Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 14
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 16
§ 15
Tämä mitä välttämättömin ja pakottomin kunnioitus jumalallista majesteettisuutta kohtaan on uskoville hedelmällinen äiti, joka tuo esille kaikki muutkin velvollisuudet, joita Jumala ja kristinusko meiltä vaativat. Tässä Jumala kohoaa heidän silmissään suunnattomasti kaikkien luotujen yläpuolelle ja he itse ovat vain arvotonta tomua, ei mitään. Silloin he tunnustavat sanoen:209 Onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota? Minä en toista tunne! Jumalankuvien tekijät ovat arvottomia kaikki tyynni1 Jes. 44:8–9. Tässä he katsovat Herran kaikennäkeviin silmiin, jotka katselevat tarkoin, miten ihmiset elävät2 Jer. 32:19, ja yhtyvät profeettaan, jota vavahduttaa Jumalan kaikkialle ulottuva läsnäolo: Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi Ps. 139:1–4. He uhraavat itsensä kokonaan hänen palvelukseensa, sillä he kunnioittavat häntä rajattomasti. Iloisin sydämin he kantavat Herralle Jumalalleen rukous-, ylistys- ja kiitosuhrinsa. Heidän kuuliaisuutensa suuren Jumalan käskyjä kohtaan on varauksetonta. He eivät tohdi kysyä vanhalta Aatamilta, pitäisikö heidän tehdä tämä tai tuo Herran käskemä asia. Maailman viettelykset ja kiehtovat hullutukset eivät saata johdattaa heitä harhaan, sillä he sanovat Daavidin tavoin: Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi Ps. 139:21. Nyt he alkavat huolehtia omasta kuolemattomasta sielustaan, jota he ennen ovat niin häpeämättömästi laiminlyöneet ja jolle kuuluvan esikoisoikeuden tai oikean ensisijaisuuden he ovat usein myyneet pois pienen lihallisen nautinnon vuoksi.210 Nyt he peläten usein muistelevat Paavalin varoitusta korinttilaisilleen: Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te 1. Kor. 3:17. Näin myös lähimmäinen saa vihdoin oikean paikkansa meidän arvostuksissamme. Muuttumaton ihmissydän on aina oma epäjumalansa, joka ei siedä rinnallaan ketään muita kuin sen, joka auttaa meitä korottamaan itsemme. Herran pelko on kuitenkin suistanut tämän Dagonin ylpeytensä valtaistuimelta 1. Sam. 5:3, niin että myös köyhät ja sorretut ovat sen rakkauden arvokas kohde.
§. 15.
Denna högst nödvändiga och otvungna vördnad för det Gudomelige Majestätet blifver hos de trogna en fruktsam moder, at frambringa alla de öfriga pligter, som Gud och Christendomen af oss fordar. Här uphöjes Gud i deras ögon oändeligen öfver alla skapade ting, och de sjelfva blifva et ovärdigt stoft och et intet. Då bekänna de, och säga:209 Ingen är Gud utan Honom;3 ingen tröst är, jag vet ju ingen. The afgudamakare äro allesammans fåfängeliga. Es. 44:8,9. Här betrakta de Herrans altseende ögon, som stå öpne öfver alla menniskors barns vägar, Jer. 32:19. och instämma med den av Guds allestädes närvarelse rörda Propheten: Herre tu utransakar mig och känner mig. Ehvad jag sitter eller upstår vest tu thet; tu förstår mina tankar fjerran. Ehvad jag går eller ligger, så äst du omkring mig, och ser alla mina vägar; ty se, thet är intet ord uppå mine tungo, thet tu Herre icke alt vetst. Ps. 139:1,2,3,4. De upoffra sig helt och hållna til Hans tjenst; ty deras vördnad för Honom är aldeles oinskränkt. De frambära af glada hjertan Herranom sinom Gudi böneoffer, lof- och tack-offer. Deras lydnad för den store Gudens befallningar är utan förbehåll; de våga icke rådfråga gamle Adam4om de skola göra det eller det, som Herren budit. Verldenes smicker och intagande dårskaper få ej förleda dem; ty de säga med David: Jag hatar ju Herre the, som tig hata, och mig förtryter om them, at the sig emot tig sätta. v. 21. Nu börja de, at med bekymmer vårda sin egen odödeliga själ, den de förr så skändeligen vårdslösat, och hvars förstfödslorätt eller rätta företräde de ofta bortsålt för en liten köttslig vällust,210 och med fruktan ofta påminna sig Pauli varning till sina Corinther: Hvilken Guds tempel förderfvar, honom skall Gud förderfva; ty Guds tempel är heligt, hvilket I ären. 1 Cor. 3:17. Ändteligen får ock nästan nu sitt rätta ställe i vår aktning. Det oförändrade menniskohjertat är altid sin egen afgud, och tål inga andra bredevid sig, än dem, som hjelpa till at uphöja oss; men Herrans fruktan har störtat denna Dagon5 ned af sitt högmods säte; 1 Sam. 5:3. så at äfven den fattiga och förtryckta blifver et värdigt föremål för dess kärlek.
§ 15
Tämä mitä välttämättömin ja pakottomin kunnioitus jumalallista majesteettisuutta kohtaan on uskoville hedelmällinen äiti, joka tuo esille kaikki muutkin velvollisuudet, joita Jumala ja kristinusko meiltä vaativat. Tässä Jumala kohoaa heidän silmissään suunnattomasti kaikkien luotujen yläpuolelle ja he itse ovat vain arvotonta tomua, ei mitään. Silloin he tunnustavat sanoen:209 Onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota? Minä en toista tunne! Jumalankuvien tekijät ovat arvottomia kaikki tyynni6 Jes. 44:8–9. Tässä he katsovat Herran kaikennäkeviin silmiin, jotka katselevat tarkoin, miten ihmiset elävät7 Jer. 32:19, ja yhtyvät profeettaan, jota vavahduttaa Jumalan kaikkialle ulottuva läsnäolo: Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi Ps. 139:1–4. He uhraavat itsensä kokonaan hänen palvelukseensa, sillä he kunnioittavat häntä rajattomasti. Iloisin sydämin he kantavat Herralle Jumalalleen rukous-, ylistys- ja kiitosuhrinsa. Heidän kuuliaisuutensa suuren Jumalan käskyjä kohtaan on varauksetonta. He eivät tohdi kysyä vanhalta Aatamilta, pitäisikö heidän tehdä tämä tai tuo Herran käskemä asia. Maailman viettelykset ja kiehtovat hullutukset eivät saata johdattaa heitä harhaan, sillä he sanovat Daavidin tavoin: Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi Ps. 139:21. Nyt he alkavat huolehtia omasta kuolemattomasta sielustaan, jota he ennen ovat niin häpeämättömästi laiminlyöneet ja jolle kuuluvan esikoisoikeuden tai oikean ensisijaisuuden he ovat usein myyneet pois pienen lihallisen nautinnon vuoksi.210 Nyt he peläten usein muistelevat Paavalin varoitusta korinttilaisilleen: Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te 1. Kor. 3:17. Näin myös lähimmäinen saa vihdoin oikean paikkansa meidän arvostuksissamme. Muuttumaton ihmissydän on aina oma epäjumalansa, joka ei siedä rinnallaan ketään muita kuin sen, joka auttaa meitä korottamaan itsemme. Herran pelko on kuitenkin suistanut tämän Dagonin ylpeytensä valtaistuimelta 1. Sam. 5:3, niin että myös köyhät ja sorretut ovat sen rakkauden arvokas kohde.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 15.
Denna högst nödvändiga och otvungna vördnad för det Gudomelige Majestätet blifver hos de trogna en fruktsam moder, at frambringa alla de öfriga pligter, som Gud och Christendomen af oss fordar. Här uphöjes Gud i deras ögon oändeligen öfver alla skapade ting, och de sjelfva blifva et ovärdigt stoft och et intet. Då bekänna de, och säga:209 Ingen är Gud utan Honom;8 ingen tröst är, jag vet ju ingen. The afgudamakare äro allesammans fåfängeliga. Es. 44:8,9. Här betrakta de Herrans altseende ögon, som stå öpne öfver alla menniskors barns vägar, Jer. 32:19. och instämma med den av Guds allestädes närvarelse rörda Propheten: Herre tu utransakar mig och känner mig. Ehvad jag sitter eller upstår vest tu thet; tu förstår mina tankar fjerran. Ehvad jag går eller ligger, så äst du omkring mig, och ser alla mina vägar; ty se, thet är intet ord uppå mine tungo, thet tu Herre icke alt vetst. Ps. 139:1,2,3,4. De upoffra sig helt och hållna til Hans tjenst; ty deras vördnad för Honom är aldeles oinskränkt. De frambära af glada hjertan Herranom sinom Gudi böneoffer, lof- och tack-offer. Deras lydnad för den store Gudens befallningar är utan förbehåll; de våga icke rådfråga gamle Adam9om de skola göra det eller det, som Herren budit. Verldenes smicker och intagande dårskaper få ej förleda dem; ty de säga med David: Jag hatar ju Herre the, som tig hata, och mig förtryter om them, at the sig emot tig sätta. v. 21. Nu börja de, at med bekymmer vårda sin egen odödeliga själ, den de förr så skändeligen vårdslösat, och hvars förstfödslorätt eller rätta företräde de ofta bortsålt för en liten köttslig vällust,210 och med fruktan ofta påminna sig Pauli varning till sina Corinther: Hvilken Guds tempel förderfvar, honom skall Gud förderfva; ty Guds tempel är heligt, hvilket I ären. 1 Cor. 3:17. Ändteligen får ock nästan nu sitt rätta ställe i vår aktning. Det oförändrade menniskohjertat är altid sin egen afgud, och tål inga andra bredevid sig, än dem, som hjelpa till at uphöja oss; men Herrans fruktan har störtat denna Dagon10 ned af sitt högmods säte; 1 Sam. 5:3. så at äfven den fattiga och förtryckta blifver et värdigt föremål för dess kärlek.
§ 15
Tämä mitä välttämättömin ja pakottomin kunnioitus jumalallista majesteettisuutta kohtaan on uskoville hedelmällinen äiti, joka tuo esille kaikki muutkin velvollisuudet, joita Jumala ja kristinusko meiltä vaativat. Tässä Jumala kohoaa heidän silmissään suunnattomasti kaikkien luotujen yläpuolelle ja he itse ovat vain arvotonta tomua, ei mitään. Silloin he tunnustavat sanoen:209 Onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota? Minä en toista tunne! Jumalankuvien tekijät ovat arvottomia kaikki tyynni11 Jes. 44:8–9. Tässä he katsovat Herran kaikennäkeviin silmiin, jotka katselevat tarkoin, miten ihmiset elävät12 Jer. 32:19, ja yhtyvät profeettaan, jota vavahduttaa Jumalan kaikkialle ulottuva läsnäolo: Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi Ps. 139:1–4. He uhraavat itsensä kokonaan hänen palvelukseensa, sillä he kunnioittavat häntä rajattomasti. Iloisin sydämin he kantavat Herralle Jumalalleen rukous-, ylistys- ja kiitosuhrinsa. Heidän kuuliaisuutensa suuren Jumalan käskyjä kohtaan on varauksetonta. He eivät tohdi kysyä vanhalta Aatamilta, pitäisikö heidän tehdä tämä tai tuo Herran käskemä asia. Maailman viettelykset ja kiehtovat hullutukset eivät saata johdattaa heitä harhaan, sillä he sanovat Daavidin tavoin: Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi Ps. 139:21. Nyt he alkavat huolehtia omasta kuolemattomasta sielustaan, jota he ennen ovat niin häpeämättömästi laiminlyöneet ja jolle kuuluvan esikoisoikeuden tai oikean ensisijaisuuden he ovat usein myyneet pois pienen lihallisen nautinnon vuoksi.210 Nyt he peläten usein muistelevat Paavalin varoitusta korinttilaisilleen: Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te 1. Kor. 3:17. Näin myös lähimmäinen saa vihdoin oikean paikkansa meidän arvostuksissamme. Muuttumaton ihmissydän on aina oma epäjumalansa, joka ei siedä rinnallaan ketään muita kuin sen, joka auttaa meitä korottamaan itsemme. Herran pelko on kuitenkin suistanut tämän Dagonin ylpeytensä valtaistuimelta 1. Sam. 5:3, niin että myös köyhät ja sorretut ovat sen rakkauden arvokas kohde.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 14
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 16
paikat:
Raamatunkohdat:
Aiheet: