§. 43.
Man förmodar ock, at Norrbotns aflägsenhet, at få tidiga kunskaper1 utifrån, skal wara et betydande hinder för des inbyggare, at idka någon Stapelhandel. Hwad wil det säga?
Differancen på Påsternas ankomst utifrån til Stockholm och Öster- och Wästerbotn är 6, 8, men högst 14 dagar.
Swenska Handels-Correspondancen tycks böra angå, antingen export eller retour warornas wärde, eller ock wäxlar genom Trasenter2, i följe hwaraf den måste wara treggehanda3. Hwad nu den första angår, som rörer exporterna, så bör i allmänhet märkas, at några stadgade pris, som wore de fördelaktigaste, kunna aldrig gifwas, hwarcken Stockholms-boen, eller Norrbotningen, som påstode4 så länge at waran hunne utskeppas. Det kan oförtänkt5 komma andra i en sådan hamn med de begärliga waror, och förse den med dess nödigaste behof, och då måste priset falla. Twertom wäntades et ömnigt tillopp af waran, derföre böd man ej högt: men om wäntan sloge felt, måste den stiga i pris. Dock widgår jag gerna, at en sådan Correspondance intet är utan sin stora nytta, emedan inköpet kan regleras efter den apparence man gör sig. Och farten6 sedan dirigeras derefter. Men hwilkendera det är, som efter de inkommande notitier7 bäst kan reglera prisen på Norrlands producter,39 Norrbotningen eller Stockholms-boen, det är wärdt at eftersinnas.
Nu när Norrbotningen har ingen Utlänsk Correspondance, och föga med Stockholm, åtminstone intet med de starckaste exporteurer, af Norrlands producter, betala de Landtmannen blindt-wis, mäst efter den Handel de gjorde Sommaren förut, hwarföre de ock ofta se sig bedragna. Stockholms Handlande hafwa Utlänsk Correspondance om warornas wärde, men, som sades, föga med Norrbotningarna, at Upstäderna hade någon säker anledning at grunda sit inköp uppå. Är nu intet waran inköpt i första Handen, efter den apparence, som Stockholms-boen har at få, uti den sista, så måste den första blifwa derwid satt uti största osäkerhet, då han skal sälja den uti mellan-handen. Och är Handelen intet fri för den första handen, utan han nödgas sälja den til det honom budna priset, som förr är bewist, så åstadkommer det ofta en betydande willerwalla uti Handelen, til Upstädernas och Landtmannens förfång. Skulle åter Upstads-Borgare få af Stapelstads-boen ändteligen något ljus härutinnan, så drager det altid lika mycket ut på tiden, som om samma notitie hade directe kommit til Öster- eller Wästerbotn Utomlands ifrån, och så mycket längre, som notitien först hwilade i Stockholm. Skal altså ljus om apparencen wara nödig til at stadga priset i ena handen, måste det wara lika nödigt i den andra. Är Norrlänningarnas Stappel i Stockholm, måste de ock derigenom wänta sina apparencer, men ägde de Stappeln hos sig sjelfwa, fingo de dem utifrån directe, och följakteligen både långt fortare och wissare8.
§ 43
Esitetään myös se olettamus, että pitkien etäisyyksien takia Norrbotteniin ei saada riittävän ajoissa tietoja ulkomailta, ja että tämä on huomattava este alueen asukkaiden tapulikaupalle. Mitä tämä tarkoittaa?
Ero postin tulossa ulkomailta Tukholmaan ja toisaalta Pohjanmaalle ja Länsipohjaan on 6–8 päivää, korkeintaan 14 päivää.
Ruotsalainen kauppakirjeenvaihto tuntuu koskevan joko vienti- tai tuontitavaroiden arvoa tai sitten vekselin asettajia ja heidän vekseleitään, joten kirjeenvaihdon on jakauduttava kolmeen osaan. Mitä tulee ensimmäiseen ryhmään, vientitavaroita koskeviin tietoihin, on yleisesti huomautettava, ettei tukholmalaisille enempää kuin norrbottenilaisille voida milloinkaan esittää vakiintuneita hintoja, jotka olisivat edullisimpia ja pysyisivät voimassa niin pitkään, että tavarat ehdittäisiin lähettää matkaan. Kyseiseen satamaan voi odottamatta tulla muita tuomaan haluttuja tavaroita ja tyydyttämään kipeintä tarvetta, jolloin hinnan täytyy laskea. Päinvastaisessa tapauksessa odotetaan tavaran suurta tulvaa ja siksi tarjotaan alhaista hintaa. Jos odotukset osoittautuvatkin vääriksi, hinnan täytyy nousta. Myönnän kernaasti, että tällaisesta kirjeenvaihdosta on toki suurta hyötyä, koska tavaroiden ostoja voidaan säädellä kulloistenkin hintanäkymien mukaan. Ja purjehdusreitti valitaan sen mukaan. Mutta sopii miettiä, kummat pystyvät saapuvien tietojen pohjalta paremmin säätelemään norlantilaisten tuotteiden hintoja,39 norrbottenilaiset vai tukholmalaiset.
Kun norrbottenilaiset eivät käy kirjeenvaihtoa ulkomaille ja tuskin Tukholmaankaan, eivät ainakaan Norlannin tuotteiden vahvimpien viejien kanssa, he maksavat maaseudun asukkaille sokeasti, enimmäkseen edellisen kesän hintojen mukaan, ja tulevat siksi usein petetyiksi. Tukholmalaiskauppiaat käyvät tavaroiden arvosta kirjeenvaihtoa ulkomaille, mutta kuten edellä sanottiin, he eivät juuri kirjoita norrbottenilaisille, joten maakaupunkeihin ei saada mitään varmaa tietoa ostojen pohjaksi. Jos tavaran ensimmäisellä ostajalla ei ole käytettävissä sitä hintatietoa, joka tukholmalaisella on ketjun viimeisenä, niin ensin mainittu joutuu tällöin mitä epävarmimpaan tilanteeseen myydessään tavaran välikädelle. Ellei ensikäden myyjän kaupanteko ole vapaata, vaan hän joutuu myymään tarjottuun hintaan edellä osoitettuun tapaan, kaupanteko muuttuu usein huomattavan sekasortoiseksi ja tuottaa maakaupungeille ja maaseudulle tappioita. Jos taas maakaupungin porvari saa hintoihin vihdoin jotain valaistusta tapulikaupungista, aikaa kuluu aina yhtä paljon kuin jos sama tieto olisi tullut suoraan ulkomailta Pohjanmaalle tai Länsipohjaan, tai vielä pitempäänkin, koska tieto viipyy ensin Tukholmassa. Jos tieto odotettavissa olevasta hintatasosta on välttämätöntä yhdelle osapuolelle hinnan määrittämiseksi kaupanteossa, on se sitä yhtä lailla myös toiselle. Koska norlantilaisten tapuli on Tukholmassa, on heidän odotettava myös hintatietoja sieltä, mutta jos tapuli olisi heidän omassa hallussaan, saisivat he tiedot suoraan ulkomailta ja siten huomattavasti nopeammin ja varmemmin.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 43.
Man förmodar ock, at Norrbotns aflägsenhet, at få tidiga kunskaper9 utifrån, skal wara et betydande hinder för des inbyggare, at idka någon Stapelhandel. Hwad wil det säga?
Differancen på Påsternas ankomst utifrån til Stockholm och Öster- och Wästerbotn är 6, 8, men högst 14 dagar.
Swenska Handels-Correspondancen tycks böra angå, antingen export eller retour warornas wärde, eller ock wäxlar genom Trasenter10, i följe hwaraf den måste wara treggehanda11. Hwad nu den första angår, som rörer exporterna, så bör i allmänhet märkas, at några stadgade pris, som wore de fördelaktigaste, kunna aldrig gifwas, hwarcken Stockholms-boen, eller Norrbotningen, som påstode12 så länge at waran hunne utskeppas. Det kan oförtänkt13 komma andra i en sådan hamn med de begärliga waror, och förse den med dess nödigaste behof, och då måste priset falla. Twertom wäntades et ömnigt tillopp af waran, derföre böd man ej högt: men om wäntan sloge felt, måste den stiga i pris. Dock widgår jag gerna, at en sådan Correspondance intet är utan sin stora nytta, emedan inköpet kan regleras efter den apparence man gör sig. Och farten14 sedan dirigeras derefter. Men hwilkendera det är, som efter de inkommande notitier15 bäst kan reglera prisen på Norrlands producter,39 Norrbotningen eller Stockholms-boen, det är wärdt at eftersinnas.
Nu när Norrbotningen har ingen Utlänsk Correspondance, och föga med Stockholm, åtminstone intet med de starckaste exporteurer, af Norrlands producter, betala de Landtmannen blindt-wis, mäst efter den Handel de gjorde Sommaren förut, hwarföre de ock ofta se sig bedragna. Stockholms Handlande hafwa Utlänsk Correspondance om warornas wärde, men, som sades, föga med Norrbotningarna, at Upstäderna hade någon säker anledning at grunda sit inköp uppå. Är nu intet waran inköpt i första Handen, efter den apparence, som Stockholms-boen har at få, uti den sista, så måste den första blifwa derwid satt uti största osäkerhet, då han skal sälja den uti mellan-handen. Och är Handelen intet fri för den första handen, utan han nödgas sälja den til det honom budna priset, som förr är bewist, så åstadkommer det ofta en betydande willerwalla uti Handelen, til Upstädernas och Landtmannens förfång. Skulle åter Upstads-Borgare få af Stapelstads-boen ändteligen något ljus härutinnan, så drager det altid lika mycket ut på tiden, som om samma notitie hade directe kommit til Öster- eller Wästerbotn Utomlands ifrån, och så mycket längre, som notitien först hwilade i Stockholm. Skal altså ljus om apparencen wara nödig til at stadga priset i ena handen, måste det wara lika nödigt i den andra. Är Norrlänningarnas Stappel i Stockholm, måste de ock derigenom wänta sina apparencer, men ägde de Stappeln hos sig sjelfwa, fingo de dem utifrån directe, och följakteligen både långt fortare och wissare16.
§ 43
Esitetään myös se olettamus, että pitkien etäisyyksien takia Norrbotteniin ei saada riittävän ajoissa tietoja ulkomailta, ja että tämä on huomattava este alueen asukkaiden tapulikaupalle. Mitä tämä tarkoittaa?
Ero postin tulossa ulkomailta Tukholmaan ja toisaalta Pohjanmaalle ja Länsipohjaan on 6–8 päivää, korkeintaan 14 päivää.
Ruotsalainen kauppakirjeenvaihto tuntuu koskevan joko vienti- tai tuontitavaroiden arvoa tai sitten vekselin asettajia ja heidän vekseleitään, joten kirjeenvaihdon on jakauduttava kolmeen osaan. Mitä tulee ensimmäiseen ryhmään, vientitavaroita koskeviin tietoihin, on yleisesti huomautettava, ettei tukholmalaisille enempää kuin norrbottenilaisille voida milloinkaan esittää vakiintuneita hintoja, jotka olisivat edullisimpia ja pysyisivät voimassa niin pitkään, että tavarat ehdittäisiin lähettää matkaan. Kyseiseen satamaan voi odottamatta tulla muita tuomaan haluttuja tavaroita ja tyydyttämään kipeintä tarvetta, jolloin hinnan täytyy laskea. Päinvastaisessa tapauksessa odotetaan tavaran suurta tulvaa ja siksi tarjotaan alhaista hintaa. Jos odotukset osoittautuvatkin vääriksi, hinnan täytyy nousta. Myönnän kernaasti, että tällaisesta kirjeenvaihdosta on toki suurta hyötyä, koska tavaroiden ostoja voidaan säädellä kulloistenkin hintanäkymien mukaan. Ja purjehdusreitti valitaan sen mukaan. Mutta sopii miettiä, kummat pystyvät saapuvien tietojen pohjalta paremmin säätelemään norlantilaisten tuotteiden hintoja,39 norrbottenilaiset vai tukholmalaiset.
Kun norrbottenilaiset eivät käy kirjeenvaihtoa ulkomaille ja tuskin Tukholmaankaan, eivät ainakaan Norlannin tuotteiden vahvimpien viejien kanssa, he maksavat maaseudun asukkaille sokeasti, enimmäkseen edellisen kesän hintojen mukaan, ja tulevat siksi usein petetyiksi. Tukholmalaiskauppiaat käyvät tavaroiden arvosta kirjeenvaihtoa ulkomaille, mutta kuten edellä sanottiin, he eivät juuri kirjoita norrbottenilaisille, joten maakaupunkeihin ei saada mitään varmaa tietoa ostojen pohjaksi. Jos tavaran ensimmäisellä ostajalla ei ole käytettävissä sitä hintatietoa, joka tukholmalaisella on ketjun viimeisenä, niin ensin mainittu joutuu tällöin mitä epävarmimpaan tilanteeseen myydessään tavaran välikädelle. Ellei ensikäden myyjän kaupanteko ole vapaata, vaan hän joutuu myymään tarjottuun hintaan edellä osoitettuun tapaan, kaupanteko muuttuu usein huomattavan sekasortoiseksi ja tuottaa maakaupungeille ja maaseudulle tappioita. Jos taas maakaupungin porvari saa hintoihin vihdoin jotain valaistusta tapulikaupungista, aikaa kuluu aina yhtä paljon kuin jos sama tieto olisi tullut suoraan ulkomailta Pohjanmaalle tai Länsipohjaan, tai vielä pitempäänkin, koska tieto viipyy ensin Tukholmassa. Jos tieto odotettavissa olevasta hintatasosta on välttämätöntä yhdelle osapuolelle hinnan määrittämiseksi kaupanteossa, on se sitä yhtä lailla myös toiselle. Koska norlantilaisten tapuli on Tukholmassa, on heidän odotettava myös hintatietoja sieltä, mutta jos tapuli olisi heidän omassa hallussaan, saisivat he tiedot suoraan ulkomailta ja siten huomattavasti nopeammin ja varmemmin.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Purjehdusvapaus, § 42
Next Section: Purjehdusvapaus, § 44
Places: Västerbotten Norrland Ostrobothnia Stockholm
Names:
Biblical references:
Subjects: