Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti:
Huomautuksia äskettäin otsikolla Kansallinen voitto ilmestyneen kirjoituksen johdosta.1
Juuri aikoessani päättää tämän kirjoitukseni käsiini tuli toinen äskettäin painettuna julkaistu kirjoitus, jolle on annettu nimi Kansallinen voitto ja jossa näköjään pyritään ajamaan yleistä laittomuutta kaikkiin elinkeinoihimme ja liiketoimiimme, ja sen seurauksena ulkomaalaisille rajoittamatonta vapautta osallistua niihin oman mielensä mukaan. Tämä ei varmaankaan miellytä monia Ruotsin kansalaisia; mutta niinpä ei asiassa saanekaan hätiköidä, kun halutaan arvioida maan omien kansalaisten elinkeinovapautta koskevaa kirjoittajan perusväitettä. Kirjoittaja on toki ilmoittanut käsityksensä yleisölle ikään kuin salakirjoituksella, mutta suvainnut pitää salakirjoituksen avaimen itsellään. Hän toki suosittelee vapautta, mutta ei ilmoita, mitä hän tarkoittaa sanalla vapaus. Niinpä on vaikeata olla hänen kanssaan samaa tai eri mieltä tästä asiasta. Lainaan määritelmän herra Montesquieultä: Elinkeinovapaudella tarkoitan mahdollisuutta voida tehdä kaikki, mihin minun on haluttava ryhtyä kaupan ja elinkeinojen alueella (ks. Montesquieu, 2. osa, sivut 2 ja 240, alaviite).2 Rajoittamaton vapaus ei liene hyödyksi tässä asiassa kuten ei missään muissakaan. Kristitty on vapaa, mutta voiko hän olla vapaa ilman lakia eli saako hän uskoa, tehdä ja kirjoittaa mitä haluaa. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi,3 sanoo Paavali. Hän oli toki vapaa, mutta hänellä ei ollut oikeutta tehdä sellaista, mikä ei ollut hyödyllistä. Koko luonto on vapaa, mutta vain sikäli kuin se ei toimi omien lakiensa vastaisesti, ja tämän takia sanotaankin, kun sellaista tapahtuu, että luonto on ollut pakon edessä. Vapaissa valtioissa kansalaiset ovat vapaita, mutta vain sikäli kuin he tekevät sellaista, mitä laki sallii heidän tahtoa, ja niin edelleen.
Kirjoittaja esittää sivuilla 12–15 myös neljä niin sanottua perusperiaatetta,4 joiden varaan hän rakentaa koko järjestelmänsä. Valitan, että kirjoittaja on tässä erehtynyt niin pahasti, että ensimmäistä, toista ja neljättä perustetta arvioidaan hänen kannaltaan mahdollisimman suotuisasti, kun halutaan uskoa, että ne on esitetty kiireessä tai riittämättömin tiedoin. Nämä peruslauseet eivät koko laveudessaan sano muuta kuin sen, että ellemme tunne kaupan ja talouden luontoa eli sitä, miten luonto haluaa elinkeinoja ohjattavan, on parasta jättää luonnolle itselleen taloustoimiemme koko ohjailu, jotta emme kummallisilla säädöksillämme johtaisi luontoa harhaan ja vahingoittaisi valtakuntaa. Mahtaisiko luonto itsekseen toimivaksi jätettynä kehittää kaiken korkeimpaan täydellisyyteensä ihmissuvun suurimmaksi hyödyksi? Eikö ihmisen pitäisi tehdä kerrassaan mitään asioissa, joiden osalta hän ei ole täysin varma siitä, että toimii parhaalla tavalla? Onko ihmisen arvoista, että hän tekee itsestään koneen suuremmassa määrin kuin kaikkivaltias Luoja on tarkoittanut? Eikö hän ole velvollinen hänelle suodun ajattelukyvyn avulla laatimaan lakeja, jotka voivat edistää talousasioissa hänen ajallista hyvinvointiaan vaarantamatta hänen iankaikkista hyvinvointiaan, jonka saavuttamiseksi ihmisen pahuuteen altis luonto kuitenkin työskentelee? Mooses, Ylimmän Lainsäätäjän tulkki paimentolaisyhteisössään, meni niin pitkälle taloutta koskevassa laissaan, että hän kielsi kansaa sitomasta kiinni puimalaitetta vetävän härän suuta.5 Tämä laki varasi jopa järjettömälle luontokappaleelle oikeuden, jonka ihmisen kaunainen luonto olisi varmaan muuten halunnut siltä evätä. Miten suuressa määrin ihmisten lainsäätäjien velvollisuutena siis pitäisikään olla taloutta säätelevien lakien laatiminen ihmisten keskinäiset oikeussuhteet huomioon ottaen rajoittaviksi esteiksi tuota samaa kateellista ihmisluontoa vastaan? Sellaista ohjausta, joka sallii kaiken hallita itse itseään, sietää pelätä ja varoa. Kun kone ei toimi tai kello ei käy oikein, säädän ja korjaan sitä niin hyvin kuin osaan. Pääsen niin pitkälle, että voin olla kohtalaisen tyytyväinen tulokseen. Mutta jos jätän kaikki viisaat varotoimet tekemättä ja annan kojeen säntäillä oman tahtonsa mukaan, se voi näyttää tai pikemminkin väistämättä näyttää iltahetkeä keskellä kirkasta päivää, mitä virhettä ei ensiksi mainitussa tapauksessa olisi päässyt tapahtumaan. Samalla tavalla pidän esivallan toimia välttämättöminä talouskoneiston hoidossa. Vaikka se ei toimisi juuri niin oikein kuin toivottaisiin, koneistoa ei kuitenkaan pidä jättää toimimaan oman mielensä mukaisesti miten virheellisesti tahansa. Itse itseään ohjatessaan se voi tai sen oikeastaan on pakko joutua vähitellen sellaiseen epäjärjestykseen ja epäkuntoon, että se on purettava ja korjattava, enkä toivoisi kirjoittajan enkä itsenikään olevan silloin pelissä mukana. Valtiovallan kaikkien toimien yleisen taloudellisen toiminnan avustamiseksi ja tukemiseksi on perustuttava kunkin asian luonteeseen, ja tämän takia kaikki tätä koskevat valtiolliset säädökset ovat hyödyllisiä siinä määrin kuin ne ovat asian luonnollisen laadun mukaisia. Kaikkia sellaisia säädöksiä sanon hyviksi, ja kaikkia asian luonnollisen laadun ja koko järjestelmän vaatiman järjestyksen vastaisia säädöksiä vahingollisiksi. Nämä on maassamme kumottava mitä pikemmin sen parempi, ja ensiksi mainittuja on vahvistettava ja kannatettava. Arvelen, ettei kirjoittaja ymmärrä oikein vapauden luonnetta taloudenpidon ja kaupan asioissa, koska hänen esittämistään neljästä periaatteesta kaksi ensimmäistä ja viimeinen kumoutuvat täydellisesti edellä olevan esitykseni 12. pykälän6 perusteella. Tämän johdosta väitän, että 1) Euroopassa on olemassa yksi periaate, jonka mukaan työntekijöitä voidaan jakaa, 2) voidaan selvästi todeta ja todistaa, mikä elinkeino tuottaa valtakunnalle suurimman kansallisen voiton ja 3) mitkään yksittäiset tapahtumat eivät voi muuttaa tätä järjestystä eivätkä muuttaa kansakunnalle vahingollisiksi säädöksiä, jotka perustuvat tuohon 12. pykälässä esitettyyn totuuteen. Ja kirjoittajan kolmannesta periaatteesta, jossa oletetaan hallitsemaan asetettuja pahantahtoisiksi, voitaneen todeta, ettei tätä vikaa varmaankaan voida korjata elinkeinoja vapauttamalla, mitä sellaisella vapaudella ymmärrettäneenkään, eikä myöskään pakottamalla, vaan pitämällä yllä ja soveltamalla siviililainsäädäntöä täydessä voimassaan myös valtion virkamiesten osalta.
Lisäksi kirjoittaja olettaa todisteita esittämättä, että jos jokainen kansalainen saa nauttia elinkeinovapaudesta, miten tämä sana ymmärrettäneenkin, jokainen heistä voittaa, koska vapaus antaa jokaiselle mahdollisuuden ansaita elantonsa parhaansa mukaan. Tämä ei liene niinkään varmaa, ellei kirjoittaja sitten sisällytä vapauskäsitteeseensä rikoskaaren kumoamista. Mutta tarkoittakoonpa hän tässä mitä tahansa, mahtaakohan valtio aina voittaa, silloin kun kansalaiset voittavat? Valtio voittaa, jos kansalaisten edut ovat samat tai samansuuntaiset kuin valtion, sillä valtionhan pitäisi nyt olla suunnattoman rikas, jos asiat olisivat toisin. Kirjoittaja pitää kuitenkin kiistattomana ja annettuna, että valtakunta voittaa, kun yksityiset voittavat. Tästä seuraa, että kirjoittajan täytyy pitää itsestään selvänä myös sitä, että yksityisten tahojen ja valtakunnan edut ovat yhdensuuntaiset ja yhteneväiset, kun valtakunnan asukkaat saavat elinkeinotoiminnassaan nauttia kirjoittajan tarkoittamaa vapautta. Tämä asia kuitenkin kaipaa todistamista, sillä muuten kirjoittaja voi olla varma siitä, ettei kukaan harkitseva lukija usko häntä vain hänen sanojensa perusteella, ja niiden todistamiseen sekä vapauden kuvaukseen perustuu kirjoituksen koko arvo; tosin arvoa tälle kirjoitelmalle ei antane kukaan muu kuin kirjoittaja itse.
Kirjoitelman 5. pykälässä kirjoittaja väittää, että jokainen yksityinen henkilö etsii itsestään sen aseman ja sen elinkeinon, jossa hän eniten kasvattaa kansallista voittoa, elleivät säädökset häntä siitä estä. Jos joku muu torjuu tämän väitteen, molemmat ovat samassa asemassa, niin kauan kuin kumpikaan ei ole esittänyt todisteita kantansa puolesta. Siihen saakka kumpaakaan ei voida uskoa, vaikka jokainen varmastikin pikemminkin toivoo kuin todella uskoo, että kirjoittajan väite olisi totta.
Kirjoittajan 19. pykälä sisältää yhtä suuren paljastuksen kuin edellä mainitutkin, nimittäin että yksi kansallisen voiton peruspilareista on, että pienin määrä ihmisiä tuottaa tavaraa, jonka arvo on mahdollisimman suuri. Jos sanon, että tämä kirjoittajan peruspilari saa liian korkean arvosanan, jos sanotaan, että kansallisen voiton perustana se vastaa oljenkortta, kirjoittaja älköön pahastuko. Kirjoittaja ottaa tässä järjestelmänsä suurinta hyötyä tuottavaksi perusteeksi turmiollisimman ja valtiolle vaarallisimman väittämän, jonka kelvottomuuden kaikessa alastomuudessaan valistuneet kirjoittajat ovat osoittaneet, ja näin kirjoittajasta on tullut todiste siitä, millaisen kohtalon voi hankkia itselleen silloin, kun hyviä kirjoittajia lukematta tekee itsestään kirjoittajan. Miten rikas maa Espanjan nyt pitäisikään olla ja miten kaukana jäljessä siitä pitäisi Englannin ja Ranskan olla, jos tässä väittämässä olisi hitunenkaan perää.
Lukija löytää kirjoittajan teoksesta Kansallinen voitto monia tämäntapaisia omaperäisiä taloudellisen toiminnan periaatteita, jotka eivät mielestäni ansaitse kumoamista, ja kadun jo sitäkin, että olen käyttänyt nämä muutamat rivit mainitsemieni kohtien käsittelemiseen.
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Edvard Fredric Runebergin kirjoitus Anmärkningar wid den nyligen utkomne afhandlingen, kallad Nationella Winsten. Kirjoitus julkaistiin Wattu-prof wid Källan til rikets wanmagt -kirjoituksen yhteydessä s. [67]–72. Ks. Vesinäytteiden tietoja.
Huomautuksia: Kirjoitus on vastine Anders Chydeniuksen Kansallinen voitto (Den nationella vinsten) -kirjoitukselle. Chydenius puolestaan vastasi tähän Seikkaperäinen vastaus -teoksen pykäliin 67–95 sisältyvällä Huomautuksia Valtakunnan heikkouden lähteestä otetuista vesinäytteistä -kirjoituksella.
Kuvalähde: Turun yliopiston kirjasto
Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti: