siitä hellästä hoivasta, jonka hän on suonut tälle valtakunnan silmäterälle ja tulevien sukupolvien toivolle, ja samalla tarjottiin samaa hääsuostuntaa kuin 1766 myönnettiin,16 jos kuningas suvaitsisi järjestää kruununprinssin avioliittoon ennen säätyjen seuraavaa kokoontumista.
§ 7
Kuten tavallista valittiin pankkivaltuusmiehet valtiopäivien väliajaksi, ja meidän säätymme nimesi valtuusmiehikseen tohtori Flodinin, Tukholman Suurkirkon pastorin, rovasti Nordinin17 ja tohtori Branderin.18 Valtiokonttorin valvojiksi valittiin lehtori Eberhardt,19 Riddarholmenin kirkkoherra Borg20 ja rehtori Murberg.21
§ 8
Lopuksi päätettiin, että Tukholmaan perustettaisiin papiston kanslia, jonka jäseniksi tulevat piispa Wallqvist sekä pankkivaltuusmiehiksi ja valtiokonttorin valvojiksi valitut henkilöt ja jonka tehtävänä on pankkivaltuusmiesten ja valtiokonttorien valvojien valitseminen tehtävistä luopuvien sijaan. Myös muut aatelittomat säädyt ovat toteuttaneet jonkin vastaavan järjestelyn.
§ 9
Sain mukaani valtiopäiväanomuksia vain Närpiön rovastikunnasta, eikä kirkollisasiain valiokunta22 ottanut yhtäkään niistä säädylle esitettäväksi, mikä jossakin mielessä oli onni, koska silloin ne olisivat jääneet raukeamaan, kun yhdestäkään valiokunnan säädylle käsiteltäväksi lähetetystä asiasta ei valtiopäivien[316v] hätäisen päättämisen takia ehditty säädyssä keskustella, saati tehdä päätöstä ja lähettää niitä jatkokäsittelyyn. Anomusten aiheet olivat kotimaisen lainan ottaminen ulkomaisten lainojen vähentämiseksi, fahnehjelmien vaihtaminen valtionvelkaseteleiksi ja vaihtorahan määrän lisääminen, ja ne kaikki saatoin salaisen valiokunnan tietoon säätymme tässä valiokunnassa toimivien edustajien välityksellä, ja siellä ne siitä huolimatta, ettei niillä ollut suurtakaan vaikutusta, kuitenkin olivat osaltaan antamassa lisäpontta Suomesta yleisesti kuuluvalle toivomukselle, että sotakomissariaatin hätärahat23 vaihdettaisiin toiseen kaikkialla valtakunnassa käypään rahalajiin. Viimeisestä anomuksesta, jossa anottiin vuonna 1743 annetun Pohjanmaan papiston oikeuksia koskevan asetuksen vahvistamista niin pappien kuin sanankuulijoidenkin samoin kuin pappien välisiä kiistoja ratkaisemaan joutuvien virkamiesten noudatettavaksi, neuvottelin piispa Wallqvistin kanssa ja saatuani hänen tukensa jätin anomuksen kuninkaalliselle majesteetille ja esitin24 jne. – – – –
§ 10
Palkkausasiaa25 pidin luonteeltaan sellaisena, että kun se nyt on kamarikollegion käsiteltävänä, sitä ei voitu heti saattaa kuninkaallisen majesteetin ratkaistavaksi. Yksinkertaistetulla käsittelyllä hankitulla päätöksellä ei myöskään olisi ollut suurta painoarvoa tulevaisuudessa. Ja koska uskon palkkausasiamme olevan niin hyvin dokumentoitu, että se kestää minkä tahansa tarkastuksen, asia saadaan vakaalle tolalle seuraajiemme hyväksi juuri tarkan tutkimuksen avulla, kun se tulee kuninkaan eteen normaalia virkatietä.
§ 11 ja 12
Koskettelevat osaksi valtiopäivämiehen palkkion perintää317r ja osaksi jotakin yksittäistä tapahtumaa valtiopäivämiesvaalissa jne. – – –
Kokkolassa 13. huhtikuuta 1792.
Anders Chydenius
Suom. Heikki Eskelinen
314r
Utdrag af Riksdags Fullmägtigens för Prästerskapet i Österbotten, Probstens Doctor Chydenii til sine Committenter afgifne Berättelse, om det hufwudsakligaste, som wid Riksdagen i Gefle år 1792 blifwit förehaft och Beslutat samt Redowisning för det Honom updragne förtroende; Tjenande til uplysning wid Historien om berörde Riksdag
§ 1
Det hufwudsakligaste har utan twifwel warit Hemliga Utskottets Betänkande om wårt bortblandade penningwerk, som förnämligast innehölt Kongl. May:sts upgift på Rikets skuld, som genom Krigets förlängande26 stigit til något öfwer 12 Millioner Rd:r högre än 1789 års upgift innehåller, hwaraf K: M: åtog Sig at genom egna tilgångar betala Circa 4 Millioner, så at tilökningen på Rikets skuld för Ständerne at betala, bestiger Netto til 8 ½ Million, den Ständer äfwen åtogo sig at betala: til hwilken skulds afbetalande Ständerne dock icke kunde åtaga sig större Bewillning än den de nu bära; Men som den utrikes gjorda skulden skall betalas i Specie, blef det oumgjängeligt at ock någon del af Bewillningen skulle utgå i Specie, nemnl. Bönderna något wist för Person i Specie, eller något mera i RiksgjäldsSedlar: Borgare Ståndet 20 proCent af hela deras Bewillning: Preste Ståndet 10 proCent: Ridderskapet och Adelen samt Stånds Personer något wist per Capita efter Stånd och löner. – Inrikes[314v] skulden består til större delen uti 480 T:r Guld i Riksgjälds Sedlar, 240 D:o i så Kallade Långråckar,27 78 T:r Guld i fanhjelmare,28 och några T:r Guld uti ännu oliqviderade fordringar för Kriget. det Beslöts, at alla fanhjelmare skulle inom detta års slut inlösas med Riksgälds Sedlar, och Långråckarne med 10 proCent om året och 2 proCent i ränta i samma mynt; hwarigenom Riksgjälds Sedelstocken ansenligen tilwäxer utan någon Solid fond, utom den inlöpande Bewillningen, sig bestigande til Circa 80 T:r guld, hwaraf 12 altid gå til Stats wercket, öfwer 30 til utrijkes skuldens betalning, och något öfwer 20 T:r guld til Sedelstockens dödande, som eij förslår långt; Och är derföre fara wärdt at agio emellan Specie och Riksgjälds myntet Kan stiga nog högt. – Ehuru sehnt framkommen29 och i början helt okunnog om finance werkets tilstånd och tilgånger, utarbetade jag en finance Plan;30 Men saken war då redan så långt hunnen och principen fattad, at den eij Kunde frångås: Jag inlemnade likwäl mitt första utKast uti Konungens egen Hand. den tid torde Komma, at min Plan blifwer antagelig.
§ 2
Så snart ofwannemnde finance Systême bifölls af alla 4 Stånd, inlämnade Kongl. May:st ett project om skuldens Liqviderande emellan Debitorer och Creditorer, som bifölls i 3 Stånd, men afslogs hos Riddersk. och Adelen, hwars innehåll redan är bekant i en nyligen utKommen Förordning.31
§: 3
Under Riksdagen satt äfwen ett BancoUtskott på wanlig Tysthets Ed, som berättade om Banquens goda och säkra tilstånd. Jag Kunde ock upgifwa dess pertinenta32 beskaffenhet, om det eij wore emot ett löfte om tysthet. Nog af at den är315r säker och Banco Sedlen är och blir lika god med Specie, fast allmänheten, af fruktan det Banquen skulle öpnas til realiserande af Riksgjälds Sedlar, fordrat Valuta33 för en stor del af Banco Sedlar, så at på 1791 öfwer 500 000 Rdr sp. der blifwit uttagne, och allena i Jan: månad 1792 Circa 50 000 D:o.
§ 4
Det blir en besynnerlig Nåd af Kongl. Maij:st för wårt Stånd, att Han 1789 Förordnade en särskilt Eclesiastique Expedition,34 där en Präst altid är Föredragande af wåra och Religions angelägenheter; Men som en sådan Inrättning eij war stadgad uti några Författningar, eij heller någon lön anslagen til nödig Betjening wid denna Expedition, ansåg Ståndet högst angeläget at uti en Stor Deputation tacka Konungen derföre och föreslå den derwid nödiga Betjening, nemnl. en Expeditions Secreterare, en Protocollist, en Copist och en Waktmästare, alle med Lön, som tilsammans bestiger til 1 100 Rdr. årligen, jemte underdånigt anbud, at Ståndet til Statswerkets lisa35 wille sjelf löna dem. denna Deputation blef ganska Nådigt emottagen med Skriftelig Försäkran af Kongl. May:st at Han alt framgjent wille bibehålla Ståndet härwid och låta altid en Prästman af Ofrälse Ståndet36 wara Föredragande i alla Eclesiastique mål; Och ehuru K: M: uti Ståndets anbud til Betjeningens lönande igenKjände dess beredwillighet at underlätta Hans bekymmer, så wille Han dock icke derwid falla Ståndet til någon tunga, utan försäkrade at af Statsmedlen sjelf besörja om Betjeningens aflöning, aldeles efter den af Ståndet föreslagna Stat.37 Jag frågar billigt,38 Kunde något mera Nådigt Swar önskas? – Hwarwid jag får tillägga at denna Expedition nu förwaltas på det oegennyttigaste sätt af Herr Biskopen och Kongl. ÖfwerHofPredikanten Wallqwist39 til hela Ståndets nöje, hwarföre jag ock fick tillfälle at å ÖsterBottns Presterskaps wägnar honom Complimentera40 etc. – – – – – – – – – – – – . [315v]
§ 5
Den af 3:ne Ofrälse Stånden i en Stor Deputation hos Kongl. May:st aflagde underdåniga tacksägelse för de dem 1789 gifne och Försäkrade Privilegier samt intagandet i Högsta domstolen och RådKammarens afskaffande41 samt Konungens uti uttryckeligaste ordalag gjorde Förening med Ofrälse Stånden, behöfwer jag nu eij widlöftigt omröra, emedan alt finnes redan infört i wåra Tidningar.
§ 6
KronPrintsens Examen inför Ständernes Deputerade, det jag sjelf biwistade, bör jag litet närmare omröra. Han förhördes först af Herr Öfw.Hof Predikanten Doctor Flodin42 i Theologien, och gjorde eij allenast fullkomlig redo i alt, utan ock i de mäst practiska frågor med så ömma Kjänslor för religion, at Han och en stor del af det Höga Auditorium, flöto i tårar. H:r Cancellie Rådet von Rosenstein43 lät Honom sedan explicera44 ett helt Capitel utur Sallustius,45 det Han gjorde fermt.46 Sedan examinerade Han Honom uti Gramatican och Syntaxin, hwarpå Konungen Befalte ArchiBiskopen förhöra Honom i resolution47 och Constructionerne,48 och sidst Biskop Veideman,49 och alle fingo Sufficienta Swar. Sedermera anstälde Canc: Rådet v. Rosenstein förhör uti Moralen50 och dess flere grenar, då Kron Printsen swarade, alt med latinska Distinctioner51 med stor färdighet. Sidst förhördes Han uti historien, först i den gamla Romerska, sedan i flere Europeiska, och sidst på Konungens uttryckeliga Befallning i Swenska Historien; Hwarwid det i synnerhet wäckte min upmerksamhet, huru Kron Printsen, i flere Händelsers widlöftiga berättande, talte ganska otwungit och med fullkomligaste redighet, som utmärker en redig eftertanka och en lätthet att exprimera52 sig. Jag hade dessutom det nöjet at pläga ett förtroligt umgjänge med53 bägge Hans wärdige316r Ledare,54 som försäkrade mig om Herrens dygdiga och Redliga hjerta samt Hans fallenhet för at spara och hushålla, så at Han i alla afseenden gifwer Swerige ett godt hopp. Han är icke lång til wäxten, nog mager, men försäkrades dock wara frisk.
För Konungens ömma wård om denna Rikets ögnasten och EfterKommandes hopp, tackades Konungen i stor Deputation af alla Stånd, 120 Personer starck, då äfwen Offererades 1766 års Bröllopsgjärd,55 om Konungen behagade förmäla KronPrintsen, innan Stånden härnäst Komma tilsammans.
§ 7
Efter wanligheten waldes Ledamöter til Banco Fullmägtige emellan Riksdagarne; hwartil wårt Stånd utnemnde Doctor Flodin, Pastor wid StorKyrkan i Stockholm, Probsten Nordin56 och Doctor Brander:57 Til Riksgjälds Contoiret waldes Lector Eberhardt,58 KyrkoHerden Borg59 i RiddarHolmen och Rector Murberg.60
§ 8.
Sidst Beslöts at ett Eclesiastique Cancellie skulle inrättas i Stockholm, som Kommer at bestå af Biskop Wallqwist och de tilförordnade Banco och Riksgjälds Contoirs Fullmägtige, för at emellan Riksdagarne wälja Banco och Riksgjälds Fullmägtige uti de afgåendes ställen. Uti de andra Ofrälse Stånden är ock fogad någon dylik anstalt.
§ 9
Det war ifrån Nerpes Contract allena, jag hade om händer några Petitioner,61 af hwilka ingen dera blef antagen uti Eclesiastique Utskottet62 at refereras til Ståndet, som i wist afseende war en lycka, emedan de då aldeles lämnat orörda, då icke ett enda derifrån til Ståndet refererat mål, för[316v] påhastat slut af Riksdagen, hant en gång Komma under Ventilation i Ståndet, än mindre afgjöras och expedieras: de angingo uptagande af Inrikes lån til utrikes lånens förminskande, fanehjelmarnes utwäxling emot Riksgjälds mynt, och mera tilgång på skiljemynt,63 hwilka alla jag anmälte uti Hemliga Utskottet genom Wårt Stånds Ledamöter i berörde Utskott, där de, om eij gjorde stor Afect, dock bidrogo til uphöjande af den allmänna rösten ifrån Finland om Krigs Commissariatets polletters64 omwäxling til annat öfwer hela Riket gångbart mynt. Om den sidsta, hwaruti anhölls om fastställande af 1743 års Förordning om Prästa rättigheterne i ÖsterBottn at följas så wäl af Lärare och åhörare, som ock af Embets Män wid twisters afgjörande de förra emellan, gick jag i råd med Biskop Wallqwist och på Hans tilstyrkande lade jag in hånom til Kongl. May:st och androg65 etc. – – – – – – – – – – – .
§ 10
Hwad wederlags saken66 beträffar, ansåg jag den wara af sådan beskaffenhet, at den, som nu är i Kammar Collegio, eij Kunde immediate67 dragas til Kongl. May:st. Ett Summario Processu68 utwerkat Utslag hade eij heller på en framtid haft stor Auctorité. Och som jag tror at wår wederlagssak är så Documenterad at den tål all granskning, så är det just genom den som målet winner sin rätta stadga för Efterträdarne, då den Via Ordinaria69 Kan Komma til Kungs.
§§ 11 et 12
Handla dels om upbörden af Riksdags Manna arfwo317rdet, och dels om någon enskilt händelse wid RiksdagsMannawahlet etc. – – – – – – –.
Gamla Carleby den 13 April 1792.
Anders Chydenius
314r
Otteita Pohjanmaan papiston valtiopäiväedustajan, rovasti ja tohtori Chydeniuksen valitsijoilleen esittämästä tärkeimpiä vuoden 1792 Gävlen valtiopäivillä käsiteltyjä asioita ja tehtyjä päätöksiä koskevasta kertomuksesta sekä selvityksestä, miten hän on käyttänyt saamansa luottamuksen; laadittu mainittujen valtiopäivien historian valaisemiseksi.
§ 1
Tärkein asia on epäilyksittä ollut salaisen valiokunnan mietintö sekasortoon saatetun rahalaitoksemme tilasta, ja sen pääsisältönä oli kuninkaallisen majesteetin antama tieto valtakunnan velasta, joka on sodan pitkittymisen takia70 noussut yli 12 miljoonaa riikintaaleria suuremmaksi kuin vuoden 1789 ilmoituksessa mainittiin. Tästä summasta kuninkaallinen majesteetti otti maksaakseen omista varoistaan noin 4 miljoonaa, joten säätyjen maksettavaksi tuleva velan lisäys nousee nettomääräisesti 8½ miljoonaan, minkä säädyt myös hyväksyivät maksettavakseen. Tämän velan maksamiseen säädyt eivät kuitenkaan voineet hyväksyä suurempaa suostuntaveroa kuin ne jo maksavat. Koska karttunut ulkomaanvelka on kuitenkin maksettava hopearahana, oli väistämätöntä, että myös jokin osa suostuntaverosta on perittävä hopearahana, nimittäin talonpojilta jonkin verran henkeä kohti hopearahana tai hieman enemmän valtionvelkaseteleinä, porvarissäädyltä 20 % koko sen maksettavaksi tulevasta suostuntaverosta, papistolta 10 %, ritaristolta ja aatelilta sekä säätyläisiltä jokin määrä henkeä kohti säätyaseman ja palkkojen perusteella. – Kotimaanvelan[314v] pääosa on 480 kultatynnyriä71 vastaava määrä valtionvelkaseteleitä, 240 kultatynnyriä vastaava määrä valtion obligaatioita, 78 kultatynnyrin määrä fahnehjelmeja72 ja muutaman kultatynnyrin verran vielä maksamattomia sotaan liittyviä velkoja. Päätettiin, että kaikki fahnehjelmit lunastettaisiin tämän vuoden aikana valtionvelkaseteleillä ja valtion obligaatioista maksettaisiin 10 prosenttia pääomasta vuodessa ja 2 prosentin korko samassa rahassa. Tämän takia valtionvelkasetelien määrä kasvaa melkoisesti ilman lujaa katetta, valtion kassaan virtaavaa suostuntaveroa lukuun ottamatta. Sen määrä vastaa noin 80 kultatynnyriä, mistä määrästä 12 menee aina valtiontalouden hoitoon, yli 30 ulkomaanvelan maksamiseen ja hieman yli 20 kultatynnyriä vastaava erä setelistön supistamiseen, vaikka se ei pitkälle riitä. Tämän takia uhkaamassa on vaara, että hopearahan ja valtionvelkasetelien vaihtosuhde voi nousta varsin suureksi. – Vaikka saavuin perille myöhään73 ja olin aluksi täysin tietämätön valtiontalouden tilasta ja käytettävissä olevista varoista, laadin sen järjestämiseksi suunnitelman, mutta asia oli silloin jo ehditty saattaa niin pitkälle ja periaate lyöty lukkoon, ettei siitä voitu luopua. Jätin kuitenkin ensimmäisen luonnokseni kuninkaan omaan käteen.74 Vielä tullee aika, jolloin suunnitelmani on hyväksyttävissä.
§ 2
Heti kun edellä mainittu finanssien järjestely oli hyväksytty kaikissa neljässä säädyssä, kuninkaallinen majesteetti esitti ehdotuksen velallisten ja velkojien välisten velkasuhteiden maksujärjestelystä. Se hyväksyttiin kolmessa säädyssä, mutta ritaristo ja aateli torjui sen. Sen sisältö tunnetaan jo vastikään julkaistusta asetuksesta.75
§ 3
Valtiopäivien aikana kokoontui myös tavanomaisen vaikenemisvalan sitoma pankkivaliokunta, joka esitti kertomuksensa pankin hyvästä ja turvallisesta tilasta. Voisin kuitenkin ilmoittaa sen täsmällisen tilanteen, ellei se olisi vastoin vaikenemislupausta. Riittäköön toteamus, että se on315r varmalla pohjalla ja pankin setelit ovat nyt ja tulevaisuudessa täysin hopearahan veroisia, vaikka yleisö onkin pelätessään, että pankki ryhtyisi lunastamaan valtionvelkaseteleitä, vaatinut saada vaihtaa suuria määriä pankin seteleitä täysiarvoiseksi rahaksi, niin että 1791 pankista on otettu yli 500 000 hopeariikintaaleria ja pelkästään tammikuussa 1792 noin 50 000.
§ 4
Kuninkaallinen majesteetti on suonut säädyllemme aivan erityisen armonosoituksen asettaessaan 1789 erityisen kirkollisasiain toimituskunnan,76 jossa on aina pappismies esittelemässä meitä sekä uskontoa koskevia asioita. Koska tuollaista laitosta ei kuitenkaan mainita laeissa eikä myöskään ole olemassa määrärahaa tämän toimituskunnan tarvitseman henkilökunnan palkkaukseen, piti sääty hyvin aiheellisena kiittää kuningasta tästä toimenpiteestä suuren lähetystön välityksellä ja ehdottaa, että sääty itse palkkaisi valtionkassan taakan keventämiseksi toimituskunnan tarvitseman henkilökunnan eli toimituskunnan sihteerin, protokollasihteerin, kopistin ja vahtimestarin palkoilla, joiden yhteissumma on 1100 riikintaaleria vuodessa. Tämä lähetystö otettiin sangen armollisesti vastaan, ja kuninkaallinen majesteetti antoi samalla kirjallisesti vakuutuksen siitä, että hän pitää tulevaisuudessakin säädyn tässä asemassa ja antaa aina aatelittomaan säätyyn kuuluvan papin77 esitellä kaikki kirkolliset asiat, ja vaikka kuninkaallinen majesteetti havaitsi säädyn tarjouksen henkilökunnan palkkojen maksamiseksi osoittavan sen valmiuden hänen huoliensa keventämiseen, hän ei kuitenkaan halunnut rasittaa tällä asialla säätyä, vaan vakuutti huolehtivansa itse valtion varoilla henkilökunnan palkkauksesta täysin säädyn ehdottaman menoarvion mukaisesti. Minulla on syytä kysyä, voitaisiinko vielä armollisempaa vastausta toivoa? – Tähän minun on vielä lisättävä, että herra piispa ja kuninkaallinen ylihovisaarnaaja Wallqvist78 hoitaa nyt tätä toimituskuntaa mitä epäitsekkäimmällä tavalla koko säädyn tyydytykseksi, mistä minulla oli tilaisuus myös kiittää häntä Pohjanmaan papiston puolesta jne.– – – – – –[315v]
§ 5
Kolmen aatelittoman säädyn suuren lähetystön välityksellä kuninkaalliselle majesteetille esittämää alamaista kiitosta niille 1789 annetuista ja vakuutetuista privilegioista sekä niiden edustajien hyväksymisestä korkeimman oikeuden jäseniksi ja valtaneuvoston lakkauttamisesta79 sekä kuninkaan mitä selvimmin sanoin ilmaisemaa yhteisymmärrystä aatelittomien säätyjen kanssa minun ei tarvitse tässä laveasti selostaa, koska tämä kaikki on jo julkaistu sanomalehdissämme.
§ 6
Hieman tarkemmin minun on selostettava kruununprinssin tutkintokuulustelua säätyjen valtuutettujen edessä, joihin itsekin kuuluin. Herra ylihovisaarnaaja, tohtori Flodin80 kuulusteli häneltä aluksi teologiaa, eikä hän pelkästään tehnyt täydellisesti selkoa kaikesta, vaan osoitti myös mitä käytännöllisimpienkin kysymysten suhteen sellaista lämmintä uskonnollista tunnetta, että niin hän itse kuin suuri osa arvovaltaisesta kuulijakunnastakin kyynelehtivät vuolaasti. Herra kanslianeuvos von Rosenstein81 pani hänet sitten selittämään kokonaisen luvun Sallustiuksen teoksesta,82 ja siitä hän suoriutui vakuuttavasti. Sitten von Rosenstein esitti hänelle kysymyksiä kieli- ja lauseopista, minkä jälkeen kuningas antoi arkkipiispalle käskyn kuulustella häneltä lauseenjäsennykseen ja rakenteisiin liittyviä asioita, ja lopuksi tätä jatkoi piispa Weidman,83 ja kaikki saivat riittävän hyvät vastaukset. Sitten kanslianeuvos von Rosenstein kuulusteli moraalioppia ja kyseli sen eri haaroista, ja kruununprinssi vastasi hyvin taitavasti latinankielisiä käsitteitä kaikessa käyttäen. Lopuksi häneltä kuulusteltiin ensin vanhan Rooman ja sitten useiden Euroopan maiden ja viimeiseksi kuninkaan nimenomaisesta käskystä Ruotsin historiaa. Tällöin huomasin erityisesti sen, että kertoessaan laveasti useista tapahtumista hän puhui varsin luontevasti ja täysin selvästi, mikä kertoo johdonmukaisesta ajattelusta ja ajatusten ilmaisemisen helppoudesta. Sain lisäksi ilon keskustella luottamuksellisesti hänen kummankin kunnioitettavan316r opettajansa84 kanssa, jotka vakuuttivat minulle, että mainittu herra on mielenlaadultaan hyveellinen ja rehti ja että hänellä on taipumusta säästäväisyyteen ja taloudellisuuteen, niin että Ruotsi voi joka suhteessa toivoa hänestä hyvää. Hän ei ole kovinkaan pitkä, mutta on varsin laiha, hänen vakuutettiin kuitenkin olevan terve.
Kaikkien säätyjen suuri, 120-henkinen lähetystö kiitti kuningasta siitä hellästä hoivasta, jonka hän on suonut tälle valtakunnan silmäterälle ja tulevien sukupolvien toivolle, ja samalla tarjottiin samaa hääsuostuntaa kuin 1766 myönnettiin,85 jos kuningas suvaitsisi järjestää kruununprinssin avioliittoon ennen säätyjen seuraavaa kokoontumista.
§ 7
Kuten tavallista valittiin pankkivaltuusmiehet valtiopäivien väliajaksi, ja meidän säätymme nimesi valtuusmiehikseen tohtori Flodinin, Tukholman Suurkirkon pastorin, rovasti Nordinin86 ja tohtori Branderin.87 Valtiokonttorin valvojiksi valittiin lehtori Eberhardt,88 Riddarholmenin kirkkoherra Borg89 ja rehtori Murberg.90
§ 8
Lopuksi päätettiin, että Tukholmaan perustettaisiin papiston kanslia, jonka jäseniksi tulevat piispa Wallqvist sekä pankkivaltuusmiehiksi ja valtiokonttorin valvojiksi valitut henkilöt ja jonka tehtävänä on pankkivaltuusmiesten ja valtiokonttorien valvojien valitseminen tehtävistä luopuvien sijaan. Myös muut aatelittomat säädyt ovat toteuttaneet jonkin vastaavan järjestelyn.
§ 9
Sain mukaani valtiopäiväanomuksia vain Närpiön rovastikunnasta, eikä kirkollisasiain valiokunta91 ottanut yhtäkään niistä säädylle esitettäväksi, mikä jossakin mielessä oli onni, koska silloin ne olisivat jääneet raukeamaan, kun yhdestäkään valiokunnan säädylle käsiteltäväksi lähetetystä asiasta ei valtiopäivien[316v] hätäisen päättämisen takia ehditty säädyssä keskustella, saati tehdä päätöstä ja lähettää niitä jatkokäsittelyyn. Anomusten aiheet olivat kotimaisen lainan ottaminen ulkomaisten lainojen vähentämiseksi, fahnehjelmien vaihtaminen valtionvelkaseteleiksi ja vaihtorahan määrän lisääminen, ja ne kaikki saatoin salaisen valiokunnan tietoon säätymme tässä valiokunnassa toimivien edustajien välityksellä, ja siellä ne siitä huolimatta, ettei niillä ollut suurtakaan vaikutusta, kuitenkin olivat osaltaan antamassa lisäpontta Suomesta yleisesti kuuluvalle toivomukselle, että sotakomissariaatin hätärahat92 vaihdettaisiin toiseen kaikkialla valtakunnassa käypään rahalajiin. Viimeisestä anomuksesta, jossa anottiin vuonna 1743 annetun Pohjanmaan papiston oikeuksia koskevan asetuksen vahvistamista niin pappien kuin sanankuulijoidenkin samoin kuin pappien välisiä kiistoja ratkaisemaan joutuvien virkamiesten noudatettavaksi, neuvottelin piispa Wallqvistin kanssa ja saatuani hänen tukensa jätin anomuksen kuninkaalliselle majesteetille ja esitin93 jne. – – – –
§ 10
Palkkausasiaa94 pidin luonteeltaan sellaisena, että kun se nyt on kamarikollegion käsiteltävänä, sitä ei voitu heti saattaa kuninkaallisen majesteetin ratkaistavaksi. Yksinkertaistetulla käsittelyllä hankitulla päätöksellä ei myöskään olisi ollut suurta painoarvoa tulevaisuudessa. Ja koska uskon palkkausasiamme olevan niin hyvin dokumentoitu, että se kestää minkä tahansa tarkastuksen, asia saadaan vakaalle tolalle seuraajiemme hyväksi juuri tarkan tutkimuksen avulla, kun se tulee kuninkaan eteen normaalia virkatietä.
§ 11 ja 12
Koskettelevat osaksi valtiopäivämiehen palkkion perintää317r ja osaksi jotakin yksittäistä tapahtumaa valtiopäivämiesvaalissa jne. – – –
Kokkolassa 13. huhtikuuta 1792.
Anders Chydenius
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
314r
Utdrag af Riksdags Fullmägtigens för Prästerskapet i Österbotten, Probstens Doctor Chydenii til sine Committenter afgifne Berättelse, om det hufwudsakligaste, som wid Riksdagen i Gefle år 1792 blifwit förehaft och Beslutat samt Redowisning för det Honom updragne förtroende; Tjenande til uplysning wid Historien om berörde Riksdag
§ 1
Det hufwudsakligaste har utan twifwel warit Hemliga Utskottets Betänkande om wårt bortblandade penningwerk, som förnämligast innehölt Kongl. May:sts upgift på Rikets skuld, som genom Krigets förlängande95 stigit til något öfwer 12 Millioner Rd:r högre än 1789 års upgift innehåller, hwaraf K: M: åtog Sig at genom egna tilgångar betala Circa 4 Millioner, så at tilökningen på Rikets skuld för Ständerne at betala, bestiger Netto til 8 ½ Million, den Ständer äfwen åtogo sig at betala: til hwilken skulds afbetalande Ständerne dock icke kunde åtaga sig större Bewillning än den de nu bära; Men som den utrikes gjorda skulden skall betalas i Specie, blef det oumgjängeligt at ock någon del af Bewillningen skulle utgå i Specie, nemnl. Bönderna något wist för Person i Specie, eller något mera i RiksgjäldsSedlar: Borgare Ståndet 20 proCent af hela deras Bewillning: Preste Ståndet 10 proCent: Ridderskapet och Adelen samt Stånds Personer något wist per Capita efter Stånd och löner. – Inrikes[314v] skulden består til större delen uti 480 T:r Guld i Riksgjälds Sedlar, 240 D:o i så Kallade Långråckar,96 78 T:r Guld i fanhjelmare,97 och några T:r Guld uti ännu oliqviderade fordringar för Kriget. det Beslöts, at alla fanhjelmare skulle inom detta års slut inlösas med Riksgälds Sedlar, och Långråckarne med 10 proCent om året och 2 proCent i ränta i samma mynt; hwarigenom Riksgjälds Sedelstocken ansenligen tilwäxer utan någon Solid fond, utom den inlöpande Bewillningen, sig bestigande til Circa 80 T:r guld, hwaraf 12 altid gå til Stats wercket, öfwer 30 til utrijkes skuldens betalning, och något öfwer 20 T:r guld til Sedelstockens dödande, som eij förslår långt; Och är derföre fara wärdt at agio emellan Specie och Riksgjälds myntet Kan stiga nog högt. – Ehuru sehnt framkommen98 och i början helt okunnog om finance werkets tilstånd och tilgånger, utarbetade jag en finance Plan;99 Men saken war då redan så långt hunnen och principen fattad, at den eij Kunde frångås: Jag inlemnade likwäl mitt första utKast uti Konungens egen Hand. den tid torde Komma, at min Plan blifwer antagelig.
§ 2
Så snart ofwannemnde finance Systême bifölls af alla 4 Stånd, inlämnade Kongl. May:st ett project om skuldens Liqviderande emellan Debitorer och Creditorer, som bifölls i 3 Stånd, men afslogs hos Riddersk. och Adelen, hwars innehåll redan är bekant i en nyligen utKommen Förordning.100
§: 3
Under Riksdagen satt äfwen ett BancoUtskott på wanlig Tysthets Ed, som berättade om Banquens goda och säkra tilstånd. Jag Kunde ock upgifwa dess pertinenta101 beskaffenhet, om det eij wore emot ett löfte om tysthet. Nog af at den är315r säker och Banco Sedlen är och blir lika god med Specie, fast allmänheten, af fruktan det Banquen skulle öpnas til realiserande af Riksgjälds Sedlar, fordrat Valuta102 för en stor del af Banco Sedlar, så at på 1791 öfwer 500 000 Rdr sp. der blifwit uttagne, och allena i Jan: månad 1792 Circa 50 000 D:o.
§ 4
Det blir en besynnerlig Nåd af Kongl. Maij:st för wårt Stånd, att Han 1789 Förordnade en särskilt Eclesiastique Expedition,103 där en Präst altid är Föredragande af wåra och Religions angelägenheter; Men som en sådan Inrättning eij war stadgad uti några Författningar, eij heller någon lön anslagen til nödig Betjening wid denna Expedition, ansåg Ståndet högst angeläget at uti en Stor Deputation tacka Konungen derföre och föreslå den derwid nödiga Betjening, nemnl. en Expeditions Secreterare, en Protocollist, en Copist och en Waktmästare, alle med Lön, som tilsammans bestiger til 1 100 Rdr. årligen, jemte underdånigt anbud, at Ståndet til Statswerkets lisa104 wille sjelf löna dem. denna Deputation blef ganska Nådigt emottagen med Skriftelig Försäkran af Kongl. May:st at Han alt framgjent wille bibehålla Ståndet härwid och låta altid en Prästman af Ofrälse Ståndet105 wara Föredragande i alla Eclesiastique mål; Och ehuru K: M: uti Ståndets anbud til Betjeningens lönande igenKjände dess beredwillighet at underlätta Hans bekymmer, så wille Han dock icke derwid falla Ståndet til någon tunga, utan försäkrade at af Statsmedlen sjelf besörja om Betjeningens aflöning, aldeles efter den af Ståndet föreslagna Stat.106 Jag frågar billigt,107 Kunde något mera Nådigt Swar önskas? – Hwarwid jag får tillägga at denna Expedition nu förwaltas på det oegennyttigaste sätt af Herr Biskopen och Kongl. ÖfwerHofPredikanten Wallqwist108 til hela Ståndets nöje, hwarföre jag ock fick tillfälle at å ÖsterBottns Presterskaps wägnar honom Complimentera109 etc. – – – – – – – – – – – – . [315v]
§ 5
Den af 3:ne Ofrälse Stånden i en Stor Deputation hos Kongl. May:st aflagde underdåniga tacksägelse för de dem 1789 gifne och Försäkrade Privilegier samt intagandet i Högsta domstolen och RådKammarens afskaffande110 samt Konungens uti uttryckeligaste ordalag gjorde Förening med Ofrälse Stånden, behöfwer jag nu eij widlöftigt omröra, emedan alt finnes redan infört i wåra Tidningar.
§ 6
KronPrintsens Examen inför Ständernes Deputerade, det jag sjelf biwistade, bör jag litet närmare omröra. Han förhördes först af Herr Öfw.Hof Predikanten Doctor Flodin111 i Theologien, och gjorde eij allenast fullkomlig redo i alt, utan ock i de mäst practiska frågor med så ömma Kjänslor för religion, at Han och en stor del af det Höga Auditorium, flöto i tårar. H:r Cancellie Rådet von Rosenstein112 lät Honom sedan explicera113 ett helt Capitel utur Sallustius,114 det Han gjorde fermt.115 Sedan examinerade Han Honom uti Gramatican och Syntaxin, hwarpå Konungen Befalte ArchiBiskopen förhöra Honom i resolution116 och Constructionerne,117 och sidst Biskop Veideman,118 och alle fingo Sufficienta Swar. Sedermera anstälde Canc: Rådet v. Rosenstein förhör uti Moralen119 och dess flere grenar, då Kron Printsen swarade, alt med latinska Distinctioner120 med stor färdighet. Sidst förhördes Han uti historien, först i den gamla Romerska, sedan i flere Europeiska, och sidst på Konungens uttryckeliga Befallning i Swenska Historien; Hwarwid det i synnerhet wäckte min upmerksamhet, huru Kron Printsen, i flere Händelsers widlöftiga berättande, talte ganska otwungit och med fullkomligaste redighet, som utmärker en redig eftertanka och en lätthet att exprimera121 sig. Jag hade dessutom det nöjet at pläga ett förtroligt umgjänge med122 bägge Hans wärdige316r Ledare,123 som försäkrade mig om Herrens dygdiga och Redliga hjerta samt Hans fallenhet för at spara och hushålla, så at Han i alla afseenden gifwer Swerige ett godt hopp. Han är icke lång til wäxten, nog mager, men försäkrades dock wara frisk.
För Konungens ömma wård om denna Rikets ögnasten och EfterKommandes hopp, tackades Konungen i stor Deputation af alla Stånd, 120 Personer starck, då äfwen Offererades 1766 års Bröllopsgjärd,124 om Konungen behagade förmäla KronPrintsen, innan Stånden härnäst Komma tilsammans.
§ 7
Efter wanligheten waldes Ledamöter til Banco Fullmägtige emellan Riksdagarne; hwartil wårt Stånd utnemnde Doctor Flodin, Pastor wid StorKyrkan i Stockholm, Probsten Nordin125 och Doctor Brander:126 Til Riksgjälds Contoiret waldes Lector Eberhardt,127 KyrkoHerden Borg128 i RiddarHolmen och Rector Murberg.129
§ 8.
Sidst Beslöts at ett Eclesiastique Cancellie skulle inrättas i Stockholm, som Kommer at bestå af Biskop Wallqwist och de tilförordnade Banco och Riksgjälds Contoirs Fullmägtige, för at emellan Riksdagarne wälja Banco och Riksgjälds Fullmägtige uti de afgåendes ställen. Uti de andra Ofrälse Stånden är ock fogad någon dylik anstalt.
§ 9
Det war ifrån Nerpes Contract allena, jag hade om händer några Petitioner,130 af hwilka ingen dera blef antagen uti Eclesiastique Utskottet131 at refereras til Ståndet, som i wist afseende war en lycka, emedan de då aldeles lämnat orörda, då icke ett enda derifrån til Ståndet refererat mål, för[316v] påhastat slut af Riksdagen, hant en gång Komma under Ventilation i Ståndet, än mindre afgjöras och expedieras: de angingo uptagande af Inrikes lån til utrikes lånens förminskande, fanehjelmarnes utwäxling emot Riksgjälds mynt, och mera tilgång på skiljemynt,132 hwilka alla jag anmälte uti Hemliga Utskottet genom Wårt Stånds Ledamöter i berörde Utskott, där de, om eij gjorde stor Afect, dock bidrogo til uphöjande af den allmänna rösten ifrån Finland om Krigs Commissariatets polletters133 omwäxling til annat öfwer hela Riket gångbart mynt. Om den sidsta, hwaruti anhölls om fastställande af 1743 års Förordning om Prästa rättigheterne i ÖsterBottn at följas så wäl af Lärare och åhörare, som ock af Embets Män wid twisters afgjörande de förra emellan, gick jag i råd med Biskop Wallqwist och på Hans tilstyrkande lade jag in hånom til Kongl. May:st och androg134 etc. – – – – – – – – – – – .
§ 10
Hwad wederlags saken135 beträffar, ansåg jag den wara af sådan beskaffenhet, at den, som nu är i Kammar Collegio, eij Kunde immediate136 dragas til Kongl. May:st. Ett Summario Processu137 utwerkat Utslag hade eij heller på en framtid haft stor Auctorité. Och som jag tror at wår wederlagssak är så Documenterad at den tål all granskning, så är det just genom den som målet winner sin rätta stadga för Efterträdarne, då den Via Ordinaria138 Kan Komma til Kungs.
§§ 11 et 12
Handla dels om upbörden af Riksdags Manna arfwo317rdet, och dels om någon enskilt händelse wid RiksdagsMannawahlet etc. – – – – – – –.
Gamla Carleby den 13 April 1792.
Anders Chydenius
314r
Otteita Pohjanmaan papiston valtiopäiväedustajan, rovasti ja tohtori Chydeniuksen valitsijoilleen esittämästä tärkeimpiä vuoden 1792 Gävlen valtiopäivillä käsiteltyjä asioita ja tehtyjä päätöksiä koskevasta kertomuksesta sekä selvityksestä, miten hän on käyttänyt saamansa luottamuksen; laadittu mainittujen valtiopäivien historian valaisemiseksi.
§ 1
Tärkein asia on epäilyksittä ollut salaisen valiokunnan mietintö sekasortoon saatetun rahalaitoksemme tilasta, ja sen pääsisältönä oli kuninkaallisen majesteetin antama tieto valtakunnan velasta, joka on sodan pitkittymisen takia139 noussut yli 12 miljoonaa riikintaaleria suuremmaksi kuin vuoden 1789 ilmoituksessa mainittiin. Tästä summasta kuninkaallinen majesteetti otti maksaakseen omista varoistaan noin 4 miljoonaa, joten säätyjen maksettavaksi tuleva velan lisäys nousee nettomääräisesti 8½ miljoonaan, minkä säädyt myös hyväksyivät maksettavakseen. Tämän velan maksamiseen säädyt eivät kuitenkaan voineet hyväksyä suurempaa suostuntaveroa kuin ne jo maksavat. Koska karttunut ulkomaanvelka on kuitenkin maksettava hopearahana, oli väistämätöntä, että myös jokin osa suostuntaverosta on perittävä hopearahana, nimittäin talonpojilta jonkin verran henkeä kohti hopearahana tai hieman enemmän valtionvelkaseteleinä, porvarissäädyltä 20 % koko sen maksettavaksi tulevasta suostuntaverosta, papistolta 10 %, ritaristolta ja aatelilta sekä säätyläisiltä jokin määrä henkeä kohti säätyaseman ja palkkojen perusteella. – Kotimaanvelan[314v] pääosa on 480 kultatynnyriä140 vastaava määrä valtionvelkaseteleitä, 240 kultatynnyriä vastaava määrä valtion obligaatioita, 78 kultatynnyrin määrä fahnehjelmeja141 ja muutaman kultatynnyrin verran vielä maksamattomia sotaan liittyviä velkoja. Päätettiin, että kaikki fahnehjelmit lunastettaisiin tämän vuoden aikana valtionvelkaseteleillä ja valtion obligaatioista maksettaisiin 10 prosenttia pääomasta vuodessa ja 2 prosentin korko samassa rahassa. Tämän takia valtionvelkasetelien määrä kasvaa melkoisesti ilman lujaa katetta, valtion kassaan virtaavaa suostuntaveroa lukuun ottamatta. Sen määrä vastaa noin 80 kultatynnyriä, mistä määrästä 12 menee aina valtiontalouden hoitoon, yli 30 ulkomaanvelan maksamiseen ja hieman yli 20 kultatynnyriä vastaava erä setelistön supistamiseen, vaikka se ei pitkälle riitä. Tämän takia uhkaamassa on vaara, että hopearahan ja valtionvelkasetelien vaihtosuhde voi nousta varsin suureksi. – Vaikka saavuin perille myöhään142 ja olin aluksi täysin tietämätön valtiontalouden tilasta ja käytettävissä olevista varoista, laadin sen järjestämiseksi suunnitelman, mutta asia oli silloin jo ehditty saattaa niin pitkälle ja periaate lyöty lukkoon, ettei siitä voitu luopua. Jätin kuitenkin ensimmäisen luonnokseni kuninkaan omaan käteen.143 Vielä tullee aika, jolloin suunnitelmani on hyväksyttävissä.
§ 2
Heti kun edellä mainittu finanssien järjestely oli hyväksytty kaikissa neljässä säädyssä, kuninkaallinen majesteetti esitti ehdotuksen velallisten ja velkojien välisten velkasuhteiden maksujärjestelystä. Se hyväksyttiin kolmessa säädyssä, mutta ritaristo ja aateli torjui sen. Sen sisältö tunnetaan jo vastikään julkaistusta asetuksesta.144
§ 3
Valtiopäivien aikana kokoontui myös tavanomaisen vaikenemisvalan sitoma pankkivaliokunta, joka esitti kertomuksensa pankin hyvästä ja turvallisesta tilasta. Voisin kuitenkin ilmoittaa sen täsmällisen tilanteen, ellei se olisi vastoin vaikenemislupausta. Riittäköön toteamus, että se on315r varmalla pohjalla ja pankin setelit ovat nyt ja tulevaisuudessa täysin hopearahan veroisia, vaikka yleisö onkin pelätessään, että pankki ryhtyisi lunastamaan valtionvelkaseteleitä, vaatinut saada vaihtaa suuria määriä pankin seteleitä täysiarvoiseksi rahaksi, niin että 1791 pankista on otettu yli 500 000 hopeariikintaaleria ja pelkästään tammikuussa 1792 noin 50 000.
§ 4
Kuninkaallinen majesteetti on suonut säädyllemme aivan erityisen armonosoituksen asettaessaan 1789 erityisen kirkollisasiain toimituskunnan,145 jossa on aina pappismies esittelemässä meitä sekä uskontoa koskevia asioita. Koska tuollaista laitosta ei kuitenkaan mainita laeissa eikä myöskään ole olemassa määrärahaa tämän toimituskunnan tarvitseman henkilökunnan palkkaukseen, piti sääty hyvin aiheellisena kiittää kuningasta tästä toimenpiteestä suuren lähetystön välityksellä ja ehdottaa, että sääty itse palkkaisi valtionkassan taakan keventämiseksi toimituskunnan tarvitseman henkilökunnan eli toimituskunnan sihteerin, protokollasihteerin, kopistin ja vahtimestarin palkoilla, joiden yhteissumma on 1100 riikintaaleria vuodessa. Tämä lähetystö otettiin sangen armollisesti vastaan, ja kuninkaallinen majesteetti antoi samalla kirjallisesti vakuutuksen siitä, että hän pitää tulevaisuudessakin säädyn tässä asemassa ja antaa aina aatelittomaan säätyyn kuuluvan papin146 esitellä kaikki kirkolliset asiat, ja vaikka kuninkaallinen majesteetti havaitsi säädyn tarjouksen henkilökunnan palkkojen maksamiseksi osoittavan sen valmiuden hänen huoliensa keventämiseen, hän ei kuitenkaan halunnut rasittaa tällä asialla säätyä, vaan vakuutti huolehtivansa itse valtion varoilla henkilökunnan palkkauksesta täysin säädyn ehdottaman menoarvion mukaisesti. Minulla on syytä kysyä, voitaisiinko vielä armollisempaa vastausta toivoa? – Tähän minun on vielä lisättävä, että herra piispa ja kuninkaallinen ylihovisaarnaaja Wallqvist147 hoitaa nyt tätä toimituskuntaa mitä epäitsekkäimmällä tavalla koko säädyn tyydytykseksi, mistä minulla oli tilaisuus myös kiittää häntä Pohjanmaan papiston puolesta jne.– – – – – –[315v]
§ 5
Kolmen aatelittoman säädyn suuren lähetystön välityksellä kuninkaalliselle majesteetille esittämää alamaista kiitosta niille 1789 annetuista ja vakuutetuista privilegioista sekä niiden edustajien hyväksymisestä korkeimman oikeuden jäseniksi ja valtaneuvoston lakkauttamisesta148 sekä kuninkaan mitä selvimmin sanoin ilmaisemaa yhteisymmärrystä aatelittomien säätyjen kanssa minun ei tarvitse tässä laveasti selostaa, koska tämä kaikki on jo julkaistu sanomalehdissämme.
§ 6
Hieman tarkemmin minun on selostettava kruununprinssin tutkintokuulustelua säätyjen valtuutettujen edessä, joihin itsekin kuuluin. Herra ylihovisaarnaaja, tohtori Flodin149 kuulusteli häneltä aluksi teologiaa, eikä hän pelkästään tehnyt täydellisesti selkoa kaikesta, vaan osoitti myös mitä käytännöllisimpienkin kysymysten suhteen sellaista lämmintä uskonnollista tunnetta, että niin hän itse kuin suuri osa arvovaltaisesta kuulijakunnastakin kyynelehtivät vuolaasti. Herra kanslianeuvos von Rosenstein150 pani hänet sitten selittämään kokonaisen luvun Sallustiuksen teoksesta,151 ja siitä hän suoriutui vakuuttavasti. Sitten von Rosenstein esitti hänelle kysymyksiä kieli- ja lauseopista, minkä jälkeen kuningas antoi arkkipiispalle käskyn kuulustella häneltä lauseenjäsennykseen ja rakenteisiin liittyviä asioita, ja lopuksi tätä jatkoi piispa Weidman,152 ja kaikki saivat riittävän hyvät vastaukset. Sitten kanslianeuvos von Rosenstein kuulusteli moraalioppia ja kyseli sen eri haaroista, ja kruununprinssi vastasi hyvin taitavasti latinankielisiä käsitteitä kaikessa käyttäen. Lopuksi häneltä kuulusteltiin ensin vanhan Rooman ja sitten useiden Euroopan maiden ja viimeiseksi kuninkaan nimenomaisesta käskystä Ruotsin historiaa. Tällöin huomasin erityisesti sen, että kertoessaan laveasti useista tapahtumista hän puhui varsin luontevasti ja täysin selvästi, mikä kertoo johdonmukaisesta ajattelusta ja ajatusten ilmaisemisen helppoudesta. Sain lisäksi ilon keskustella luottamuksellisesti hänen kummankin kunnioitettavan316r opettajansa153 kanssa, jotka vakuuttivat minulle, että mainittu herra on mielenlaadultaan hyveellinen ja rehti ja että hänellä on taipumusta säästäväisyyteen ja taloudellisuuteen, niin että Ruotsi voi joka suhteessa toivoa hänestä hyvää. Hän ei ole kovinkaan pitkä, mutta on varsin laiha, hänen vakuutettiin kuitenkin olevan terve.
Kaikkien säätyjen suuri, 120-henkinen lähetystö kiitti kuningasta siitä hellästä hoivasta, jonka hän on suonut tälle valtakunnan silmäterälle ja tulevien sukupolvien toivolle, ja samalla tarjottiin samaa hääsuostuntaa kuin 1766 myönnettiin,154 jos kuningas suvaitsisi järjestää kruununprinssin avioliittoon ennen säätyjen seuraavaa kokoontumista.
§ 7
Kuten tavallista valittiin pankkivaltuusmiehet valtiopäivien väliajaksi, ja meidän säätymme nimesi valtuusmiehikseen tohtori Flodinin, Tukholman Suurkirkon pastorin, rovasti Nordinin155 ja tohtori Branderin.156 Valtiokonttorin valvojiksi valittiin lehtori Eberhardt,157 Riddarholmenin kirkkoherra Borg158 ja rehtori Murberg.159
§ 8
Lopuksi päätettiin, että Tukholmaan perustettaisiin papiston kanslia, jonka jäseniksi tulevat piispa Wallqvist sekä pankkivaltuusmiehiksi ja valtiokonttorin valvojiksi valitut henkilöt ja jonka tehtävänä on pankkivaltuusmiesten ja valtiokonttorien valvojien valitseminen tehtävistä luopuvien sijaan. Myös muut aatelittomat säädyt ovat toteuttaneet jonkin vastaavan järjestelyn.
§ 9
Sain mukaani valtiopäiväanomuksia vain Närpiön rovastikunnasta, eikä kirkollisasiain valiokunta160 ottanut yhtäkään niistä säädylle esitettäväksi, mikä jossakin mielessä oli onni, koska silloin ne olisivat jääneet raukeamaan, kun yhdestäkään valiokunnan säädylle käsiteltäväksi lähetetystä asiasta ei valtiopäivien[316v] hätäisen päättämisen takia ehditty säädyssä keskustella, saati tehdä päätöstä ja lähettää niitä jatkokäsittelyyn. Anomusten aiheet olivat kotimaisen lainan ottaminen ulkomaisten lainojen vähentämiseksi, fahnehjelmien vaihtaminen valtionvelkaseteleiksi ja vaihtorahan määrän lisääminen, ja ne kaikki saatoin salaisen valiokunnan tietoon säätymme tässä valiokunnassa toimivien edustajien välityksellä, ja siellä ne siitä huolimatta, ettei niillä ollut suurtakaan vaikutusta, kuitenkin olivat osaltaan antamassa lisäpontta Suomesta yleisesti kuuluvalle toivomukselle, että sotakomissariaatin hätärahat161 vaihdettaisiin toiseen kaikkialla valtakunnassa käypään rahalajiin. Viimeisestä anomuksesta, jossa anottiin vuonna 1743 annetun Pohjanmaan papiston oikeuksia koskevan asetuksen vahvistamista niin pappien kuin sanankuulijoidenkin samoin kuin pappien välisiä kiistoja ratkaisemaan joutuvien virkamiesten noudatettavaksi, neuvottelin piispa Wallqvistin kanssa ja saatuani hänen tukensa jätin anomuksen kuninkaalliselle majesteetille ja esitin162 jne. – – – –
§ 10
Palkkausasiaa163 pidin luonteeltaan sellaisena, että kun se nyt on kamarikollegion käsiteltävänä, sitä ei voitu heti saattaa kuninkaallisen majesteetin ratkaistavaksi. Yksinkertaistetulla käsittelyllä hankitulla päätöksellä ei myöskään olisi ollut suurta painoarvoa tulevaisuudessa. Ja koska uskon palkkausasiamme olevan niin hyvin dokumentoitu, että se kestää minkä tahansa tarkastuksen, asia saadaan vakaalle tolalle seuraajiemme hyväksi juuri tarkan tutkimuksen avulla, kun se tulee kuninkaan eteen normaalia virkatietä.
§ 11 ja 12
Koskettelevat osaksi valtiopäivämiehen palkkion perintää317r ja osaksi jotakin yksittäistä tapahtumaa valtiopäivämiesvaalissa jne. – – –
Kokkolassa 13. huhtikuuta 1792.
Anders Chydenius
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Bromma Eurooppa Gävle Härnösand Närpiö Näs (pitäjä Ruotsin Upplandissa) Pohjanmaa Riddarholmen (Tukholmassa) Rooma Ruotsi Skara Suomi Tukholma Venäjä Västerbotten Växjö
Henkilöt: Borg, Anders (s. 1749) Brander, Johan Eberhardt, Johan Hartman Flodin, Johan Gustaf Konung Gust. den 3)[:] Kustaa III Kustaa IV Adolf Murberg, Johan Nordin, Carl Gustaf Rosenstein, Nils von Sallustius Crispus, Gaius Wallqvist, Olof Weidman, Thure
Raamatunkohdat:
Aiheet: