Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 3
§ 2
Kaikkiviisaalla Luojalla on varmasti ollut omat tärkeät syynsä, miksi hän on antanut kaikille asioille ja olioille1 niiden olemassaolon ja ominaisuudet, joita tällainen maan tomu ei koskaan opi kaikkia tuntemaan ja saamaan selville. Mutta sen meille kertoo jo järjenkin valo, että tämä on täysin varmasti tapahtunut hänen korkean majesteettisuutensa kirkastamiseksi, ja tässä järki käy myös yksiin Pyhän kirjan kanssa. Sanoohan Daavid, että taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Ei ole kieltä eikä puhetta, jossa ei heidän äänensä kuulu2 Ps. 19:2,4. Ja siksi myös elottomat ja järjettömät olennot tottelevat Luojansa lakia. Kuinka paljon enemmän se velvoittaakaan niitä, joille hän on suonut järjen ja vapaan tahdon, kirkastamaan suuren Luojansa kunniaa. Tähän kannustaa Daavid myös Herran pyhiä enkeleitä, joita hän kutsuu näin: Te voimalliset sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte3 Ps. 103:20. Näitä olivat ne tuhannet ja taas tuhannet,179 joiden Daniel näki palvelevan häntä, Dan. 7:10. Ihminen on myös yksi järjellisistä olennoista ja Jumalan kätten töistä, jolle on selvästi osoitettu lait ja määräykset siitä, miten hänen tulee suhtautua tähän majesteettiseen olemukseen ja omaan alkusyyhynsä, ja nämä on myös juurrutettu osaksi itse ihmisluontoa; kehen hän voisi olla sen enempää sidoksissa? Ihmisellä ei ole mitään omasta takaa vaan kaikki on häneltä. Siksi hän onkin kiistatta ihmisen velvollisuuksien ensimmäinen ja suurin kohde.
§. 2.
Den allvise Uphofsmannen hafver otvifvelaktigt haft sina vigtiga ordsaker, hvarföre Han gifvit alla tingen sin varelse och egenskaper, dem detta jordenes stoft aldrig hinner känna och utgrunda; men så mycket visar oss sjelfva förnuftets ljus, at sådant ofelbart måste skett til Hans höga Majestäts förhärligande, och därutinnan instämmer den heliga skrift med förnuftet; ty så säger David, at Himlarna förtälja Guds äro, och fästet förkunnar Hans händers värk. Intet mål eller tal är, der man deras röst icke hörer. Ps. 19:2,4. Och således lyda äfven de döda och oförnuftiga varelser sin Skapares lag. Huru mycket mera åligger det då icke dem, som af honom blifvit begåfvade med förnuft, och en fri vilja, at förhärliga sin store Uphofsmans lof; derföre upmuntrar David Herrans heliga änglar därtil, och kallar dem starke hjeltar, som uträtta Hans befallningar. Ps. 103:20. Desse voro de tusende sinom tusende, Dan. 7:10.179 som Daniel såg tjena honom. Menniskan är äfven en af de förnuftiga varelser, och Guds händers värk, med tydeligen föreskrefna och äfven i sjelfva naturen inplantade lagar och befallningar, hur hon skall förhålla sig emot detta Majestätiska väsende, och sit första uphof; hvem kunde hon då vara mera förbunden? Hon äger ingen ting af sig sjelf, utan alt af Honom; Han blifver då oförnekeligen äfven det första och största föremål för dess pligter.
§ 2
Kaikkiviisaalla Luojalla on varmasti ollut omat tärkeät syynsä, miksi hän on antanut kaikille asioille ja olioille4 niiden olemassaolon ja ominaisuudet, joita tällainen maan tomu ei koskaan opi kaikkia tuntemaan ja saamaan selville. Mutta sen meille kertoo jo järjenkin valo, että tämä on täysin varmasti tapahtunut hänen korkean majesteettisuutensa kirkastamiseksi, ja tässä järki käy myös yksiin Pyhän kirjan kanssa. Sanoohan Daavid, että taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Ei ole kieltä eikä puhetta, jossa ei heidän äänensä kuulu5 Ps. 19:2,4. Ja siksi myös elottomat ja järjettömät olennot tottelevat Luojansa lakia. Kuinka paljon enemmän se velvoittaakaan niitä, joille hän on suonut järjen ja vapaan tahdon, kirkastamaan suuren Luojansa kunniaa. Tähän kannustaa Daavid myös Herran pyhiä enkeleitä, joita hän kutsuu näin: Te voimalliset sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte6 Ps. 103:20. Näitä olivat ne tuhannet ja taas tuhannet,179 joiden Daniel näki palvelevan häntä, Dan. 7:10. Ihminen on myös yksi järjellisistä olennoista ja Jumalan kätten töistä, jolle on selvästi osoitettu lait ja määräykset siitä, miten hänen tulee suhtautua tähän majesteettiseen olemukseen ja omaan alkusyyhynsä, ja nämä on myös juurrutettu osaksi itse ihmisluontoa; kehen hän voisi olla sen enempää sidoksissa? Ihmisellä ei ole mitään omasta takaa vaan kaikki on häneltä. Siksi hän onkin kiistatta ihmisen velvollisuuksien ensimmäinen ja suurin kohde.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 2.
Den allvise Uphofsmannen hafver otvifvelaktigt haft sina vigtiga ordsaker, hvarföre Han gifvit alla tingen sin varelse och egenskaper, dem detta jordenes stoft aldrig hinner känna och utgrunda; men så mycket visar oss sjelfva förnuftets ljus, at sådant ofelbart måste skett til Hans höga Majestäts förhärligande, och därutinnan instämmer den heliga skrift med förnuftet; ty så säger David, at Himlarna förtälja Guds äro, och fästet förkunnar Hans händers värk. Intet mål eller tal är, der man deras röst icke hörer. Ps. 19:2,4. Och således lyda äfven de döda och oförnuftiga varelser sin Skapares lag. Huru mycket mera åligger det då icke dem, som af honom blifvit begåfvade med förnuft, och en fri vilja, at förhärliga sin store Uphofsmans lof; derföre upmuntrar David Herrans heliga änglar därtil, och kallar dem starke hjeltar, som uträtta Hans befallningar. Ps. 103:20. Desse voro de tusende sinom tusende, Dan. 7:10.179 som Daniel såg tjena honom. Menniskan är äfven en af de förnuftiga varelser, och Guds händers värk, med tydeligen föreskrefna och äfven i sjelfva naturen inplantade lagar och befallningar, hur hon skall förhålla sig emot detta Majestätiska väsende, och sit första uphof; hvem kunde hon då vara mera förbunden? Hon äger ingen ting af sig sjelf, utan alt af Honom; Han blifver då oförnekeligen äfven det första och största föremål för dess pligter.
§ 2
Kaikkiviisaalla Luojalla on varmasti ollut omat tärkeät syynsä, miksi hän on antanut kaikille asioille ja olioille7 niiden olemassaolon ja ominaisuudet, joita tällainen maan tomu ei koskaan opi kaikkia tuntemaan ja saamaan selville. Mutta sen meille kertoo jo järjenkin valo, että tämä on täysin varmasti tapahtunut hänen korkean majesteettisuutensa kirkastamiseksi, ja tässä järki käy myös yksiin Pyhän kirjan kanssa. Sanoohan Daavid, että taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Ei ole kieltä eikä puhetta, jossa ei heidän äänensä kuulu8 Ps. 19:2,4. Ja siksi myös elottomat ja järjettömät olennot tottelevat Luojansa lakia. Kuinka paljon enemmän se velvoittaakaan niitä, joille hän on suonut järjen ja vapaan tahdon, kirkastamaan suuren Luojansa kunniaa. Tähän kannustaa Daavid myös Herran pyhiä enkeleitä, joita hän kutsuu näin: Te voimalliset sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte9 Ps. 103:20. Näitä olivat ne tuhannet ja taas tuhannet,179 joiden Daniel näki palvelevan häntä, Dan. 7:10. Ihminen on myös yksi järjellisistä olennoista ja Jumalan kätten töistä, jolle on selvästi osoitettu lait ja määräykset siitä, miten hänen tulee suhtautua tähän majesteettiseen olemukseen ja omaan alkusyyhynsä, ja nämä on myös juurrutettu osaksi itse ihmisluontoa; kehen hän voisi olla sen enempää sidoksissa? Ihmisellä ei ole mitään omasta takaa vaan kaikki on häneltä. Siksi hän onkin kiistatta ihmisen velvollisuuksien ensimmäinen ja suurin kohde.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 3
paikat:
Henkilöt: Daavid
Raamatunkohdat:
Aiheet: