Pro Fide et Christianismo -seura perustettiin 1771 vastapainoksi aikakauden neologialle, joka korosti uskonkriittisiä näkemyksiä ja rationalismia. Seuran johdossa oli alusta alkaen merkittäviä kirkonmiehiä ja sen vaikutus oli varsin merkittävä. Seuran tavoitteena oli ennen kaikkea kristillisen kasvatuksen kehittäminen, ja siitä tuli kansanopetuksen uranuurtaja Ruotsissa. Anders Chydenius valittiin seuran jäseneksi 30.11.1796, samalla kertaa kuin hänen sisarenpoikansa Jacob Tengström.
Lyhyessä kiitoskirjeessään Chydenius viittaa niihin ansioihin, joiden perusteella seuran jäsenyys ilmeisesti oli hänelle myönnetty: pitkä pappisura ja sivumääräisesti laaja kirjallinen tuotanto teologian alalta. Uskosta ja kirkon dogmeista luopumisen torjumisessa Chydenius asettaa toivonsa vasta valtaistuimelle nousseeseen kuninkaan Kustaa IV Adolfiin, jonka uskonnollinen vakavamielisyys oli yleisesti tunnettua. Seura toimi pääasiassa lahjoitusvaroin, ja Chydeniuskin liitti kiitoskirjeeseen pienen rahalahjan. Tiedossa ei ole, että Chydenius olisi aktiivisesti osallistunut seuran toimintaan.
MJ ja PH
Kirjallisuus
Ahokas, Minna, ”Pro Fide et Christianismo -seuran papisto ja 1700-luvun ruotsalainen koulu-uudistuskeskustelu”, Kasvatus & Aika 2013/1, s. 19–31.
Leinberg, K. G., ”Samfundet pro Fide et Christianismo och dess finska medlemmar”, Förhandlingar och uppsatser 19 (1905), Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 73, Helsingfors 1906, s. 237–243.
Murray, Robert, Samfundet Pro Fide under 200 år, Stockholm: Verbum 1971.