Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti:
[67]
Huomautuksia äskettäin otsikolla Kansallinen voitto ilmestyneen kirjoituksen johdosta.1[68]
Juuri aikoessani päättää tämän kirjoitukseni käsiini tuli toinen äskettäin painettuna julkaistu kirjoitus, jolle on annettu nimi Kansallinen voitto ja jossa näköjään pyritään ajamaan yleistä laittomuutta kaikkiin elinkeinoihimme ja liiketoimiimme, ja sen seurauksena ulkomaalaisille rajoittamatonta vapautta osallistua niihin oman mielensä mukaan. Tämä ei varmaankaan miellytä monia Ruotsin kansalaisia; mutta niinpä ei asiassa saanekaan hätiköidä, kun halutaan arvioida maan omien kansalaisten elinkeinovapautta koskevaa kirjoittajan perusväitettä. Kirjoittaja on toki ilmoittanut käsityksensä yleisölle ikään kuin salakirjoituksella, mutta suvainnut pitää salakirjoituksen avaimen itsellään. Hän toki suosittelee vapautta, mutta ei ilmoita, mitä hän tarkoittaa sanalla vapaus. Niinpä on vaikeata olla hänen kanssaan samaa tai eri mieltä tästä asiasta. Lainaan määritelmän herra Montesquieultä: Elinkeinovapaudella tarkoitan mahdollisuutta voida tehdä kaikki, mihin minun on haluttava ryhtyä kaupan ja elinkeinojen alueella (ks. Montesquieu, 2. osa, sivut 2 ja 240, alaviite).2 Rajoittamaton vapaus ei liene69 hyödyksi tässä asiassa kuten ei missään muissakaan. Kristitty on vapaa, mutta voiko hän olla vapaa ilman lakia eli saako hän uskoa, tehdä ja kirjoittaa mitä haluaa. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi,3 sanoo Paavali. Hän oli toki vapaa, mutta hänellä ei ollut oikeutta tehdä sellaista, mikä ei ollut hyödyllistä. Koko luonto on vapaa, mutta vain sikäli kuin se ei toimi omien lakiensa vastaisesti, ja tämän takia sanotaankin, kun sellaista tapahtuu, että luonto on ollut pakon edessä. Vapaissa valtioissa kansalaiset ovat vapaita, mutta vain sikäli kuin he tekevät sellaista, mitä laki sallii heidän tahtoa, ja niin edelleen.
Kirjoittaja esittää sivuilla 12–15 myös neljä niin sanottua perusperiaatetta,4 joiden varaan hän rakentaa koko järjestelmänsä. Valitan, että kirjoittaja on tässä erehtynyt niin pahasti, että ensimmäistä, toista ja neljättä perustetta arvioidaan hänen kannaltaan mahdollisimman suotuisasti, kun halutaan uskoa, että ne on esitetty kiireessä tai riittämättömin tiedoin. Nämä peruslauseet eivät koko laveudessaan sano muuta kuin sen, että ellemme tunne kaupan ja talouden luontoa eli sitä, miten luonto haluaa elinkeinoja ohjattavan, on parasta jättää luonnolle itselleen taloustoimiemme koko ohjailu, jotta emme kummallisilla säädöksillämme johtaisi luontoa harhaan ja vahingoittaisi valtakuntaa. Mahtaisiko luonto itsekseen toimivaksi jätettynä kehittää kaiken korkeimpaan täydellisyyteensä ihmissuvun suurimmaksi hyödyksi? Eikö ihmisen pitäisi tehdä kerrassaan mitään asioissa, joiden osalta hän ei ole täysin varma siitä, että toimii parhaalla tavalla? Onko ihmisen arvoista, että hän tekee itsestään koneen suuremmassa määrin kuin kaikkivaltias Luoja on tarkoittanut? Eikö hän ole velvollinen hänelle suodun ajattelukyvyn avulla laatimaan lakeja, jotka voivat edistää talousasioissa hänen ajallista hyvinvointiaan vaarantamatta hänen iankaikkista hyvinvointiaan, jonka saavuttamiseksi ihmisen pahuuteen altis luonto kuitenkin työskentelee? Mooses, Ylimmän Lainsäätäjän tulkki paimentolaisyhteisössään, meni niin pitkälle taloutta koskevassa laissaan, että hän kielsi kansaa sitomasta kiinni puimalaitetta vetävän härän suuta.5 Tämä laki varasi jopa järjettömälle luontokappaleelle oikeuden, jonka ihmisen kaunainen luonto olisi varmaan muuten halunnut siltä evätä. Miten suuressa määrin ihmisten lainsäätäjien velvollisuutena siis pitäisikään olla taloutta säätelevien lakien laatiminen ihmisten keskinäiset oikeussuhteet huomioon ottaen rajoittaviksi esteiksi tuota samaa kateellista ihmisluontoa vastaan?70 Sellaista ohjausta, joka sallii kaiken hallita itse itseään, sietää pelätä ja varoa. Kun kone ei toimi tai kello ei käy oikein, säädän ja korjaan sitä niin hyvin kuin osaan. Pääsen niin pitkälle, että voin olla kohtalaisen tyytyväinen tulokseen. Mutta jos jätän kaikki viisaat varotoimet tekemättä ja annan kojeen säntäillä oman tahtonsa mukaan, se voi näyttää tai pikemminkin väistämättä näyttää iltahetkeä keskellä kirkasta päivää, mitä virhettä ei ensiksi mainitussa tapauksessa olisi päässyt tapahtumaan. Samalla tavalla pidän esivallan toimia välttämättöminä talouskoneiston hoidossa. Vaikka se ei toimisi juuri niin oikein kuin toivottaisiin, koneistoa ei kuitenkaan pidä jättää toimimaan oman mielensä mukaisesti miten virheellisesti tahansa. Itse itseään ohjatessaan se voi tai sen oikeastaan on pakko joutua vähitellen sellaiseen epäjärjestykseen ja epäkuntoon, että se on purettava ja korjattava, enkä toivoisi kirjoittajan enkä itsenikään olevan silloin pelissä mukana. Valtiovallan kaikkien toimien yleisen taloudellisen toiminnan avustamiseksi ja tukemiseksi on perustuttava kunkin asian luonteeseen, ja tämän takia kaikki tätä koskevat valtiolliset säädökset ovat hyödyllisiä siinä määrin kuin ne ovat asian luonnollisen laadun mukaisia. Kaikkia sellaisia säädöksiä sanon hyviksi, ja kaikkia asian luonnollisen laadun ja koko järjestelmän vaatiman järjestyksen vastaisia säädöksiä vahingollisiksi. Nämä on maassamme kumottava mitä pikemmin sen parempi, ja ensiksi mainittuja on vahvistettava ja kannatettava. Arvelen, ettei kirjoittaja ymmärrä oikein vapauden luonnetta taloudenpidon ja kaupan asioissa, koska hänen esittämistään neljästä periaatteesta kaksi ensimmäistä ja viimeinen kumoutuvat täydellisesti edellä olevan esitykseni 12. pykälän6 perusteella. Tämän johdosta väitän, että 1) Euroopassa on olemassa yksi periaate, jonka mukaan työntekijöitä voidaan jakaa, 2) voidaan selvästi todeta ja todistaa, mikä elinkeino tuottaa valtakunnalle suurimman kansallisen voiton ja 3) mitkään yksittäiset tapahtumat eivät voi muuttaa tätä järjestystä eivätkä muuttaa kansakunnalle vahingollisiksi säädöksiä, jotka perustuvat tuohon 12. pykälässä esitettyyn totuuteen. Ja kirjoittajan kolmannesta periaatteesta, jossa oletetaan hallitsemaan asetettuja pahantahtoisiksi, voitaneen todeta, ettei tätä vikaa varmaankaan voida korjata elinkeinoja vapauttamalla, mitä sellaisella vapaudella ymmärrettäneenkään, eikä myöskään pakottamalla, vaan pitämällä yllä ja soveltamalla siviililainsäädäntöä täydessä voimassaan myös valtion virkamiesten osalta.71
Lisäksi kirjoittaja olettaa todisteita esittämättä, että jos jokainen kansalainen saa nauttia elinkeinovapaudesta, miten tämä sana ymmärrettäneenkin, jokainen heistä voittaa, koska vapaus antaa jokaiselle mahdollisuuden ansaita elantonsa parhaansa mukaan. Tämä ei liene niinkään varmaa, ellei kirjoittaja sitten sisällytä vapauskäsitteeseensä rikoskaaren kumoamista. Mutta tarkoittakoonpa hän tässä mitä tahansa, mahtaakohan valtio aina voittaa, silloin kun kansalaiset voittavat? Valtio voittaa, jos kansalaisten edut ovat samat tai samansuuntaiset kuin valtion, sillä valtionhan pitäisi nyt olla suunnattoman rikas, jos asiat olisivat toisin. Kirjoittaja pitää kuitenkin kiistattomana ja annettuna, että valtakunta voittaa, kun yksityiset voittavat. Tästä seuraa, että kirjoittajan täytyy pitää itsestään selvänä myös sitä, että yksityisten tahojen ja valtakunnan edut ovat yhdensuuntaiset ja yhteneväiset, kun valtakunnan asukkaat saavat elinkeinotoiminnassaan nauttia kirjoittajan tarkoittamaa vapautta. Tämä asia kuitenkin kaipaa todistamista, sillä muuten kirjoittaja voi olla varma siitä, ettei kukaan harkitseva lukija usko häntä vain hänen sanojensa perusteella, ja niiden todistamiseen sekä vapauden kuvaukseen perustuu kirjoituksen koko arvo; tosin arvoa tälle kirjoitelmalle ei antane kukaan muu kuin kirjoittaja itse.
Kirjoitelman 5. pykälässä kirjoittaja väittää, että jokainen yksityinen henkilö etsii itsestään sen aseman ja sen elinkeinon, jossa hän eniten kasvattaa kansallista voittoa, elleivät säädökset häntä siitä estä. Jos joku muu torjuu tämän väitteen, molemmat ovat samassa asemassa, niin kauan kuin kumpikaan ei ole esittänyt todisteita kantansa puolesta. Siihen saakka kumpaakaan ei voida uskoa, vaikka jokainen varmastikin pikemminkin toivoo kuin todella uskoo, että kirjoittajan väite olisi totta.
Kirjoittajan 19. pykälä sisältää yhtä suuren paljastuksen kuin edellä mainitutkin, nimittäin että yksi kansallisen voiton peruspilareista on, että pienin määrä ihmisiä tuottaa tavaraa, jonka arvo on mahdollisimman suuri. Jos sanon, että tämä kirjoittajan peruspilari saa liian korkean arvosanan, jos sanotaan, että kansallisen voiton perustana se vastaa oljenkortta, kirjoittaja älköön pahastuko. Kirjoittaja ottaa tässä järjestelmänsä suurinta hyötyä tuottavaksi perusteeksi turmiollisimman ja valtiolle vaarallisimman väittämän, jonka kelvottomuuden kaikessa alastomuudessaan valistuneet kirjoittajat ovat osoittaneet, ja näin kirjoittajasta on tullut todiste siitä, millaisen kohtalon voi hankkia72 itselleen silloin, kun hyviä kirjoittajia lukematta tekee itsestään kirjoittajan. Miten rikas maa Espanjan nyt pitäisikään olla ja miten kaukana jäljessä siitä pitäisi Englannin ja Ranskan olla, jos tässä väittämässä olisi hitunenkaan perää.
Lukija löytää kirjoittajan teoksesta Kansallinen voitto monia tämäntapaisia omaperäisiä taloudellisen toiminnan periaatteita, jotka eivät mielestäni ansaitse kumoamista, ja kadun jo sitäkin, että olen käyttänyt nämä muutamat rivit mainitsemieni kohtien käsittelemiseen.
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Edvard Fredric Runebergin kirjoitus Anmärkningar wid den nyligen utkomne afhandlingen, kallad Nationella Winsten. Kirjoitus julkaistiin Wattu-prof wid Källan til rikets wanmagt -kirjoituksen yhteydessä s. [67]–72. Ks. Vesinäytteiden tietoja.
Huomautuksia: Kirjoitus on vastine Anders Chydeniuksen Kansallinen voitto (Den nationella vinsten) -kirjoitukselle. Chydenius puolestaan vastasi tähän Seikkaperäinen vastaus -teoksen pykäliin 67–95 sisältyvällä Huomautuksia Valtakunnan heikkouden lähteestä otetuista vesinäytteistä -kirjoituksella.
Kuvalähde: Turun yliopiston kirjasto
[67]
Anmärkningar wid Den nyligen utkomne Afhandlingen, kallad Nationella Winsten.[68]
Under det jag stod i begrep at sluta denne Afhandling, förekom mig en annan, nyligen af Trycket utkommen, kallad Nationella Winsten, som synes wilja förfäkta en almän Laglöshet i alla wåra Näringar och rörelser, och följakteligen en owilkorlig frihet för Utländningen at deltaga deruti efter egit behag och godtycko. Detta kan wäl intet falla i smaken på många Swenska Medborgare; men så lärer man icke få förhasta sig härutinnan, då man wil döma om beskaffenteten af Auctors Sats, hwad friheten i Näringarne för egne Medborgare angår. Auctor har wäl likasåsom med Schiffer7 upgifwit sin mening för det Almänna, men har behagat behålla claven8 för sig sielf; Han recommenderar wäl frihet, men säger intet hwad han menar med det ordet Frihet; Det är således swårt at härutinnan wara honom med eller emot. Jag wil låna Definition af Herr Montesquieu: Med frihet i Näringarne förstår jag en förmögenhet, at kunna göra alt hwad jag bör wilja företaga mig i Handels- och Närings-ämnen (Se Montesquieu Tom. 2. pag. 2. & 240. Not.).9 En owilkorlig frihet lä69rer wäl i detta såsom i all annor mål icke wara nyttig; En Christen är fri, men kan han wara sådan utan Lag, eller får han tro, göra och skrifwa hwad han wil. Jag hafwer magt til alt, men det är icke alt nyttigt,10 säger Paulus; Han war wäl fri, men hade icke rättighet at företaga sig sådant som icke war nyttigt; Hela Naturen är fri, men allenast så wida han icke går emot sina Lagar, hwarföre ock, då sådant händer, så säger man at Naturen har stått i twång; I fria Stater äro Medborgarne frie, men endast så wida de göra hwad Lagen tillåter dem at wilja, och så widare.
Auctor anförer också pag. 12, 13, 14 & 15 fyra så kallade grundsatser,11 hwarpå han stödjer hela sin system. Jag beklagar det Auctor häruti så mycket misstagit sig, at det första, andra och fierde skälet blir til hans största möjeliga fördel uttydt, när man wil tro at de blifwit anförde af förhastande eller otilräckelig insigt. Dessa grundmeningar wilja i hela sin widd icke annat säja, än så wida wi icke känna Handelens och Hushåldningens natur, eller huru han wil hafwa Näringarna styrde, så är bäst at lämna naturen sielf all styrelse öfwer wårt Hushåldswärk, för at icke med wåra underliga författningar förwilla honom och skada Riket. Monne Naturen, lämnad sig sielf, fulbordar all ting i högsta fulkomlighet, til största gagnet för mennisko-släget? I ämnen, deruti menniskan icke är aldeles försäkrad om, at göra det som är bäst, skal hon derföre göra deri alsintet? Är det menniskan tilständigt, at göra sig sielf til machin, mera än den Alwise Skaparen ämnat? Månne hon icke, enligt den henne förundte förmögenheten at tänka, är skyldig at göra Lagar, som i Hushåldsmål kunna befrämja hennes timmeliga, utan hinder för dess ewiga wälfärd, hwarpå likwäl menniskans wanartiga natur arbetar? Moses den Högsta Lagstiftarens Tolk för sin Herda-Societet geck så långt i sin Hushåldslag, at han förböd Folket, at binda til munnen på Oxen som drog Trösk-machinen;12 En Lag, som förbehölt sielfwa det oskäliga Kreaturet en rätt, som menniskans afwoga natur torde eljest hafwa welat neka det. Huru högt måtte då icke menniskors Lagstiftare wara förbundne at föreskrifwa Hushåldslagar, såsom barrierer, i anseende til menniskors rättigheter inbördes, emot samma afwundsiuka natur?70 Wärkan af all sådan styrelse, som tillåter all ting at styra sig sielf, förtjenar fruktan och farhåga. En Machin, et Urwärk wil icke gå rätt, jag jämkar och rättar det på bästa wiset som jag förstår; Jag hinner så långt at det gör mig någorlunda nöje; Men om jag lämnar all klok och warsam åtgärd, och låter det skjena aldeles som det sielf wil, så kan, eller rättare, bör det ju komma så långt, at det mitt på ljusa dagen wisar aftontiman, hwartil det likwäl i förra händelsen icke fått fara wilse; På lika sätt anser jag nödwändigheten af Politiens åtgärd wid Hushålds-machinen; Går han icke så snörrätt som man gärna önskade, så bör han derföre icke få gå så orätt som han wil; Han kan eller bör ju, af sig sielf styrd, komma i en sådan oordning och så stort olag, at han måste tagas sönder och lagas, och wil jag önska hwarken Auctor eller mig, at då wara med i spelet. All Politiens åtgärd, til almänna Hushåldningens hjelp och understöd, bör wara grundad uppå hwarje saks natur, hwarföre ock alla Politiska författningar derwid, äro i samma mon nyttige, som de äro naturliga; Alla slika författningar kallar jag goda, och alla de, som äro stridande emot naturen af saken och den ordning som hela systemen fordrar, kallar jag skadelige; Dessa böra ju förr desto häldre hos oss uphäfwas, och de förre stärkas och understödjas. At Auctor icke torde rätteligen känna naturen af friheten i Hushålds- och Handels-mål, dömer jag med skäl af hans anförde 4 grundsatser, hwaraf de 2 första och den sista, faller helt och hållit öfwer ända, igenom min här framföre upgifne 12:te punct:13 I anledning hwaraf jag påstår, at 1:o det gifs i Europa en principe at följa wid fördelningen af arbetare; 2:o At man kan positivt säja och bewisa hwilkendera Näringen i et Rike ger det största Nationella winsten; Och 3:o at inga särskildta händelser böra kunna förändra den systemen, eller göra de författningar til skadelige för Nationen, som uppå den i 12 puncten anförde sanningen äro grundade; Och hwad Auctors 3:dje grundsats angår, som föregifwer en ond wilja hos dem som skola styra; Så står detta felet hwarken igenom frihet, ehuru den må tagas, ej eller igenom twång i Näringarna, at botas, utan igenom Civile Lagens bibehållande til sin fulla kraft och wärkan i tillämpning på Statens Ämbetsmän.71
Auctor antager widare utan bewis, at om hwar Medborgare får njuta frihet i Näringarne, ehwad med detta ord må förstås, så skal hwar och en af dem winna, emedan friheten lämnar hwar och en utrymme at sörja för sig det bästa han gitter; Detta är wäl icke så afgjordt, om icke Auctor eljest uti sin frihets idée innesluter uphäfwandet af Missgärnings-Balken; Men han må mena härwid hwad han wil; När Medborgarne winna, monne Staten då altid winner? Staten winner om Medborgarnes Interessen träffa in eller komma öfwerens med Statens, ty i annor händelse borde wår Stat nu wara mägta rik; Men Auctor tar owilkorligen för gifwit, at Riket winner, när de enskildte winna; Hwaraf följer at Auctor måste ock taga för gifwit, at privatorum och Rikets interessen måste komma öfwerens och coincidera14 med hwarandra, när i Näringarne Rikets Inwånare få njuta sådan frihet, som Auctor menar; men detta fordrar bewis, ty eljest må Auctor wara försäkrad om, at ingen warsam Läsare tror honom på dessa hans ord, och på detta bewiset, jemte beskrifningen på Frihet, beror hela afhandlingens wärde, det ingen lärer kunna gifwa samma Skrift, annan än Auctor sielf.
I 5 §. påstår Auctor, at hwar enskildt söker sielfmant up det stället och den näring, der han bäst ökar den Nationella Winsten, om författningarne eljest icke hindra honom; Om någon annan säger nej härtil, så äro båda likspelte, så länge ingendera har anfört bewis; Imedlertid kunna ingendera blifwa trodde, ehuru hwar Man måste mera önska än hoppas, at Auctors sats wore sann.
Auctors 19 §. innehåller en lika så stor decouvert,15 som de förr anförde, neml. det en Grundpelare til Nationell winst består deruti, at minsta antalet menniskor frambringa waror för det mästa wärdet, som möjeligit är; Om jag säger at denna Auctors Grundpelaren får för hög Caracter,16 om han skulle kallas en Halmpipa, tjenlig til underbäddning17 för Nationell Winst, så får Auctor intet taga det illa up; Den fördärfweligaste och för en Stat wådeligaste Sats, hwars swaghet är til all sin nakenhet blottad af uplyste Auctorer, tager Auctor här an för den gagneligaste i sin systeme, til bewis af hwad öde en Man kan å72draga sig, som, utan at hafwa läst goda Auctorer, gör sig sielf til Auctor; Huru rikt Land borde nu icke Spanien wara, och huru långt borde icke Ängland och Frankrike stå efter den förra, om denne sats innefattade minsta sanning.
Hwarjehanda sådana egna Hushålds-principier skal Läsaren finna i Auctors Nationella Winst, de der efter min tanke icke förtjena wederläggning, och jag ångrar mig redan at hafwa kostat dessa få rader uppå de anförde.
[67]
Huomautuksia äskettäin otsikolla Kansallinen voitto ilmestyneen kirjoituksen johdosta.18[68]
Juuri aikoessani päättää tämän kirjoitukseni käsiini tuli toinen äskettäin painettuna julkaistu kirjoitus, jolle on annettu nimi Kansallinen voitto ja jossa näköjään pyritään ajamaan yleistä laittomuutta kaikkiin elinkeinoihimme ja liiketoimiimme, ja sen seurauksena ulkomaalaisille rajoittamatonta vapautta osallistua niihin oman mielensä mukaan. Tämä ei varmaankaan miellytä monia Ruotsin kansalaisia; mutta niinpä ei asiassa saanekaan hätiköidä, kun halutaan arvioida maan omien kansalaisten elinkeinovapautta koskevaa kirjoittajan perusväitettä. Kirjoittaja on toki ilmoittanut käsityksensä yleisölle ikään kuin salakirjoituksella, mutta suvainnut pitää salakirjoituksen avaimen itsellään. Hän toki suosittelee vapautta, mutta ei ilmoita, mitä hän tarkoittaa sanalla vapaus. Niinpä on vaikeata olla hänen kanssaan samaa tai eri mieltä tästä asiasta. Lainaan määritelmän herra Montesquieultä: Elinkeinovapaudella tarkoitan mahdollisuutta voida tehdä kaikki, mihin minun on haluttava ryhtyä kaupan ja elinkeinojen alueella (ks. Montesquieu, 2. osa, sivut 2 ja 240, alaviite).19 Rajoittamaton vapaus ei liene69 hyödyksi tässä asiassa kuten ei missään muissakaan. Kristitty on vapaa, mutta voiko hän olla vapaa ilman lakia eli saako hän uskoa, tehdä ja kirjoittaa mitä haluaa. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi,20 sanoo Paavali. Hän oli toki vapaa, mutta hänellä ei ollut oikeutta tehdä sellaista, mikä ei ollut hyödyllistä. Koko luonto on vapaa, mutta vain sikäli kuin se ei toimi omien lakiensa vastaisesti, ja tämän takia sanotaankin, kun sellaista tapahtuu, että luonto on ollut pakon edessä. Vapaissa valtioissa kansalaiset ovat vapaita, mutta vain sikäli kuin he tekevät sellaista, mitä laki sallii heidän tahtoa, ja niin edelleen.
Kirjoittaja esittää sivuilla 12–15 myös neljä niin sanottua perusperiaatetta,21 joiden varaan hän rakentaa koko järjestelmänsä. Valitan, että kirjoittaja on tässä erehtynyt niin pahasti, että ensimmäistä, toista ja neljättä perustetta arvioidaan hänen kannaltaan mahdollisimman suotuisasti, kun halutaan uskoa, että ne on esitetty kiireessä tai riittämättömin tiedoin. Nämä peruslauseet eivät koko laveudessaan sano muuta kuin sen, että ellemme tunne kaupan ja talouden luontoa eli sitä, miten luonto haluaa elinkeinoja ohjattavan, on parasta jättää luonnolle itselleen taloustoimiemme koko ohjailu, jotta emme kummallisilla säädöksillämme johtaisi luontoa harhaan ja vahingoittaisi valtakuntaa. Mahtaisiko luonto itsekseen toimivaksi jätettynä kehittää kaiken korkeimpaan täydellisyyteensä ihmissuvun suurimmaksi hyödyksi? Eikö ihmisen pitäisi tehdä kerrassaan mitään asioissa, joiden osalta hän ei ole täysin varma siitä, että toimii parhaalla tavalla? Onko ihmisen arvoista, että hän tekee itsestään koneen suuremmassa määrin kuin kaikkivaltias Luoja on tarkoittanut? Eikö hän ole velvollinen hänelle suodun ajattelukyvyn avulla laatimaan lakeja, jotka voivat edistää talousasioissa hänen ajallista hyvinvointiaan vaarantamatta hänen iankaikkista hyvinvointiaan, jonka saavuttamiseksi ihmisen pahuuteen altis luonto kuitenkin työskentelee? Mooses, Ylimmän Lainsäätäjän tulkki paimentolaisyhteisössään, meni niin pitkälle taloutta koskevassa laissaan, että hän kielsi kansaa sitomasta kiinni puimalaitetta vetävän härän suuta.22 Tämä laki varasi jopa järjettömälle luontokappaleelle oikeuden, jonka ihmisen kaunainen luonto olisi varmaan muuten halunnut siltä evätä. Miten suuressa määrin ihmisten lainsäätäjien velvollisuutena siis pitäisikään olla taloutta säätelevien lakien laatiminen ihmisten keskinäiset oikeussuhteet huomioon ottaen rajoittaviksi esteiksi tuota samaa kateellista ihmisluontoa vastaan?70 Sellaista ohjausta, joka sallii kaiken hallita itse itseään, sietää pelätä ja varoa. Kun kone ei toimi tai kello ei käy oikein, säädän ja korjaan sitä niin hyvin kuin osaan. Pääsen niin pitkälle, että voin olla kohtalaisen tyytyväinen tulokseen. Mutta jos jätän kaikki viisaat varotoimet tekemättä ja annan kojeen säntäillä oman tahtonsa mukaan, se voi näyttää tai pikemminkin väistämättä näyttää iltahetkeä keskellä kirkasta päivää, mitä virhettä ei ensiksi mainitussa tapauksessa olisi päässyt tapahtumaan. Samalla tavalla pidän esivallan toimia välttämättöminä talouskoneiston hoidossa. Vaikka se ei toimisi juuri niin oikein kuin toivottaisiin, koneistoa ei kuitenkaan pidä jättää toimimaan oman mielensä mukaisesti miten virheellisesti tahansa. Itse itseään ohjatessaan se voi tai sen oikeastaan on pakko joutua vähitellen sellaiseen epäjärjestykseen ja epäkuntoon, että se on purettava ja korjattava, enkä toivoisi kirjoittajan enkä itsenikään olevan silloin pelissä mukana. Valtiovallan kaikkien toimien yleisen taloudellisen toiminnan avustamiseksi ja tukemiseksi on perustuttava kunkin asian luonteeseen, ja tämän takia kaikki tätä koskevat valtiolliset säädökset ovat hyödyllisiä siinä määrin kuin ne ovat asian luonnollisen laadun mukaisia. Kaikkia sellaisia säädöksiä sanon hyviksi, ja kaikkia asian luonnollisen laadun ja koko järjestelmän vaatiman järjestyksen vastaisia säädöksiä vahingollisiksi. Nämä on maassamme kumottava mitä pikemmin sen parempi, ja ensiksi mainittuja on vahvistettava ja kannatettava. Arvelen, ettei kirjoittaja ymmärrä oikein vapauden luonnetta taloudenpidon ja kaupan asioissa, koska hänen esittämistään neljästä periaatteesta kaksi ensimmäistä ja viimeinen kumoutuvat täydellisesti edellä olevan esitykseni 12. pykälän23 perusteella. Tämän johdosta väitän, että 1) Euroopassa on olemassa yksi periaate, jonka mukaan työntekijöitä voidaan jakaa, 2) voidaan selvästi todeta ja todistaa, mikä elinkeino tuottaa valtakunnalle suurimman kansallisen voiton ja 3) mitkään yksittäiset tapahtumat eivät voi muuttaa tätä järjestystä eivätkä muuttaa kansakunnalle vahingollisiksi säädöksiä, jotka perustuvat tuohon 12. pykälässä esitettyyn totuuteen. Ja kirjoittajan kolmannesta periaatteesta, jossa oletetaan hallitsemaan asetettuja pahantahtoisiksi, voitaneen todeta, ettei tätä vikaa varmaankaan voida korjata elinkeinoja vapauttamalla, mitä sellaisella vapaudella ymmärrettäneenkään, eikä myöskään pakottamalla, vaan pitämällä yllä ja soveltamalla siviililainsäädäntöä täydessä voimassaan myös valtion virkamiesten osalta.71
Lisäksi kirjoittaja olettaa todisteita esittämättä, että jos jokainen kansalainen saa nauttia elinkeinovapaudesta, miten tämä sana ymmärrettäneenkin, jokainen heistä voittaa, koska vapaus antaa jokaiselle mahdollisuuden ansaita elantonsa parhaansa mukaan. Tämä ei liene niinkään varmaa, ellei kirjoittaja sitten sisällytä vapauskäsitteeseensä rikoskaaren kumoamista. Mutta tarkoittakoonpa hän tässä mitä tahansa, mahtaakohan valtio aina voittaa, silloin kun kansalaiset voittavat? Valtio voittaa, jos kansalaisten edut ovat samat tai samansuuntaiset kuin valtion, sillä valtionhan pitäisi nyt olla suunnattoman rikas, jos asiat olisivat toisin. Kirjoittaja pitää kuitenkin kiistattomana ja annettuna, että valtakunta voittaa, kun yksityiset voittavat. Tästä seuraa, että kirjoittajan täytyy pitää itsestään selvänä myös sitä, että yksityisten tahojen ja valtakunnan edut ovat yhdensuuntaiset ja yhteneväiset, kun valtakunnan asukkaat saavat elinkeinotoiminnassaan nauttia kirjoittajan tarkoittamaa vapautta. Tämä asia kuitenkin kaipaa todistamista, sillä muuten kirjoittaja voi olla varma siitä, ettei kukaan harkitseva lukija usko häntä vain hänen sanojensa perusteella, ja niiden todistamiseen sekä vapauden kuvaukseen perustuu kirjoituksen koko arvo; tosin arvoa tälle kirjoitelmalle ei antane kukaan muu kuin kirjoittaja itse.
Kirjoitelman 5. pykälässä kirjoittaja väittää, että jokainen yksityinen henkilö etsii itsestään sen aseman ja sen elinkeinon, jossa hän eniten kasvattaa kansallista voittoa, elleivät säädökset häntä siitä estä. Jos joku muu torjuu tämän väitteen, molemmat ovat samassa asemassa, niin kauan kuin kumpikaan ei ole esittänyt todisteita kantansa puolesta. Siihen saakka kumpaakaan ei voida uskoa, vaikka jokainen varmastikin pikemminkin toivoo kuin todella uskoo, että kirjoittajan väite olisi totta.
Kirjoittajan 19. pykälä sisältää yhtä suuren paljastuksen kuin edellä mainitutkin, nimittäin että yksi kansallisen voiton peruspilareista on, että pienin määrä ihmisiä tuottaa tavaraa, jonka arvo on mahdollisimman suuri. Jos sanon, että tämä kirjoittajan peruspilari saa liian korkean arvosanan, jos sanotaan, että kansallisen voiton perustana se vastaa oljenkortta, kirjoittaja älköön pahastuko. Kirjoittaja ottaa tässä järjestelmänsä suurinta hyötyä tuottavaksi perusteeksi turmiollisimman ja valtiolle vaarallisimman väittämän, jonka kelvottomuuden kaikessa alastomuudessaan valistuneet kirjoittajat ovat osoittaneet, ja näin kirjoittajasta on tullut todiste siitä, millaisen kohtalon voi hankkia72 itselleen silloin, kun hyviä kirjoittajia lukematta tekee itsestään kirjoittajan. Miten rikas maa Espanjan nyt pitäisikään olla ja miten kaukana jäljessä siitä pitäisi Englannin ja Ranskan olla, jos tässä väittämässä olisi hitunenkaan perää.
Lukija löytää kirjoittajan teoksesta Kansallinen voitto monia tämäntapaisia omaperäisiä taloudellisen toiminnan periaatteita, jotka eivät mielestäni ansaitse kumoamista, ja kadun jo sitäkin, että olen käyttänyt nämä muutamat rivit mainitsemieni kohtien käsittelemiseen.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[67]
Anmärkningar wid Den nyligen utkomne Afhandlingen, kallad Nationella Winsten.[68]
Under det jag stod i begrep at sluta denne Afhandling, förekom mig en annan, nyligen af Trycket utkommen, kallad Nationella Winsten, som synes wilja förfäkta en almän Laglöshet i alla wåra Näringar och rörelser, och följakteligen en owilkorlig frihet för Utländningen at deltaga deruti efter egit behag och godtycko. Detta kan wäl intet falla i smaken på många Swenska Medborgare; men så lärer man icke få förhasta sig härutinnan, då man wil döma om beskaffenteten af Auctors Sats, hwad friheten i Näringarne för egne Medborgare angår. Auctor har wäl likasåsom med Schiffer24 upgifwit sin mening för det Almänna, men har behagat behålla claven25 för sig sielf; Han recommenderar wäl frihet, men säger intet hwad han menar med det ordet Frihet; Det är således swårt at härutinnan wara honom med eller emot. Jag wil låna Definition af Herr Montesquieu: Med frihet i Näringarne förstår jag en förmögenhet, at kunna göra alt hwad jag bör wilja företaga mig i Handels- och Närings-ämnen (Se Montesquieu Tom. 2. pag. 2. & 240. Not.).26 En owilkorlig frihet lä69rer wäl i detta såsom i all annor mål icke wara nyttig; En Christen är fri, men kan han wara sådan utan Lag, eller får han tro, göra och skrifwa hwad han wil. Jag hafwer magt til alt, men det är icke alt nyttigt,27 säger Paulus; Han war wäl fri, men hade icke rättighet at företaga sig sådant som icke war nyttigt; Hela Naturen är fri, men allenast så wida han icke går emot sina Lagar, hwarföre ock, då sådant händer, så säger man at Naturen har stått i twång; I fria Stater äro Medborgarne frie, men endast så wida de göra hwad Lagen tillåter dem at wilja, och så widare.
Auctor anförer också pag. 12, 13, 14 & 15 fyra så kallade grundsatser,28 hwarpå han stödjer hela sin system. Jag beklagar det Auctor häruti så mycket misstagit sig, at det första, andra och fierde skälet blir til hans största möjeliga fördel uttydt, när man wil tro at de blifwit anförde af förhastande eller otilräckelig insigt. Dessa grundmeningar wilja i hela sin widd icke annat säja, än så wida wi icke känna Handelens och Hushåldningens natur, eller huru han wil hafwa Näringarna styrde, så är bäst at lämna naturen sielf all styrelse öfwer wårt Hushåldswärk, för at icke med wåra underliga författningar förwilla honom och skada Riket. Monne Naturen, lämnad sig sielf, fulbordar all ting i högsta fulkomlighet, til största gagnet för mennisko-släget? I ämnen, deruti menniskan icke är aldeles försäkrad om, at göra det som är bäst, skal hon derföre göra deri alsintet? Är det menniskan tilständigt, at göra sig sielf til machin, mera än den Alwise Skaparen ämnat? Månne hon icke, enligt den henne förundte förmögenheten at tänka, är skyldig at göra Lagar, som i Hushåldsmål kunna befrämja hennes timmeliga, utan hinder för dess ewiga wälfärd, hwarpå likwäl menniskans wanartiga natur arbetar? Moses den Högsta Lagstiftarens Tolk för sin Herda-Societet geck så långt i sin Hushåldslag, at han förböd Folket, at binda til munnen på Oxen som drog Trösk-machinen;29 En Lag, som förbehölt sielfwa det oskäliga Kreaturet en rätt, som menniskans afwoga natur torde eljest hafwa welat neka det. Huru högt måtte då icke menniskors Lagstiftare wara förbundne at föreskrifwa Hushåldslagar, såsom barrierer, i anseende til menniskors rättigheter inbördes, emot samma afwundsiuka natur?70 Wärkan af all sådan styrelse, som tillåter all ting at styra sig sielf, förtjenar fruktan och farhåga. En Machin, et Urwärk wil icke gå rätt, jag jämkar och rättar det på bästa wiset som jag förstår; Jag hinner så långt at det gör mig någorlunda nöje; Men om jag lämnar all klok och warsam åtgärd, och låter det skjena aldeles som det sielf wil, så kan, eller rättare, bör det ju komma så långt, at det mitt på ljusa dagen wisar aftontiman, hwartil det likwäl i förra händelsen icke fått fara wilse; På lika sätt anser jag nödwändigheten af Politiens åtgärd wid Hushålds-machinen; Går han icke så snörrätt som man gärna önskade, så bör han derföre icke få gå så orätt som han wil; Han kan eller bör ju, af sig sielf styrd, komma i en sådan oordning och så stort olag, at han måste tagas sönder och lagas, och wil jag önska hwarken Auctor eller mig, at då wara med i spelet. All Politiens åtgärd, til almänna Hushåldningens hjelp och understöd, bör wara grundad uppå hwarje saks natur, hwarföre ock alla Politiska författningar derwid, äro i samma mon nyttige, som de äro naturliga; Alla slika författningar kallar jag goda, och alla de, som äro stridande emot naturen af saken och den ordning som hela systemen fordrar, kallar jag skadelige; Dessa böra ju förr desto häldre hos oss uphäfwas, och de förre stärkas och understödjas. At Auctor icke torde rätteligen känna naturen af friheten i Hushålds- och Handels-mål, dömer jag med skäl af hans anförde 4 grundsatser, hwaraf de 2 första och den sista, faller helt och hållit öfwer ända, igenom min här framföre upgifne 12:te punct:30 I anledning hwaraf jag påstår, at 1:o det gifs i Europa en principe at följa wid fördelningen af arbetare; 2:o At man kan positivt säja och bewisa hwilkendera Näringen i et Rike ger det största Nationella winsten; Och 3:o at inga särskildta händelser böra kunna förändra den systemen, eller göra de författningar til skadelige för Nationen, som uppå den i 12 puncten anförde sanningen äro grundade; Och hwad Auctors 3:dje grundsats angår, som föregifwer en ond wilja hos dem som skola styra; Så står detta felet hwarken igenom frihet, ehuru den må tagas, ej eller igenom twång i Näringarna, at botas, utan igenom Civile Lagens bibehållande til sin fulla kraft och wärkan i tillämpning på Statens Ämbetsmän.71
Auctor antager widare utan bewis, at om hwar Medborgare får njuta frihet i Näringarne, ehwad med detta ord må förstås, så skal hwar och en af dem winna, emedan friheten lämnar hwar och en utrymme at sörja för sig det bästa han gitter; Detta är wäl icke så afgjordt, om icke Auctor eljest uti sin frihets idée innesluter uphäfwandet af Missgärnings-Balken; Men han må mena härwid hwad han wil; När Medborgarne winna, monne Staten då altid winner? Staten winner om Medborgarnes Interessen träffa in eller komma öfwerens med Statens, ty i annor händelse borde wår Stat nu wara mägta rik; Men Auctor tar owilkorligen för gifwit, at Riket winner, när de enskildte winna; Hwaraf följer at Auctor måste ock taga för gifwit, at privatorum och Rikets interessen måste komma öfwerens och coincidera31 med hwarandra, när i Näringarne Rikets Inwånare få njuta sådan frihet, som Auctor menar; men detta fordrar bewis, ty eljest må Auctor wara försäkrad om, at ingen warsam Läsare tror honom på dessa hans ord, och på detta bewiset, jemte beskrifningen på Frihet, beror hela afhandlingens wärde, det ingen lärer kunna gifwa samma Skrift, annan än Auctor sielf.
I 5 §. påstår Auctor, at hwar enskildt söker sielfmant up det stället och den näring, der han bäst ökar den Nationella Winsten, om författningarne eljest icke hindra honom; Om någon annan säger nej härtil, så äro båda likspelte, så länge ingendera har anfört bewis; Imedlertid kunna ingendera blifwa trodde, ehuru hwar Man måste mera önska än hoppas, at Auctors sats wore sann.
Auctors 19 §. innehåller en lika så stor decouvert,32 som de förr anförde, neml. det en Grundpelare til Nationell winst består deruti, at minsta antalet menniskor frambringa waror för det mästa wärdet, som möjeligit är; Om jag säger at denna Auctors Grundpelaren får för hög Caracter,33 om han skulle kallas en Halmpipa, tjenlig til underbäddning34 för Nationell Winst, så får Auctor intet taga det illa up; Den fördärfweligaste och för en Stat wådeligaste Sats, hwars swaghet är til all sin nakenhet blottad af uplyste Auctorer, tager Auctor här an för den gagneligaste i sin systeme, til bewis af hwad öde en Man kan å72draga sig, som, utan at hafwa läst goda Auctorer, gör sig sielf til Auctor; Huru rikt Land borde nu icke Spanien wara, och huru långt borde icke Ängland och Frankrike stå efter den förra, om denne sats innefattade minsta sanning.
Hwarjehanda sådana egna Hushålds-principier skal Läsaren finna i Auctors Nationella Winst, de der efter min tanke icke förtjena wederläggning, och jag ångrar mig redan at hafwa kostat dessa få rader uppå de anförde.
[67]
Huomautuksia äskettäin otsikolla Kansallinen voitto ilmestyneen kirjoituksen johdosta.35[68]
Juuri aikoessani päättää tämän kirjoitukseni käsiini tuli toinen äskettäin painettuna julkaistu kirjoitus, jolle on annettu nimi Kansallinen voitto ja jossa näköjään pyritään ajamaan yleistä laittomuutta kaikkiin elinkeinoihimme ja liiketoimiimme, ja sen seurauksena ulkomaalaisille rajoittamatonta vapautta osallistua niihin oman mielensä mukaan. Tämä ei varmaankaan miellytä monia Ruotsin kansalaisia; mutta niinpä ei asiassa saanekaan hätiköidä, kun halutaan arvioida maan omien kansalaisten elinkeinovapautta koskevaa kirjoittajan perusväitettä. Kirjoittaja on toki ilmoittanut käsityksensä yleisölle ikään kuin salakirjoituksella, mutta suvainnut pitää salakirjoituksen avaimen itsellään. Hän toki suosittelee vapautta, mutta ei ilmoita, mitä hän tarkoittaa sanalla vapaus. Niinpä on vaikeata olla hänen kanssaan samaa tai eri mieltä tästä asiasta. Lainaan määritelmän herra Montesquieultä: Elinkeinovapaudella tarkoitan mahdollisuutta voida tehdä kaikki, mihin minun on haluttava ryhtyä kaupan ja elinkeinojen alueella (ks. Montesquieu, 2. osa, sivut 2 ja 240, alaviite).36 Rajoittamaton vapaus ei liene69 hyödyksi tässä asiassa kuten ei missään muissakaan. Kristitty on vapaa, mutta voiko hän olla vapaa ilman lakia eli saako hän uskoa, tehdä ja kirjoittaa mitä haluaa. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi,37 sanoo Paavali. Hän oli toki vapaa, mutta hänellä ei ollut oikeutta tehdä sellaista, mikä ei ollut hyödyllistä. Koko luonto on vapaa, mutta vain sikäli kuin se ei toimi omien lakiensa vastaisesti, ja tämän takia sanotaankin, kun sellaista tapahtuu, että luonto on ollut pakon edessä. Vapaissa valtioissa kansalaiset ovat vapaita, mutta vain sikäli kuin he tekevät sellaista, mitä laki sallii heidän tahtoa, ja niin edelleen.
Kirjoittaja esittää sivuilla 12–15 myös neljä niin sanottua perusperiaatetta,38 joiden varaan hän rakentaa koko järjestelmänsä. Valitan, että kirjoittaja on tässä erehtynyt niin pahasti, että ensimmäistä, toista ja neljättä perustetta arvioidaan hänen kannaltaan mahdollisimman suotuisasti, kun halutaan uskoa, että ne on esitetty kiireessä tai riittämättömin tiedoin. Nämä peruslauseet eivät koko laveudessaan sano muuta kuin sen, että ellemme tunne kaupan ja talouden luontoa eli sitä, miten luonto haluaa elinkeinoja ohjattavan, on parasta jättää luonnolle itselleen taloustoimiemme koko ohjailu, jotta emme kummallisilla säädöksillämme johtaisi luontoa harhaan ja vahingoittaisi valtakuntaa. Mahtaisiko luonto itsekseen toimivaksi jätettynä kehittää kaiken korkeimpaan täydellisyyteensä ihmissuvun suurimmaksi hyödyksi? Eikö ihmisen pitäisi tehdä kerrassaan mitään asioissa, joiden osalta hän ei ole täysin varma siitä, että toimii parhaalla tavalla? Onko ihmisen arvoista, että hän tekee itsestään koneen suuremmassa määrin kuin kaikkivaltias Luoja on tarkoittanut? Eikö hän ole velvollinen hänelle suodun ajattelukyvyn avulla laatimaan lakeja, jotka voivat edistää talousasioissa hänen ajallista hyvinvointiaan vaarantamatta hänen iankaikkista hyvinvointiaan, jonka saavuttamiseksi ihmisen pahuuteen altis luonto kuitenkin työskentelee? Mooses, Ylimmän Lainsäätäjän tulkki paimentolaisyhteisössään, meni niin pitkälle taloutta koskevassa laissaan, että hän kielsi kansaa sitomasta kiinni puimalaitetta vetävän härän suuta.39 Tämä laki varasi jopa järjettömälle luontokappaleelle oikeuden, jonka ihmisen kaunainen luonto olisi varmaan muuten halunnut siltä evätä. Miten suuressa määrin ihmisten lainsäätäjien velvollisuutena siis pitäisikään olla taloutta säätelevien lakien laatiminen ihmisten keskinäiset oikeussuhteet huomioon ottaen rajoittaviksi esteiksi tuota samaa kateellista ihmisluontoa vastaan?70 Sellaista ohjausta, joka sallii kaiken hallita itse itseään, sietää pelätä ja varoa. Kun kone ei toimi tai kello ei käy oikein, säädän ja korjaan sitä niin hyvin kuin osaan. Pääsen niin pitkälle, että voin olla kohtalaisen tyytyväinen tulokseen. Mutta jos jätän kaikki viisaat varotoimet tekemättä ja annan kojeen säntäillä oman tahtonsa mukaan, se voi näyttää tai pikemminkin väistämättä näyttää iltahetkeä keskellä kirkasta päivää, mitä virhettä ei ensiksi mainitussa tapauksessa olisi päässyt tapahtumaan. Samalla tavalla pidän esivallan toimia välttämättöminä talouskoneiston hoidossa. Vaikka se ei toimisi juuri niin oikein kuin toivottaisiin, koneistoa ei kuitenkaan pidä jättää toimimaan oman mielensä mukaisesti miten virheellisesti tahansa. Itse itseään ohjatessaan se voi tai sen oikeastaan on pakko joutua vähitellen sellaiseen epäjärjestykseen ja epäkuntoon, että se on purettava ja korjattava, enkä toivoisi kirjoittajan enkä itsenikään olevan silloin pelissä mukana. Valtiovallan kaikkien toimien yleisen taloudellisen toiminnan avustamiseksi ja tukemiseksi on perustuttava kunkin asian luonteeseen, ja tämän takia kaikki tätä koskevat valtiolliset säädökset ovat hyödyllisiä siinä määrin kuin ne ovat asian luonnollisen laadun mukaisia. Kaikkia sellaisia säädöksiä sanon hyviksi, ja kaikkia asian luonnollisen laadun ja koko järjestelmän vaatiman järjestyksen vastaisia säädöksiä vahingollisiksi. Nämä on maassamme kumottava mitä pikemmin sen parempi, ja ensiksi mainittuja on vahvistettava ja kannatettava. Arvelen, ettei kirjoittaja ymmärrä oikein vapauden luonnetta taloudenpidon ja kaupan asioissa, koska hänen esittämistään neljästä periaatteesta kaksi ensimmäistä ja viimeinen kumoutuvat täydellisesti edellä olevan esitykseni 12. pykälän40 perusteella. Tämän johdosta väitän, että 1) Euroopassa on olemassa yksi periaate, jonka mukaan työntekijöitä voidaan jakaa, 2) voidaan selvästi todeta ja todistaa, mikä elinkeino tuottaa valtakunnalle suurimman kansallisen voiton ja 3) mitkään yksittäiset tapahtumat eivät voi muuttaa tätä järjestystä eivätkä muuttaa kansakunnalle vahingollisiksi säädöksiä, jotka perustuvat tuohon 12. pykälässä esitettyyn totuuteen. Ja kirjoittajan kolmannesta periaatteesta, jossa oletetaan hallitsemaan asetettuja pahantahtoisiksi, voitaneen todeta, ettei tätä vikaa varmaankaan voida korjata elinkeinoja vapauttamalla, mitä sellaisella vapaudella ymmärrettäneenkään, eikä myöskään pakottamalla, vaan pitämällä yllä ja soveltamalla siviililainsäädäntöä täydessä voimassaan myös valtion virkamiesten osalta.71
Lisäksi kirjoittaja olettaa todisteita esittämättä, että jos jokainen kansalainen saa nauttia elinkeinovapaudesta, miten tämä sana ymmärrettäneenkin, jokainen heistä voittaa, koska vapaus antaa jokaiselle mahdollisuuden ansaita elantonsa parhaansa mukaan. Tämä ei liene niinkään varmaa, ellei kirjoittaja sitten sisällytä vapauskäsitteeseensä rikoskaaren kumoamista. Mutta tarkoittakoonpa hän tässä mitä tahansa, mahtaakohan valtio aina voittaa, silloin kun kansalaiset voittavat? Valtio voittaa, jos kansalaisten edut ovat samat tai samansuuntaiset kuin valtion, sillä valtionhan pitäisi nyt olla suunnattoman rikas, jos asiat olisivat toisin. Kirjoittaja pitää kuitenkin kiistattomana ja annettuna, että valtakunta voittaa, kun yksityiset voittavat. Tästä seuraa, että kirjoittajan täytyy pitää itsestään selvänä myös sitä, että yksityisten tahojen ja valtakunnan edut ovat yhdensuuntaiset ja yhteneväiset, kun valtakunnan asukkaat saavat elinkeinotoiminnassaan nauttia kirjoittajan tarkoittamaa vapautta. Tämä asia kuitenkin kaipaa todistamista, sillä muuten kirjoittaja voi olla varma siitä, ettei kukaan harkitseva lukija usko häntä vain hänen sanojensa perusteella, ja niiden todistamiseen sekä vapauden kuvaukseen perustuu kirjoituksen koko arvo; tosin arvoa tälle kirjoitelmalle ei antane kukaan muu kuin kirjoittaja itse.
Kirjoitelman 5. pykälässä kirjoittaja väittää, että jokainen yksityinen henkilö etsii itsestään sen aseman ja sen elinkeinon, jossa hän eniten kasvattaa kansallista voittoa, elleivät säädökset häntä siitä estä. Jos joku muu torjuu tämän väitteen, molemmat ovat samassa asemassa, niin kauan kuin kumpikaan ei ole esittänyt todisteita kantansa puolesta. Siihen saakka kumpaakaan ei voida uskoa, vaikka jokainen varmastikin pikemminkin toivoo kuin todella uskoo, että kirjoittajan väite olisi totta.
Kirjoittajan 19. pykälä sisältää yhtä suuren paljastuksen kuin edellä mainitutkin, nimittäin että yksi kansallisen voiton peruspilareista on, että pienin määrä ihmisiä tuottaa tavaraa, jonka arvo on mahdollisimman suuri. Jos sanon, että tämä kirjoittajan peruspilari saa liian korkean arvosanan, jos sanotaan, että kansallisen voiton perustana se vastaa oljenkortta, kirjoittaja älköön pahastuko. Kirjoittaja ottaa tässä järjestelmänsä suurinta hyötyä tuottavaksi perusteeksi turmiollisimman ja valtiolle vaarallisimman väittämän, jonka kelvottomuuden kaikessa alastomuudessaan valistuneet kirjoittajat ovat osoittaneet, ja näin kirjoittajasta on tullut todiste siitä, millaisen kohtalon voi hankkia72 itselleen silloin, kun hyviä kirjoittajia lukematta tekee itsestään kirjoittajan. Miten rikas maa Espanjan nyt pitäisikään olla ja miten kaukana jäljessä siitä pitäisi Englannin ja Ranskan olla, jos tässä väittämässä olisi hitunenkaan perää.
Lukija löytää kirjoittajan teoksesta Kansallinen voitto monia tämäntapaisia omaperäisiä taloudellisen toiminnan periaatteita, jotka eivät mielestäni ansaitse kumoamista, ja kadun jo sitäkin, että olen käyttänyt nämä muutamat rivit mainitsemieni kohtien käsittelemiseen.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti: