§. 58.
Intet hafwa nu i Gränse-orterna warit Stappelstäder. Intet uppe i Landet några Köpingar, icke dess mindre hafwa pengarna tagit denna wägen, och nu tyckes det wara för sent, at knyta igen pungen, sedan pengarna äro borta:59 men det är onekeligit, at hade Österbotn drifwit någon Utlänsk Handel, och haft denna tiden mera begrep om Wäxel-Coursen, än som nu kunnat ske, låge der ansenligen mera redbart mynt hemma än nu. Men få hafwa det wetat, ingen tordt1 tala, än mindre skrifwa derom, af fruktan at anses för uprorsstiftare, och således nödgats lämna sina Medborgare; Hwad säger jag? Hela sit Fädernesland at jämmerligen spolieras2. Men skal ändteligen Lurendrägerier följa med en större Handels-rörelse, så måste de wara störste i Hufwudstaden, der största rörelsen är, och det går ock säkrast an. Ty slipper et Utländsk Fartyg en gång ut ifrån Stockholm, så kan det innom några dagars tid wara i Pettersborg, Danzig, Lybeck &c. utan at mera frukta för någon visitation3, men på wåra Gränse-orter går det intet så fort; ty Lurendrägare måste taga många nattläger hos andra, som se hans waror. Är en enda, som röjer honom, så är han olyckelig. Derföre måste Stockholm i detta afseende mera wara en Gränse-ort än Österbotn. Det torde gå långt lättare, at ifrån Stockholm föra en Skeppsladdning plåtar eller Slantar och sälja dem til åfwannämde Styckgjuterie, som kan betala fem Sedel-öre för hwar Slant. Då ingen i Swerige kan gifwa derföre mera än 3 högst 3 och et halft Sedel-öre, än en enda fjärding4 Slantar från Österbotn.
§ 58
Rajaseuduilla ei ole ollut tapulikaupunkeja eikä sisämaassa kauppaloita. Tästä huolimatta rahat ovat kulkeneet tätä tietä, ja nyt näyttää olevan myöhäistä sitoa kukkaron nyörejä, kun rahat ovat menneet.59 On kuitenkin eittämättä niin, että jos Pohjanmaa olisi käynyt ulkomaankauppaa ja jos siellä tuolloin olisi ymmärretty vaihtokurssia paremmin kuin mitä nyt tapahtui, siellä olisi huomattavasti enemmän täysiarvoista rahaa kuin nyt. Mutta harvat tiesivät siitä, eikä kukaan ole rohjennut puhua saati kirjoittaa asiasta, sillä on pelätty joutumista kapinoitsijan kirjoihin ja siten jouduttu jättämään kansalaiset, mitä sanonkaan, koko isänmaa surkeasti hunningolle. Jos vihdoin kasvaneesta kaupankäynnistä seuraa salakuljetusta, sen täytyy olla suurinta pääkaupungissa, missä kauppa on vilkkainta ja missä se käy myös varminten päinsä. Jos ulkomaalainen alus onnistuu pääsemään pois Tukholmasta, se ehtii muutamassa päivässä Pietariin, Gdańskiin, Lyypekkiin tai muualle tarvitsematta pelätä enää tarkastuksia. Sen sijaan meidän rajaseuduillamme matka ei käy näin nopeasti. Salakuljettajat joutuvat näet useamman kerran yöpymään muiden luona, ja nämä näkevät hänen tavaransa. Jos yksikin paljastaa hänet, hänen tilanteensa on onneton. Siksi Tukholman täytyy tältä kannalta olla paremminkin rajaseutua kuin Pohjanmaan. Lienee huomattavasti helpompaa kuljettaa laivalastillinen plootuja ja kuparikolikoita Tukholmasta ja myydä ne mainittuun tykkivalimoon, kuin nelikko5 kolikoita Pohjanmaalta. Kyseinen valimo voi maksaa joka kolikosta viisi seteliäyriä, kun Ruotsissa kukaan ei pysty antamaan samasta kuin kolme tai korkeintaan kolme ja puoli äyriä seteleinä.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Purjehdusvapaus, § 57
Next Section: Purjehdusvapaus, § 59
Places: Danzig (Gdańsk) Gdańsk (Danzig) Ostrobothnia Stockholm
Names:
Biblical references:
Subjects: