Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 10
§ 9
Mutta tietomme Jumalasta ei suinkaan194 saa jäädä tähän. Meidän täytyy tuntea lähemmin hänen korkea olemuksensa ja muuttumattomat ominaisuutensa, sillä juuri niiden kautta meihin asetetaan oikea perustus meidän muille velvollisuuksillemme häntä kohtaan. Terve järki sanoo hänestä, että maailman suuren Luojan täytyy olla kaikkein korkein ja täydellisin Olemus. Juuri sellaisena hän meille näyttäytyykin ilmoituksessa, mutta meidän rajallinen käsityskykymme ei tavoita paljoakaan tästä äärettömän täydellisyyden merestä. Edelleen tästä jumalallisesta Olemuksesta kerrotaan Pyhässä kirjassa, jonka mukaan siinä on kolme persoonaa, ei kolmea eri olemusta vaan kolme persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ero näiden välillä on siinä, että Isä on ikuisuudesta synnyttänyt Pojan, Poika on syntyisin Isästä, ja Pyhä Henki tulee meidän Isästämme ja Pojastamme. Ilman tätä eroa emme voisi ymmärtää sovituksen järjestystä, sillä Isä on se, joka on rakastanut maailmaa niin, että hän antoi ainoan Poikansa Joh. 3:16. Poika on ottanut inhimillisen olemuksen ja uhrannut elämänsä ristillä ihmiskunnan vuoksi Joh. 1:14, 15:13. Pyhä Henki on Marian kohdussa valmistanut hänen ihmiseksi tuloaan Luuk. 1:35 ja näin voidellut hänet tärkeisiin195 virkoihinsa Ap.t. 10:38, Hepr. 1:9. Pyhä Henki on myös helluntaina runsain mitoin vuodatettu kaikkien Jeesuksen todistajien ylle Ap.t. 2, ja se juuri luo meihin elävän uskon Vapahtajaan 1. Kor. 12:3, mikä valaa Jumalan rakkauden sydämeemme Room. 5:5, vahvistaa armon Jeesuksessa Kristuksessa ja on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen Ef. 1:13–14. Mutta kaikista kolmesta persoonasta sanotaan selvästi, että ne ovat yksi 1. Joh. 5:7. Siksi kutsummekin Jumalaa perustellusti kolminaisuudeksi. Tämän Jumalan äärettömän olemuksen, joka on kaikkien asioiden olemassaolon ainoa ja ensimmäinen syy ja jolla ei voi olla alkuperää kenessäkään muussa, täytyy siis itse olla vailla alkusyytä eikä se voi koskaan hävitä, sen täytyy toisin sanoen olla ikuinen. Siksi Herra itse sanookin profeetta Jesajan kautta: Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama Jes. 41:4. Tätä ikuisuutta vasten ei meidän koko elämämme eikä edes koko maailman kulku ole muuta kuin silmänräpäys, eikä sille ole mitään vertailukohtaa. Kuvitelkaamme mikä suunnaton tieto, viisaus ja ymmärrys vaadittiin koko tämän maailmanrakennuksen luomiseen mitä täydellisimmässä järjestyksessä yhdellä kertaa lukemattomien mahdollisuuksien joukosta.196 Meidän täytyy hämmästyä hänen kaikkitietävyyttään, pohjatonta viisauttaan ja huudahtaa Paavalin tavoin: Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Room. 11:33.Voi! Tässä on myös koko sisimpämme avoinna tällä sydänten tutkijalle Jer. 17:10. Kristitty, kun näet jonkun voimakkaalla kädellä musertavan kaltaisiasi, sinä varmasti pelkäät joutumista tämän vahvempasi käsiin, mutta sitä vastoin tunnet olosi hyvin turvalliseksi niin kauan kun hän on vierelläsi ja puolustaa sinua. Anna siis, oi ihminen, koko luonnon saarnata sinulle suuren Luojasi kaikkivallasta ja panna sydämeesi pelko siitä, ettet koskaan tarkoituksellisesti suututtaisi häntä, joka huutaa sinulle kuten muinoin Abrahamille: Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole täydellinen1 1. Moos. 17:1. Kuinka turvallista onkaan Jumalan lapsilla kaikissa vaaroissa seistä tämän Kaikkivaltiaan suojakilven alla, kun hän rohkaisee heitä niin kuin ympäri Babyloniaa siroteltuja vankeja, joille näytti mahdottomalta päästä koskaan palaamaan kotimaahansa. Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä kaikki onkin mahdotonta heille – – – tarvitseeko sen olla mahdotonta minun silmissäni?2 Sak. 8:6. Koko luonto on197 kohtuullisuuden kuvastin, ja siinä kaikki jaetaan niin tarkasti luonnonjärjestyksen ja sallimuksen mukaisesti, ja siinä hänen ilmoitettu tahtonsa sekä vaatimuksensa ilmaisevat täydellistä pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hyvä saa aina palkkionsa ja pahaa aina rangaistaan, armon palkkio on moninkertainen ja suuri, ja kosto hirvittävä. Älkää siksi koskaan unohtako, että jumalaton Belial tullaan hävittämään kokonaan kuin orjantappurat, niin ettei siitä jää mitään jäljelle3 2. Sam. 23:6. Mutta jumalaapelkäävät, hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla Ps. 92:13–14. Lopuksi meidän tulee hänen korkeiden ominaisuuksiensa joukossa huomata hänen muuttumaton totuudellisuutensa. Ihmisille käy usein niin, että he lupaavat sellaista mitä eivät kuitenkaan voi pitää. Joskus he taas pystyvät pitämään sanansa, mutta eivät arvosta sitä. Meidän Jumalamme ei koskaan ole tällainen. Hänen ikuinen viisautensa on nähnyt kaikki mahdolliset tapahtumat jo kauan ennen kuin hän sanoo mitään, ja hänen kaikkivaltiutensa tekee kaikki asiat mahdollisiksi. Siksi ei koko maailman petollisuuskaan tee Jumalan ikuista luotettavuutta tyhjäksi Room. 3:3–4, vaan meitäkin koskee yhä se, mitä Mooses muinoin sanoi Israelille: Tietäkää siis, että vain Herra, teidän Jumalanne on Jumala. Häneen voi luottaa,198 hän pitää voimassa liittonsa. Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä, mutta niille, jotka häntä uhmaavat ja vihaavat, hän kostaa tuhoamalla heidät 5. Moos. 7:9–10. Huomaa: hän ei vain uhkaa vaan todella myös rankaisee ajassa ja ikuisuudessa, hän kostaa viipymättä sille, joka häntä vihaa.
§. 9.
Men vår kunskap om Gud får in194galunda stanna blott härvid; han bör närmare kännas af oss till sitt höga väsende och oföränderliga egenskaper; ty just igenom den lägges hos oss den rätta grunden till våra öfriga plikter emot Honom. Sunda förnuftet säger oss om Honom, at verldenes store Uphofsman måtte vara det högsta och aldrafullkomligaste Väsendet: aldeles sådan föreställes Han oss ock genom uppenbarelsen; men våra inskränkta begrep fatta icke mycket af detta oändeliga fullkomlighets haf. Vidare beskrifves detta Gudomeliga Väsendet i den Heliga Skrift innefatta tre Personer, icke tre serskildta väsenden, utan tre Personer i et Gudoms väsende, nemligen Fadren, Sonen och den Helige Ande, med den skillnad dem imellan, at Fadren hafver af evighet födt Sonen, Sonen är född af Fadren och at den Helige Ande utgår af Fadrenom och Sonenom. Utom hvilken åtskilnad försoningens ordning ej kan blifva oss begripelig; ty Fadren är den, som så hafver älskat verlden, at Han utgaf sin enda Son; Joh. 3:16. Sonen hafver antagit mennisklig natur, och offrat sitt lif på korsset för verldene; Cap. 1:14. Cap. 15:13. och den Helige Ande hafver i Mariæ moderlif tillredt Hans mandom, Luc. 1:35. hvarmed Han blef smord till sina vigtiga195 Embeten; Apostl. G. 10:38. Ebr. 1:9. hvilken ock på Pingestdagen utgöts i et ömnigt mått öfver alla Jesu vittnen; Apostl. G. 2. hvilken egenteligen värkar hos oss den lefvande tron på Frälsaren, 1 Cor. 12:3. som ingjuter Guds kärlek i våra hjertan Rom. 5:5. och beseglar nåden i Christo Jesu, och blifver vår arfspant4 till vår förlossning. Eph. 1:13,14. Men om alla dessa tre Personerna heter det dock uttryckeligen, at de äro et. 1 Joh. 5:7. Hvarföre Gud äfven af oss med rätta kallas Treenighet. Detta oändeliga Gudoms väsende, som är den första och enda orsaken till alla tings varelse, och kan icke hafva sitt ursprung från någon annan, måste således vara utan begynnelse, ej eller kunna någonsin förgås, det är, Han måste vara evig. Derföre säger ock Herren sjelf genom Propheten Esaiam: Ho verkar alt, och gjör alt, och kallar alla menniskor, then ena efter then andra, alt ifrån begynnelsen? Jag Herren är både then förste och then sidste. Es. 41:4. Emot denna evighet är hela vårt lefnads, ja hela verldenes lopp ej annat än et ögnablick, och utan all jämförelse. Föreställom oss hvad omätelig kunskap, visdom och förstånd fordrades därtill, at ibland oändeliga möjeligheter frambringa på en gång i den aldrafullkomligaste ordning hela denna196 verldsbyggnad; så måste vi häpna öfver Hans allvetenhet och outgrundeliga visdom, och utropa med Paulo: O! hvilken djuphet af den rikedom, som är både i Guds visdom och kunskap: huru obegripelige äro Hans domar, och outransakelige Hans vägar? Rom. 11:33. Ack! här står äfven alt vårt innersta öppet för denne hjertans ransakaren. Jer. 17:10. När du min Christen ser någon med en väldig arm förkrossa dina gelikar, bäfvar du visst, at falla i denna din öfvermans händer; men däremot njuter största trygghet så länge han står på din sida, och blifver din försvarare. Lät då o! menniska hela naturen predika för dig om din store Skapares allmagt, och sätta en skräck uti ditt hjerta, at någonsin upsåteligen förtörna Honom, som ropar till dig som fordom till Abraham: Jag är Gud allsmägtig; vandra för mig, och var fullkomlig. 1 Mos. B. 17:1. Med hvad trygghet kunna ock icke Guds barn i alla farligheter stå bakom detta Allsmägtiga ryggvärn, när Han upmuntrar dem, som de i Babel förströdda fångar, för hvilka det såg omöjeligit ut, at någonsin mera få komma till sitt fädernesland: Thetta säger Herren Zebaoth: tycker them thetta omöjeligit vara - - skulle thet ock förthenskull omöjeligit vara för min ögon? Zach. 8:6. Hela naturen är en197 billighetsspegel,5 där alt efter ordning och skickelse så jämt utdelas, och Hans uppenbarade vilja och fordringar tolka den fullkomligaste helighet och rättvisa. Det goda skall altid få sin belöning, det onda måste blifva straffadt, nådelönen är mångfallig och stor, och hämden förskräckelig. Glömmom derföre aldrig, at then ogudaktiga Belial6 skall varda aldeles utrotad, såsom törne, så at man intet behåller theraf. 2 Sam. 23:6. Men den Gudfrucktige, then rättfärdige skall grönskas såsom et palmträ, han skall vara7 såsom et Cederträ i Libanon. The ther planterade äro uti Herrans hus, the skola i vår Guds gård omgrönskas. Ps. 92:13,14. Sidst må vi ock ibland Hans höga egenskaper anmärka Hans oföränderliga sannfärdighet. Hos menniskor händer det ofta, at de lofva det de likväl intet kunna hålla; stundom åter kunna de hålla ord, men ackta det intet; men hos vår Gud är det intet så: Hans eviga vishet har långt förr än Han sagt något, sett alla möjeliga händelser, och Hans allmagt gjör all ting möjeligit; derföre kan ock hela verldenes trolöshet ej kasta Guds eviga ordhållighet öfver ända, Rom. 3:3,4. utan det heter ännu till oss, som Moses fordom talade til Israel: Så skalt tu nu veta, at Herren tin Gud är en Gud, en trofast Gud, hål198landes förbund och barmhertighet them, som älska Honom, och hålla Hans bud i tusende leder, och NB. vedergäller, 5 Mos. B. 7:9,10. icke allenast hotar, utan ock värkeligen vedergäller med hämd och straff i tid och evighet, them, som hata Honom - - så at Han förgjör them, och skall inte fördröjat.
§ 9
Mutta tietomme Jumalasta ei suinkaan194 saa jäädä tähän. Meidän täytyy tuntea lähemmin hänen korkea olemuksensa ja muuttumattomat ominaisuutensa, sillä juuri niiden kautta meihin asetetaan oikea perustus meidän muille velvollisuuksillemme häntä kohtaan. Terve järki sanoo hänestä, että maailman suuren Luojan täytyy olla kaikkein korkein ja täydellisin Olemus. Juuri sellaisena hän meille näyttäytyykin ilmoituksessa, mutta meidän rajallinen käsityskykymme ei tavoita paljoakaan tästä äärettömän täydellisyyden merestä. Edelleen tästä jumalallisesta Olemuksesta kerrotaan Pyhässä kirjassa, jonka mukaan siinä on kolme persoonaa, ei kolmea eri olemusta vaan kolme persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ero näiden välillä on siinä, että Isä on ikuisuudesta synnyttänyt Pojan, Poika on syntyisin Isästä, ja Pyhä Henki tulee meidän Isästämme ja Pojastamme. Ilman tätä eroa emme voisi ymmärtää sovituksen järjestystä, sillä Isä on se, joka on rakastanut maailmaa niin, että hän antoi ainoan Poikansa Joh. 3:16. Poika on ottanut inhimillisen olemuksen ja uhrannut elämänsä ristillä ihmiskunnan vuoksi Joh. 1:14, 15:13. Pyhä Henki on Marian kohdussa valmistanut hänen ihmiseksi tuloaan Luuk. 1:35 ja näin voidellut hänet tärkeisiin195 virkoihinsa Ap.t. 10:38, Hepr. 1:9. Pyhä Henki on myös helluntaina runsain mitoin vuodatettu kaikkien Jeesuksen todistajien ylle Ap.t. 2, ja se juuri luo meihin elävän uskon Vapahtajaan 1. Kor. 12:3, mikä valaa Jumalan rakkauden sydämeemme Room. 5:5, vahvistaa armon Jeesuksessa Kristuksessa ja on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen Ef. 1:13–14. Mutta kaikista kolmesta persoonasta sanotaan selvästi, että ne ovat yksi 1. Joh. 5:7. Siksi kutsummekin Jumalaa perustellusti kolminaisuudeksi. Tämän Jumalan äärettömän olemuksen, joka on kaikkien asioiden olemassaolon ainoa ja ensimmäinen syy ja jolla ei voi olla alkuperää kenessäkään muussa, täytyy siis itse olla vailla alkusyytä eikä se voi koskaan hävitä, sen täytyy toisin sanoen olla ikuinen. Siksi Herra itse sanookin profeetta Jesajan kautta: Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama Jes. 41:4. Tätä ikuisuutta vasten ei meidän koko elämämme eikä edes koko maailman kulku ole muuta kuin silmänräpäys, eikä sille ole mitään vertailukohtaa. Kuvitelkaamme mikä suunnaton tieto, viisaus ja ymmärrys vaadittiin koko tämän maailmanrakennuksen luomiseen mitä täydellisimmässä järjestyksessä yhdellä kertaa lukemattomien mahdollisuuksien joukosta.196 Meidän täytyy hämmästyä hänen kaikkitietävyyttään, pohjatonta viisauttaan ja huudahtaa Paavalin tavoin: Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Room. 11:33.Voi! Tässä on myös koko sisimpämme avoinna tällä sydänten tutkijalle Jer. 17:10. Kristitty, kun näet jonkun voimakkaalla kädellä musertavan kaltaisiasi, sinä varmasti pelkäät joutumista tämän vahvempasi käsiin, mutta sitä vastoin tunnet olosi hyvin turvalliseksi niin kauan kun hän on vierelläsi ja puolustaa sinua. Anna siis, oi ihminen, koko luonnon saarnata sinulle suuren Luojasi kaikkivallasta ja panna sydämeesi pelko siitä, ettet koskaan tarkoituksellisesti suututtaisi häntä, joka huutaa sinulle kuten muinoin Abrahamille: Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole täydellinen8 1. Moos. 17:1. Kuinka turvallista onkaan Jumalan lapsilla kaikissa vaaroissa seistä tämän Kaikkivaltiaan suojakilven alla, kun hän rohkaisee heitä niin kuin ympäri Babyloniaa siroteltuja vankeja, joille näytti mahdottomalta päästä koskaan palaamaan kotimaahansa. Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä kaikki onkin mahdotonta heille – – – tarvitseeko sen olla mahdotonta minun silmissäni?9 Sak. 8:6. Koko luonto on197 kohtuullisuuden kuvastin, ja siinä kaikki jaetaan niin tarkasti luonnonjärjestyksen ja sallimuksen mukaisesti, ja siinä hänen ilmoitettu tahtonsa sekä vaatimuksensa ilmaisevat täydellistä pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hyvä saa aina palkkionsa ja pahaa aina rangaistaan, armon palkkio on moninkertainen ja suuri, ja kosto hirvittävä. Älkää siksi koskaan unohtako, että jumalaton Belial tullaan hävittämään kokonaan kuin orjantappurat, niin ettei siitä jää mitään jäljelle10 2. Sam. 23:6. Mutta jumalaapelkäävät, hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla Ps. 92:13–14. Lopuksi meidän tulee hänen korkeiden ominaisuuksiensa joukossa huomata hänen muuttumaton totuudellisuutensa. Ihmisille käy usein niin, että he lupaavat sellaista mitä eivät kuitenkaan voi pitää. Joskus he taas pystyvät pitämään sanansa, mutta eivät arvosta sitä. Meidän Jumalamme ei koskaan ole tällainen. Hänen ikuinen viisautensa on nähnyt kaikki mahdolliset tapahtumat jo kauan ennen kuin hän sanoo mitään, ja hänen kaikkivaltiutensa tekee kaikki asiat mahdollisiksi. Siksi ei koko maailman petollisuuskaan tee Jumalan ikuista luotettavuutta tyhjäksi Room. 3:3–4, vaan meitäkin koskee yhä se, mitä Mooses muinoin sanoi Israelille: Tietäkää siis, että vain Herra, teidän Jumalanne on Jumala. Häneen voi luottaa,198 hän pitää voimassa liittonsa. Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä, mutta niille, jotka häntä uhmaavat ja vihaavat, hän kostaa tuhoamalla heidät 5. Moos. 7:9–10. Huomaa: hän ei vain uhkaa vaan todella myös rankaisee ajassa ja ikuisuudessa, hän kostaa viipymättä sille, joka häntä vihaa.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 9.
Men vår kunskap om Gud får in194galunda stanna blott härvid; han bör närmare kännas af oss till sitt höga väsende och oföränderliga egenskaper; ty just igenom den lägges hos oss den rätta grunden till våra öfriga plikter emot Honom. Sunda förnuftet säger oss om Honom, at verldenes store Uphofsman måtte vara det högsta och aldrafullkomligaste Väsendet: aldeles sådan föreställes Han oss ock genom uppenbarelsen; men våra inskränkta begrep fatta icke mycket af detta oändeliga fullkomlighets haf. Vidare beskrifves detta Gudomeliga Väsendet i den Heliga Skrift innefatta tre Personer, icke tre serskildta väsenden, utan tre Personer i et Gudoms väsende, nemligen Fadren, Sonen och den Helige Ande, med den skillnad dem imellan, at Fadren hafver af evighet födt Sonen, Sonen är född af Fadren och at den Helige Ande utgår af Fadrenom och Sonenom. Utom hvilken åtskilnad försoningens ordning ej kan blifva oss begripelig; ty Fadren är den, som så hafver älskat verlden, at Han utgaf sin enda Son; Joh. 3:16. Sonen hafver antagit mennisklig natur, och offrat sitt lif på korsset för verldene; Cap. 1:14. Cap. 15:13. och den Helige Ande hafver i Mariæ moderlif tillredt Hans mandom, Luc. 1:35. hvarmed Han blef smord till sina vigtiga195 Embeten; Apostl. G. 10:38. Ebr. 1:9. hvilken ock på Pingestdagen utgöts i et ömnigt mått öfver alla Jesu vittnen; Apostl. G. 2. hvilken egenteligen värkar hos oss den lefvande tron på Frälsaren, 1 Cor. 12:3. som ingjuter Guds kärlek i våra hjertan Rom. 5:5. och beseglar nåden i Christo Jesu, och blifver vår arfspant11 till vår förlossning. Eph. 1:13,14. Men om alla dessa tre Personerna heter det dock uttryckeligen, at de äro et. 1 Joh. 5:7. Hvarföre Gud äfven af oss med rätta kallas Treenighet. Detta oändeliga Gudoms väsende, som är den första och enda orsaken till alla tings varelse, och kan icke hafva sitt ursprung från någon annan, måste således vara utan begynnelse, ej eller kunna någonsin förgås, det är, Han måste vara evig. Derföre säger ock Herren sjelf genom Propheten Esaiam: Ho verkar alt, och gjör alt, och kallar alla menniskor, then ena efter then andra, alt ifrån begynnelsen? Jag Herren är både then förste och then sidste. Es. 41:4. Emot denna evighet är hela vårt lefnads, ja hela verldenes lopp ej annat än et ögnablick, och utan all jämförelse. Föreställom oss hvad omätelig kunskap, visdom och förstånd fordrades därtill, at ibland oändeliga möjeligheter frambringa på en gång i den aldrafullkomligaste ordning hela denna196 verldsbyggnad; så måste vi häpna öfver Hans allvetenhet och outgrundeliga visdom, och utropa med Paulo: O! hvilken djuphet af den rikedom, som är både i Guds visdom och kunskap: huru obegripelige äro Hans domar, och outransakelige Hans vägar? Rom. 11:33. Ack! här står äfven alt vårt innersta öppet för denne hjertans ransakaren. Jer. 17:10. När du min Christen ser någon med en väldig arm förkrossa dina gelikar, bäfvar du visst, at falla i denna din öfvermans händer; men däremot njuter största trygghet så länge han står på din sida, och blifver din försvarare. Lät då o! menniska hela naturen predika för dig om din store Skapares allmagt, och sätta en skräck uti ditt hjerta, at någonsin upsåteligen förtörna Honom, som ropar till dig som fordom till Abraham: Jag är Gud allsmägtig; vandra för mig, och var fullkomlig. 1 Mos. B. 17:1. Med hvad trygghet kunna ock icke Guds barn i alla farligheter stå bakom detta Allsmägtiga ryggvärn, när Han upmuntrar dem, som de i Babel förströdda fångar, för hvilka det såg omöjeligit ut, at någonsin mera få komma till sitt fädernesland: Thetta säger Herren Zebaoth: tycker them thetta omöjeligit vara - - skulle thet ock förthenskull omöjeligit vara för min ögon? Zach. 8:6. Hela naturen är en197 billighetsspegel,12 där alt efter ordning och skickelse så jämt utdelas, och Hans uppenbarade vilja och fordringar tolka den fullkomligaste helighet och rättvisa. Det goda skall altid få sin belöning, det onda måste blifva straffadt, nådelönen är mångfallig och stor, och hämden förskräckelig. Glömmom derföre aldrig, at then ogudaktiga Belial13 skall varda aldeles utrotad, såsom törne, så at man intet behåller theraf. 2 Sam. 23:6. Men den Gudfrucktige, then rättfärdige skall grönskas såsom et palmträ, han skall vara14 såsom et Cederträ i Libanon. The ther planterade äro uti Herrans hus, the skola i vår Guds gård omgrönskas. Ps. 92:13,14. Sidst må vi ock ibland Hans höga egenskaper anmärka Hans oföränderliga sannfärdighet. Hos menniskor händer det ofta, at de lofva det de likväl intet kunna hålla; stundom åter kunna de hålla ord, men ackta det intet; men hos vår Gud är det intet så: Hans eviga vishet har långt förr än Han sagt något, sett alla möjeliga händelser, och Hans allmagt gjör all ting möjeligit; derföre kan ock hela verldenes trolöshet ej kasta Guds eviga ordhållighet öfver ända, Rom. 3:3,4. utan det heter ännu till oss, som Moses fordom talade til Israel: Så skalt tu nu veta, at Herren tin Gud är en Gud, en trofast Gud, hål198landes förbund och barmhertighet them, som älska Honom, och hålla Hans bud i tusende leder, och NB. vedergäller, 5 Mos. B. 7:9,10. icke allenast hotar, utan ock värkeligen vedergäller med hämd och straff i tid och evighet, them, som hata Honom - - så at Han förgjör them, och skall inte fördröjat.
§ 9
Mutta tietomme Jumalasta ei suinkaan194 saa jäädä tähän. Meidän täytyy tuntea lähemmin hänen korkea olemuksensa ja muuttumattomat ominaisuutensa, sillä juuri niiden kautta meihin asetetaan oikea perustus meidän muille velvollisuuksillemme häntä kohtaan. Terve järki sanoo hänestä, että maailman suuren Luojan täytyy olla kaikkein korkein ja täydellisin Olemus. Juuri sellaisena hän meille näyttäytyykin ilmoituksessa, mutta meidän rajallinen käsityskykymme ei tavoita paljoakaan tästä äärettömän täydellisyyden merestä. Edelleen tästä jumalallisesta Olemuksesta kerrotaan Pyhässä kirjassa, jonka mukaan siinä on kolme persoonaa, ei kolmea eri olemusta vaan kolme persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ero näiden välillä on siinä, että Isä on ikuisuudesta synnyttänyt Pojan, Poika on syntyisin Isästä, ja Pyhä Henki tulee meidän Isästämme ja Pojastamme. Ilman tätä eroa emme voisi ymmärtää sovituksen järjestystä, sillä Isä on se, joka on rakastanut maailmaa niin, että hän antoi ainoan Poikansa Joh. 3:16. Poika on ottanut inhimillisen olemuksen ja uhrannut elämänsä ristillä ihmiskunnan vuoksi Joh. 1:14, 15:13. Pyhä Henki on Marian kohdussa valmistanut hänen ihmiseksi tuloaan Luuk. 1:35 ja näin voidellut hänet tärkeisiin195 virkoihinsa Ap.t. 10:38, Hepr. 1:9. Pyhä Henki on myös helluntaina runsain mitoin vuodatettu kaikkien Jeesuksen todistajien ylle Ap.t. 2, ja se juuri luo meihin elävän uskon Vapahtajaan 1. Kor. 12:3, mikä valaa Jumalan rakkauden sydämeemme Room. 5:5, vahvistaa armon Jeesuksessa Kristuksessa ja on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen Ef. 1:13–14. Mutta kaikista kolmesta persoonasta sanotaan selvästi, että ne ovat yksi 1. Joh. 5:7. Siksi kutsummekin Jumalaa perustellusti kolminaisuudeksi. Tämän Jumalan äärettömän olemuksen, joka on kaikkien asioiden olemassaolon ainoa ja ensimmäinen syy ja jolla ei voi olla alkuperää kenessäkään muussa, täytyy siis itse olla vailla alkusyytä eikä se voi koskaan hävitä, sen täytyy toisin sanoen olla ikuinen. Siksi Herra itse sanookin profeetta Jesajan kautta: Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama Jes. 41:4. Tätä ikuisuutta vasten ei meidän koko elämämme eikä edes koko maailman kulku ole muuta kuin silmänräpäys, eikä sille ole mitään vertailukohtaa. Kuvitelkaamme mikä suunnaton tieto, viisaus ja ymmärrys vaadittiin koko tämän maailmanrakennuksen luomiseen mitä täydellisimmässä järjestyksessä yhdellä kertaa lukemattomien mahdollisuuksien joukosta.196 Meidän täytyy hämmästyä hänen kaikkitietävyyttään, pohjatonta viisauttaan ja huudahtaa Paavalin tavoin: Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Room. 11:33.Voi! Tässä on myös koko sisimpämme avoinna tällä sydänten tutkijalle Jer. 17:10. Kristitty, kun näet jonkun voimakkaalla kädellä musertavan kaltaisiasi, sinä varmasti pelkäät joutumista tämän vahvempasi käsiin, mutta sitä vastoin tunnet olosi hyvin turvalliseksi niin kauan kun hän on vierelläsi ja puolustaa sinua. Anna siis, oi ihminen, koko luonnon saarnata sinulle suuren Luojasi kaikkivallasta ja panna sydämeesi pelko siitä, ettet koskaan tarkoituksellisesti suututtaisi häntä, joka huutaa sinulle kuten muinoin Abrahamille: Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole täydellinen15 1. Moos. 17:1. Kuinka turvallista onkaan Jumalan lapsilla kaikissa vaaroissa seistä tämän Kaikkivaltiaan suojakilven alla, kun hän rohkaisee heitä niin kuin ympäri Babyloniaa siroteltuja vankeja, joille näytti mahdottomalta päästä koskaan palaamaan kotimaahansa. Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä kaikki onkin mahdotonta heille – – – tarvitseeko sen olla mahdotonta minun silmissäni?16 Sak. 8:6. Koko luonto on197 kohtuullisuuden kuvastin, ja siinä kaikki jaetaan niin tarkasti luonnonjärjestyksen ja sallimuksen mukaisesti, ja siinä hänen ilmoitettu tahtonsa sekä vaatimuksensa ilmaisevat täydellistä pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hyvä saa aina palkkionsa ja pahaa aina rangaistaan, armon palkkio on moninkertainen ja suuri, ja kosto hirvittävä. Älkää siksi koskaan unohtako, että jumalaton Belial tullaan hävittämään kokonaan kuin orjantappurat, niin ettei siitä jää mitään jäljelle17 2. Sam. 23:6. Mutta jumalaapelkäävät, hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla Ps. 92:13–14. Lopuksi meidän tulee hänen korkeiden ominaisuuksiensa joukossa huomata hänen muuttumaton totuudellisuutensa. Ihmisille käy usein niin, että he lupaavat sellaista mitä eivät kuitenkaan voi pitää. Joskus he taas pystyvät pitämään sanansa, mutta eivät arvosta sitä. Meidän Jumalamme ei koskaan ole tällainen. Hänen ikuinen viisautensa on nähnyt kaikki mahdolliset tapahtumat jo kauan ennen kuin hän sanoo mitään, ja hänen kaikkivaltiutensa tekee kaikki asiat mahdollisiksi. Siksi ei koko maailman petollisuuskaan tee Jumalan ikuista luotettavuutta tyhjäksi Room. 3:3–4, vaan meitäkin koskee yhä se, mitä Mooses muinoin sanoi Israelille: Tietäkää siis, että vain Herra, teidän Jumalanne on Jumala. Häneen voi luottaa,198 hän pitää voimassa liittonsa. Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä, mutta niille, jotka häntä uhmaavat ja vihaavat, hän kostaa tuhoamalla heidät 5. Moos. 7:9–10. Huomaa: hän ei vain uhkaa vaan todella myös rankaisee ajassa ja ikuisuudessa, hän kostaa viipymättä sille, joka häntä vihaa.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 10
Henkilöt: Jesaja Maria Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: