Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti: Silahka, Anna Kristina, ”Silahkan muorin kirjallinen lausunto hänen itse antamansa syyn johdosta” 1790-luku
[1]
Otteita Kokkolasta saapuneesta 18. toukokuuta 1775 päivätystä kirjeestä.
Täällä Pohjanmaalla on taas tänäkin vuonna ilmaantunut esiin kaksi muuta saarnaajaa, nimittäin Isossakyrössä Liisa-niminen piika1 ja Vähässäkyrössä Anna-niminen pikkutyttö.2 Noin 21-vuotias Liisa-piika on jo kahden vuoden kuluessa saarnannut ajoittain, useimmiten kerran viikossa, mutta tästä heti tiedon saanut rovasti N. N.3 on varoittanut häntä siitä rangaistuksen uhalla. Koska hän kuitenkin saarnasi hurmostilassa, ei varoituksesta ollut apua, vaan kun hän havaitsi olevansa joutumassa tuohon tilaan, hänen oli mentävä pihapiiristä pois johonkin syrjäiseen riiheen tai latoon ja saarnattava siellä itsekseen. Nyt vuoden alussa hänen saarnaamistarpeensa alkoi ilmaantua niin tiheästi, ettei asiaa enää voitu pitää salassa. Samaan aikaan tämän vuoden alussa myös 9-vuotias Anna alkoi saarnata 4, 6, jopa 8 saarnaa päivässä. Hänen isänsä, joka oli ollut sotamies,4 on kuollut, mutta äiti5 elää. Tyttö on äskettäin alkanut lukea sujuvasti, ja hänkin saarnaa hurmostilassa, mutta kuuleman mukaan herättävämmin ja voimakkaammin mieliin vaikuttaen kuin ensiksi mainittu, vaikka kummankin saarnaajan pääasiana on kehottaminen parannukseen oikealla evankelisella tavalla, mikä metodi[2] on muuten tässä maakunnassa täysin vieras, vedoten pelkästään Raamattuun, jonka he kumpikin perusteellisesti tuntevat. Kun vanhuksia ei joskus ole paikalla ja kotiväki on ulkona töissä, pieni Anna puhuu pelkästään lapsille, joita silloin tavallisesti kokoontuu paikalle useista taloista. Hän muistuttaa heitä tavallisesti heidän kasteen liitostaan ja siitä hyvästä, jota heille siitä seuraa, jos he eivät salli johdatella itseään pois sen piiristä, ja siitä, miten he voivat varoa kaikenlaisia viettelyksiä. Papit koettavat tästä huolimatta kuitenkin kaikilla mahdollisilla, niin karkeilla kuin hienovaraisillakin keinoilla estää ja vaientaa tämän kaiken. Kaikesta päätellen näyttää siltä, että Herra piankin saapunee tuomaan lohdun Siionin lapsille. Hän siunatkoon heitä kaikkia itse kutakin kotipaikassaan, heitä jotka ovat saaneet elämän Hänen sovitustyössään. Me rukoilemme kaikki, että saamme yhdessä päästä Hänen työnsä palkaksi.6
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Utdrag af et bref ifrån Gamla Carleby, dateradt den 18 maji 1775, joka julkaistiin Stockholms Dageligt Godt -lehdessä 27.7.1775, nro 4.
Ajoitus: Alkuperäinen kirje, josta lehtikirjoitus on ote, oli todennäköisesti päivätty 18.5.1775.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Anders Jacobsson Nordström, Stockholm, 1775.
Perusteksti: Stockholms Dageligt Godt -lehden sidottu nide, vuosikerta 1775, Dagstidning 1700–1829 73 Ay, Kungliga biblioteket.
Kuvalähde: Kungliga biblioteket.
Huomautuksia: Lyhyempi ote samasta anonyymistä kirjeestä oli julkaistu Dageliga Tidningar, Eller: Dagligt Allehanda -lehdessä 9.6.1775, nro 129, mistä Stockholms Dageligt Godt -lehden lukijoita informoidaan 27.7.1775, nro 4, s. [2]. Pentti Virrankoski (Virrankoski 1986, s. 390) esittää, että anonyymi kirjoittaja Stockholms Dageligt Godt -lehdessä olisi kokkolalainen laivanrakentaja Anders Teliin (1716–1778).
Chydeniuksen vastaus julkaistiin Stockholms Dageligt Godt -lehdessä 23.–25.10.1775.
[1]
Utdrag af et Bref ifrån Gamla Carleby, dateradt den 18 Maji 1775.
Nu har åter, på detta åren, yppats här i Österbottn twänne andre Predikanter, nemligen en Piga wid namn Lisa i Storkyro7 och en liten Flicka wid namn Anna i Lillkyro.8 Pigan Lisa ungefär 21 år gammal, har redan i twänne år predikat då och då, mäst en gång i weckan; men Probsten N. N.,9 som feck straxt höra deraf, har med hot warnat henne derföre; men emedan hon predikte i Ecstasi, så wille warningen intet hjelpa; utan då hon märkte, at det kom åt henne, måste hon gå utur Gården i någon aflägsen Ria eller Lada, och predika der för sig sjelf: men nu i begynnelsen af året, kom hennes predikotid för ofta, så at det intet kunde döljas längre. Äfwen wid samma tid, i början af detta året, begynte Anna, som är 9 år gammal, at predika 4, 6, a 8 predikningar om dagen. Hennes Fader som warit Soldat,10 är död, men Modren11 lefwer. Hon har nyligen begynt läsa rent innantil, predikar äfwen i Ecstasi; men skal wara mera wäckande och rörande än den förra; fast bägges hufwudsak är, at förmana til bättring på et rätt Evangeliskt sätt, hwilken me[2]thode är eljest här i landet helt främmande, åberopande sig blott på Bibeln, hwaruti de bägge äro wäl grundade. När det händer, at gammalt folk icke är för handen och hemfolket är ute på arbete, så ställer den lilla Anna sit tal blott til barnen, som då pläga samlas dit ifrån flera Gårdar; hon föreställer dem gemenligen12 deras Döpelses-förbund,13 och hwad förmon de hafwa deraf, om de icke låta förleda sig at träda derifrån, och huru de kunna ackta sig för alla slags förförelser. Detta oacktadt, söka dock Presterna, på alt uptänkeligit, både groft och fint sätt, at hindra och tysta ned altsammans. Af alla omständigheter ser det så ut, som Herren snart lärer komma Zions barn til tröst.14 Han wälsigne dem alla hwar på sin ort, som lif i Hans försoning spordt; wi bedje alla i wår bön, tilsammans få bli Hans arbetslön.15
[1]
Otteita Kokkolasta saapuneesta 18. toukokuuta 1775 päivätystä kirjeestä.
Täällä Pohjanmaalla on taas tänäkin vuonna ilmaantunut esiin kaksi muuta saarnaajaa, nimittäin Isossakyrössä Liisa-niminen piika16 ja Vähässäkyrössä Anna-niminen pikkutyttö.17 Noin 21-vuotias Liisa-piika on jo kahden vuoden kuluessa saarnannut ajoittain, useimmiten kerran viikossa, mutta tästä heti tiedon saanut rovasti N. N.18 on varoittanut häntä siitä rangaistuksen uhalla. Koska hän kuitenkin saarnasi hurmostilassa, ei varoituksesta ollut apua, vaan kun hän havaitsi olevansa joutumassa tuohon tilaan, hänen oli mentävä pihapiiristä pois johonkin syrjäiseen riiheen tai latoon ja saarnattava siellä itsekseen. Nyt vuoden alussa hänen saarnaamistarpeensa alkoi ilmaantua niin tiheästi, ettei asiaa enää voitu pitää salassa. Samaan aikaan tämän vuoden alussa myös 9-vuotias Anna alkoi saarnata 4, 6, jopa 8 saarnaa päivässä. Hänen isänsä, joka oli ollut sotamies,19 on kuollut, mutta äiti20 elää. Tyttö on äskettäin alkanut lukea sujuvasti, ja hänkin saarnaa hurmostilassa, mutta kuuleman mukaan herättävämmin ja voimakkaammin mieliin vaikuttaen kuin ensiksi mainittu, vaikka kummankin saarnaajan pääasiana on kehottaminen parannukseen oikealla evankelisella tavalla, mikä metodi[2] on muuten tässä maakunnassa täysin vieras, vedoten pelkästään Raamattuun, jonka he kumpikin perusteellisesti tuntevat. Kun vanhuksia ei joskus ole paikalla ja kotiväki on ulkona töissä, pieni Anna puhuu pelkästään lapsille, joita silloin tavallisesti kokoontuu paikalle useista taloista. Hän muistuttaa heitä tavallisesti heidän kasteen liitostaan ja siitä hyvästä, jota heille siitä seuraa, jos he eivät salli johdatella itseään pois sen piiristä, ja siitä, miten he voivat varoa kaikenlaisia viettelyksiä. Papit koettavat tästä huolimatta kuitenkin kaikilla mahdollisilla, niin karkeilla kuin hienovaraisillakin keinoilla estää ja vaientaa tämän kaiken. Kaikesta päätellen näyttää siltä, että Herra piankin saapunee tuomaan lohdun Siionin lapsille. Hän siunatkoon heitä kaikkia itse kutakin kotipaikassaan, heitä jotka ovat saaneet elämän Hänen sovitustyössään. Me rukoilemme kaikki, että saamme yhdessä päästä Hänen työnsä palkaksi.21
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti: Silahka, Anna Kristina, ”Silahkan muorin kirjallinen lausunto hänen itse antamansa syyn johdosta” 1790-luku