Toinen saarna käskyistä, § 10

§. 10.

I kännedomen af detta Guds väsende och Hans höga egenskaper ligger nu egenteligen hufvudgrunden till våra öfriga plikter emot Honom; men det är ingalunda nog därmed, at vi vete och kunne upräkna dem, vi böre äfven hafva en fullkomlig öfvertygelse om sanningen af dem, hvarföre jag äfven budit till, at så mycket tiden och tillfället kunna tillåta, bestyrka dem så väl af förnuftet, som uppenbarelsen. Dock gör ej eller blotta öfvertygelsen härvid tillfyllest. Dessa höga och himmelska sanningar få ingalunda såsom några andra jordiska och obrukbara kunskaper sättas å sido, eller lämnas i förgätenhet, utan de böra, under hela vår vandring, stå helt nära oss för ögonen, at stundeligen gifva oss nya och lifliga intryck i våra hjertan, och likasom upmana oss altid till våra plikters utöfning emot Gud, oss sjelfva och Nästan.

§ 10

Tämä Jumalan olemuksen ja hänen korkeiden ominaisuuksiensa tunteminen luo nyt varsinaisen pääperustan muille velvollisuuksillemme häntä kohtaan. Mutta ei suinkaan riitä, että tiedämme ja osaamme luetella ne, vaan meillä täytyy olla myös varma vakaumus niiden totuudellisuudesta. Siksi olen myös yrittänyt parhaani mukaan, niin paljon kuin aika ja tilanne sallivat, perustella niitä niin järjen kuin ilmoituksenkin avulla. Pelkkä vakaumus ei kuitenkaan tässä vielä riitä. Näitä korkeita ja taivaallisia totuuksia ei milloinkaan saa sivuuttaa tai unohtaa, niin kuin jotkin muut, maalliset ja hyödyttömät tiedot voidaan, vaan niiden tulee olla aivan silmiemme edessä koko vaelluksemme ajan, niin että ne joka hetki antavat uusia ja eläviä vaikutuksia sydämiimme ja ikään kuin kehottavat meitä aina noudattamaan velvollisuuksiamme Jumalaa, itseämme ja lähimmäistämme kohtaan.

Unfortunately this content isn't available in English